Tuesday 18 May 2021

Ruusutarhan uudet asukit

 Pikkuinen ruusutarhani, kasvimaan ja orjanruusun välinen alue, sai pari uutta asukasta, kun tein pikavisiitin mantereelle viime viikolla.

Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' pääsi melko lähelle kameliajasmiketta, jospa niiden kukat toisivat juuri sen taivaallisen ruusu-jasmike-yhdistelmän, josta sain sytykkeen tähän alueeseen. Honorine toivottavasti viihtyy paremmin kuin edeltäjänsä 'Ferdinand Pichard', jonka jänis tai kauris söi lähes maan tasalle ekana talvena ja viime kesänä siinä ei enää paljon elonmerkkiä näkynyt, nyt vielä vähemmän. On se yhä paikoillaan, jos vaikka kokisi ihme-ylösnousemuksen.
Pichardin tapaan myös Honorinen kukissa on ihana kaksivärisyys, tummempaa ja vaaleampaa ruusunpunaa raitoina. Se on vanha, kerrottu ja tuoksuva; voiko ruusulta enempää vaatia. Se on puutarhani ensimmäinen bourbonruusu, joten hykertelen jännityksestä. Tällaisia hykerryksiä kai voivat ymmärtää vain toiset keräilijät. Uusi aluevaltaus!

Toinen ruusu on köynnös 'Alchymist'. Havittelin sitä monta vuotta ja toissa syksynä sen sain ja istutin muotopuutarhaan. Se on vähän huonossa hapessa ja mietin, onko se elossakaan. Siispä ostin uuden, kun sellaisen löysin. Tämä uusi Alkemisti pääsi ruusupergolan pohjoispäähän, ja nyt olen huomannut uuden verson siinä muotopuutarhan vanhemmassa yksilössä myös.
Ei toki ole mikään ongelma, että huippuihanaa köynnösruusua löytyy kaksin kappalein!
Kuvassa voi nähdä, että elinvoimainen orjanruusu on tehnyt uusia pitkiä versoja, sillä olen leikellyt siitä aika paljon pois parina viime vuonna. Yritän nyt saada sen kasvamaan pergolan myötäisesti, aiemmin se rehotti metritolkulla joka suuntaan, kun sai kasvaa ihan itsekseen miten lystäsi. Mutta juurivesoja se ei tee, kaikki versot nousevat tyveltä.

Ruusupergola sai yhden vinottaisen tukipuun eräänä päivänä. Mietin vielä, tarvitseeko se samanlaisia lisääkin. Hitaita nämä edistykset täälläpäin, kun joka puunpätkää täytyy pohtia.

Edellisessä kuvassa näkyi vähän uutta katettua viljelylaatikkoani. Kiveysprojekti on yhä kesken (etenee kaksi neliömetriä vuodessa), joten maa on peitetty kaikenlaisella. Ransu maastoutuu maankateaineksiin.
Ruusutarha pilkottaa tuolla taustalla.

Mennäänpä lähemmäs tutkimaan. Tuossa ruusutarha on Ransusta oikealle.
Sen alimpaan osaan (eli lähimmäs noita viljelylaatikoita) istutetut kaksi ruusua, edellä mainittu Ferdinand ja kotimainen 'Syke', ovat molemmat menehtyneet tai lähes menehtyneet. Vaikka maa ei vietä jyrkästi, näkyy tuo alarinne olevan märkä ja savinen. Vesi on yllättävän lähellä pintaa, kuten se joissakin kohdissa tonttiani on, jopa ylärinnepaikoissa. Tästäkin viettää maa edelleen alemmas tuonne kohti Rohania, joka on kivipengermän alapuolella.
Tuonne ei siis enää ruusuja, ja mietin, että voisin tehdä Honorinelle varmuuden vuoksi kumpareen eli nostaa sitä vähän korkeammalle, vaikka se ei olekaan tuolla ihan alimmassa reunassa. Nyt istutin alaosaan japaninkurjenmiekan; sen pitäisi ainakin viihtyä paikassa, joka ei ole rutikuiva kesälläkään.
Tosin tähän väliin huomautus: Ferdinand joutui jäniksen tai kauriin syömäksi ja Sykkeen versot oli myös poikki purtu luultavasti myyrän toimesta, eli niiden kohtaloksi koitui ehkä muu kuin savi ja märkyys, ei tämä sentään litisevä paikka ole, mutta lapion syvyydestä löytyy kyllä vettä.

