Kun likaista ja liian huopunutta raakavillaa syksyllä kerran oli, käytin sitä hyväkseni ja kuorrutin sillä koko alppipenkin. Nyt olen uskaltanut ottaa sitä pois.
Tässä ensimmäisessä, maaliskuussa otetussa kuvassa, villat ovat vielä penkin päällä.
Huhtikuun 5. päivänä alppipenkissä vallitsi Siperia.
Pakkasen loputtua uskalsin välillä raottaa villoja ja leyhytellä niitä hieman, tarkistaa, etteivät kasvit homehdu, ja laittaa ne yöksi takaisin. Vähitellen revin villakerrosta pienemmäksi.
Penkin päädyssä on lisää tulppaaninlehtiä, tässä taitaa olla jotakin muutakin, ehkä syreenitulppaania. Pienet kapeat lehdet kuuluvat kääpiöneilikalle, ja harmaa lehtitupsu on luullakseni valkotupsulaukka.
Tumman rakennuksen kivijalan eteläpuolella on todella lämmin. Fritillaria sewerzowii on tehnyt jo kukkanuput. Mustaherukan lehdet ovat puhkeamassa.
Viereisen Fritillaria sewerzowiin lehdellä olivat ritariluteet viettämässä romanttista hetkeä.
Villan suojissa on onneksi joidenkin rusolaukkaneilikoidenkin talvehtiminen onnistunut. Taustalla häämöttää krookus: istutin tähän syksyllä erikoisempaa sahramia, Crocus minimus – nimi on niin söpö ja alppipenkin minikasvien joukkoon sopiva.
Tässä sitten dopingia, kuten Hiidenkiven puutarhan Minna koska kukkii -haasteensa hauskoissa säännöissä totesi. Villapeitteen lämmöstä löytyi pisaralaukka näin rehevänä ja vieressä pystykiurunkannus (tonttini luonnonkantaa) jo ihan kukassa!
Viime kesänä alppipenkkiin tuli istutettua muutama erikoinen aarre, täydellisiä kokeilukasveja, joiden talvenkestosta ei ole mitään hajua. Tromssan kasvitieteellisen puutarhan taimimyynnistä hankittu Saxifraga fragosoi on välimerellinen laji, jonka pitäisi kukkia keväällä ja sen jälkeen vaipua lepotilaan kesäksi niin, että lehdetkin kuivuvat. Niin se muistaakseni viime vuonna tekikin. Se näyttää kohtuullisen hyvältä.
Tämän kohdalla pääsi ihmetyksen henkäys. Voiko olla... tuollainen rypäs siementaimia, tämä ei voi olla mikä tahansa rikkaruoho, kun selvästi nuo ovat itäneet jostakin tuohon kohtaan osuneesta siemenkodasta. Ja tuossa kohdassa kyllä kasvaa – se näkyy jo nousussa sirkkalehdistä vasemmalle – hallerinkylmänkukka!
Kaikessa ei kuitenkaan voi onnistua. Pistin hieman ennenaikaisesti kyltin helmikuussa ostetulle rosmariinille (kun aiempi oli kuollut) ja tähänkin rosmariiniin voisi jo vaihtaa vaikkapa "not quite alive" -kyltin. Terkkuja vain Hiidenkiven puutarhaan, jossa rosmariinin talvetus tuntuu onnistuvan!
Sitten terkut samaan osoitteeseen Karo-koiralle, jonka lajitovereita naapurissa on kolmin kappalein. Tässä poppoo on lähdössä lenkille. Iines katsoo, mitä minun pihallani tapahtuu.
Tämä söpönaama on Rudi. Ransu oli sisällä, sain lässyttää kunnolla ilman mustasukkaisuusdraamaa.
Ja sitten mennään! Viuuuuh!
Karvaisilla maantiekiitäjillä on niin kiire, etteivät käpälät ehdi koskea maahan.
