Kauniit koiranhampaat ja muita metsäpenkin iloja

 Katsastetaan ensin katajapenkki, siitä on vähitellen kehittynyt oikein kiva. Alussa tässä oli vain iso korkea kataja ja sen alla roskienpolttotynnyri. Maasta nousi paljon lasinsirpaletta ja metalliromua, mutta multa oli kuitenkin kuohkeaa, suorastaan erinomaisen tuntuista.

Katajapenkkiin paistaa aurinko vain aamupäivällä. Kun katajasta muutama talvi sitten raksahti poikki pari paksua, vinoa runkoa, vapautui sen viereen runsaasti tilaa.

Kultatesmat viihtyvät tässä tosi hyvin, ovat tehneet siementaimiakin. Ilokseni löysin tästä myös valkokukkaisen helmililjan, vaikka en tietääkseni ole istuttanut mitään helmililjoja tähän. Useinhan noita pikkusipuleita siirtyy, kun kasvien paikkoja vaihdellaan.

Illan hämyssä otetussa kuvassa näkyy, kuinka kultatesmat hehkuvat. Siinä on todella kaunis heinä! Kasvatin nämä siemenestä ja viihtyessään kultatesma tosiaan tuottaa siementaimia, mutta ei varmaan ikinä riesaksi asti. 

Näin kultatesmaa ensimmäisen kerran Wisleyssä, missä sitä oli metsäpuutarhamaisessa kohdassa puiden alla. Satumaisen kaunis kellanvihreä heinä kasvoi kevyen harvoina tuppaina muun kasvillisuuden lomassa. Kultatesma on juuri sellaisena yksi kauneimmista heinistä.

Kultatesman kellanvihreät lehdet sointuvat ihanasti herkkiin varjopaikan kasveihin, kuten tässä purppurapikkusydän 'Aurora' – ihastuttava nimeä myöten.

Taustalla häämöttää marhanlilja, tässä kasvavat ovat haalean oranssinsävyistä lajiketta 'Guinea Gold'.

Lisää vaaleankeltaista tulee ternivuokosta, joka viihtyy tässä silminnähden loistavasti. Se on kiva yhdessä kermanvaaleankirjavan 'Hadspen Cream' -rotkolemmikin kanssa.

Muita penkin herkkuja on punakolmilehti.

Tämä kuva on Rikkaruohoelämää-blogin Betweenille, sillä keskustelimme siitä, miltä syksyllä kukkivien myrkkyliljojen lehdet näyttävät. Aika moni ei nimittäin tiedä, mitä nämä maasta nousevat lehdet oikein ovat ja kenelle kuuluvat. Pienemmillä syysmyrkkyliljoilla on maltillisemmat lehtitupsut, mutta kookkaampien loisto- ja tarhamyrkkyliljojen ja rotevien risteymälajikkeiden, kuten tämä 'Lilac Wonder', lehtiruusuke on melkoinen tursas.

Kah, mitähän tursaan nielusta löytyy? Siellähän on siemeniä! Toivon, että itäviä sellaisia – myrkkyliljavauveleita odotellessa.

Metsäpuutarhapenkit jatkuvat mäntyjen ja vaahteran alla. Täällä on tulossa kukkaan helmililja 'Mountain Lady', joka nousi niin myöhään, että ajattelin viimein löytäneeni paikan, jossa helmililja ei viihdy. Onneksi ei niin ollutkaan. Kuivaa tässä on, mutta ihan hyvin tuo näyttää pärjäävän.

Taustalla näkyy kivan värinen imikkä 'Victorian Brooch'.

Ransu saapuu esittelemään. Edelliset kasvavat heti Ransusta oikealle.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver' on hyvä väripari viileänsävyiselle helmililjalle, niitä kasvaa tämänkin vieressä.

Siinä viihtyy myös vaaleamunkinhuppu, joita istutin pussista pari juurimötikkää ajat sitten ajatellen, että ne eivät varmana ole talvenkestäviä. Ovat kuitenkin osoittautuneet kestäviksi, molemmat ovat yhä elossa noin kymmenen vuoden jälkeen, ja vähän runsastuneetkin. Näissä on hienot lehtien kuviot.

Vähän edempänä on mysteerinarsissi. Näyttäisi olevan 'Orangery' – voi olla, että tämä tuli samassa kuormassa kun siirsin tarhakalliokieloa huussin vierestä tänne. Siellä tätä nimittäin kasvaa. Oli ehkä tarkoituksellinenkin siirto, sillä tähän totisesti saisi tullakin enemmän narsisseja, niitä ei ole kuin pari vaivaista vartta. 

Tämän juurelta nousee kiinnostavia versoja. Sain viime kesänä pari tikankonttia ja istutin ne multiin. Toinen meni katajapenkkiin, sieltä ei nouse ainakaan vielä mitään, mutta tämä toinen näyttäisi nousevan. En pidä tikankontteja erityisen kauniina, mutta kun nämä nyt sattuivat postipaketissa tulemaan, ei voinut kompostiinkaan heittää!

Vähän pidemmällä, jo lähempänä vaahteraa, nousee tertturotkokielo, tuo kauniinvihreä pehko oikealla. 

Vaaleat kukat ovat koiranhampaita, metsäpuutarhan kaunottaria.

Tästä päästään yhteen ihastuttavimmista keväisistä kasvipareista puutarhassani: valkokukkainen koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty' ja kalvevarjohiippa. Nämä kukkivat aina samaan aikaan ja toimivat loistavana parina. Kukissa on sama sävy, mutta koko on aivan eri. Lehdissäkin on samaa sävymaailmaa, mutta eri koko ja muoto.

Oikealla kukkii koiranhammas 'Pagoda'.

Koiranhampailla on upeita lehtiä. Jo kukintansa lopettaneella pikkuisella rusokoiranhampaalla on ruskeapilkkuiset lehdet, näillä isommilla lajeilla on usein hienoa marmorointia. Ehkä tästä kuvasta voi erottaa, että White Beautyn lehdissä on vaaleaa kuviointia, kun Pagodalla on puolestaan ruskehtavaa.

Pagodaa nousee tässä vaahteran alla useammastakin paikasta, mikä on mahtavaa.

Talvi oli selvästi niille suotuisa, sillä osassa on jättimäiset lehdet!

Kun vilkaistaan vaahteran sammaleiselle rungolle, voidaan havaita sekin, että muratti on talvehtinut loistavasti kovasta pakkastalvesta huolimatta – sehän tekee uusia versoja lehtihangoista aivan latvassakin, lähes kahden metrin korkeudessa! Ja täällä ei todellakaan ollut kaksimetrinen hanki, heh.

Tällaiset havainnot ovat tosi jänniä. Nuorempana muratista nimittäin paleltui aina lumikerroksen ylle ylettänyt osa. Nyt, kun muratti on kasvanut tässä 14 vuoden ajan, on sillä ilmeisesti enemmän kestävyyttä ja kasvuvoimaa. Hyvin mielenkiintoista!

Vielä loppuun kuva kalvevarjohiippa-koiranhammas-lemppariyhdistelmästä, vähän tuoreempi kuva kukkien enemmän avauduttua. Näiden ääreen voisin leiriytyä, jotta näkisin nämä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.

Helmililja – Muscari

Imikkä – Pulmonaria

Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Muratti – Hedera helix

Myrkkylilja – Colchicum

Punakolmilehti – Trillium erectum

Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Tertturotkokielo – Maianthemum racemosum

Tikankontti – Cypripedium

Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum