Monday 31 May 2021

Länsireunan lempparinäkymät

 Ihan ensiksi hyvät uutiset kaikille Mustipantterin ystäville: hän on täysin kunnossa! Kävimme tänään vielä lääkärissä, kun lääkäritäti halusi katsoa varmuudeksi, mutta Mustin mielestä visiitti oltaisiin voitu jättää tekemättäkin. Se on jo syönyt kaikkien menetettyjen päivien edestä, pahaa oloa ei enää ole ja viime yönä tuli kiinteä kakka.

Sitten tontin länsireunalle, josta on muodostunut vähitellen ihana kivimuurin, pensaiden ja puiden ansiosta. Tämä postaus on pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, viimein ennätän.

Näkymät alkavat olla kivat. Huussin edustalle ruskopenkkiin näkösuojaksi istutettu rusotuomipihlaja on jo parimetrinen.

Kestää vielä hetki ennen kuin se tuo yksityisyyttä huussille, mutta on se kiva jo nyt.

Tontin länsireunalle rakentamani kivimuurin eteen istutetut pensaat alkavat myös olla jonkin kokoisia. Tästä kultaherukasta olen todella iloinen, se on jakopala yhdestä vanhasta pihasta.

Tässä näkymä vastakkaisesta suunnasta, ylärinteestä huussilta alas päin. Värit olivat niin kauniit, kun vaahteran ja kultaherukan kukinnat osuivat sävykkäästi yhteen.

Kultaherukan viereen on puoliksi vahingossa tullut sinisiä ja keltaisia kukkia, jotka sointuvat kivasti yhteen. Koska vihreää on eniten, ei kokonaisuus ole yhtään räikeä (Ruotsin lippu). Siirsin tuohon myös 'Tahiti' -narsissin, joka oli jotenkin liian voimakkaan värinen jokaiseen paikkaan, siirsin sitä monta kertaa. Nyt se on kotonaan. Kevätesikko on tähän ihan itsekseen tullut.

Sinisten helmililjojen lisäksi lisää sinistä tähän tarjoilee turkinkaihonkukka 'Starry Eyes'. Olen suojannut nämä talveksi, sillä aiemmat yritykset osoittivat turkinkaihonkukan kuolevan melko varmasti, jos sitä ei suojaa. Koska suojaaminen on älyttömän helppoa: vain joku vanha pipo kasvin päälle, kannattaa se todellakin.

Kultaherukka jää juuri kuvasta vasemmalle, portista alaspäin kasvavat niiden serkut ruusuherukat kaksin kappalein.

Ruusuherukka on loistava pörriäiskasvi, kuten kai kaikki herukat ja karviainen.

Lisäksi se on satumaisen ihanan värinen. Ruusuherukoiden yllä kasvaa sirotuomipihlaja, tämä kokonaisuus tuli istutettua aivan liian tiheään, mutta vahinkoa ei enää voi korjata.

Ruskopenkki rusotuomipihlajineen oikealla edessä, sirotuomipihlaja vasemmalla ruusuherukoiden takana. Sävyeroa on ihan vähän.

Sävyistä puheen ollen: ruskopenkissä lehteen tuleva japaninvaahtera 'Enkan' ja 'Brown Sugar' -tulppaani. Aah!

Anteeksi vain, tykkään näkymästä ja väreistä niin paljon, että tästä on hyvää vauhtia tulossa maratooni. Taas.

Tai olisiko karvapäärynä kuitenkin vielä kivempi näkymä.

Ihan alas portin pieleen havittelen brittityylistä narsissien ilotulitusta ohikulkijoiden ja portista tulijoiden iloksi. Tulos on vielä harva, mutta ehkä vähitellen.

Toisella puolen porttia on vielä harvempaa, istutin tänne vain muutaman hassun narsissin. Täytyy istuttaa syksyllä paljon lisää!

Aloin raivata alarinteen reunaa vasta viime kesänä, aiemmin olin istuttanut pensaita, mutta niiden alla oli ruohikkoa/heinikkoa. Ajattelin vähitellen lisätä sinne maanpeittokasveja ja joitakin jo laitoin. Yksi niistä on ystävän kasvattama oravanmarja Maianthemum dilatatum.

Alhaalta portilta käsin näkyy paahdepenkin päässä kasvava marjaomenapensas 'Marleena', sekin alkaa jo näyttää puulta. Se on leikattu yksirunkoiseksi.

Pakko jatkaa vielä ylärinteeseen huussin vierelle, siellä on niin tavattoman kaunista näin keväisin, kun kevätesikot kukkivat.

