Sunday 2 May 2021

Kevätkukkaniitty kukoistaa

 Kostea kevätniitty on projekti, joka alkoi 2008. Silmissäni siinsi ihana sipulikukkien niitty. Alue on pieni, vain kymmenisen neliömetriä, jos sitäkään, entisen lipputangon ympärillä. Kesä–heinäkuun taitteessa niitän sen ja aloitan ruohonleikkuun, joka kestää syksyyn asti. Alue on siten niittynä vain alkukauden.

Tällä hetkellä niityllä kukkivat posliinihyasintit sankoin joukoin. Pari idänsinililjaakin on eksynyt joukkoon, tänään siirsin yhden kukkapenkistä löytyneen tänne.
Narsissit ovat nousussa.

Niityn narsissit eivät vielä kuki, mutta taustalla kivipengermän edustalla lämpimässä kukkii 'Cassata' jo täyttä häkää.

'Cassata' on huippukaunis, sitruunanvärinen kauluskukkainen narsissi.

Ransu sointuu keltaiseen hienosti, mutta sitä nyt ei juuri tästä kuvasta näe.

Kostealla niityllä nousee myös kirjopikarililjoja, vaikka ne eivät ole osoittautuneet niin viihtyviksi kuin oletin. Se kun olisi kevätkosteiden niittyjen laji. Onneksi sentään pari uskollista nousee vuodesta toiseen.
Kuvasta voi myös nähdä, että puistolumikello 'Flore Pleno' kukkii yhä, siis kaksi kuukautta kukassa! Se on huippusaavutus pikkuruiselle kevätkukalle. Välissä oli vieläpä se lämmin jakso.

Kirjopikarililjoilla on hassu tapa nousta. Ensin maasta nousee terävä piikki, sitten kukkanupun kehittyessä se taipuu kaksinkerroin. Tässä vaiheessa pelkäsin jo peurojen käyneen syömässä ne, kun piikit olivat hävinneet, mutta ne olivatkin vain taipuneet. Onneksi! Kirjopikarililjat on nimittäin syöty aika monena keväänä.

Yhtenä iltana näin keittiön ikkunasta valkoisen pehvan heti pihaporttini ulkopuolella. Hiivin katsomaan ja siellä oli kaksi metsäkaurista laiduntamassa intensiivisesti. Onneksi portin ulko- eikä sisäpuolella! Muuten olisin vääntänyt niiltä niskat nurin.
Ajoin ne pois, jolloin sain kuulla Suomen rumimman luontoäänen eli metsäkauriin rääkymisen. Se on aivan hirveää kuultavaa. 
Sitten menin tutkimaan, mitä ne oikein olivat syöneet. Heti portin ulkopuolella kukki pari idänsinililjaa, mutta eipä kuki enää. 
Tämä on takaisku, sillä tähän mennessä idänsinililjat ovat saaneet kasvaa ja kukkia rauhassa, niitä eivät ole verottaneet valkohäntäpeura eikä metsäjänis. Olen kyllä kuullut, että sitten, kun metsäkauris tulee pihaan, katoavat loputkin kasvit.
Kuvassa itsekseen kukkapenkistä levinneitä idänsinililjoja pystykiurunkannusten ja pikkukäenrieskan seurana. Toivottavasti metsäkauriit eivät löydä tietään pihalleni.

Muutaman metsäkauriin lisäksi meillä on lukuisia valkohäntäpeuroja, ylivoimaisesti kauriita enemmän. Joka päivä voin laskea kyläniityllä noin kymmenen peuran lauman. 
Tonttini on aidattu, mutta on vain ajan kysymys, koska ne hyppäävät yli, tunkeutuvat ali tai tulevat läpi. Korjailen, tihennän ja korotan aitaa aina sen mukaan, mistä ne milloinkin pääsevät. 
Vihollinen on näköetäisyyden päässä – pitävätkö linjat.

Ransu tuli mukaan portille, kun kuvasin peuroja, sen näköisenä, että hän osallistuu.

Öisin on edelleen pakkasta, varmaan teilläkin, kun täälläkin. Viime yö oli kylmin vähään aikaan: –4,8.
Nurmikkoni koostuu nyt mukulaleinikistä ja pikkukäenrieskasta, itse nurmiheinä ei vielä ole näin hyvässä kasvussa.

