Havukasvien alustat ja maan jäätymisen kokemuksia

 Leikkasin sitten sen tykkylumen ratkoman katajan, samalla muistin poistaa siitä pari alinta oksaa, jotka olivat taipuneet roikkumaan maahan. Tuli paljon ilmaa puskan alle! 

Tästä suunnasta kataja ei edes näytä muotopuolelta, kun ne muutama vuosi sitten ratkenneet paksuimmat rungot osoittavat poispäin. Toiselta puolelta kataja on yhä varsin kalju. 

Päivi kysyi, versooko kataja uudestaan tuuheaksi, ja sanoisin, että versoo se, mutta versot vain kasvavat äärimmäisen hitaasti! Rungoista kyllä kasvaa uusia pikkuisia oksia, mutta millä vuosisadalla ne ovat viherryttäneet katajan varioituneen puolen, on eri asia.

Nyt näkyvät katajan alla kasvavat pikku sipulikukat paremmin. Raidallinen kultasahrami on todella ihana, on onni, että pussissa ei tullut 'Zwanenburg Bronze' -lajike, vaan tämä joku muu, sillä tämä on nätimpi.

Persiansinililjat muodostavat ihania mättäitä. Tämä on samankaltaista posliinihyasinttia aikaisempi ja matalampi ja jotenkin leveämpi.

Tässä katajan alla on todella hyvä, muheva ja ilmava maa, ja hyvä paikka varhaisille sipulikukille nousta. Kesällä tässä on puolestaan erittäin kuivaa, mutta sehän ei näitä haittaa.

Vieressä mäntyjen alla alkavat 'Jeanne d'Arc' -kevätsahramit kukkia. Narsissejakin nousee.

Eilen jo näin auki! Tänään onkin sadepäivä. Se on hyvä, jospa maa sulaisi. 

Tein pieniä routatestejä. Kolme päivää sitten kokeilin työntää rautakeppiä maahan. Se upposi 6 cm syvyyteen ennen kuin tuli jäinen maa vastaan. Eilen upposi jo lähes 10 cm syvyyteen, kunnes osui jäähän. Kuinkahan syvälle jää jatkuu?

Täällä Rohanin alueella on maa kylmää hyvin pitkälle kevääseen, Musti esittelee. Jäätyminen ja sulaminen näyttää riippuvan kovasti maalaadusta. Siis sen lisäksi, että kun tulee pakkasta ja ei ole lunta, mikä meillä tapahtuu poikkeuksetta joka talvi, niin maa jäätyy. Tällaiset paikat, joissa on tiivis savimaa, menevät jonkinlaiseen umpijäähän. 

Tonttini sijaitsee alarinteessä entisen merenlahden reunalla ja maasta huomaa, että se on hyvin tiivistä entistä merenpohjaa. Suurin osa tontin maasta on sinisenharmaata savea ja välillä pyöreitä kivenmurikoita, harvemmin tai tiheämmin (ehkä muinaisranta jossakin kohtaa?). Niitä kiviä sitten nousee joka talvi ylös roudan nostamana.

Rohanissa kävikin oikein todella köpelösti. Helleborus atrorubens kehitti loppusyksyllä kauniin punaiset kukkanuput, ja joulukuussa laitoin niiden suojaksi lampaanvillaa ja lasikuvun. 

No, sitä lasikupua en sitten enää saanutkaan irti kuin vasta pari viikkoa sitten. Se jäätyi kiinni ja jäässä pysyi. Reunat lukitsi maahan lopulta yli viiden sentin jääkerros. 

Lasikuvun alla ei ole ihanteellista, sillä siellä ei ilma kierrä, ja auringossa se kuumenee saunaksi. Paksu jääkerros sekä ajoittainen vesikerros jään päällä ei varmaan ollut muutenkaan kasvin mieleen. Nyt ei näy eläviä versoja lainkaan, ja kasvin kohdalla on pahaa enteilevä kuoppa, mikä usein tarkoittaa, että juuristo on mädäntynyt. 

Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. Hassua, että useammin käy päinvastoin: routiva maa nostaa kasvit juurineen ylös. Tämä on koitunut useimpien rikkojen ja laukkaneilikoiden tuhoksi; niitä on vaikea saada pysymään hengissä talven yli.

