Ihana kuin voinappi

 Ilostuttavat keltaiset ansaitsevat erityistä huomiota siksi, että lähes aina, jos joku mainitsee kukkavärin, josta ei pidä, se on keltainen. Keltaista parjataan ja karsastetaan, vaikka se on ilon ja auringon väri, ja mitä kaunein vihreässä vehreydessä!

Yksi ihanimmista keltaisista on rentukka, tai tässä kerrottu rentukka 'Plena' (sama kuin 'Multiplex' tai 'Flore Pleno'). Se on taivaallisen ihana, kuin kimppu voinappeja!

Myönnetään, että keltainen ei aina ole paikallaan, etenkään tällainen tumma keltainen. Mutta jos huolehditaan, että lähistöllä ei ole hyökkäävää punaista, vaan lähinnä vihreän eri sävyjä, valko-vihreän kirjavia lehtiä ja vaaleamman keltaista, on tällainen tumma keltainen todella kaunis.

Sateet ovat pitäneet pienen ojan, jossa rentukka viihtyy, mukavan vetisenä. 

Kuvan etualalla voi nähdä maasta nousevia ruskeita kiehkuroita. Ne ovat aarre, jonka onnistuneesta talvehtimisesta olen erittäin iloinen. Kuningassaniainen 'Purpurascens' se siinä. Tavallinenkin kuningassaniainen on nousussa, sen suojasin vanhalla villapaidalla. Mutta tälle lähes ojan pohjan tuntumaan istuttamalleni erikoisuudelle en muistanut tarjota mitään talvisuojaa. Sillä kyllä oli lunta, mutta myös vetistä ja kai vesi jossain vaiheessa jäätyikin.

Ojan partaalla, kosteassa mutta ei ihan vedessä, kasvaa se tavallinen kuningassaniainen. Toivon, että siitä kasvaa vähitellen jättiläismäinen. Tämä kärvistelee tässä kuivina kesinä veden puutteessa eikä ole juuri kasvanut. Siksi istutin sen ruskealehtisen vielä märempään ja arvelin sen kuolevan ojan pohjalle.

Aiempi kuningassaniaiseni kuoli siihen, että tuli pakkastalvi ilman lunta, tyypillistä meren äärellä. Siksi olenkin suojannut tämän uudemman tapauksen joka talvi. Kuningassaniaisen juuret ovat nimittäin aivan pinnassa ja routa nostaa niitä herkästi ylös. Vanhankin kasvuston suojaksi suositellaan esim. syksyn lehtiä, mutta täällä tuulissa ne eivät paikallaan pysy, tarvitaan villapaitoja ja nekin telttakoukuilla kiinni.

Ei saniaista tuolta oikein erota, sillä vihreät lehdet vasta kiertyvät auki. Tässä on myös valkosävyinen kerrottu tarhajouluruusu, jonka kukkavarsi kuivui keväällä, mutta nyt se puskee hyvin korkeita lehtiä eli olen luottavainen sen kanssa.

Lehtosinilatva on siementänyt tähän runsaasti, niinpä kasvillisuus kohta ryöpsähtää keväisen matalasta kohti taivaita. Tässä samassa kohdassa ovat ne lumikellot, jotka istutin toissa talvena, ja pieni keväinen puronvarsipuutarha. Aika näyttää, kuinka hyvin toimii tämä pienet keväiset + rehevät kesäiset -yhdistelmä.

Alempana oja laskee mutapuutarhaan. Se on hieman holtiton, en ole kitkenyt tänä vuonna. Haluaisin myös raivata noita reunoille liian luonnottomasti kasaamiani kiviä toisenlaisella tavalla, luonnollisemmin eli ei yhtenäisenä rivinä. Jonakin päivänä, mutta nyt katsotaan, mitä keltaista tuossa edessä kasvaa (taustalla on mukulaleinikkiä).

Siellä on nunnannarsissi 'Regeneration' aloittanut kukinnan. Tämä on sen verran myöhäinen, että aina unohdan istuttaneeni tähänkin narsissia ja sitten hämmästyn, kun se alkaa kukkia.

Samaan hengenvetoon havaitsin kilpirikon kukat. Näihin tulee isot pyöreät lehdet, mutta vasta kukkien jälkeen. Nämä lehdet kuuluvat kirjokurjenmiekalle. Se on alkanut levitä tosi hyvin.