Tänä aamuna oli keisarinpikarililja 'Vivaldi' aivan kaksinkerroin kukinto maassa, tässä se on jo puolivälissä ylös. Ihmeen pakkasenkestävä, kun miettii, että edellisen jutun kommenteissa Hiidenkiven Minna kertoi, kuinka hänen keisarinsa kukat paleltuvat vähemmissäkin pakkasasteissa.

Loppuun vielä suloinen rypäs posliinihyasinttia vaahteran alta. Hyvin monenlaisissa paikoissa nämä pärjäävät; tämä on paikka, jossa ei moni kasvi selviä kuivuuden takia. Maakin on tässä köyhää ja kovaa savea.
Toivottavasti teillä ei ole yöpakkastuhoja! Taas taitaa tulla kylmä yö, ulkona on enää pari astetta lämmintä.


Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Pystykiurunkannus – Corydalis solida

24 comments :

  1. Hienolta näyttää kevään kukat! Mitä kevätkukkaniityn pohjana on? Meidän etupihalla, ikkunan alla, on vähän samanlainen viritelmä. Kevätkukkia nousee nurmikosta. Kun ovat kukintansa kukkineet, nurmikkoa leikataan tavalliseen tapaan. Mitään kukkien riemua ei meillä siinä ole,mutta pikkuisen keväistä iloa. Pakkasta on öisin ollut. Eilenkin vielä pikkuisen satoi lunta - olihan se sentään vappuviikonloppu eli normisää :D Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niityn pohjana on vain se maa, jota siinä olikin. Eli jotakin savimaan ja humuksen seosta sekä kiviä. En poistanut pintamaata, vaikka siinä oli paljon nokkosta, vaan olen ne vähitellen kitkenyt. Heinien lisäksi on voikukkia, niittyleinikkiä yms, ja koiranputkea, mikä onkin aika ihana kukkiessaan samaan aikaan myöhäisten sipulikukkien kuten tähtihyasinttien kanssa.
      Viime yönä olikin jo lauhempaa, vain vähän pakkasta. Keisarit eivät enää menneet kaarelle.
      Heh, todella perinteinen vappusää siellä!
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  2. Ihanainen kukkaniitty, toivotaan sille yhä vain lisääntyvää kukintaa vuosien kuluessa!
    Tuosta peurojen vierailusta turhan lähellä tuli mieleen, että tänä keväänä ensimmäistä kertaa näin kolme peuraa pellolla metsän laidassa keittiöpuutarhan puoleisella heinälohkolla. Sekös kylmäsi sydäntä. Ryhdyin välittömästi karjumaan talon länsipäädyn portailla ja hypin samalla villisti käsiä huitoen. Peurat nostivat päänsä ja pienen hetken etsivät katseellaan karjunnan aiheuttajaa ja sitten saivat jalat allensa ja juoksivat metsään. Niitä ei ole sen jälkeen näkynyt samalla puolella (ehkä hiipivät yöllä). Ehkä täällä nuo laajat heinäpellot tarjoavat ruokaa sen verran hyvin, etteivät vielä ole tulleet puutarhan puolelle - mutta pelottaa se kerta, kun keksivät runsaat ja monipuoliset puutarhaherkut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hui, toivottavasti pelästyivät sinua oikein kunnolla eivätkä tule enää takaisin! Täällä on turhauttavaa nähdä, miten nuo eivät oikein tahdo edes pelätä ihmistä, saa tosissaan karjua, että ottavat jalat alleen, muuten ne vain seistä toljottavat uteliaina.
      Toivottavasti ne ovat siellä arempia ja pysyvät poissa!

      Delete
  3. Ihania kevätkukkijoita. Meillä viholliset tallustelee pihalla onneksi eivät ole vielä aidatun puutarhan puolelle pompanneet.