Toisaalta, vielä on toivoa. Näissä kylmimmissä (jäisimmissä) kohdissa kasvavat jouluruusut eivät ole muuallakaan vielä nousseet. Tästä metrin päässä on toinen jouluruusu, eikä siinäkään ole elonmerkkiä.

Ja muutama metriä sivummalla ovat 'Viridapice' -puistolumikellot vasta nousussa. Hyvin hitaasti.

Jotkut kasvit ovat äärimmäisen kestäviä. Rautapataan jääneet kevätesikot nousevat siitä ihan reippaasti, vaikka niiden juuret ovat aivan varmasti jäätyneet.

Katsotaan vielä viimeiset kuvat Mustin lumi-ilosta siitä edellisestä isosta pyrystä.

Kohta lähtee...

...hep!

Ja sinne meni.

Täällä kuusten alla on saniaistarha ja joitakin kevätkukkia, kuten talventähtiä.

Punakukkaisen pystykiurunkannuksen havaitsin nupulla jo yli kaksi viikkoa sitten, en vain ehtinyt raportoida siitä vielä. On ollut niin paljon kaikkea kerrottavaa!

Nyt ovat ensimmäiset kukat jo auki.

Vähän alempana kukkii lumikello 'Kildare' vieläkin. Viileästä säästä on myös hyötyä. Pahinta (hirveän takatalven lisäksi) on keväinen helleaalto, joka pyyhkäisee herkät kukat pois ja pistää kevääseen aivan liian kovan vauhdin päälle.

Täällä kuusten alla on ihanteellisen karikkeinen, ilmava maa. Täältä pystyin kitkemään pienen nokkosen jo maaliskuussa! 

Tämä kuvakin on maaliskuulta. Jäästä ei ole tietoakaan, tästä on hyvä kasvien nousta.

Toisaalta sitten tämäkin paikka on kesällä rutikuiva.

Kuusten alimmat oksat olivat salavihkaa kasvaneet pitkiksi ja lojuivat maassa. Ruohonleikkuu on ollut vähän hankalaa, ja kulkeminenkin, sillä oksat ovat peittäneet puolet pihapolusta. Nyt tuli vähän tilaa, kun poistin ne kaikkein alimmat ja pisimmät, nyt ovat alaoksat nätisti hieman koholla maasta. 

Tässä kuusten edessä on ihan kohta violetti pystykiurunkannusten kukkamatto.

Tasapuolisuuden vuoksi pitää laittaa kuvia myös Ransun suhtautumisesta lumeen.

Äh, lunta meni varpaaseen.

Tassut tarkasti sellaisiin kohtiin, joissa joutuu mahdollisimman vähän lumikosketukseen.

Tuossa Mustin kopin edustalla nousee seuraava kevätkukkija jo nupulle: sinikukkainen isokevättähti.

Tämä on aurinkoinen ja lämmin paikka, ihan vieressä on ensimmäinen posliinihyasinttikin jo nupulla.

Portaanpielen keltapilkkuinen kevätlumipisara yltyi jo kukkimaan. Vihreäpilkkuisetkin löytyivät lopulta sieltä huussin läheltä, aurinkoisesta rinteestä, mutta ne ovat vasta nousussa. Onkin kummallista, että tämä täysvarjossa kasvava on niitä aikaisempi. Ja ennen kuin joku ehtii ehdottaa, että ne toiset ovat kesälumipisaroita, niin eivät, nekin ovat tosiaan kevätlumipisaroita, niitä on myös vihreäpilkkuisina.

Kiitos kun jaksoit kevätmaratoonin tänne asti.

Kultasahramit ovat aina vain vedossa, lisää kukkia avautuu ja kimppu laajenee. Tämän ihanan kevätkimpun haluan ojentaa sinulle ja toivottaa hyvää ja iloista pääsiäistä!

Isokevättähti – Scilla luciliae

Kataja – Juniperus communis

Kevätesikko – Primula veris

Kevätlumipisara – Leucojum vernum

Kevätsahrami – Crocus vernus

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Talventähti – Eranthis