Rentukkaa vastapäätä, ojan vastarannalla havaitsin italiantalventähden kookkaiden lehtien yllä siemeniä kehittymässä. Ihanaa, tähän japaninlehtikuusen alle tulee talventähtien matto!

Japaninlehtikuusen juurella tulevat kukkaan pikkuruiset 'Hawera' -orkideanarsissit.

Samasta kohdasta, mutta kuvakulma yläviistoon kohti navettaa, näkyy etelänkevätesikoiden rypäs. Näistä olen siirtänyt pari alemmas ojan varteen keväistä ojanvarsipuutarhaa varten. Tämä on nimittäin erittäin aikaisin kukkiva esikko, kevätesikkoa varhaisempi.

Vielä vastakkainen kuvakulma, esikkoryppään takaa seisten kuva alas kosteikkopuutarhaan. Tuolla japaninlehtikuusen alla kukkii pari mätästä itsekseen tullutta kevätesikkoa.

Sitten tontin länsilaidalle. Orkneysaarilta tuliaisina tuomani kerrottu mukulaleinikki on viimein tehnyt laajenevan kasvuston. Ja tämän kukat ovat ihanasti aivan samanlaiset kuin kerrotulla rentukalla, eri mittakaavassa vain: paljon pienempiä. Onhan mukulaleinikillä vähän rentukkamaiset lehdetkin.

Yritän hyppiä eteenpäin, maratooniksi uhkaa taas mennä. Mukulaleinikin lähellä kukkii ihana, vienosti hunajantuoksuinen kultaherukka. Tämä on niin kaunis! Ja kovasti pörriäisten mieleen, aivan kuten taustalla häämöttävät ruusuherukatkin, ja karviaiset, joiden kukkien ei edes huomaisi avautuneen, elleivät puskat olisi yhtäkkiä täynnä pörinää.

Tähän väliin on pakko raportoida ilouutinen siitä vierestä: kiinanpunapuu on elossa! Kaikki viime syksynä istuttamani erikoispuut ja -pensaat ovat, oi onnea. 

Tämän juurelle istuttamani siemenkylvökset kellanvihreälehtistä 'Golden Fleece' -koiranputkea ovat tosin hävinneet, mikä harmittaa. Olisi nyt edes yksi jäänyt. Mutta puuvartiset ovat toki isompi juttu.

Edellä mainittujen ruusuherukoiden alta löysin yllärin: täällähän kukkii pikkuruinen nunnannarsissi 'Sabrosa'! Ihana söpöliini. Tuosta sen yltä voi ehkä vähän nähdä ruusuherukan lehtiä mittakaavana, tai sitten tuon toisen keltaisen kukan, joka on mukulaleinikki.

Jos on 'Sabrosa' pieni, niin poiketaanpa preerialle katsomaan Narcissus willkommiita, joka on vielä pienempi. Niin mini, että pikkuruinen vain sentin mittainen heinäsirkka sen kukassa näyttää ihan isolta.

Siinä nyt helpommin tajuttavaa mittakaavaa. Narcissus willkommii, saanko esitellä!

Loppuun vielä tontin länsireunan isommat auringot: 'Orangery' -narsissit. Ylempänä huussin takana on kevätesikkoniitty jo keltaisenaan.

Istuin korituolissa kedolla ja ihastelin kaikkea kauneutta, kun tajusin, että harvemmin tulen ottaneeksi kuvaa, jossa näkyisi noita isoja puita kokonaan. Esimerkiksi huussin vieressä oleva saarnirivi on niin kaunis juuri nyt, kun puiden silhuetit ovat vielä näkyvissä. Saarniin puhkeavat lehdet hyvin myöhään, mikä on onni, sillä pidän puiden muodosta kovin paljon näin, paljaana. Niinpä otin myöhemmin illalla tämän kuvan.

Isoista puista tulee puutarhaan tunnelmaa ja luonnetta, on tärkeää näyttää nekin osana kokonaisuutta. Siispä haastan sinutkin ottamaan kuvia, joissa näkyvät isot puut eikä aina vain istutuksia niiden alla (kuten ainakin itselläni on tapana jatkuvasti kuvata)!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Karviainen – Ribes uva-crispa

Kevätesikko – Primula veris

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kilpirikko – Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Kultaherukka – Ribes aureum

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä

Rentukka – Caltha palustris

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Saarni – Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä