Toukokuun kalenteripantteri

 Kalenteripoikana on Musti, joka täyttää näinä päivinä 15 vuotta. Se on ollut erittäin terve kissa, mutta nyt meillä oli terveyshuolia.

Musti on reipas poika, joka hoitelee myyrät niin omalta kuin naapureidenkin pihoilta.

Se esittelee lehteen puhkeavaa pyökkiä, josta pitäisi tulla pensasaitaa. Tästä jo hyvän kokoiseksi kasvaneesta pyökistä myyrät olivat kalunneet talven aikana ison osan kaarnaa tyveltä, mutta eivät aivan ympäri. Toivottavasti tämä selviää.

Aika usein tarkkailen Mustia ikkunasta käsin, sen touhuja on mukava seurata. Yksi sen lempipaikoista on kaivon kannen päällä, siitä näkee moneen suuntaan.

Vielä mukavampaa on kiertää pihaa Mustin kanssa. Samalla voi ihailla, miten se haistelee ja tutkii jokaisen heinätuppaan ja lautakasan myyrien varalta.

Täällä ei rilluttele kukaan myyrä minun huomaamattani!

Eilen aamulla Musti oksensi kirkasta nestettä. Aloitin matokuurin. Musti vetelee niin paljon myyriä, että arvelin Mustin vatsaoireiden johtuvan niistä. Sillä ei ollut oikein ruokahaluakaan, ja sitten tänään alkoi tulla ripulia, jossa oli hitunen verta. 

Lähdimme eläinlääkäriin.

Lääkärissä otettiin kokeita ja todettiin, että Mustilla on hirvittävä anemia. Kiidätin Mustin eläinsairaalaan päivystykseen. Tilanne oli kriittinen: Musti tarvitsisi tehohoitoa, ehkä verensiirtoakin. Tutkimuksessa selviäisi paremmin.

Jonkin verran myöhemmin sairaalasta soitettiin: uudessa verenkuvassa kaikki olikin normaalia. Ainakin verihiutaleilla on tapana klimppiytyä eikä yksi verinäyte ole välttämättä luotettava. Tämä me oikeastaan jo tiedettiin yhdestä Ransun verikokeesta, mutta en osannut sitä nyt ajatella enkä epäillä.

Nyt Musti on kotiutunut, sille on annettu pahoinvoinninestolääkettä ja ruokahalua lisäävää lääkettä. Sillä olikin jo nälkä kotiin palatessaan. Mutta edelleen se ei kovin paljon syö, joten jatkan varmaan sen pakkoruokintaa ruiskulla, onneksi se antaa tehdä sen (ja kaiken muunkin, röntgenit sun muut voi tehdä ilman rauhoitusta). Juonut se on koko ajan ihan hyvin. Toivotaan, että olo kohenee ja ruokahalu paranee. Pieni verimäärä ulosteessa voi johtua siitä, että maha on ripulilla, joten sitäkin tilannetta tarkkaillaan edelleen.

Olemme Mustin suureksi harmiksi kaupungissa. Myyrästämään ei pääse. Mamma syöksyy tarkkailemaan jokaista vessakäyntiä, ei mitään yksityisyyttä. 

Onneksi täällä kävi kuitenkin Mustin hyvä ystävä, lapinporokoira Lávvi.

Lávvin vesikippo on asiallisen kokoinen.

Musti viettää mielellään aikaa panttereiden kaupunkiresidenssin parvekkeella. Onhan siellä kaikenlaista vihreää, vähän kuin kotona.

Mamman suureksi iloksi (sen lisäksi, että Musti ei olekaan kriittisessä tilassa!) on se, että Haworthiopsis limifolia 'Spider White' on tehnyt kukkavarren ja pääsin näkemään sen kukat! Ne ovat mitättömän pienet, mutta hyvin söpöt ja tuoksuvat vienosti ihanalta.

Viime vuonnakin tämä kukki, mutta olin silloin poissa ja kaupunkiin tultuani huomasin ohikukkineen, jo kuivuneen kukkavarren. Se harmitti, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, miltä kukat näyttävät. Nämä oli kiva päästä näkemään. Vaikka Musti ei niin arvostakaan.

Haworthiopsiksen pääasia on sen lehtiruusuke, joka on näin hieno.

Toivomme pantterin kanssa kuitenkin, että pääsemme pian kotiin ja että sielläkin pääsisimme näkemään monia niitä kukkia, jotka olivat nupulla lähtiessämme.

Pyökki – Fagus sylvatica