Viime kesäkuussa Lepaalla käydessäni näin ihania keltaisia liljoja. Ne olivat yhtä ihanan keltaisen talon pihapiirissä. Paikka on todella kaunis muutenkin, oikein puutarhaoppilaitokselle sopiva vehreä keidas.
Pidän hurjasti tällaisista nuokkuvista tai turbaanimallisista pienikukkaisista liljoista, vaikka en ole lainkaan tykästynyt ylöspäin katsoviin liljankukkiin. Tiikeri-, marhan- ja varjolilja ovat tähän asti olleet ainoat liljat mitä olen halunnut pihalleni laittaa. Tämän laji/lajike olisi kiva tietää.
Aah – niitä varjoliljoja. Kaivoin varovasti muutaman sipulin pihalleni lapsuudenkotini pihasta.
Ruskolilja on perinnekasvi, mutta minulle se on yök-yök. Tässä se kasvaa erään lähisaaren vanhan talon pihalla yhdessä taatan-kurjenmiekan kanssa. Paikka on paahteinen kallion vierus: hyvä vinkki, sillä näitä vaikeiden paikkojen kasveja kysytään aina. Perinnekasvit menestyvät yleensäkin uudempia sortteja paremmin haastavissa paikoissa, ne ovat vuosikymmenten ja -satojen saatossa sopeutuneet meidän paikallisilmastoihimme.
Tämä taas on omalla pihallani, ja ihan ookoo... kyllä tämän kanssa voi elää. On nämä makuasiat hassuja. Olen huomannut olevani aika kronkeli. Syy siihen, että tämä on ookoo on tuo tumma puna, joka on mieleinen, ja se, että tuolla taustalla kasvaa tummalehtinen tyräkki (
Euphorbia dulcis 'Chameleon', ei vielä suomenkielistä nimeä) ja ympärillä saman punainen keijunkukka, joka sitoo liljat laajemmaksi ja kevyemmäksi kokonaisuudeksi. Tämä yhdistelmä on jeh-jeh! Tämän liljan sipulit tulivat lahjana jonkun suuremman sipulitilauksen yhteydessä, enhän minä tällaisia menisi ostamaan ;-)
Ostin vuosi sitten messuilla niiltä huutavilta hollantilaisilta sipulimyyjiltä keltaisen turbaanikukkaisen liljan. Laji/-ke jäi epäselväksi, paketissa luki vain "Citrinus". Öh. Olisiko tarhasarjalilja eli Hollandica-ryhmän 'Citronella'? Ehkä tämä on sama kasvi kuin Lepaan kuvissa, vaikka tämän terälehdet näyttäisivät kaartuvan enemmän taapäin.
Tälle kävi vähän köpelösti: kun kukat aukesivat niin varsi taittui, ehkä joku oli käynyt sitä maistelemassa. Tämä kasvaa nyt muoto-puutarhassani ja toivon että se viihtyy (eikä enää katkeile).
I tend to love turk's cap -shaped lilies but dislike upward facing and in general large lily flowers. This bright yellow specimen is the latest addition from last summer.
Varjolilja – Lilium martagon
Ruskolilja – Lilium bulbiferum
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Mukava liljojen esittely. Mulle kävis kyllä varmaan kaikki, myös tuo ruskolilja. Valkoinen varjolilja näyttää myös erityisen viehättävältä Liljat on niin voimakkaita kukkia ja monet voimakkaan värisiäkin, että ei niita keskenään erivärisiä ihan lähekkäin vois istuttaa.
ReplyDeleteKaunis on keltainen lilja, vaikka ei väri minunkaan suosikkini keltaisen talon omistajana ole. Citronella tuli muuten mullakin ekaksi mieleen tuosta Lepaan tosi kauniista kuvasta. Kanadanlilja on myös keltainen, mutta sen kasvutapa taitaa olla toisenlainen. (Entä onkos heikinlilja keltainen vai oranssi... *miettii, miettii, raks-raks-raks*)
ReplyDeleteHieno yhdistelmä sulla kuulostaa olevan tuon punaisen liljasi luona. Oikein vatsanpohjasta huikaisi, kun ajattelin <3
Minulla kasvaa kaikenvärisiä, pihalta sieltä täältä siirtämiäni liljoja yhdessä kohdassa pihaa, mutta niiden yhdistäminen kokonaisuudeksi onkin iiiso haaste, kun siellä on suloisessa sekamelskassa mummon alushousujen väristä, kirkkaan oranssia, pinkkiä sekä verenpunaista... huhhuh!
