Sunday 23 May 2021

Ihana kuin voinappi

 Ilostuttavat keltaiset ansaitsevat erityistä huomiota siksi, että lähes aina, jos joku mainitsee kukkavärin, josta ei pidä, se on keltainen. Keltaista parjataan ja karsastetaan, vaikka se on ilon ja auringon väri, ja mitä kaunein vihreässä vehreydessä!

Yksi ihanimmista keltaisista on rentukka, tai tässä kerrottu rentukka 'Plena' (sama kuin 'Multiplex' tai 'Flore Pleno'). Se on taivaallisen ihana, kuin kimppu voinappeja!
Myönnetään, että keltainen ei aina ole paikallaan, etenkään tällainen tumma keltainen. Mutta jos huolehditaan, että lähistöllä ei ole hyökkäävää punaista, vaan lähinnä vihreän eri sävyjä, valko-vihreän kirjavia lehtiä ja vaaleamman keltaista, on tällainen tumma keltainen todella kaunis.

Sateet ovat pitäneet pienen ojan, jossa rentukka viihtyy, mukavan vetisenä. 
Kuvan etualalla voi nähdä maasta nousevia ruskeita kiehkuroita. Ne ovat aarre, jonka onnistuneesta talvehtimisesta olen erittäin iloinen. Kuningassaniainen 'Purpurascens' se siinä. Tavallinenkin kuningassaniainen on nousussa, sen suojasin vanhalla villapaidalla. Mutta tälle lähes ojan pohjan tuntumaan istuttamalleni erikoisuudelle en muistanut tarjota mitään talvisuojaa. Sillä kyllä oli lunta, mutta myös vetistä ja kai vesi jossain vaiheessa jäätyikin.

Ojan partaalla, kosteassa mutta ei ihan vedessä, kasvaa se tavallinen kuningassaniainen. Toivon, että siitä kasvaa vähitellen jättiläismäinen. Tämä kärvistelee tässä kuivina kesinä veden puutteessa eikä ole juuri kasvanut. Siksi istutin sen ruskealehtisen vielä märempään ja arvelin sen kuolevan ojan pohjalle.
Aiempi kuningassaniaiseni kuoli siihen, että tuli pakkastalvi ilman lunta, tyypillistä meren äärellä. Siksi olenkin suojannut tämän uudemman tapauksen joka talvi. Kuningassaniaisen juuret ovat nimittäin aivan pinnassa ja routa nostaa niitä herkästi ylös. Vanhankin kasvuston suojaksi suositellaan esim. syksyn lehtiä, mutta täällä tuulissa ne eivät paikallaan pysy, tarvitaan villapaitoja ja nekin telttakoukuilla kiinni.
Ei saniaista tuolta oikein erota, sillä vihreät lehdet vasta kiertyvät auki. Tässä on myös valkosävyinen kerrottu tarhajouluruusu, jonka kukkavarsi kuivui keväällä, mutta nyt se puskee hyvin korkeita lehtiä eli olen luottavainen sen kanssa.
Lehtosinilatva on siementänyt tähän runsaasti, niinpä kasvillisuus kohta ryöpsähtää keväisen matalasta kohti taivaita. Tässä samassa kohdassa ovat ne lumikellot, jotka istutin toissa talvena, ja pieni keväinen puronvarsipuutarha. Aika näyttää, kuinka hyvin toimii tämä pienet keväiset + rehevät kesäiset -yhdistelmä.

Alempana oja laskee mutapuutarhaan. Se on hieman holtiton, en ole kitkenyt tänä vuonna. Haluaisin myös raivata noita reunoille liian luonnottomasti kasaamiani kiviä toisenlaisella tavalla, luonnollisemmin eli ei yhtenäisenä rivinä. Jonakin päivänä, mutta nyt katsotaan, mitä keltaista tuossa edessä kasvaa (taustalla on mukulaleinikkiä).

Siellä on nunnannarsissi 'Regeneration' aloittanut kukinnan. Tämä on sen verran myöhäinen, että aina unohdan istuttaneeni tähänkin narsissia ja sitten hämmästyn, kun se alkaa kukkia.

