Miten keväistä! Nyt tapahtuu niin vauhdilla, että hyvä kun mukana pysyy. Raportointia täytyy rajoittaa puutarhan eri osiin, muuten tulisi vielä pidempiä maratonjuttuja.
Betti sai heti suojaverkon ylleen, sillä tänä keväänä vaarana ovat valkohäntäpeurojen lisäksi runsastunut metsäkaurispopulaatio, satunnaiset metsäjänikset ja ennätyksellinen vesimyyräkanta.
Villiin punaiseen penkkiin voisi istuttaa lisää krookuksia. Siinä kukkivat vain pari hassua, muualta siirrettyä kevätsahramia joka vuosi.
Lapsuudenkotini puutarhasta kasvin tuonnin mukana salamatkustajana tullut idänsinililja on alkanut vähän levitä. Tämä siementaimi on pesiytynyt aivan apteekkarinruusun tyvelle.
Villi punainen penkki sijaitsee tuolla ylärinteessä huussin ja vanhan talon länsipäädyn välissä. Se on suojainen ja lämmin paikka, eikä kovin märkä, sillä vaikka mäki jatkuu sen takana kalliona, on kallion ja punaisen penkin välissä syvä oja, joka johdattaa valumavedet vanhan talon takaa pois.
Takaisin punaiseen villiin penkkiin. Nyt on jo väriä ja versoa! Betti kukkii kuin viimeistä päivää, muutama idänsinililja ja tavallinen violetti kiurunkannus, taustalla violetit krookukset. Laukat ja idänunikot versoilevat. Ja tuo palmun näköinen keisarinpikarililjan varsi.
Se on 'Vivaldi', josta juuri ehdin todeta, että se näyttää aika köykäiseltä eikä varmaan tänä vuonna kuki, onneksi on elossa. No mutta mitäs tuolla keskellä näkyy!
Ihania päiviä, nämä. Auringossa ulkomittari näytti tänään yli 18 astetta. Ja vieläkin, vaikka kello on jo yli yhdeksän, on ulkona +7!
Saarnen alla, huussin toisella puolella kuin punainen villi penkki, on aiemmin mainittu kivimuurin vieruspenkki. Täälläkin on kaikkea keväistä. Tämän olen ristinyt vuokko-esikkopuutarhaksi, mutta esikoille tässä on liian kuivaa.
Aivan kivimuurin edessä nousee myös sinikukkaista pikkusinililjaa. Kuten mainittu, muotopuutarhassa ne vaaleanpunaiset kukkivat aina aiemmin. Tässä on todella sähäkkä väri!
Vihreäpilkkuiset kevätlumipisarat eli kevätkellot nousevat myös.
Poks, seuraavana päivänä kukat ovat auki! Kuvasta näkyy ero kesälumipisaraan (eli suvikelloon): kevätkellossa on vain yksi tai kaksi kukkaa per varsi sen lisäksi, että varret ovat vain puolet suvikellon mitasta.
Sitten huomasin siinä aivan vieressä – mitä ihmettä? – keltavuokot jo nousseina ja vieläpä nupulla! Narsissejakin nousee kuin sieniä sateella.
Oikeastaan ajattelin tsuumailla jouluruusuja. Siementaimia on vuosi vuodelta enemmän, ja nyt moni niistä jo kukintakoossa. Tämä iso tumma on kyllä ihan taimena ostettu. Yksillä puutarhamessuilla tartuin tummimpaan koskaan näkemääni tarhajouluruusuun. Nousevat kukkavarret ovat kuin mörköjä. Niin dramaattinen!
Tämä on siementaimi, se ensimmäisenä nuput tänä keväänä tehnyt, jota olen kuvannut jo paljon. Onneksi tätä eivät pakkaset ja lumeen hautautumiset haitanneet.
Tuossa se kasvaa, ja taustalla näkyy äsken esitelty kevätkello ja narsissinversot keltavuokon seasta. Siellä täällä jo vihreää tupasta ja katsottavaa!