Kas, Paula ehti juuri taivastella liljasekamelskan kamaluutta. Jep, sait juuri todistajan mielipiteellesi :-D
ReplyDeleteLiljat on mullekin vähän niin ja näin..oranssit on ok ja vaaleat, nuita varjoliljoja laittelin viime syksynä oikein urakalla, kattotaan nyt mitä sieltä pulpahtaa..
ReplyDeleteMulla oli jossain vaiheessa oikein liljapenkki..jaahaahh..sen hävitin, kun tuli hirvittävä määrä liljakukkoja ja rupes ällöttämään niiden sottaisuus.
Sekamelska voi olla hyvä tai huono, se niin kovasti riippuu sävyistä. Mä epäilen tuota Lepaan liljaa ehkä keltaliljaksi, mutta en tunne ko. lajia oikeastaan jotta tunnistaisin. Sen lehdet on selvästi leveämmät kuin mun mahd. 'Citronellan', jolla on melkeinpä epänormaalin kapean lehdet, ihanan höyhenmäiset <3
ReplyDeleteItse asiassa mulle taas tuo kirkkaan sitruunankeltainen väri on ihan lemppari! Se on mielestäni raikas, ei tunkkainen.
Varjoliljoissa, varsinkin valkoisessa, onkin erityistä herkkyyttä ja suloa. Vähän kuin joku nuori balleriinatyttö.
Tuo 'Chameleon'-tyräkki on hurjan hyvä, olenkin vähän yrittänyt laittaa kuvia sen yhdistelmistä ;-) Niinku jotta voit mietiskellä. Keväällä ihan sen keskeltä nousee joku oranssikeltainen narsissi, se on kans hauska. Ent. pihassani mulla kasvoi sen vieressä pallerolaukkaa, jes! Samaa sävyä, toistoa eri tummuusasteella, niin kuin noiden liljojenkin kanssa. Varsinkin noi liljojen heteet natsaa kivasti tuonne taustan tyräkkiin.
Samaa mieltä nuokkuvista liljoista, ne on ihania. Yhdistelmäsi on kyllä superkaunis, täytyypä tutkailla tarkemmin tuota tyräkkiä (jota me siskojen kanssa kutsutaan lempinimellä "yks styranki"). Odotan itse jännityksellä pallerolaukkaa, en ole nähnyt sitä koskaan livenä ja maahan lykin 30 sipulia viime syksynä :)
ReplyDeleteTuota 'Chameleon' -tyräkkiä en ole nähnyt myynnissä Suomessa muuta kuin kerran Sofianlehdolla Helsingissä. Jos sen löytää niin kannattaa hankkia! Maasta nousevat versot ovat marjapuuronpunaiset, lehdet tummanruskeat ja pienen pienet kukat vaaleanvihreät-kellertävät, mutta niitä ei juurikaan huomaa. Aivan mainio vieruskasvi vaikka kuinka monelle eri kasvinaapurille!
ReplyDeletePallerolaukka on kanssa yksi lemppareistani, siinä on mukavasti kauniin purppuraiset pienemmät kukat kuin ne jätti- ym. laukkojen valtavat pallot - vaikka niistäkin pidän, mutta ne on silti niin keinotekoisen näköiset.
Oi, mä rakastan ylöspäin aukeavia liljoja, niitä oikein perinteisiä. :D Mutta keltaisista ja oransseista en suuremmin välitä, pinkit, vaaleanpunaiset ja valkoiset pinkillä/vaaleanpunaisella kiitos. :) Kukissa ylipäätään tuppaan tykkäämään enemmän "sinisävyisistä" kun kellertävistä, eli kaikki punaiset jotka vivahtaa siniseen, siniset ja lilat. Peruspunaiset, keltaiset ja oranssit on pitkälti plääh.
ReplyDelete:-D Nää on niin makuasioita! Ihanaa on, että kaikille löytyy kukkia joista voi tykätä.
