Ruusutarhan uudet asukit

 Pikkuinen ruusutarhani, kasvimaan ja orjanruusun välinen alue, sai pari uutta asukasta, kun tein pikavisiitin mantereelle viime viikolla.

Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' pääsi melko lähelle kameliajasmiketta, jospa niiden kukat toisivat juuri sen taivaallisen ruusu-jasmike-yhdistelmän, josta sain sytykkeen tähän alueeseen. Honorine toivottavasti viihtyy paremmin kuin edeltäjänsä 'Ferdinand Pichard', jonka jänis tai kauris söi lähes maan tasalle ekana talvena ja viime kesänä siinä ei enää paljon elonmerkkiä näkynyt, nyt vielä vähemmän. On se yhä paikoillaan, jos vaikka kokisi ihme-ylösnousemuksen.

Pichardin tapaan myös Honorinen kukissa on ihana kaksivärisyys, tummempaa ja vaaleampaa ruusunpunaa raitoina. Se on vanha, kerrottu ja tuoksuva; voiko ruusulta enempää vaatia. Se on puutarhani ensimmäinen bourbonruusu, joten hykertelen jännityksestä. Tällaisia hykerryksiä kai voivat ymmärtää vain toiset keräilijät. Uusi aluevaltaus!

Toinen ruusu on köynnös 'Alchymist'. Havittelin sitä monta vuotta ja toissa syksynä sen sain ja istutin muotopuutarhaan. Se on vähän huonossa hapessa ja mietin, onko se elossakaan. Siispä ostin uuden, kun sellaisen löysin. Tämä uusi Alkemisti pääsi ruusupergolan pohjoispäähän, ja nyt olen huomannut uuden verson siinä muotopuutarhan vanhemmassa yksilössä myös.

Ei toki ole mikään ongelma, että huippuihanaa köynnösruusua löytyy kaksin kappalein!

Kuvassa voi nähdä, että elinvoimainen orjanruusu on tehnyt uusia pitkiä versoja, sillä olen leikellyt siitä aika paljon pois parina viime vuonna. Yritän nyt saada sen kasvamaan pergolan myötäisesti, aiemmin se rehotti metritolkulla joka suuntaan, kun sai kasvaa ihan itsekseen miten lystäsi. Mutta juurivesoja se ei tee, kaikki versot nousevat tyveltä.

Ruusupergola sai yhden vinottaisen tukipuun eräänä päivänä. Mietin vielä, tarvitseeko se samanlaisia lisääkin. Hitaita nämä edistykset täälläpäin, kun joka puunpätkää täytyy pohtia.

Edellisessä kuvassa näkyi vähän uutta katettua viljelylaatikkoani. Kiveysprojekti on yhä kesken (etenee kaksi neliömetriä vuodessa), joten maa on peitetty kaikenlaisella. Ransu maastoutuu maankateaineksiin.

Ruusutarha pilkottaa tuolla taustalla.

Mennäänpä lähemmäs tutkimaan. Tuossa ruusutarha on Ransusta oikealle.

Sen alimpaan osaan (eli lähimmäs noita viljelylaatikoita) istutetut kaksi ruusua, edellä mainittu Ferdinand ja kotimainen 'Syke', ovat molemmat menehtyneet tai lähes menehtyneet. Vaikka maa ei vietä jyrkästi, näkyy tuo alarinne olevan märkä ja savinen. Vesi on yllättävän lähellä pintaa, kuten se joissakin kohdissa tonttiani on, jopa ylärinnepaikoissa. Tästäkin viettää maa edelleen alemmas tuonne kohti Rohania, joka on kivipengermän alapuolella.

Tuonne ei siis enää ruusuja, ja mietin, että voisin tehdä Honorinelle varmuuden vuoksi kumpareen eli nostaa sitä vähän korkeammalle, vaikka se ei olekaan tuolla ihan alimmassa reunassa. Nyt istutin alaosaan japaninkurjenmiekan; sen pitäisi ainakin viihtyä paikassa, joka ei ole rutikuiva kesälläkään.