Poistin katsuraa vuosikaudet ympäröineen verkon, jotta sain kitkettyä sen ympäriltä. Kuten kuvasta näkyy, se ei voi oikein hyvin. Runkoon on kyllä tullut paksuutta, mutta latva on kesä toisensa jälkeen kuivunut. Koska tässä kuitenkin on kosteutta maassa, kunhan se saa juurensa riittävän syvälle, uskon, että se alkaa jossain vaiheessa viihtyä. Varmaan se jo auttaa, että katsuran ympärillä ei enää rehota heinikko-nokkosikko. 

Olen siirtänyt tänne ruusutarhaankin 'Robinsoniana' -valkovuokkoa (hämyvuokkoa) ja istutin Paraisten puutarhaliikkeestä löytämäni hempeän rusolaukkaneilikan ihan kivireunan viereen. Voi olla, että se osoittautuu liian pieneksi kasviksi tähän, pitää sitten pelastaa muualle.

Talvella aioin tehdä postauksen helmililjoista, sillä istutin niitä paljon toissa syksynä ja viime keväänä niitä kukki. En kuitenkaan ehtinyt, joten nyt saa raportoida niistä sitä mukaa kuin kukkivat. Ruusutarhaan laitoin 'Peppermint' -tummahelmililjaa, se on kookas ja ihanan vaaleansininen. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' tuottaa siihen hyvää kontrastia. 
Kuvasta voi nähdä, että maanpeittoa kaivataan kipeästi lisää! Onneksi tuo meirami on hyvä leviämään ja voisin siirtää tähän yrttipenkistä loputkin, sillä en käytä tätä mausteena, siihen voi käyttää tavallista mäkimeiramia, joka tekee siementaimia kaikkialle. Tämä ei leviä siemenestä, mikä on mukavaa. Lisäksi tämä on sävyisän matala.
Lisäksi tässä on Pink Panda -koristemansikkaa. Ja harmaakäenkukkaa, jolla on taipumus tehdä tiheästi lehtiruusukkeita, se on hyvä vain tässä vaiheessa.

Isäntäpantteri esittelee tulppaanit, joiden toivon tänä vuonna kukkivan: viime vuonna ne parturoitiin juuri, kun olivat tulossa kukkaan.

Siinä ne ovat, viittä vaille kukassa. Ihastuttava papukaijatulppaani 'Estella Rijnveld'! Niiden keskellä on amerikanpioni eli risteymäpioni, se ja lajitoverinsa tulivat salamatkustajina kerran iiriksen mukana. Ihmettelin, kun seuraavana vuonna iiriksen keskeltä nousi ihan kuin pienen pionin lehtiä ja lopulta näitä paljastui olevan siellä kaksi kappaletta.
On jännittävää odottaa, millaisia kukkia näihin tulee. Amerikanpionit pruukaavat olla rotevia. Tilaa tällä ainakin on; saa kasvaa! Lajitoveri kasvaa toisaalla.

Vähän ylempänä, 'Loch Ness' -karhunvatukan juurella, kukkivat 'Pink Charm' -narsissit.