Samaan hengenvetoon havaitsin kilpirikon kukat. Näihin tulee isot pyöreät lehdet, mutta vasta kukkien jälkeen. Nämä lehdet kuuluvat kirjokurjenmiekalle. Se on alkanut levitä tosi hyvin.

Rentukkaa vastapäätä, ojan vastarannalla havaitsin italiantalventähden kookkaiden lehtien yllä siemeniä kehittymässä. Ihanaa, tähän japaninlehtikuusen alle tulee talventähtien matto!

Japaninlehtikuusen juurella tulevat kukkaan pikkuruiset 'Hawera' -orkideanarsissit.

Samasta kohdasta, mutta kuvakulma yläviistoon kohti navettaa, näkyy etelänkevätesikoiden rypäs. Näistä olen siirtänyt pari alemmas ojan varteen keväistä ojanvarsipuutarhaa varten. Tämä on nimittäin erittäin aikaisin kukkiva esikko, kevätesikkoa varhaisempi.

Vielä vastakkainen kuvakulma, esikkoryppään takaa seisten kuva alas kosteikkopuutarhaan. Tuolla japaninlehtikuusen alla kukkii pari mätästä itsekseen tullutta kevätesikkoa.

Sitten tontin länsilaidalle. Orkneysaarilta tuliaisina tuomani kerrottu mukulaleinikki on viimein tehnyt laajenevan kasvuston. Ja tämän kukat ovat ihanasti aivan samanlaiset kuin kerrotulla rentukalla, eri mittakaavassa vain: paljon pienempiä. Onhan mukulaleinikillä vähän rentukkamaiset lehdetkin.

Yritän hyppiä eteenpäin, maratooniksi uhkaa taas mennä. Mukulaleinikin lähellä kukkii ihana, vienosti hunajantuoksuinen kultaherukka. Tämä on niin kaunis! Ja kovasti pörriäisten mieleen, aivan kuten taustalla häämöttävät ruusuherukatkin, ja karviaiset, joiden kukkien ei edes huomaisi avautuneen, elleivät puskat olisi yhtäkkiä täynnä pörinää.

Tähän väliin on pakko raportoida ilouutinen siitä vierestä: kiinanpunapuu on elossa! Kaikki viime syksynä istuttamani erikoispuut ja -pensaat ovat, oi onnea. 
Tämän juurelle istuttamani siemenkylvökset kellanvihreälehtistä 'Golden Fleece' -koiranputkea ovat tosin hävinneet, mikä harmittaa. Olisi nyt edes yksi jäänyt. Mutta puuvartiset ovat toki isompi juttu.

Edellä mainittujen ruusuherukoiden alta löysin yllärin: täällähän kukkii pikkuruinen nunnannarsissi 'Sabrosa'! Ihana söpöliini. Tuosta sen yltä voi ehkä vähän nähdä ruusuherukan lehtiä mittakaavana, tai sitten tuon toisen keltaisen kukan, joka on mukulaleinikki.

Jos on 'Sabrosa' pieni, niin poiketaanpa preerialle katsomaan Narcissus willkommiita, joka on vielä pienempi. Niin mini, että pikkuruinen vain sentin mittainen heinäsirkka sen kukassa näyttää ihan isolta.

Siinä nyt helpommin tajuttavaa mittakaavaa. Narcissus willkommii, saanko esitellä!

Loppuun vielä tontin länsireunan isommat auringot: 'Orangery' -narsissit. Ylempänä huussin takana on kevätesikkoniitty jo keltaisenaan.

