Ihanat vuokot

Jokin aika sitten kuvasin pihani eri sävyisiä sinivuokkoja, mutta niistä en ehtinyt kirjoittaa, kun muutkin vuokot liittyivät karkeloihin.

Suloinen 'Robinsoniana' -hämyvuokko eli valkovuokon punervakukkainen versio on kansoittanut vuokko-esikkopenkkiä niin, että olen jakanut sitä jo pariin paikkaan toisaallekin valloittamaan maailmaa. Sen seurana kukkivat kauluskukkaiset 'Orangery' -narsissit.

Vähän ylempänä käärmeenlaukkaviidakossa kukkii sininen balkaninvuokko. Taustalla rotkolemmikki on jo aloittanut kukinnan.

Kuvan edessä voi nähdä pari punaista viirua, ne ovat japaninvaahtera 'Osakazuki' punaisine nuorine oksineen. Hauskasti sekin pääsi kuvaan mukaan.

Japaninvaahteran toisella puolella on vaaleanpunaista 'Charmer' -balkaninvuokkoa. En ole tämän parempaa kuvaa siitä tänä keväänä ottanut! Balkaninvuokkojen kanssa pitää olla nopea, sillä kukka on täysin auki vain auringossa. Heti, kun iltapäivän varjot pitenevät, kukka menee suppuun.

Tuota käärmeenlaukkaa kyllä voisi syödä paljon enemmän, sillä se on aika korkeaa! Hirveän hyvääkin se on. Tein juuri kreikkalaisen salaatin, taidanpa käydä hakemassa sitä päälle.  

Tässä välissä söin ja herkullista oli!

Samassa penkissä kasvaa myös tämä Ruissalosta Aarno Kasvilta saatu sinivuokko, joten siirrytään sinivuokon moniin sävyihin. Tämä on melko vaalea, kauniin heleän sininen.

Kuusten alle saniaistarhaan siirsin metsästä ihanan kevätpiipon, jonka kylkiäisenä tuli sinivuokon siemen. Siitä on kasvanut kauniin tummansininen yksilö. Tämä on siis saaremme omaa kantaa.

Koivikossani kukki tänä keväänä kaksi sinivuokkoa, aiemmin olin huomannut vain yhden. Niissä on molemmissa jännä syreeninliila sävy. Tosi hauskaa, että löytyy tällaisia eri sävyisiä ihan luonnostaan!

Lähisaarella kasvaa valkoisia sinivuokkoja ja ystävä toikin niitä kerran minulle kaksin kappalein. Molemmat voivat hyvin muotopuutarhassa ja ovat aikaisia kukkijoita. Valkoinen on hyvä kontrasti pionin punaisille versoille.

Muotopuutarhassa kasvaa myös punakukkainen sinivuokko, mutta sitä piti vähän kaivaa esiin kuivien lehtien takaa. Se on vasta työntänyt nuput mullan pintaan, joten on selvästi muita myöhäisempi.

Valkoiset sinivuokot tuonut ystävä, joka on pitkän linjan luontoihminen, arvelee, että punaiset olisivat heikkokasvuisia luonnostaan. Sekin on mahdollista, ovathan kaikenlaiset mutaatiot yleensä perusmuotoa heikompia. Mutta nämä valkoiset ovat kyllä erittäin elinvoimaisia.

Viime vuonna löysin puutarhamyymälästä (Puutarhanikkarit) punervakukkaisen 'Forest Pink' -sinivuokon ja tartuin siihen heti. Se on aivan älyttömän pienikukkainen! Edessä mittakaavana voi nähdä taimilappua. Mutta hyvä, että on elossa kumminkin. Sillä oli kyllä lehdet koko viime kasvukauden, joten toiveita on juurakon vahvistumisesta. Kääpiöys ei haittaa, sillä tämä kasvaa hobittipenkissä, jossa on muutenkin kaikkea pientä.

Hämmästyin ja ilostuin, kun löysin hobittipenkistä jalomaarain 'Annan' versot! Tämä nimittäin hävisi jonkin aikaa istuttamisen jälkeen, joka tapahtui viime toukokuun lopulla. Lehtiä ei näkynyt koko kesänä. Ajattelin taimen menehtyneen kuivuuteen, kuten aika usein käy, myös tätä edellisen jalomaaraimen taimen kohdalla. En aina edes muista istutuksiani ja unohdan kastella, tai olen viikon-pari kaupungissa ja sillä välillä tulee helle, jolloin moni pikku kasvi kuolee. Mutta sieltä se nyt nousee, onpa sitkeä!

Vielä yksi sinivuokko: unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on hurmaava mätäs vaalean suloisensinisiä kukkia tummilla keskustoilla.

Sitten muihin vuokkoihin. Siirsin ternivuokon vuokko-esikkopuutarhan alaosasta, joka oli sille selvästi liian paahteinen ja kilpailu tarharaunioyrtin kanssa kovaa. Se pääsi katajan aluspenkin muhevaan multaan ja puolivarjoon. Nyt se kiittää tuottamalla ties kuinka monta kukkanuppua! 