Täälläkin japaninvaahtera puhkeaa lehteen, lajike on 'Osakazuki'. Aivan ihana yhdessä kalliokielon kanssa, vaikka kuvittelinkin, että japaninvaahterasta kasvaisi parimetrinen ja kalliokielot olisivat sen alla!

Kirjavalehtisestä 'Dawson's White' -rotkolemmikistä on enää muutama lehti kirjavana, mutta se ei haittaa, on tämä nätti kokonaan vihreälehtisenäkin. Lisäksi tämä on tuottanut vihreälehtisen siementaimen vähän alemmas rinteeseen.

Värimaailma kaunistui, kun poistin 'Robinsoniana' -hämyvuokon pois tarhavarjohiipan vierestä. Vuokon merkillisen violetti kukka (en ole ihan varma, onko se edes kaunis) ei mitenkään käynyt yksiin vadelmanpunakukkaisen varjohiipan kanssa. Sen takana muuten kasvaa hentoisempi mutta korkeampi, oranssikukkainen vaskivarjohiippa.
Kirjavat lehdet kuuluvat 'Daphnis' -rohtosuoputkelle, siinä on kaunis kasvi.

Minun piti kirjoittaa tarhajouluruusuistakin vielä erikseen, mutta en ole ehtinyt. Tässä vihreäkukkainen huussin takana, sen edessä ihana voimakkaan sininen kaitaimikkä 'Blaues Meer'.

Tämä kuva esikkopellosta on oikeastaan Hiidenkiven puutarhan Minnalle, sillä kaivoin hänen siementaimensa tästä ja toivon niiden olevan samanvärisiä kuin tuo viininpunainen.

Kurkataan vielä ihan nopsaan punaiseen villiin penkkiin. Ransu esittelee, että sen lähellä on tosi paljon punaista muutenkin: huussi ja vanhan talon länsipääty ja ylärinteessä vielä naapurin piharakennus.

Punaisen villin penkin keväinen värimaailma on minusta tosi ihana. Retro.

Keisarinpikarililjoissakin pörräsi kimalaisia, niitä oli hauska tarkkailla retkeilemässä kukkatötteröstä toiseen.

Istutin ihan ylös Rivendelliin syksyllä narsisseja, mutta siellä ei vielä ole kovin paljon muita istutuksia. Tässä kukkivat etualalla 'Bell Song' ja taustalla vanhasta pihasta saatu ihanan värinen narsissi, kenties 'Flower Record', joka on klassikkolajike vuodelta 1943. 

Narsisseista puhuttaessa on ihan pakko kurkistaa myös hobittipenkkiin, joka on vanhan talon päädyssä. Siellä kukkii 'Bilbo'.

Jos pidänkin näkymistä ylä- ja alarinteeseen pitkin pihan länsilaitaa, on näkymä suoraan länteen myös ihana etenkin ruusuherukoiden, tuomipihlajien ja kirsikoiden kukkiessa. Kaukana kylällä näkyy imeläkirsikka. 
Ransu istui erittäin kuvauksellisesti kivimuurin päällä portin vieressä, mutta heti, kun se havaitsi mamman lähestyvän, sen piti tulla alas kohti mammaa.

Niinpä loppuun kuva Ransusta kuistillaan ilta-auringossa, taustalla ne ruusuherukat.


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kaitaimikkä – Pulmonaria angustifolia
Kalliokielo – Polygonatum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris
Kultaherukka – Ribes aureum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

28 comments :

  1. Kiitos maratonista! En harrasta maratoneja muuten, mutta tämä oli loistava. Narsissi on yksi lempikukistani, tykkään käydä tuijottamassa ja huokailemassa niitä päivittäin.
    Miten hyvä että pantteri on taas terve! Hänelle onkin viime aikoina sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Mietin, että se häkkiseikkailu saattoi tuoda Mustille kylätieuskottavuutta nuorten kollien keskuudessa. Onneksi Musti ei kuitenkaan tiedä, että blogiasi lukevat tätöset ovat onnessaan kun pantterilta on viimein tullut kiinteä kakki.
    Pusipusit pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään lähtisi hölkkäämään mitään maratonia :-D Narsissit ovat niin ihania ja narsissien kukinta-aika samalla vuoden kauneinta aikaa. Siinäpä hyvä syy ihastella ja huokailla.
      Hih, kaikki lemmikin omistajat tai omistaneet tietävät, miten helpottavaa on, kun tulee taas normaali kakki tai pissa kulkee! Se on kuin vuoren kokoinen kivi vierähtäisi sydämeltä. En usko, että Mustia haittaa tätien huolehtiminen, se on sellainen seurallinen kaveri ja tykkää tätien huomiosta normaalisti erittäinkin paljon. Jopa eläinlääkäritätien kanssa se on kiltti.
      Pojat kiittävät pusuista!