Istuin korituolissa kedolla ja ihastelin kaikkea kauneutta, kun tajusin, että harvemmin tulen ottaneeksi kuvaa, jossa näkyisi noita isoja puita kokonaan. Esimerkiksi huussin vieressä oleva saarnirivi on niin kaunis juuri nyt, kun puiden silhuetit ovat vielä näkyvissä. Saarniin puhkeavat lehdet hyvin myöhään, mikä on onni, sillä pidän puiden muodosta kovin paljon näin, paljaana. Niinpä otin myöhemmin illalla tämän kuvan.
Isoista puista tulee puutarhaan tunnelmaa ja luonnetta, on tärkeää näyttää nekin osana kokonaisuutta. Siispä haastan sinutkin ottamaan kuvia, joissa näkyvät isot puut eikä aina vain istutuksia niiden alla (kuten ainakin itselläni on tapana jatkuvasti kuvata)!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Karviainen – Ribes uva-crispa
Kevätesikko – Primula veris
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kultaherukka – Ribes aureum
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä
Rentukka – Caltha palustris
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Saarni – Fraxinus excelsior
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

20 comments :

  1. Sama täällä. Isot puut tahtovat unohtua kuvista. Ihanaa keltaista. Itse tykkään keltaisista kukista kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet ihanan värikylläinen ihminen, sinulla saavat kaikki kukat kukoistaa! Tykkään ja arvostan kovasti.

      Delete
  2. Juuri katselin omassa 'arboretumissani' ojan reunoilla täyttä päätä kukkivia rentukoita ja olen aina pitänyt niistä. Tosin lähistöllä on niin paljon keltaisenaan kukkivia voikukkia, että ne vievät vähän tehoaan rentukoilta.
    Minulla on kevään ja alkukesän kukissa melko monta keltaista lajia, samoin syksyn kukkijoissa.
    En vain voi mitään sille, että puutarhassa olevat voikukat ärsyttävät, vaikka vieressä oleva heinäpelto voikukista keltaisenaan näyttää oikein kauniilta. Kummallista.
    Paljon vaikuttaa, mitä kasvaa keltaisen kanssa :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, että kukkapenkeissä ja niiden lähistöllä voikukat tuntuvat vievän huomion pois istutuksista. Ja rentukka on täälläkin vain yksi keltainen mukulaleinikkien ja voikukkien meressä :-D Aika ihanaa, että siellä on koko oja täynnä rentukoita! Harmi vain, että tämä kerrottu vaikuttaa olevan steriili, yhtään siementaimea ei ole löytynyt.
      Totta, keltainen on tosi eri luonteinen sen mukaan, mitä värejä sen kanssa on. Minustakin sen kaverit kannattaa rajoittaa vihreään, valkoiseen, kellanvihreään ja ruskeanoranssiin. Kukkapenkissä keltainen pieninä ripauksina toisaalta korostaa vaaleanpunaisia ja purppuraisia sävyjä mahtavalla tavalla.

      Delete
  3. Keltaiset kukat ovat ihania keväällä ja keltainen väri syksyllä, mutta kesällä ei jostain syystä niinkään. Paitsi nykyään jo sellaiset vaaleankeltaiset:)
    Meilläkin on rentukka ihan juuri kukassa sellaisessa kosteassa, tai nyt tosi märässä kohdassa. Kaivoin se muutama vuosi sitten anoppilan pellon ojasta meille.

    Täytyypä kuvata puita kokonaisuudessaan, ainakin sitten kun puhkeavat kukkaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesällä ei minullakaan hirveästi ole keltaista, mutta kullerot ovat tosi ihania, ja keltakurjenmiekka hyvin tärkeä osa mun ojanvarsi-istutuksia. Niin ja sain ihanalta naapurilta keltaisen ruusun juurivesoja, se on persiankeltaruusutyyppinen tai ehkä onkin se, mutta lajista ei ole tietoa. Tosi söpö, pienikukkainen ja -lehtinen! Juuri katselen, kun vaaleankeltaisten niittyleinikkien kylvös kehittelee sirkkalehtien jälkeisiä lehtiä, niistä tulee juuri sitä ihanaa kalpeaa vaaleankeltaista johonkin kukkapenkkiin.
      Kukkivat puut täytyy ehdottomasti kuvata!

      Delete
  4. Hienot saarnit. Näyttää huussi ja patsas aivan eri kokoluokassa puiden alla. Meillä etupihan puiden kuvaaminen on vaikeaa, sillä aina tulisi joku naapurin talo, auto tai ihmiset kuvaan. Takapihaan rajoittuvan metsikön varmasti saisi kuvaan.