    ReplyDelete
  4. Kiva nähdä lähikuvia Ransusta, hän näyttää aivan leijonalta. Toivottavasti kauriitkin ajattelevat niin. Tuttua puuhaa tuo aitojen fiksailu, metsäkauriit ryömivät myös aitojen ali ja löytävät heikot kohdat. Kerran onnistuivat tekemään reiän kanaverkkoon, nillä taitaa olla sivuleikkurit taskussa. Täälläkin keisarinpikarililja kumartelee öisin, mutta ihmeen kestävä se on, nousee taas päivän mittaan. Minulla kaikki sipulikukat ovat säästyneet hampailta TricoGarden-käsittelyn jälkeen. On ihan vaikea uskoa tätä todeksi, sillä tulppaanien kukintaa en ole saanut ihailla ainakaan pariin vuoteen.
    Ja se ääni on todella karmiva, joskus ne pelästyttävät minut metsässä, aivan kuin käheä-ääninen Baskervillen koira olisi päässyt irti.
    Kymmenen neliön kevätkukkaniitty on minusta suuri, toivottavasti säästyy kaikilta hampailta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisikin hienoa, jos kauriit pelkäisivät koti-kissapetojamme.
      Metsäkauris tulee yllättävän pienestä aidan kolosta, huomasin talvella lumeen jääneistä jäljistä. Myös osa valkohäntien viimevuotisista vasoista on niin kitukasvuisia, että ovat vain metsäkauriin kokoisia. Paha uutinen, että niillä on leikkurit taskussa!
      Trico vaikuttaa lupaavalta, täälläkään ei ole syöty vielä juuri mitään. Jonkun ihan pienen syömäjälkiä olen löytänyt, mutta myyriä on niin tolkuttomasti, että epäilen niitä syyllisiksi. Tyyliin yhdestä pikkusinililjasta oli syöty kukinto jne. Toivottavasti sielläkin pääset nauttimaan tulppaaninkukista!
      Kauriin rääkynä on veret seisauttava ääni, aivan hirveä. Jos hämärissä liikkuu ja sellaisen kuulee, eikä tiedä, mikä se on, luulee tosiaan joksikin hirviöksi.

      Delete
  5. Teitä on siellä aika vähän puolustamassa linjoja. Sitäkin intensiivisempää näköjään. Toivottavasti eivät tule enää samaan ravintolaan, ettei mene niskat nurin ;D

    ReplyDelete
  6. Toivottavasti kauriit säikähtivät hyvin pitkäksi aikaa. Olin ihan varma, että kauhein luontoääni on Sailan kauriinkarkoitus karjahdus :D
    Minulla on posliinihyasintti levinnyt!! Sitä löytyi arboretumista kahdesta eri kohtaa yksi yksinäinen taimi. Voi juku miten olen iloinen. En tiedä miten ovat tulleet sinne koska ihan lähellä ei posliinihyasinttia kasva. Mutta ei sen väliä, pääasia että ovat juuri siellä missä ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se on hyvin mahdollista, että Suomen karmein luontoääni onkin Sailan karjunta kirosanoilla höystettynä.
      Jihuu, poslari on niin hyvä levitessään! Se on todella ihanan värinen, kuin meren vaahtoa. Toivottavasti leviävät pian lisää!

      Delete
  7. Meillä on peurojen osalta peli menetetty: ne pysyivät pois, kun meillä oli lampaita ja nyt kun Mauro-koirakin meni pois, juuri tällaiset isot laumat ovat alkaneet oleilla pihallamme. Meillä ei ole aitauksia. Ainoastaan yrtit saavat olla rauhassa, mutta on kova homma peitellä muita kasvilavoja, kun niihin on istuttanut tomaatit, pavut tai salaatit (:. No, siksi tänne sopisi parhaiten kasvihuone, mutta sitä ei ole saatu aikaiseksi. Kaikki tilan vanhat monivuotiset kukat ovat myös kadonneet sen jälkeen, kun peurat ilmestyivät, joten tämä on oikeasti mittakaavaltaan aika uusi ilmiö. Paikallinen metsästysseura on ampunut niitä ennätyspaljon isommilla saarilla täällä viime ja edellistalvena, mutta selvästikin ne ovat tulleet pakosalle nyt tänne meille...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peurat tuntuvat lisääntyvän sellaista tahtia, että vaikka täälläkin niitä metsästetään joka vuosi aiempaa enemmän, niitä on vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Yrttejä ne eivät onneksi syö, eivätkä narsisseja! Mutta kaikki vanhat päivänliljat, syysleimut sun muut herkut syödään maata myöten. Se on tosi sääli. Vielä enemmän harmittaa ja huolestuttaa, että ne syövät kämmekät luonnosta.
      Jonakin vuonna teillä on se kasvihuone!