Tässä, aivan huussin takaseinässä kiinni kasvavassa, on eniten nuppuja (ja onneksi huussin säiliö tyhjennetään sivuseinästä käsin). Kivasti näissä monissa siementaimissa on sama sävy kuin ensimmäisessä tänne hankkimassani tarhajouluruusussa. Ei ole laimentumista havaittavissa.
Vaaleampaa kukkasävyä on silti tulossa. Saa nähdä, onko tämä hyvä vai ei. Yhden liian laimean jo siirsin viime vuonna kuusten taakse mäkeen. Saavat ihan mielellään levitä siellä, tilaa riittää.
Siitä enemmän toisella kertaa.
Otin tämän kuvan siksi, että piti dokumentoida aikaansaatu sotku. Tyhjensin kompostin, sillä se piti kursia takaisin kokoon, takaseinä oli kaatumassa naapurin vastaiseen ojaan. Oikeastaan sen päivän työlistalla oli kedon haravointi, mutta haravointijätteelle piti saada kompostista tilaa > tyhjennys > korjaus. Niitä meille kaikille tuttuja ketjureaktioita.
Olipa mainiota, että Rikkaruohoelämää-blogissa mainittiin juuri keisarinpikarililjojen lannoituksen tarve. Niille täytyy tarjota runsaasti potkua, jotta ne kukkivat.
Minulla ei juuri muita lannoitusmetodeja ole kuin kompostimulta, joten talikoin sitä jokaiselle keisarille, kun puolipalanut komposti piti johonkin kumminkin pistää. Tämä on vanhaa oranssikukkaista keisarinpikarililjakantaa lapsuudenkodistani.
En tiedä, auttaako lannoitus tuottamaan kukkia tänä vuonna – eiköhän kukka-aihe ole kehittynyt jo sipulissa – mutta seuraavalle vuodelle pitäisi tepsiä. Olen muutamana viime vuonna yrittänyt muistaa viskata näiden päälle ravinteikasta; mieluiten huussikompostia, ja kukkia on mielestäni tullut paremmin kuin ennen.
Keisareita kasvaa parissa muussakin paikassa. Huussista alaspäin ruskopenkissä on vanhaa oranssia kantaa ja sitten muutama vuosi sitten istutettu 'Early Dream', jonka pitäisi olla herkullinen vaalean oranssi. Se vain ei ole vielä kertaakaan kukkinut. Aloin katsella tätä punaista versoa, joka ensin näytti siltä, että se voi yhtä hyvin olla tulppaani.
Sitten alkoi selvitä, että se ei todellakaan ole tulppaani, vaan se 'Early Dream' (muistaakseni istutin sen juuri tähän kohtaan penkkiä).
Jos se ei nytkään aio kukkia, siirrän sen sivummalle lähemmäs kivimuuria. Tässä ruskopenkissä on vähän liikaa talvimärkyyttä tällaiselle aarteelle, liikaa riskiä sen mätänemiselle.
Saarnen kauniin kaartuvat oksat pullistelevat kukkanuppuja. Kukat ovat melko mitättömät, mutta tämä vaihe on kaunis. Kiva kontrasti tumman ja vaalean hahmon välillä taustan koivun kanssa.
Luulen, että tuosta keskeltä nousee kevätlinnunherne. Se on meidän saaren luonnonkantaa. Sen ympärillä lienee valkokukkaista posliinihyasinttia, sitä ainakin pitäisi olla tässä.
Ihmeellistä ja ihanaa.
Vihreät korret ovat käärmeenlaukkaa, sitä pitäisi muistaa syödä!
Vähän ylempänä kasvava siementaimi on tummempi. Kurkkasin kukan sisään. Hurmaavat pisamat!
Ylärinteessä kirsikan alla kasvaa ihanan tumma yksilö.