    Puna-keltaiset istutykset julkisilla paikoilla ovat yllättävän yleisiä. Juuri tänään ihmettelin pitkää ja räikeää istutisusta, jossa kukki vain punaisia ja keltaisia Apeldoorn-tulppaaneja. Pitkäikäisiä, mutta kukinta on lyhyt ja räikeä. Eikä olla Espanjassa tai muussa maassa, jonka lipun värit toistuisivat noissa kukissa. Minulla saattaa kukkia keltaisia tai keltasävyisiä ja punaisia kukkia lähekkäin. Niiden seassa on oranssia ja ruskean sävyjä. Silloin silmäni kestää sen väri-iloittelun. Esim Sun Lover-tulppaaneissa voi olla keltapohjaisia tulppaaneja ja niiden rinnalla punainen tulppaani voi sopia joukkoon, jos sävy on oikea.

    Keltaisissa kukissa on suosikkejani kuten keltakoiranhammas. Toki siellä on myös kasveja, joita en osaa haluta. Osassa syy on muussa kuin kukassa.

    Sinulla on kyllä hyvin minejä aarteita siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on juuri tuo homma, että mittakaava muuttuu erilaiseksi ja näkee eri tunnelmankin. Vaikeahan se on ottaa laajoja kuvia ilman naapurien asioita, tuossakin saarnikuvassa näkyy naapurin huussi ja ylempänä mäessä olevaa vajaa. Mutta ne nyt ovatkin nättejä! Naapurien autot minäkin pyrin rajaamaan kuvista pois, ne kun ei ole valittu pihaan sointuviksi vihreiksi toisin kuin minulla ;-)
      Totta, yllättävän paljon on rumanvärisiä julkisia istutuksia. Ruskea tai oranssi heti muuttaa sävymaailmaa, mutta pelkkä puna-kelta siinä tietyssä sävyssä on ihan alepakamaa.
      Keltakoiranhammas on niin upea kokonaisuus lehdistä alkaen!
      Minit ovat sydäntä lähellä, vaikka ei niiden harrastamisessa isolla pihalla oikein olekaan järkeä.

      Delete
  5. No on komeat saarnet, tuollaisen kasvattamiseen menee vuosikymmeniä. Vastapainoksi on minipienet ihanat narsissit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, saarni on nopeakasvuinen puu, mutta eihän tuollaisia hetkessä kasva. Lisäksi saarnella on tosi ihana keltainen syysväri!
      Mininarsisseissa on sitä jotakin. Muistan yhä haltioitumisen, kun näin niitä ekaa kertaa Kataloniassa niityllä kukkuloilla luonnossa. Ihan kuin narsisseja, mutta aivan miniatyyrikokoisia! Piti varoa astumasta päälle. Olisipa niitä sellaisia määriä omallakin pihalla! Mutta olen tosi iloinen noista parista yksittäisestä mininarsissista, että kukkivat ylipäätään.

      Delete
  6. Rentukka on kyllä ihana, todella pirtsakka keväisen elon tuoja! Kyllä peruskeltaisen näin keväällä suo kukkivan. Ehkä keltaisen ongelma on hallitsevuudessa. Sitä on vaikea sulauttaa maisemaan.
    Puut tontilla on niin itsestäänselvyyksiä, ettei niitä aina huomaa elleivät suorastaan kaadu, varjosta liikaa jne. Maanpinnalle tulee istutettua niin paljon ja niin mielenkiintoista ja tärkeää. Komeat saarnet sinulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keltainen on tosiaan näkyvä väri, mikä on kai keltaisten kukkien tarkoituskin pölyttäjien houkuttelussa. Tai en kyllä ole kovin perehtynyt hyönteisten näköaistiin. Mutta on se tosi luonnollisenkin näköinen vihreyden keskellä, toisaalta. Ja isona massana se hallitsee, vaikkapa pehko tarha-alpia. Keveämpinä pisteinä siellä täällä se on tosi kaunis. Mutta makuasioita nämä ovat.
      Tuo on naulan kantaan: puita pitää itsestäänselvyyksinä. Ei niitä tajua ottaa kuviinkaan mukaan, tosin kyllä ihailen noita saarnia ja paria komeaa kuusta, joissa juuri nyt on niin upeat kukat. Mutta ei niitä tule tutkittua yhtä tarkkaan tai usein kuin tekemiään istutuksia. Vaikka puista tulee juuri se kokonaisuus. Noiden saarnien ansiosta tuossa on aivan ihana tunnelma, ilman niitä se olisi aivan erilainen.