      Delete
  8. Kaunista kukintaa niityllä. Toivottavasti peurat/kauriit/jänikset/myyrät ja tuntemattomat tuholaiset pysyvät poissa.
    Tuleekohan täällä sitten yöpakkanen nopeammin kuin teillä ja se on syynä keisarin nuppujen paleltumiseen? Jos se ei ehdikään pumpata tarpeeksi nopeasti pakkasnestettä suoniinsa? Lämpötila nimittäin saattaa tippua monta astetta tunnin aikana, jos on kylmä yö tullakseen. Lähistöllä olevat korkeat mäet ilmeisesti oikein valuttavat kylmää ilmaa tänne laaksoon. Tai sitten minulle on vain sattunut kylmänkestoltaan harvinaisen herkkä yksilö. Pitänee testata asiaa ja hankkia syksyllä uusia sipuleita.
    Viimeinen kuva posliinihyasinteista vaahteran juurella on kerrassaan suloinen. Kylmiä öitä on ollut, mutta viime yönä oli pysynyt plussalla koko yön. Ensi yöstä taitaa tulla taas kylmempi ja tuulikin on vaihteeksi yltynyt hirmuisiin lukemiin. No, kyllä se tästä kai vielä lämpenee... Aurinkoa päivääsi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan, että aitakyhäelmäni pitää!
      Tuo on hyvä teoria yöpakkasen nopeasta iskusta. Jokin ero siinä täytyy olla. Teillä olikin lämpimämpi yö kuin täällä, meillä yön alin oli -0,9. Mutta meillä on lähes tyyntä, se heti kylmentää. Vai on siellä hirmu tuuli! Jännää, että on ihan eri sää.
      Aurinkoa sinnekin!

      Delete
  9. Posliinihyasintit on kivoja, ku non nii kovia leviämähän. Tänään näin monen neliön alan kiurukannuksia kukas. Oli niin hianon näkööstä, että sois omienki levittäytyvän.
    Toivottavasti peurat pysyyvät pois puutarhastas. Saataas varmasti kuvia ihan uusista kukkijoosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kivaa, että kaikki nätit kukat leviäisivät!
      Toivottavasti tosiaan peurat eivät tälle pihalle enää tule. Tänä keväänä ei olekaan vielä mitään syöty niiden toimesta. Se yksi nuori, joka tuli pihalleni kuolemaan, ei ehtinyt paljon napaansa vetää, eikä silloin vielä juuri mitään kasvanutkaan.

      Delete
  10. Kirjopikarililjojen lisääntyminen siemenestä taitaa olla aika pitkä projekti. Siemenet kypsyvät aika myöhään ja ties kuinka kauan siemenestä kestää sipuliksi. Minulla kasvaa kirjopikarililjaa monessa paikassa ja laitoin myös nurmikolle muutaman. Nurmikolla ei lisääntymistä tunnu tapahtuvan, ehkä kasvit tulee leikattua aiemmin alas ennen kuin siemenet kypsyvät tai nurmikon takia siemenille ei ole tilaa päästä maahan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta vie taitaa olla hidasta ja sitten nuo nurmikon haasteet päälle. Ilokseni huomaan, että ekaa kertaa on tulossa kukka Rohaniin, jonne istutin kirjopikarin sipuleita pari-kolme vuotta sitten :-D Niin että ei ne sipulitkaan aina niin nopea ratkaisu ole...

      Delete
  11. Ei voi kuin ihailla noita kevätaarteitasi. Toivottavasti linjat pitävät!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti! Ostin tänään lisää aidantolppia, valmiilla suorilla tolpilla tulee tukevampaa aitaa kuin omilla vänkyröillä rangoillani.

      Delete
  12. Ihania on nuo posliinihyasintit ja hyvin ovat levinneet. Niitylläsi on kaikenlaista kaunista kukkijoo. Nuo peurat on kyllä harmillinen juttu. Meille ne ei vielä oo levinneet ja pittääpä sannuu miun noille mehtämiehille, jos tulloo ykskin yksilö, niin pois päiviltä sekin. Tosi iso ongelma siellä. Meilläpäin iso hirvikanta verottaa koivun ja männyn taimikoita ja kuusivaltasiks mehät on mänössä. Riistakeskusten pitäs tässäkin sitä monimuotoisuutta ajatella. Tämä ol sivuhuomautus!
    Nautitaan kauneitten kukkijien suloisuudesta ja kelienkin on luvattu lämpenevän. Vettäkin suahaan taivaalta toivottavasti, sielläkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo olisi tosi hyvä linja, että heti kun yksikin tulee, pistettäisiin se pois päiviltä. Päättäjien pitäisi tosiaan ottaa huomioon luonnon monimuotoisuus!
      Ihanaa, nyt sataa ihan kunnolla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!