Paikkaan osuu tuuli, lunta ei kerry, routa nostaa kasvit juurineen maasta ja kevätaurinko polttaa vielä hennot lehdet nopeasti. Monta haastetta, ja johonkin on moni pieni aarre kuollut, viime vuodelta nousevat karvaina menetyksinä mieleen mätäslaukkaneilikka ja punakukkainen hopearikko.
Tämä neilikka on kerrottu vuorineilikka ja sen takana taitaa olla viime syksyllä istutettuja Albocaerulea Oculata -ryhmän tähtitulppaaneja. Sitä ihanaa valkoista, sinikeskuksista pikku tulppaania kerran aiemminkin istutin, silloin muotopuutarhaan, mutta ne kukkivat vain yhtenä keväänä. Toivon, että alppipenkin olosuhteet ovat niille enemmän mieleen. Nyt tuossa ensimmäisessä lehtiruusukkeessa voi jo keskellä alhaalla erottaa pienen nupun alun!
Kevät on romantiikan aikaa; eilen todistin nokkosperhosten herkän hetken.
Toinen rikko, sinirikko, on myös viime vuonna hankittu ja siinäkin näkyy olevan hieman elon pihinää. Se on puolestaan arktinen kasvi.
Googlen kuvahaulla (johon ei tietenkään voi sataprosenttisesti luottaa) näyttäisivät Pulsatillan sirkkalehdet olevan tuonnäköisiä, joten nyt täällä ovat sormet ristissä.
Siinäpä mahtava onnistuminen, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa, jos noista kasvaa lisää kylmänkukkia!
Iloisia pääsiäispäiviä!
Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Sinirikko – Saxifraga oppositifolia
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Valkotupsulaukka – Allium orientale
Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus
.JPEG)
.jpg)
Ihania ylläreitä mitä tulee 🤗 Mistä ja minkä mukaan pihasi eri kohdat ovat saaneet nimensä? En tiedä olisiko ihan postauksen paikka miksi Alppipenkki on alppipenkki tai Rohan on Rohan jne.
ReplyDeleteAlppipenkki tulikin tuossa alussa jo sanottua, eli Britanniassa kivikkokasvipenkki on "alpine bed" (eli oikeastaan vuoristopenkki), tosin voi se olla myös rock garden. Alpine bed kuulostaa minusta paljon hauskemmalta kuin proosallinen kivikkokasvialue. Olen noita nimien lähteitä yrittänyt muistaa välillä sanoa, Rohan sai nimensä kasvista, 'Rohan Weeping' -pyökistä, ja tykkään Tolkienista, niinpä sen mukaan on nimetty sitten moniakin paikkoja. Kiitos postausehdotuksesta, kiva ajatus!
DeleteHienoja kuvia <3 Kasvunsa aloittaneita kasveja, keväisiä herkkiä hetkiä ja maantiekiitäjiä - paljon keväistä energiaa on tässä postauksessa <3
ReplyDeleteKeväinen energia on ylimmillään, linnuillakin ihan mahtavat konsertit ja touhuilut!
DeleteHyvin doopattu! Hauska poppoo naapuris :)
ReplyDeleteNaapurissa on vauhdikas ja äänekäs poppoo, ja niin ihania tyyppejä kaikki tyynni!
DeleteRudin katse saa kyllä sydämen sulamaan. Sinkeskuksinen tulppaani on kaunis ja minulla se kukki yhden kevään. Jännää jospa ne villojen suojissa selviävät useamman vuoden.
ReplyDeleteRudi on oikea hymytyttö, ja toivoton vahtikoira, kun pyrkisi hurmaamaan murtovarkaankin.
DeleteAi sinullakin Albocaerulea Oculata kukki vain kerran. Täytyy toivoa, että tuossa alppipenkissä tulisi kukkia tulevinakin vuosina. Siinä on sekin tulppaanien vaatima olosuhde, että kesällä paahtaa ja on kuivaa, paljon varjostusta ei ympäröivistä kasveista tule. Sekin voi olla viihtymisen vaatimus näillä vuoriston luonnonlajeilla.