Tosin tähän väliin huomautus: Ferdinand joutui jäniksen tai kauriin syömäksi ja Sykkeen versot oli myös poikki purtu luultavasti myyrän toimesta, eli niiden kohtaloksi koitui ehkä muu kuin savi ja märkyys, ei tämä sentään litisevä paikka ole, mutta lapion syvyydestä löytyy kyllä vettä.

Poistin katsuraa vuosikaudet ympäröineen verkon, jotta sain kitkettyä sen ympäriltä. Kuten kuvasta näkyy, se ei voi oikein hyvin. Runkoon on kyllä tullut paksuutta, mutta latva on kesä toisensa jälkeen kuivunut. Koska tässä kuitenkin on kosteutta maassa, kunhan se saa juurensa riittävän syvälle, uskon, että se alkaa jossain vaiheessa viihtyä. Varmaan se jo auttaa, että katsuran ympärillä ei enää rehota heinikko-nokkosikko. 

Olen siirtänyt tänne ruusutarhaankin 'Robinsoniana' -valkovuokkoa (hämyvuokkoa) ja istutin Paraisten puutarhaliikkeestä löytämäni hempeän rusolaukkaneilikan ihan kivireunan viereen. Voi olla, että se osoittautuu liian pieneksi kasviksi tähän, pitää sitten pelastaa muualle.

Talvella aioin tehdä postauksen helmililjoista, sillä istutin niitä paljon toissa syksynä ja viime keväänä niitä kukki. En kuitenkaan ehtinyt, joten nyt saa raportoida niistä sitä mukaa kuin kukkivat. Ruusutarhaan laitoin 'Peppermint' -tummahelmililjaa, se on kookas ja ihanan vaaleansininen. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' tuottaa siihen hyvää kontrastia. 

Kuvasta voi nähdä, että maanpeittoa kaivataan kipeästi lisää! Onneksi tuo meirami on hyvä leviämään ja voisin siirtää tähän yrttipenkistä loputkin, sillä en käytä tätä mausteena, siihen voi käyttää tavallista mäkimeiramia, joka tekee siementaimia kaikkialle. Tämä ei leviä siemenestä, mikä on mukavaa. Lisäksi tämä on sävyisän matala.

Lisäksi tässä on Pink Panda -koristemansikkaa. Ja harmaakäenkukkaa, jolla on taipumus tehdä tiheästi lehtiruusukkeita, se on hyvä vain tässä vaiheessa.

Isäntäpantteri esittelee tulppaanit, joiden toivon tänä vuonna kukkivan: viime vuonna ne parturoitiin juuri, kun olivat tulossa kukkaan.

Siinä ne ovat, viittä vaille kukassa. Ihastuttava papukaijatulppaani 'Estella Rijnveld'! Niiden keskellä on amerikanpioni eli risteymäpioni, se ja lajitoverinsa tulivat salamatkustajina kerran iiriksen mukana. Ihmettelin, kun seuraavana vuonna iiriksen keskeltä nousi ihan kuin pienen pionin lehtiä ja lopulta näitä paljastui olevan siellä kaksi kappaletta.

On jännittävää odottaa, millaisia kukkia näihin tulee. Amerikanpionit pruukaavat olla rotevia. Tilaa tällä ainakin on; saa kasvaa! Lajitoveri kasvaa toisaalla.

Vähän ylempänä, 'Loch Ness' -karhunvatukan juurella, kukkivat 'Pink Charm' -narsissit.

Siirryin kuvaamaan viereistä preeriapuutarhaa ja sen metsätulppaaneja. Vasemmalla on tähkähelmikkää, jota tuli istutettua liian tiheään, mutta kun sen pienet taimet olivat niin pieniä! Kasvatin ne itse siemenestä ja taisin lykätä taimet tähän suoraan kennostosta.