Sitten ilahduin tavattomasti. Kolme vuotta sitten istutettu kaitaimikkä 'Blaues Meer' on nupulla. Mahtavaa. Tämä ei ole kovin hyvin runsastunut, mutta selvästi pysyy hengissä.
Ihania löytöjä ja jälleennäkemisiä sinnekin!
Idänsinililja – Scilla siberica
Kaitaimikkä – Pulmonaria angustifolia
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kevätkello – Leucojum vernum
Kevätsahrami – Crocus vernus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Saarni – Fraxinus excelsior
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Moikkelis pitkästä aikaa täällä blogistaniassa - ehkä alan heräilemään jostain pitkästä talviunesta. Melkein unohdin hengittää kun luin postauksen läpi, kaikkea ihanaa siellä kukkii, no vähän täälläkin, vaikka sitä valkoista on vielä liian paljon! Sipulikukkien nousua tiiraan myös joka päivä ja ihailen jouluruusuja - sinulla niitä on paljon ja suuri siunaus on, että siementaimia nousee, tykkään hyvistä yllätyksistä ja nuo open pollinated -jouluruusut saattavat tuoda vaikka millaisia ylläreitä, aina ihania. Kevätkellot, niistä tykkään kovasti ja ihme kyllä meilläkin niitä vuosien yrittämisen jälkeen nousee muutama. On se ihme, että kukkapenkkini vieroksuu joitain kasveja ja joitain suosii! Sormustinkukkia yritin vuosia ja onnistuin viimein, tulikukat vieroksuvat meidän penkkejä ihan selvästi, jouluruusut, pionien luonnonlajit ja osa kärhoistä kyllä tekee siementaimia - kuolanpioni liikaakin!
ReplyDeleteMutta ihanaa kevättä, lämmintä ja pihahommia huumaavassa linnunlaulussa! Kohta on aika tehdä sipulikukkainventaariota loppukesän tilauksia varten.
No hei pitkästä aikaa! Mukavaa, että piipahdit. Instaan ei ehdi nyt mitään laittaakaan, ja piha tulee kierrettyä oikean kameran kanssa useaan kertaan päivässä, ei tabletin kanssa jaksa lähteä sitten erikseen.
DeleteKaikkea ihanaa tosiaan on (ja eka narsissikin jo kukassa suureksi yllätyksekseni!). Juuri tulin aamukierrokselta, ihastellen yhä uusia avautuneita kurjenmiekkoja, ja neitoperhosta persiansinililjalla, ja hämyvuokon versoja ja ties mitä uutta. Punarinnat kisailevat ja suunnittelevat kodinrakentamista. Pörheä kettu juoksi tietä pitkin. Melkein ei pysty hengittämään tosiaan. Toivottavasti teidän ikävä valkoinen sulaa ja antaa tilaa kukille!
Siementaimia tuntuu nousevan tarhajouluruusuista paljon, eikä niillä kulu kuin pari-muutama vuosi, kun kukkivat jo. Alussa istutin punakukkaisen, tuon ihan tumman ja vielä vihreäkukkaisenkin tuolle alueelle. Kun siementaimia alkoi tulla, mietin tehneeni tyhmästi, kun tuosta triosta luulisi tulevan lähinnä niitä mummonkalsareita, mutta mitä vielä. Lähes kaikki siementaimet ovat kauniin punaisia, osa aika tummiakin.
Kevätkello ei tosiaankaan ole helppo, ei tahdo runsastua millään jos sen saa ylipäätään viihtymään alkuunkaan.
Se onkin tosi jännä juttu, miten jotkut kasvit eivät sitten millään viihdy, vaikka jossain toisella tontilla ovat ihan helppoja. Onneksi on näitä viihtyviä, olenkin suunnitellut levittäväni tarhajouluruusua ja keisarinpikarililjaa koko tonttini laidasta laitaan ;-)
Kiitos, ihanaa kevättä sinullekin kaima!
