Syntympäivälahja-adoptionorsuni Naipokin kuulumisia tulee sähköpostiini kuukausittain
The David Sheldrick Wildlife -säätiöstä. Tässä uusin kuva Naipokista leikkimässä risulla. Se meni heti tervehtimään itävaltalaista kuvausryhmää, joka oli tullut kuvaamaan säätiön norsujen kuntoutuskeskusta. Keskus ottaa vastaan orvoksi jääneitä poikasia ja vammautuneita tai sairaita yksilöitä, hoitaa tai kasvattaa ne ja sijoittaa aikuistuneet/ kuntoutuneet yksilöt keskusta ympäröivään Tsavon kansallispuistoon. Naipoki oli jäänyt orvoksi ja pudonnut kaivoon, mistä se pelastettiin vain noin kolmen kuukauden vanhana.
My birthday elephant at the The David Sheldrick Wildlife Trust, Naipoki, is doing well and being active.
Tässä ei nyt voi tuoksutella, miltä mutakylvyn ottanut fantinpoikanen tuoksuu (varmaan ihanalta ❤), siispä jatkan muissa tuoksuaiheissa.
Keukenhofin puistossa Hollannissa on monta paviljonkia, yhdessä niistä esitellään muun muassa syreenilajikkeita sipulikukkien ohella. Tässä
Syringa ×
hyacinthiflora 'Maiden's Blush'.
Jalosyreeni 'Marechal Foch'
Jalosyreeni 'President Lincoln'. Taidanpa perustaa syreenipuiston... tässä on aivan ihana, vanhat posliiniastiat mieleen tuova vaalea sini!
Ajattelin ensin, että voi hyvänen aika, onko sinne Saaripalstalle eksynyt elefantti. Hienoa omistaa tuollainen lahjaelefantti ja saada kuulumisia. Ja vallan tuoksuvaisia ja silmiä hiveleviä syreenejä!
ReplyDeleteIhana Naipoki <3 Mä voisin ottaa ton ylimmän syreenin, kerrassaan hurmavaa. Nyt täytyy varmaan lähteä jatkamaan kasvihuoneprojektia ja kenties istuttamaan joitain kasveja... :)
ReplyDeleteTulen sitten syreenipuistoosi nauttimaan tuoksuista ja vähän myöhemmin kukkien sateesta.
ReplyDeleteTuo vaaleanpunakeltainen kolahtaa ihan täysillä värihermooni, niin ihanan valoisa!
Jos Naipoki eksyisi joskus Saaripalstalle, epäilen, että Musti menisi sitä puskemaan :)
ReplyDeleteHeh, kannatan Naukulan Mamman arvelusta^ :D
ReplyDeleteSomia syreenejä. Taloyhtiö ei taitaisi arvostaa, jos perustaisin yöllä syreenipuiston sisäpihalle...
:-D Musti voisi ehkä puskeakin fantinpoikasta, toisaalta se voisi murista sille. Nää on niitä henkimaailman asioita.
ReplyDeleteTuolle hyacinthifloralle ei löytynyt viljelykasvien nimistöstä suomenkielistä nimeä ollenkaan, ehkä se ei menesty Suomessa, tai sitten sitä ei vielä ole kokeiltu tarpeeksi.
Keltaiset marsalkka Fochin takana ovat narsisseja, minäkin katsoin, että ihanasti ne nostavat pinkin värin esiin!
Tuo adoptionorsujuttu on kyllä mahtava asia! Kaikkea hyvää pikku-Naipokin elämään. Minustakin tuo alimmainen syreeni on ihastuttavin, juuri oikea vanhanajan sinisävy.
ReplyDeleteOlen vähän niinkuin motissa Pohjois-Suomessa miesten kolutessa sohjoisia rinteitä. Kaikkein mieluiten olisin nyt tietenkin omalla pihamaalla kikkaroimassa. Istun siis mökissä ja luen Atwoodin Herran tarhureita, kun se osui silmiini kirjastossa ja muistin sinun kertoneen siitä.
Voi miten jumalaisen värinen syreeni tuo 'President Lincoln'! Pärjäisiköhän Abe Suomen oloissa...?
ReplyDeleteKun joskus puhuttiin siitä teemapuutarhasta, niin Sofianlehdon kärhövalikoimaa ihaillessani mietin, että oikean teeman valitsemalla pihalleen saisi tököttämään melkoisen kokoelman kuninkaallisia ja muuta valtioiden johtoa. Tuli nyt uudelleen tuosta Lincolnista mieleen.
Hei Maria ja toivottavasti viihdyt kirjan parissa! Se on aika rajukin, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta.
ReplyDeleteSitä on varsinkin kiinnostavaa lukea siitä viherpiipertäjn näkökulmasta mitä itse on, ja miettiä miltä Tarhureiden puuhat epäpiipertäjästä vaikuttavat.
Intopii; yritin googlettaa Abea, mutta en löytänyt sitä ainakaan netistä miltään suomalaiselta taimistolta, enkä edes Taimian kuvastosta ;-) vaikka heillä monta syreeniä onkin, osa sinisiäkin, mutta netin kuvissa ne eivät näyttäneet niin kauniilta kuin tämä. Jotenkin tämän herkkyys kolahti heti.
Minäkin mietin, kun tässä on marsalkka ja presidentti, että onpas valtiomiehet saaneet kauniita nimikkokukkasia. Miltähän näyttäisi syreeni 'Kekkonen'?
NaiPoKi näyttää ihan EikaLta tai sulolta! ISO! Hihihi! Ja iloinen!