ReplyDeleteMinusta liljat on ihania. Ainoa vaan, että mulla meni männä vuanna hermot niihin liljakukkoihin. En oikein tiedä miten niiden kanssa pitäis toimia.Tuntui, että ne oli kyllä tosiaan kuin kukot tunkiolla niiden liljojen kanssa: miten sinä pärjäät niille? Musta tuntui että ne vaan naureskeli mäntysuovalle. Ja jos niitä nyppi niin jo hetken päästä ne olivat entistä polleampina syöpöttelemässä. Miten tuntuu siltä, ettei semmoisia ollut ennen lainkaan?
ReplyDeleteKaikki värit ovat niin ihania oikeassa paikassa! Liljat yleensäkin ovat suosiossa :)
ReplyDeleteIhania liljoja! Pitääkin tutkailla noita nuokkuvia lisää. Mulla on tilauksessa varjoliljoja ystävän pihalta. :) Sitten ostin ihania uusia liljoja messuilta, valkoisia.
ReplyDeleteNyt mun pitää koputtaa puuta, omaa päätä ja mitähän vielä... sillä liljakukkoja en ole vielä nähnyt omalla pihallani. Ne ovatkin kuulemma varsinainen riesa. Kollegojeni, biologipariskunta Leena ja Heikki Luodon uusimmassa kirjassa Oman pihan terveydeksi (sain sen heiltä juuri messuilla!) sanotaan, että torjunta on aloitettava varhain keväällä, heti kun ensimmäiset kuoriaiset ilmestyvät. Ne on kerättävä käsin, mutta hyvin varovasti, sillä kuten tiedetään, kuoriaiset pudottautuvat heti liikettä havaitessaan maahan selälleen.
ReplyDeleteSaippualiuokset eivät auta liljakukkoihin, pyretriini (joka on luonnonaine) tehoaa. Munien litistäminen käsin on kuulemma hyvä torjuntakeino - itse laittaisin ehkä hanskat, paitsi jos olisin tarpeeksi vihainen niin en varmaan tarvitsisi niitäkään!
Toivotankin onnekasta ja liljakukotonta kesää Aulille, Naukulaan ja Tuirelle, sekä kaikille muillekin!
Hienoja kukkaisia ja tosi ihana keltainen talo! Meidän mutsi se ei onnistu millään löytämään meille taloa, eli huonolta näyttää kesäpihahengailut, täytyy tyytyä tuohon pikkuiseen plänttiin. En viitsi edes merkkailla omalle pihalle, kun se tulvis heti naapurin puolelle.
ReplyDeleteKyllä se talo joskus löytyy. Ja onneksi teillä on kumminkin piha!
ReplyDeleteSulo, olet säkin pieni keltainen ihanuus <3
Oma kolme vuotta vanha puutarhani on muotoutunut mutu-tuntumalla hankittujen ja tutuilta saatujen taimien ja yritys/erehdys-menetelmän pohjalta - puutarhaunelmani on siis vielä kovin kaukana. Blogiesi kuvista saa vinkkejä ja tietoa, mitä vasta puutarhaelmän aloittaneena kovasti arvostan. Kiitos siitä. Chameleon-lilja ja kokonaisuus on todella kaunis. Itselläni on pieni päivänliljarivistö, joka heti kväällä siirtynee takapihalle..
ReplyDeleteHih, liljakukoista tuli mieleen tuttu leidi, joka rekrytoi miehensä vasaran kera kukkojahtiin... Iljettäviä otuksia, ja todellsiia vihulaisia.
ReplyDeleteOma suosikkini on tiikerinlilja. Tosi kauniin lämpimänkeltainen talo!
Talo on keltamullan sävyinen, mutta en mennyt nuuskimaan sitä niin tarkasti että tietäisin onko se sitä.
ReplyDeleteLiljakukot ovat iljetyksiä, ja nyt tulin Hollannista parin liljanmukulapussin kanssa. Tiikerililjaakin haluaisin, tai voi olla että pienen pieni taimi on hengissä, mitä olen saanut ystävältä. Se ei vain ole oikein kasvanut.
Onnea Rosa G. vielä uudenkarhean puutarhasi laittamiseen!