'Beth Evans' on niin kaunis, että joudun varmaan lisäämään senkin ostoslistalleni. Syksyyn mennessä ehtii tätä tahtia kertyä melkoisen pitkä lista. Jouluruususi ovat aivan ihastuttavia ja sitkeitä. Ei ihan joka kukka olisi selvinnyt nuppuvaiheessa tuollaisesta takatalvesta. Nuo tummat sävyt ovat hurmaavia, ja oi noita pisamia! Taidan taas käydä ihastelemassa oman puutarhani kukkia. Krookussekoituksen keltainenkin kukka oli aamulla jo miltei auki, ehkä se nyt on auennut kokonaan. Kiirettä pitää, että pysyy jokaisen muutoksen perässä!
ReplyDeleteBetti on todella ihana, hyvän värinen, hieman luonnon pystykiurunkannuksia korkeampi ja aikaisempikin näyttäisi olevan. Kyllä se on aika välttämätön lisä puutarhan kevätkukkasiin ;-)
DeleteIhanaa, että sielläkin tapahtuu! Nyt on niin lämmin, että krookukset sun muut avautuvat ihan hetkessä.
Oih, ihania jälleennäkemisiä. Myös ketjureaktiot ovat tuttuja. Jotta pystyy jotain tekemään, täytyy tehdä monta muuta asiaa ensin. Sisätiloissa ne ovat ärsyttäviä, puutarhassa ikään kuin kuuluvat asiaan.
ReplyDeleteTotta. Ja etenkin näin upeina kevätpäivinä tulee ketjureaktiosta vain mukava syy pysytellä pidempään ulkona ja unohtaa sujuvasti kaikki sisätyöt.
DeleteIhanaaki ihanimmat jouluruusut! Ja viälä nuan hyvän färisiä. Mukavasti ne siämentäävät ittelläki, ainaki valakooset. Täytyy muistaakki lannoottaa keisareita. Vuasi sitte annoon miälestäni aika tujun annoksen kanankakkareeta. Saa nähärä kukkiivakko ny. Vuasi sitte ei. Ny on ihan maharottomat säät. Nykki +16.3.
ReplyDeleteVautsi, noilla lämmöillä häviävät kyllä viimeiset lumenrippeet! Pohjanmaalle oli sääkartassa Suomen lämpimimpiä lukemia, huomasin.
DeleteToivottavasti kanankakka vaikutti ja nyt tulee kukkia!
Ihana kuulla, että sielläkin jouluruusut leviävät.
Tällä viikolla jokainen uusi päivä on tiennyt iloisia kohtaamisia puutarhassa. vanhoja ystäviä noussut esiin uusien lisäksi. Ah nuo jouluruusut, piti kelata kuvat pariin kertaa ja vain ihastella. Se tummin on hätkähdyttävä.
ReplyDeleteVoi miten ihanaa, kun tietää, kuinka pitkään olet tuskaillut lumipeiton kanssa tänä vuonna.
DeleteJouluruusujen viihtyminen on mahtava juttu, ne ovat niin reheviäkin, että pärjäävät tuollaisella puolivillilläkin alueella ja niitä täällä riittää :-D
Ei mahda mitään, mutta jouluruusut ovat niin kauniita ja kiehtovia. Onneksi jätit niiden kuvat ja tarinat postauksen loppuun, jotta kaikki muutkin ihanuudet tuli tsekattua.
ReplyDeleteVaikka mainitsin keisarien lannoitustarpeen, meinasin sen itse unohtaa. Tai syksyllä kyllä lannoitin, mutta tarkoitus oli laittaa nyt keväällä niille kompostia. Hyvä siis, että otit asian esille. Siinäpä seuraava asia piiiitkälle tehtävälistalle.
Eilen ja tänään on ollut aivan ihanat kevätpäivät. Tällaisia lisää, kiitos!