Pienet keltaiset kukat kuuluvat pikkukäenrieskalle ja pyöreät lehdet mukulaleinikille, kumpikin luonnonkasveja, joita kasvaa pihassani lähes kaikkialla. Kumpikin myös häviää muutamassa viikossa maan uumeniin, sipuli-/mukulakasveja kun ovat.

Sipuli-/mukulakasveista puheen ollen: olen joka vuosi katsonut Iris winogradowiin lehtiä, kun ne nousevat uskollisesti katajapenkistä. Kukkia ei tule, mutta en uskalla siirtääkään, kun kranttu luonnonlaji sentään pysyy elossa. Nyt lisäsin sille kompostikatetta ja vähän myöhemmin huomasin tämän kookkaamman lehtituppaan vähän toisessa kohtaa penkkiä: pian tällekin lannoittavaa katetta ja toivoa kukista ehkä jonakin keväänä on! Olipa ihana löytö.

Seuraava ilonkiljahdus tuli tämän pikkuruisen verson kohdalla, joka nousee maasta kuin ohjuksen kärki. Tämä kuuluu jättiläismäiselle, toivottavasti kohta jo jalkapallon kokoiselle sipulille: himalajanjättililjalle. Istutin sen pari vuotta sitten ja olen katsellut nousevia lehtiä siinä toivossa, että joskus näkisin tämän ihmeellisen parimetrisen kukkavarren. Sipulilla kestää vuosia, jopa lähes kymmenen vuotta, kasvaa kukintakokoon. Istuttaessani se oli ison lantun kokoinen, joten voisi se jonakin vuonna jo kukkiakin.

Seuraava iso ilo löytyy katajan toiselta puolelta. Rusokoiranhammas kukkii jo! Tämä on kotoisin Huovilan puistosta Kärkölästä ja hankin sen ilman mitään lajikenimeä. Näitähän on joitakin lajikkeitakin, niin minullakin, mutta tämä perusmuoto on riittävän, suorastaan taivaallisen kaunis ilman mitään parantelua.

Tästä päästään aasinsillalla sadeasiaan. Taas sataa! Ihanaa! Tämä on niin huippua ja juuri sitä, mitä kasvit toukokuussa tarvitsevat, mutta varsin harvoin saavat. Soitin tänään äidille; hänen sukujuurensa ovat Kärkölässä ja Askolassa ja hän muisti vanhojen maajussien siellä päin sanoneen: mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.

Niin totta!

Pikkuruinen iso ilo löytyy kuistin edustalta, missä vuosikausia sitten istutettu (ehkä viisi vuotta tai ylikin) valkovuokko 'Green Fingers' kukkii viimeinkin, ensimmäistä kertaa! Levensin penkkiä vähän ja siirsin tätä edemmäs. Tässä on kuistista johtuen varjo, mutta toisaalta kuivaa, sillä tässä on räystäs yllä.

Ostin vuokon juurakon pussissa loppusyksyn alennuksesta Kauppilasta (nyk. Flör), juurakko oli varmaan puolikuollut, sillä se oli tosiaan myöhäissyksyä. Onneksi siinä kumminkin henki pihisi ja tämä viimein kukkii! Täytyy ottaa parempi kuva, kun kukka on kunnolla auki.

Lisäksi yhdessä ystävän antamassa erikois-valkovuokossa näkyy ensimmäinen nuppu, odotan jännityksellä, mitä siitä tulee. 

Aika metka muuten tuo ukkolaukan varsi, joka on ihan kuin vetänyt sammalnutun ylleen kaulaan asti. Ymmärrän häntä, koleaa on. Talvitakkia tarvitaan vielä.

Seuraavaksi voisin siirtää pikkuruisen kevätputken myös penkin etuosaan, sillä tämä on jäämässä korkeampien posliinihyasinttien jalkoihin ja edempänä se saisi edes vähän enemmän kosteutta, jos sataa oikeasta suunnasta. Luulin jo menettäneeni koko kasvin, mutta sieltä se nousee!

Ihan loppuun ihanat keltavuokot. Niiden kerrottu muoto on vielä nupulla, samoin kuin kerrotut valkovuokotkin. Mutta tämä yksinkertaiskukkainen kukkii nätisti punaisen villin penkin yläpäässä kirsikkapuun juurella.

Olen siirtänyt siitä palan esikkopeltoon kukkimaan valkoisten 'Genève' -narsissien alle, sillä vuokko aloittaa kukinnan sopivasti ennen kevätesikoita. Esikkopellon vuokko on vielä nupulla. 

Ihanaa, kastelevaa sadeyötä sinnekin, jos teillä sataa! Ja toivottavasti se on vettä!

Balkaninvuokko – Anemone blanda

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Jalomaarain – Rubus arcticus ssp. × stellarcticus

Keltavuokko – Anemone ranunculoides

Kevätpiippo – Luzula pilosa

Kevätputki – Hacquetia epipactis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Valkovuokko – Anemone nemorosa