Puutarhasi riisuu talviturkkinsa ja itselläkin on jo vähän mielessä kevättakin ottaminen esiin. Ihanaa aikaa!
ReplyDeleteIhanan keväistä on jo ja nurmikin alkaa jo vihertää monin paikoin! Ihan mahtavaa. Tänään piti taas riisua takkikin pois, kun ulkona puuhailin, tuli kuuma! Ihan ihmeellistä, että on viimeinkin kevätlämpö.
DeleteHauskaa, että doping tällä tavoin kannattaa, eikä ole edes huono juttu. Toivottavasti saat noista siementaimista onnistuneita ihanuuksia, pidetään peukkuja!
ReplyDeleteVoi, miten saitkin napsittua tuollaisen hyvänmielenkuvat naapurin koirakolmikosta. Vauhdin voi ihan tuntea kuvistasi :).
Tuo doping ei onneksi aiheuttanut paleltumia, kun peitteen päältä nostin. Täällä on ollut parin asteen yöpakkasia. Kiitos peukuista, kylmänkukan siementaimet olisivat ihana yllätys!
DeleteNaapurin koirat ovat ihania hyvän mielen tuojia :-)
Voi mitä kaikkia ihania pieniä aarteita sieltä paljastuukaan! Noita sinikeskuksisia tähtitulppaaneja minäkin haluaisin. On siis lisättävä nekin syksyn ostoslistalle. Suloinen naapurin koirakolmikko, tuollaiset ohikulkijat varmasti ilahduttavat. :)
ReplyDeleteNyt nousee vaikka mitä, eilen ja tänään on ollut sen verran lämmin ja maa tuntuu viimein sulaneen roudasta, ainakin lähes koko tontilla.
DeleteTähtitulppaanit ovat tosi ihania, pieniä ja aikaisia.
Naapuri koirineen on tosi mukava, juteltiin tuossa portilla tovi ja koirat spurttailivat ees taas :-D
Ai jai jos Ransu tietäisi :D
ReplyDeleteAivan mahtava juttu nuo pulsatillan siementaimet.
Voi olla, että Ransun salainen kuudes aisti paljasti jotain, sillä on ollut kamala halipula välillä ;-)
DeleteToivottavasti ne ovat Pulsatillaa eikä mitään koivun siementaimia.
Hihhiiii. Ihana tuo viimeinen kuva kiitävistä, levitoivista karvapalloista. Onneksi ei ollut Ransu näkemässä! Siinä saisi lepytellä kylkiviipaleella jos toisellakin... ;)
ReplyDeleteMinustakin tuo painovoimaa uhmaava viimeinen kuva on ihan paras :-D
DeleteRansulle pitäisi tosiaan ostaa possunkylkeä. Tosin nyt on kyllä myyräapajat taas ruhtinaalliset.
Oispa hauskaa, jos saat omalta tontilta uusia kylmänkukkia. Onneksi Ransun ei tarvinnut pahoittaa mieltään.
ReplyDeleteOlisi ihanaa, jos noista tosiaan tulisi kylmänkukan taimia. Kun tarkemmin ajattelen, niin luulen, että painoin siemenhahtuvapallon maahan kiinni ja laitoin sen päälle vähän multaa, jotta ne pysyvät tuossa näkyvillä, jos jotain ilmestyy. Voi veljet, jos tosiaan saan siitä siementaimia. Olisi mahtava suksee, minulla kun eivät kylmänkukat oikein edes viihdy. Tuo alppipenkki on varmaan ainoa hyvä paikka niille.
DeleteRansu saa niin paljon sataprosenttista huomiota, että sillä olisi kyllä varaa jakaa niitä prosentteja välillä muillekin.
Ihanat puutarhanäkymät, tuo portti on tosi kaunis ja ihanat karvakuonot siellä tiirailemassa! Mainio idea suojata arimpia tuolla villalla, mitkä olot heillä kun emäntä käy pikkuisia vielä leyhyttelemässäkin :D!
ReplyDeleteNyt on ihan parhaat keväthetket!
DeleteOnneksi tuli laitettua villaa, kun talvi oli niin kylmä ja ankara. Meillä ei tosiaan luntakaan ollut kuin välillä. Nyt on pakko vähän tuuletella, en halua menettää aarteitani homehtumiseen, nyt kun on pakkasista selvitty. Puutarhurin haasteet eivät lopu koskaan :-D
Oi mitä maantiekiitäjiä, vallan söpöjä!
ReplyDeleteOvat, paitsi Ransun mielestä.
DeleteOnpa sinulla söpö ja vauhdikas trio naapureina! Karo kiittää terveisistä, vaikka ei oikein tainnut tajutakaan, mitä se emäntä höpisee. Yritin näyttää tietokoneen näytöltä kuviakin, mutta Karoa taisi kiinnostaa koneen sijasta keittiön pöytä :D
ReplyDeleteIhanaa, että alppipenkistä löytyy jo vaikka mitä talvesta hengissä selvinnyttä. Villat ovat selvästi auttaneet. Ehkä tämän kerran suvaitsen katsoa läpi sormieni moista dopingia kun kerta laitoit noin kauniisti kukkivan pystykiurunkannuksen kuvan. Toisaalta, lasketaanko villaa kuitenkaan dopingiksi, jos olet käyttänyt sitä aikaisemminkin? No, ihan sama :D Kylmänkukan siementaimet ovat oikea aarre. Ihan huvikseni katsoin vanhoista kuvista, miltä viimekeväiset tarhakylmänkukan minitaimet näyttivätkään ja kyllä ovat niin samannäköisiä noiden kanssa, että tuskinpa mitään rikkaruohoja ovat. Vielä noin nätisti samassa ryppäässä. Nyt peukut isosti pystyyn heille, että selviävät isoiksi.
Mukavaa viikkoa!
Tuo karvatrio on niin mainio ja kun ne yllyttävät toinen toistaan vauhtiin. Karolle ehkä tärkeintä oli mamman antama huomio, sen lähteestä viis ;-) Sitä paitsi se on tietysti omasta mielestään (ja hyvästä syystä) paras ja söpöin sheltti; mitä sitä muiden kuvia katselemaan?
DeleteEnpä ole aiemmin noin hyvin kuorruttanut alppipenkkiä villalla, mutta tuli kokeiltua ja yritän uusia konstin. Keräsin jo villaa isoon säkkiin ensi talven varalle. Kyllä pihalla siellä täällä lojuvista tupoista riittää linnuille pesän vuoraukseen, jos haluavat sitä käyttää.
Jos olisin villaa aiemmin käyttänyt, saattaisivat Orkney Cherry -kurjenpolvi ja maljalaukkaneilikka olla elossa. Ja moni muu vuosien varrella menehtynyt. Mutta kokeiluahan tämä on, ikä kaikki. Tärkein alppipenkin talvitoimenpide on tähän asti ollut entiset katon harjatiilet estämässä talvimärkyyttä.
Ihanaa, uskalsin vähän toivoakin, että saattaisit tunnistaa kylmänkukan siementaimet. Nyt täytyy toivoa, ettei myyrä niitä popsi. Alppipenkki on jo kovin kuiva, joten kastelin niitä jo hieman. Täytyy yrittää muistaa hyysätä aarteita. Kiitos peukuista ja mukavaa viikkoa sinullekin!
Voi kuinka suuren ilon nämä pikkuruiset ilmestykset tuovatkaan! Toivottavasti itäneet siementaimet pysyvät elossa ja jaksavat vahvistua isoiksi taimiksi.
ReplyDeleteIhania löytöjä. Mietin juuri, että laitan jonkun tiheäsilmäisen verkon noiden pikku siementaimien päälle varmuudeksi. Myyrät ovat monet tänä vuonna.
Delete