Tuli yhtäkkiä mieleen, että jostain olen lukenut myös luujauhon olevan keisarien mieleen. Siitä taitavat kyllä hyötyä ihan kaikki sipulikukat. Ainakin jonakin lähivuonna annoin keisareilleni luujauhoa, ehkä kahtenakin, ja se voi olla hyvän kukinnan syy. Nyt kirjoitinkin kauppalistalle luujauhon, kun mantereella piipahdan.
DeleteTehtävälista on kyllä pitkä ja pihalla tulee pyörittyä kuin väkkärä kaiken tekemisen perässä. Hetkeksi istahtaa nauttimaan, ja taas huomaa tai muistaa jonkun asian. Tällaiset kevätpäivät ovat elämän ihanimpia hetkiä.
Nyt oli taas niin täysi lasti, että ihan hengästyttää! Mikä ihana kevätpuutarha sinulla onkaan. Kiurunkannuksia täytyisi minunkin hankkia, eikä jouluruusutkaan olisi pahitteeksi. Muutamaan otteeseen olen jälkimmäisiä yrittänyt, mutta eivät oikein ota meillä onnistuakseen.
ReplyDeleteLämpöisten kevätpäivien jatkoa!
Kaikki kevätkukat ovat niin ihania. Harmi juttu, että jouluruusut eivät ole suostuneet viihtymään! Aivan huussin takaseinässä on tosiaan nyt tuo siementaimi, jolla on hyvin paljon kukkia eikä niissä ole pakkasvioitustakaan. Tuntuu, että ehkä jonkin rakennuksen pohjoispuolta kannattaisi kokeilla? Tässä kohdassa niillä on lisäksi hyvä humusmaa, kun yllä on saarnia, joiden lehdistä syntyy laadukasta lehtomultaa.
DeleteKiitos, ihania kevätpäiviä sinnekin!
Söpöläisiä nousee 🤗 Ihana kevät!
ReplyDeleteIhanaa!
DeletePunainen villi penkki näyttää ihastuttavalta! Minä yritän saada aikaan tuollaisia näkymiä muutamaankin paikkaan, mutta matkaa on vielä. Ja entäs sitten jouluruususi! Ah, ne ovat aivan kerrassaan kauniita.
ReplyDeleteEilinen oli niin lämmin täälläkin, ei tosin teidän lämpötiloja, mutta nautin ihan valtavasti, sillä tuntui, että lumi sulaa kohisten ja esiin tulee kaiken aikaa uusia alueita.
Kaikki kevätkukat ovat kovin tervetulleita. Ja ihan ihmeellistä, kuinka nopeasti paljas maa peittyy versoihin ja kukkiin. Ihanaa, kohisten sulava lumi on juuri se, jota nyt tarvitaan siellä teillä!
DeleteKetjureaktiot :D Niitä tuppaa tulemaan juuri silloin kun pitäisi saada jotain muuta tehdyksi.
ReplyDeleteMinä jumituin taas noihin jouluruusuihin. Ne vaan ovat niin erinomaisen upeita. Herkullisia värisävyjä kaikissa.
Onneksi aivan pian on viikonloppu. Asioita tapahtuu nimittäin aivan liian nopeasti puutarhassa. Eilen ja tänään oli viikon pisimmät työpäivät ja tietysti juuri sinä aikana aukesi ensimmäinen kevätkurjenmiekka ja krookuksen nuppuihinkin ilmestyi väriä. Huomisen aikana varmaan missaan ensimmäisen krookuksenkukan aukeamisen. Voi kurjuuksien kurjuus!
Voi eiiii! Tuo on oikeasti traagista. Niitä niin kauan odottaa, ja sitten ekat kukat poksahtavat auki, kun on viikon pisimmät työpäivät. Toivottavasti pääset pian ne näkemään, ja onneksi on tosiaan viikonloppu ihan kohta! Minä puolestani olen messuilemassa Tampereella, eli toivon, että viikonlopusta tulee mahdollisimman kolea :-D
DeleteToivottavasti a) jouluruususi on/ovat hengissä ja b) väri on tuollainen hyvän punainen.