Siirryin kuvaamaan viereistä preeriapuutarhaa ja sen metsätulppaaneja. Vasemmalla on tähkähelmikkää, jota tuli istutettua liian tiheään, mutta kun sen pienet taimet olivat niin pieniä! Kasvatin ne itse siemenestä ja taisin lykätä taimet tähän suoraan kennostosta.
Keskellä on pietaryrtti. Kivet ovat outona röykkiönä: vaikka tuohon jää kivirivi pengermäksi alempana olevaa aluetta vasten, on osa noista maasta nousseita, joita olen vain kasannut tuohon.

Musti esittelee: kivirivin alla on vielä heinikko, mutta tähänkin tulee kiveys, jotta ruusupergolan alle voi asettaa kalusteet.

Metsätulppaaneja kameralla tsuumaillessani silmäni havaitsivat jotain outoa keltaista vähän alempana.
Juhuu! Sehän on Narcissus willkommii, joita istutin tähän toissa syksynä, mutta viime keväänä ne eivät kukkineet! Juuri, kun kerkesin valitella, että nämä pienet luonnonlajit eivät halua kukkia. Mittakaavaa antaa metsätulppaani, nämä pienokaiset ovat varreltaan vain puolet siitä.
Harrastuksen outoutta ehkä alleviivaa se, että joku ulkopuolinen kiinnittäisi varmaan huomion vain narsissin kuiviin lehdenkärkiin. Narsissihullu tuskin niitä huomaakaan, kun on aivan ihmeellisiä kapoisia nuppuja näkyvillä – skumpan paikka!
Maanpeittona tässä kasvaa oranssikeltano; melko leviävä laji, mutta luulen, että preerialle se on omiaan. Se saa kilpailua erilaisista heinistä yms.

Tässä vielä yksi kuva preeriasta alarinteestä ylös päin. Ilokseni huomaan, että elefanttiheinä 'Gracillimus' on kai talvehtinut hyvin. Elefanttiheinät ovat ihania ja haluaisin niitä puutarhaani, mutta ne ovat talvehtineet huonosti tai sitten ovat kuivuneet liian kuivaan paikkaan kesällä.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Nigra' -kirsikkaluumusta. Tänäänkin oli pilvistä ja koleaa, ja saimme sadetta! Ainakin 3 mm, viimeksi kun katsoin mittariin. Ihanaa, kymmenasteiset päivät pidättävät kirsikkaluumun ihanasti pysähtyneenä kukinnan kauneimpaan vaiheeseen. Tämä on kuin lottovoitto ja juuri oikea ajoitus.

Otin tämän kuvan vähän kauempaa, jotta näkyy, miten yritän juuttinarun avulla vetää sitä leveämmäksi. Tällainen leveän viuhkamainen siitä luonnostaan kasvaisikin, mutta tämä on verkossa kasvanut polvenkorkuisesta asti.
Vaaleanpunaiset kukat ja tummat lehdet sointuvat ihanasti ympäröivään vaaleanvihreyteen ja kukkivien vaahteroiden (ja autoni) limenvihreään.

Ransullekin tällainen Lofoottien viileys sopii paremmin kuin hyvin. Sillä riittää energiaa mm. kerjäämään huomiota.
Pusuja, kaikki ihanat tytöt ja tädit! 

Toinen iloinen puuasia: punahevoskastanja 'Briotii' on kehittämässä kaksi kukintoa! Sen juurella kukkivat 'Golden Echo' -nunnannarsissit, ne ovat huippuihania ja kukkivat hyvin.
Tulipas muuten otettua kuva vinoon, heh.

Kolean päivän päätteeksi yllemme laskeutui sumu. On tunnelmallista, kun laivojen sumutorvet huutavat. 
Kottikärry jäi preeriapuutarhan viereen ja siellä on vielä yksi ruusu odottamassa istuttamista, mutta se menee muualle.