Keskellä on pietaryrtti. Kivet ovat outona röykkiönä: vaikka tuohon jää kivirivi pengermäksi alempana olevaa aluetta vasten, on osa noista maasta nousseita, joita olen vain kasannut tuohon.

Musti esittelee: kivirivin alla on vielä heinikko, mutta tähänkin tulee kiveys, jotta ruusupergolan alle voi asettaa kalusteet.

Metsätulppaaneja kameralla tsuumaillessani silmäni havaitsivat jotain outoa keltaista vähän alempana.

Juhuu! Sehän on Narcissus willkommii, joita istutin tähän toissa syksynä, mutta viime keväänä ne eivät kukkineet! Juuri, kun kerkesin valitella, että nämä pienet luonnonlajit eivät halua kukkia. Mittakaavaa antaa metsätulppaani, nämä pienokaiset ovat varreltaan vain puolet siitä.

Harrastuksen outoutta ehkä alleviivaa se, että joku ulkopuolinen kiinnittäisi varmaan huomion vain narsissin kuiviin lehdenkärkiin. Narsissihullu tuskin niitä huomaakaan, kun on aivan ihmeellisiä kapoisia nuppuja näkyvillä – skumpan paikka!

Maanpeittona tässä kasvaa oranssikeltano; melko leviävä laji, mutta luulen, että preerialle se on omiaan. Se saa kilpailua erilaisista heinistä yms.

Tässä vielä yksi kuva preeriasta alarinteestä ylös päin. Ilokseni huomaan, että elefanttiheinä 'Gracillimus' on kai talvehtinut hyvin. Elefanttiheinät ovat ihania ja haluaisin niitä puutarhaani, mutta ne ovat talvehtineet huonosti tai sitten ovat kuivuneet liian kuivaan paikkaan kesällä.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Nigra' -kirsikkaluumusta. Tänäänkin oli pilvistä ja koleaa, ja saimme sadetta! Ainakin 3 mm, viimeksi kun katsoin mittariin. Ihanaa, kymmenasteiset päivät pidättävät kirsikkaluumun ihanasti pysähtyneenä kukinnan kauneimpaan vaiheeseen. Tämä on kuin lottovoitto ja juuri oikea ajoitus.

Otin tämän kuvan vähän kauempaa, jotta näkyy, miten yritän juuttinarun avulla vetää sitä leveämmäksi. Tällainen leveän viuhkamainen siitä luonnostaan kasvaisikin, mutta tämä on verkossa kasvanut polvenkorkuisesta asti.

Vaaleanpunaiset kukat ja tummat lehdet sointuvat ihanasti ympäröivään vaaleanvihreyteen ja kukkivien vaahteroiden (ja autoni) limenvihreään.

Ransullekin tällainen Lofoottien viileys sopii paremmin kuin hyvin. Sillä riittää energiaa mm. kerjäämään huomiota.

Pusuja, kaikki ihanat tytöt ja tädit! 

Toinen iloinen puuasia: punahevoskastanja 'Briotii' on kehittämässä kaksi kukintoa! Sen juurella kukkivat 'Golden Echo' -nunnannarsissit, ne ovat huippuihania ja kukkivat hyvin.

Tulipas muuten otettua kuva vinoon, heh.

Kolean päivän päätteeksi yllemme laskeutui sumu. On tunnelmallista, kun laivojen sumutorvet huutavat. 

Kottikärry jäi preeriapuutarhan viereen ja siellä on vielä yksi ruusu odottamassa istuttamista, mutta se menee muualle.

Bourbonruusu – Rosa Bourbon-Ryhmä

Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis

Japaninkurjenmiekka – Iris ensata

Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Metsätulppaani – Tulipa sylvestris

Mäkimeirami – Origanum vulgare

Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pietaryrtti – Tanacetum vulgare

Punahevoskastanja – Aesculus × carnea

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Tähkähelmikkä – Melica ciliata 

Valkovuokko – Anemone nemorosa