      Delete
  2. Hyvin kaunis kuva Ransusta ilta-auringossa. Kirsti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on kuvauksellinen... pörrökarvoihin osuu valo kivasti!

      Delete
  3. Ihanaa kuulla, että Musti voi paremmin, eikä ollut mitään vakavaa. Onnittelut 15-vuotiaalle! Nerokin täyttää tässä kuussa 15.
    On ihan käsittämätöntä, että aina kun vierailen täällä saan listan mitä oudoimpia ja ihanampia kasveja. Kiitos katsauksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helpotus oli suuri, kun kyse ei ollutkaan sisäisestä verenvuodosta! Lääkäri oli erittäin pahoillaan väärästä punasolutuloksesta, ei se toki hänen syytään ollut. Sain rahat takaisin siitä ell-reissusta, mikä on myös iso helpotus vuoden pahimpaan yritysmaksuaikaan. Minä en kyllä ollut yhtään pahoillani väärästä diagnoosista.
      Heh, ei kai täällä niin paljon outoa kasva!

      Delete
  4. Hienoa, että Mustilla on kaikki hyvin♥.
    Ja tuo karvapäärynä on vaan niin ihana♥
    Ai niin ja kauniita ovat kukatkin..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukat on, mutta karvapojat on parhaita, kuten teilläkin ♥

      Delete
  5. Hyvä, että Mustilla on kaikki hyvin. Ja Ransu karvapäärynä on myös hyvin kuvauksellinen. Ensi talveksi kyllä suojaan ruusuherukkani jollain superaidalla, jotta näen sen yhtä kukkivana kuin sinun ruusuherukkasi. Sinulla on valtavasti ihania näkymiä ja kaikkia kasviaarteita. Ja ihana idea laittaa narsisseja myös ohikulkijoiden iloksi. Minua ilahduttaa kovasti itseänikin, jos näen toisten pihoilla tai tien laidassa kauniita kasveja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihan mielettömän harmittavaa, miten monella on ruusuherukka syöty! Se on niin tosi hieno kukkiessaan ihan täynnä kukkia. Toivottavasti saat sen kokonaan kukkaan ensi keväänä.
      Kukat todella ilahduttavat ohikulkijoita, se on varma. Paitsi jos ovat niin ajatuksissaan, etteivät huomaa. Sokeankin luulisi aistivan tuoksun.

      Delete
  6. Suuri helpotuksen huokaus että Musti on kunnossa! <3<3<3<3<3 Ransu näyttää viihtyvän mainiosti kauniin kukoistavassa puutarhassa<3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, miten monta ystävää Mustilla on. Ja vielä ihanampaa, että pystyn raportoimaan sen olevan kunnossa. Tulimme tänään lisäksi kotiin saareen, Musti on niin iloinen partioidessaan pantterikierroksia ympäri pihaa.

      Delete
  7. Ihana kuulla, että Musti on taas kunnossa! Miten suuren huolen nämä joskus aiheuttavatkaan! Tuo pihasi on varmasti paratiisi kaikkine upeine kasveineen. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienistä karvakavereista (tai isommistakin) on tosi iso huoli, kun ne eivät osaa kertoa, mistä sattuu. Eivät myöskään ymmärrä, että lääkärikäynnit ja lääkkeet ovat niiden parhaaksi. Suureksi onneksi Mustilla oli joku ohimenevä juttu.
      Kiitos, kyllä paratiisilta tuntuu tähän aikaan vuodesta! Omenapuun kukinta-aika lienee suomalaisten pihojen kaunein hetki.

      Delete
  8. En olekaan aiemmin tajunnut, miten pitkä ja korkea kivimuurisi on. On siinä ollut vääntäminen saada kivet paikoilleen. Upeita sointuvia kevään värejä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei se kovin korkea ole, selvästi alle metrin. Kivimuurit ovat niin ihania, että on ollut ilo sitä tehdä ja vielä sen teko jatkuukin ylärinteessä. Kivi tai pari kerrallaan ei ole tuntunut raskaalta. Itse asiassa puuha on erittäin koukuttavaa!

      Delete
  9. Taidan minäkin laittaa panssariaidan ruusuherukan ympärille, että saan nauttia koko pensaan kukinnasta. Enpä osaisi sanoa mikä näkymistä on kaunein, ihania kaikki ja niissä on jotain taianomaista herkkyyttä.
    Mustilla on hyviä uutisia, hieno juttu, että on kunnossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti saat taas nauttia ruusuherukasta ensi vuonna! On jännää (ja ihanaa), että peurat eivät sitä syö.
      Tässä ajassa, joka ihan justiin kohta loppuu, kun saarniinkin vähitellen puhkeavat lehdet, on ihanaa herkkyyttä. Sitten se muuttu jotenkin läpitunkemattomaksi vihreydeksi, kun keväinen vihreys on puolestaan ilmavaa.
      On niin ihanaa, että Mustipantteri on kunnossa jälleen. Tuollaisella hetkellä sitä miettii, oliko se nyt tässä, se yhteinen aikamme.

      Delete
  10. Aivan ihania näkymiä, ymmärrän hyvin, että pidät niistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana tällainen vanha kylä, kauniit puitteet.

      Delete
  11. Hianot näkymät! Ruusuherukka olis tosi herkku. Sitä taimistolla hipelöön, mutta sinne jätin. Ei taira olla sille tarijolla tarpeheksi lämmintä paikkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ei ehkä täälläkään niin kukoistaisi, ellei kasvaisi tuulensuojaisessa paikassa.

      Delete
  12. Viehättäviä kukkijoita ja näkymiä! Ruusuherukka ja japaninvaahteran punaiset lehdet ovat todella upeita. Kiitos myös tuosta jouluruusukuvasta! Talletin värin visusti mieleeni ja käyn sanomassa iltakastelukierroksella taimille, että saavat luvan olla yhtä kauniita. Ehkä pitää varmuuden vuoksi myös näyttää niille kuva :D Virkeinä ovat edelleen kaikki ne isot, nyt tosin ulkoilut jäivät kun tuli tällainen helle päälle. Pidän ne varmuuden vuoksi edelleen varastossa, jotta eivät vain pääse kärähtämään tai kuivumaan missään välissä.
    Aurinkoista kesäkuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ehkä kuvan näyttäminen voi edistää asiaa :-D
      Kiitos, sinnekin juuri sopivaa lämpöä, aurinkoa ja tarvittaessa sadettakin!

      Delete
  13. Minullakin keltaista ja sinistä, esikot, scillat ja nyt lemmikit ja vuohenjuuret ((joista viime mainittu ei ole ihan suosikkini, mutta olkoon nyt). Kultaherukka on lumoava! Merillä remppa vielä sotkee vähän tai paljon puutarhailua, joten en saa viedä nyt atsaleaa en yhtä, enkä kahtakaan. Sen sijaan syyshortensia grandiflora on on vieminen x 2 koska se ei tule siihen kun se kahta seinää kiertävä terassi uusitaan. Japaninvaahtera ja puksi ovat hänellä listalla ihan heti kohta.

    Yhtä asiaa vihaan puutarhailussa ja se on kitkeminen. Siihen on hyvä apu antaa kasvaa kasvien kasvaa tiheään. Ei auta, sillä vuohenjuuri tulee nopeaammin! Nyt on se vaihe.Samalla kun ihailee alkusuven heleitä värejä, kauhistelee kitkemistä. Eikä se villikukkapenkkikään siinä etupihalla ole kaunis ellen nyt kitke! Olen onnessani kun näen, miten korkeita lehtosinilatvoja ja akileijoja jo nousee eli kohta ei ole rikkaruohoa. Olen vähän mennyt siihen suuntaan, että ei niin väliä, jos kasvit kasvavat toisiinsa kiinni eli mihin mahdankaan joutua...

    Pihasi on ihana. Eksoottinen. Joku toinen maailma.

    Huomaatko miten harmoniset värit, suorastaan puuteriset on viimeisessä kuvassa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vuohenjuuri ei ole minunkaan suosikki, enpä olekaan sitä pihalleni siten hankkinut. Aikainen kukkija se kyllä olisi, mutta onhan noita muitakin.
      Ei tosiaan kannata istuttaa mitään remppatyömaan alle. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääset pian viemään atsaleatuliaisia.
      Kitkeminen on minulle kyllä ihan mukavaa, mutta reheväkasvuinen tontti pukkaa niitä niin paljon. Onneksi apunasi on noita kasveja, joista tulee tiheä kasvusto. Mutta kyllä tosiaan nk. villit alueet vaativat ylläpitoa myös.
      Nyt on ihania, autereisia iltoja, kun on tyyntä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!