Bourbonruusu – Rosa Bourbon-Ryhmä
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Japaninkurjenmiekka – Iris ensata
Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pietaryrtti – Tanacetum vulgare
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähkähelmikkä – Melica ciliata 
Valkovuokko – Anemone nemorosa

19 comments :

  1. Taas tuli ihan uusia ruusulajikkeita mulle. Kiitos esittelystä!
    Ja tuo ´Nigra` on tosi kaunis! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin etsiä sun ihanaa luostarinköynnösruusua, vielä sen jostakin löydän! Nigra on ihana. Ja se Monty Don kirsikankukista lumoutuneena!

      Delete
  2. Sumuisissa illoisa ja aamuissa on taianomainen tuntu. Minulla voi Sointu ja Mundi huonosti talven jäljiltä, en tiedä ovatko paleltuneet vai mikä on vikana. Mundissa ei näy edes silmuja ja pelkään, että se on menetetty. Eikä viime talven pitänyt olla mikään erityisen rankka. Punahevoskastanjan kukat on heti laitettava meille kun ovat avautuneet, on sen verran harvinainen puu. Ransulle energisiä päiviä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on ollut melkoisia merisumuja viime päivinä, meri on vielä niin kylmää.
      Voi itku, toivottavasti ruususi selviävät. On vaikea tietää, missä vika piilee. Ehkä joku lämpimän paikan ruusu virittyi kasvuun jo tammikuussa, ennen kuin kova talvi tuli. Tai sitten se, kun tuli lämmintä (meillä oli jo +7 helmikuun lopulla) ja sitten taas pitkä kylmä jakso keväällä, jopa pari herätystä ja taas pakkasjaksoa. Myyriäkin on viime talvena ollut niin paljon, että paikoitellen maa pettää jalan alta. Vesimyyrä on voinut syödä juuria.
      Toivon, että pystyn ikuistamaan punahevoskastanjan kukinnan: on hetken päästä lähdettävä vähäksi aikaa pois, pahin aika vuodesta! Toivon, että en missaa ihan hirveästi.

      Delete
  3. Hienoja kuvia pojista ja kevään kukista! Ransu osaa selvästi poseerata, katsookin suoraan kameraan. Onko Musti laihtunut keväthommia tehdessä? Komeita poikia molemmat! <3<3<3

    T : Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti alkoi olla talven mittaan melko plösömasu, etenkin kun olimme joulukuun aikaan monta viikkoa kaupungissa. Nyt sen linjat ovat jo sutjakoituneet kesäkuntoon. Se tuskin malttaa nukkuakaan, ymmärrän häntä!

      Delete
  4. Tämä on hyvää aikaa kasvien siirtelylle ja uusien istutukselle. Ransu on kyllä varsinainen hurmuri :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosiaan, etenkin kun ollaan saatu vähän sadettakin, ja ensi yönä mahdollisesti hitunen lisää, harvinaista ja tarpeellista herkkua toukokuuksi!
      Ransu on ihan hirveä kerjäämään huomiota välillä :-D

      Delete
  5. Taas oppii uusia ruusuja, tstä 'Honorine de Brabant' ruususta en ole kuullutkaan, mutta samoin oli tuo edeltäjänsä ihan uppo-outo. Toivotaan hänelle ylösnousemusta.
    Ei edistykset täällä meilläkään nopeita ole. Sitä viilettää pitkin päivää aamusta iltaan ja toteaa monta monituista kertaa, että "tuokin" homma pitäisi tehdä valmiiksi, mutta ei vaan juuri silloin ehdi, kun on joku muu kiinnostava homma meneillään.
    Oih, tuota 'Nigra'n kukintaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusuja on niin kovin paljon erilaisia! On vanhoja ja uusia. Toivottavasti nousevat, 'Syke' etenkin, tai että sen poikki purruista oksista ottamani pistokkaat lähtisivät kasvuun. Ferdinand oli melko uusi ruusulajike ja ehkä liian ryhmäruusumainen makuuni, joten tämä Honorine saattaa vanhana olla enemmänkin makuuni. Joka tapauksessa maailmassa on liikaa ihania ruusuja, että ne kaikki edes tontille mahtuisivat!
      Ihan hirveästi näkee koko ajan kaikkea, mikä pitäisi tehdä nytheti. Täytyy vain valita.
      Nigra on todella ihana, kirsikkaluumut muutenkin, kivan pensasmaisia (monirunkoisia), vaikka ei mitään pieniä.