ReplyDeleteYhdennäköisyyttä kieltämättä on ehkä hitunen... paitsi ehkä Eikalla ja Sulolla ei ole noin pitkää kärsää?
ReplyDeleteKekkossyreeni olisi vähäkukkainen ja harvalehtinen =-D
ReplyDeleteTuo Abe kyllä pitäisi saada kokeiluun. Oli väri niin ihana.
Ruusu 'President Kekkonen' sen sijaan on oikeasti olemassa. Se on sellainen liekinoranssi. Tulinen mies vissiin, vaikkei niin tumma...
Ihania syreeneja kaikki kolme! Meillä on kolmea erilaista syreenia, kaikki yritän vaalia parhaani mukaan, valkoinen on ihan lemppari :)
ReplyDelete:-D Niin, meillä presidentit on kai saaneet vain nimikkoruusuja.
ReplyDeleteHei Katja! Syreenit sopivat ihanasti vanhaan pihaan, ja varsinkin suureen sellaiseen. Minullakin on tavallisen liilan pihasyreenin lisäksi valkoista, ja yhtä puistosyreeniä, ja kahta jalosyreeniä.. onhan siinä jo syreenipuiston alku!
ReplyDeleteNouu!! Onko sulla norsu! Miten saa norsun? Mie oon niin kade. IHANA!
ReplyDelete:-D Oman norsun voi adoptoida tuolta säätiöstä, klikkaa linkkiä!
ReplyDeleteOi että miten suloinen norsunpoikanen ja vieläpä sinun! Tai kunnes pääsee Tsavon kansallispuistoon. Hieno paikka muuten tuo Tsavo. Olen ollut kyseisessä kansallispuistossa ja muistan, että siellä oli paljon norsuja. Minulle on myös jäänyt mieleen, että siellä oli juuri nähty gepardi ja sitä "metsästimme", mutta emme silloin nähneet.
ReplyDeleteOlisipa vaikuttavaa nähdä salamannopea gepardi! Mietinkin, onkohan tuo Tsavon seutu sinulle tuttua lapsuudesta.
ReplyDeleteNaipokilla on varmaan (toivottavasti!) monen monta muutakin adoptiovanhempaa kuin minä :-) Se oli ihana synttärilahja, yksi parhaimmista ikinä.
Ihana ihana Naipoki.
ReplyDeleteVoi , kun vois ottaa kaikki maailman orpo-ja vaivaiseläinvauvat omaan kotiin!
Ja miten kauniita syreenejä, tuoksu
tuli heti tajuntaan.
Kiitos tästäkin virkistyksestä,
t.Leena ja Pojat
ps. totta kirjoitit aiemmin hopean ja sinisen värin erosta
( Ransun rekisteröinti), ei ole hopea,
pohjavillan pitäisi olla vaaleampi tosin hänelle on taustalla hopeakissoja...ei ehkä sittenkään niin idioottivarmajuttujoo.
Hopean ja sinisen ero on kai aika vähäinen, mutta pääasia on, että Ransu on Kaikkien Aikojen Hienoin Ja Ihanin Norjalainen Metsäkissa Ikinä :-D
ReplyDeleteNiin, mutta orvon elefantinpojan olo olisi ehkä entistä orvompi jossakin suomalaisessa kodissa... Parempi että pysyy siellä kotikulmillaan ;-) Onneksi voi auttaa näin kaukaa ja onneksi on ystäviä jotka osaavat antaa maailman ihanimpia lahjoja!
Syreenipuisto, mikä ihana idea. Voin melkein tuntea niiden tuoksun.
ReplyDeleteJuu, ei sen värin väliä, maailman ihanimpiaovat nuo karvaiset murut, vaikkei olisi karvojakaan
ReplyDelete(... tykkään alien sfinkseistäkin... ;) )
t.Leena & co.
Minustakin sfinksit näyttävät todella omituisilta - mutta jos saisin sellaisen hoitooni niin varmaan rakastuisin siihenkin!
ReplyDeleteSyreeni kestää ihan hyvin leikkausta, joten ei hätää; ja hyvinhän se kuulostaa toipuneen. Ah sitä tuoksua kun syreenit kukkivat, ehkä ensi kuussa jo! Saaristossa saattaa mennä kesäkuullekin, kun ei ole niin lämmintä kuin mantereella.
ReplyDeleteSyreeni on minunkin ehdoton suosikki, kesä ei tule, jos ei syreeni tuoksu.
ReplyDeleteKeukenhofissa on todellakin ihania teemapuutarhoja.
(Voi, on jo liian monta vuotta aikaa edellisestä vierilusta sinne...)
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteKeukenhof on tosiaan varmaan useammakin vierailun ansainnut, minulle tämä viimeviikkoinen oli vasta ensimmäinen.
ReplyDeleteAdoptionorsun elatuksesta en tiedä, kun sain sen synttärilahjana!
Luulin jo sinun lähteneen Afrikkaan, mutta sinulla onkin adoptiolapsi, suloinen pikkuinen:) Ihania syreeneitä, voi kun useampi pärjäisi täällä pohjolassa!
ReplyDeleteJuu ei sentään Afrikkaan, kävin vain viime viikolla Hollannissa :-)
ReplyDeleteViime kesänä Pohjanmaata kierellessäni näin todella paljon upeita puistosyreenejä, sen lajikkeet varmaan menestyvät hyvin, tavallisen pihasyreenin monien eri lajikkeiden lisäksi teilläpäin.