      Delete
  7. Kevät ilman keltaisia kukkia ei ole mitään. En ole keltaisen värin ystävä muuten, mutta ulkona saa nenetellä. Rupesin miettimään, mitä keltaista itselläni kasvaa. Ensinnä tuli mieleen keltamaksaruoho, keltapäivänlilja, tarha-alpi, kultehelokki, valtikkanauhus, tarhapiisku ja kalllionauhus. Koko kesäkaudeksi niissä riittää kukkijoita.

    Puissa puhuttelee niiden muotokieli, Vallankin tähän aikaan, kun niissä on pienet lehdet ja oksisistp on paremmin esillä-

    Minun on pitänyt kysäistä sinulta jo aiemminkin, pysähtyvätkö naapurisi ihastelmaan puutarhaasi ohikulkiessaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväiset keltaiset krookukset, narsissit, tulppaanit ja monet muut. Esikotkin! Sinulla onkin hyvä kokoelma perinteisiä, keltakukkaisia perennoja.
      Puissa tosiaan tuo muoto on niin tärkeä. Saarnessa tykkään sen puikulamaisesta muodosta ja siitä, että oksat kaartuvat aina lopulta ylös.
      Tästä ohi kulkevat oikeastaan lähes kaikki saarelaiset. Moni kyllä katselee, aina harva suorastaan pysähtyy. Paitsi juttelemaan, tietysti!

      Delete
  8. Ensin ajattelin kirjoittaa, ettei keltainen väri kukassa ole mitenkään minunkaan lemppariväri, mutta sitten muistin keltaiset tulppaani ja ruusut, joita keväällä kotiin ostan..:))
    Täälläkin kasvaa rentukoita ojanpenkoilla....ja sekin on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä kaikilta löytyykin joku keltainen lempikukka tai vuodenaika, johon se kuuluu :-)
      Rentukat ovat tosi komeita, yllättäviä ojien kaunistajia.

      Delete
  9. Meillä on tuossa tontin vieressä (kaupungin) ryteikköä, ja siellä virtaa myös puro. Minusta siinä pitäisi olla rentukoita, vaikka siis se ei millään muotoa ole minun hallinnassani olevaa maata. Nyt viikonloppuna huomasin, että siellä itse asiassa onkin, mutta se vain ei kovin hyvin näy meille. Silti saatan vähän epävirallisesti siirtää sinne niitä lisääkin. Ei kai se nyt mitään haittaa, jos luonnonkasvia siirtää toiselle luonnolliselle kasvupaikalle? :-)

    Ja saman puron varteen oikeastaan sopisi niitä keltakurjenmiekkojakin. Harmi kun se ryteikkö ei ole minun! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisit kyllä adoptoida ko. ryteikön, kuulostaa siltä, että se kaipaa vanhemman hellää hoitoa ;-) Kullerotkin voisivat olla siellä aivan ihania! Mutta ihanaa, että sieltä löytyi kuin löytyikin rentukkaa. Minustakin luonnonkasvia voi hyvin siirtää sen luonnolliselle kasvupaikalle.

      Delete
  10. Keltainen on yksi suosikkiväreistäni, myös kukissa. Narsissit, keltaiset tulppaanilajikkeet, kevätesikot, vaahteran kukat, leskenlehdet, voikukat, kullerot, rentukat, auringonkukat - kaikki niin kauniita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siinä tuli mainittua tosi monta keltaista ihanaa kukkaa!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!