      Delete
  6. Toivottavasti syödyt ruusut vielä tokenevat. Minulla on pari jäniksen parturoimaa ruusua, huoh. Jännitän, että onko peli menetetty vai saavatko varsia tai lehtiä kasvatettua. Miksi jänikset eivät syö esim valamonruusua, sitä riittäisi kyllä.
    Tuo kirsikkaluumukin on ihana. Olen jo monta kertaa päättänyt hommata tontille jonkin yhden puun. Kohta on mietitty. Mutta en saa vain puuta päätetty. Tuo kirsikkaluumu on tosi kaunis, kuten moni marjaomenapuukin. Ehkä pitää vielä vuosi miettiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kummallisesti kirjoitin tuon kommentin. Eli kukkivaa puut olen miettinyt jo kauan, pari vuotta.

      Delete
    2. Täytyy toivoa, että ruusut siellä ja täällä tokenevat. En tajua, miten en muistanut suojata niitä paremmin, jälkiviisaana on helppo olla. Vaikka ruusut hyötyvät leikkaamisesta, on maan tasalta poikki syöminen varmaan niille liian kova menetys. Syke on sentään omajuurinen, mutta ulkomainen Pichard ei varmasti sitä ollut.
      Heh, valamonruusua tosiaan saisivat kurittaa! Juhannusruusussakin riittäisi purtavaa.
      Hyvin ajatuksestasi sai kiinni, en huomannut outoa. Ymmärrän kyllä juuri tuon, että kun kirjoittaa ajatuksen virtaa, tulee sanajärjestyksestä tai ilmaisuista usein vähän hassuja. Valinnan vaikeus on varmasti hirmuinen, kun pitää valita yksi monesta ihanasta! Jos tilaa on leveälle, noin 5 m korkealle monirunkoiselle, niin sitten kirsikkaluumu voisi olla hyvä. Tai toki siitäkin saa varmasti leikattua yksirunkoisen.

      Delete
    3. Ehkä sittenkin täytyy jokin maltillisempi puu valita paikkaan, joka on puuta vailla. Periaatteeassa tontille mahtuisi useampiakin puita, mutta täällä on jo niin paljon suuria puita, että lisävarjo ei nyt kiinnosta.

      Delete
    4. Täytyy tosiaan tutustua puiden kokoon. Ja varmaan monesta pensaasta saa esim. useita runkoja tai alaoksia poistamalla pienen puun. Kirsikkaluumukin lienee pensas, kun on monirunkoinen. Toisaalta viisimetrinen on kyllä puuksi aika matala. Toivottavasti joku kiva ja juuri sopiva löytyy!

      Delete
  7. Hei vaan Ransu ja Musti! Olette hyviä esittelijöitä! Kertokaa sille ihmisellenne terveisiä, että kovasti on taas jaksanut pihalla töitä painaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei vaan! Pojat painavat kyllä itsekin hommia, Musti meni juuri ulos sateesta huolimatta ja Ransu tekee painavaa ajatustyötä kuistin keinutuolissa ;-)

      Delete
  8. Ruusuja ruusutarhahan. Ihana tua pikkuune rusolaukkaneilikka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusutarha on niin pieni, että siihen ei enää ehkä mahdu lisää ruusuja. Mutta on siinä nyt jo 5, orjanruusu mukaan lukien, + 2, jotka ovat ehkä hengissä, ehkä ei.
      Laukkaneilikat on niin söpöjä, mutta vaativat paikan, jossa niitä ei jyrätä! se on vähän haasteellista isolla pihalla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!