Ennen julkaisematonta

Ilona H Ilonan kammarista lähetti Saaripalstalle tunnustuksen!
Tehtävänä on etsiä 3–5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästä ja kertoa vähän niistä.

En tällä kertaa lähtenyt etsimään vanhoja kuvia, vaan otin otannan ihan tuoreimmasta päästä:

Olen toivoton kasvihamstraaja. Tässä kevään messujen satoa kaupunkiparvekkeellani. En ole vielä vienyt näitä saareen, kun kelirikon takia ei ole päässyt autolla perille.
Pihani ei ole hieno, kuten alan ihmiseltä voisi odottaa. Se on a) korjausrakennustyömaa ja b) kokeilutanner. Ostan uutta ja erilaista, vähän kerrallaan, enkä ole toistaiseksi laittanut massaistutuksia. Pidän perennoista valtavasti, siinä yksi syy miksi minulla ei ole helppohoitoisia pensasmassoja. En halua niitä.
Nyt löysin Hollannista vaaleanpunakukkaisen rönsytiarellan 'Oakleaf', jossa on hennon vaaleanpunaiset kukat ja pronssinväriset nuoret lehdet. Tummakurjenpolvi 'Samobor' tarttui hihaan myös, sillä on voimakkaan tummaläikkäiset lehdet. Näitä kasveja saa itse asiassa Suomestakin, esim. mainiolta Särkän perennataimistolta, mistä tuntuu löytyvän mitä vain. Mutta tähän asti ei ollut tullut vastaan.

Hoidan istutukset useimmiten keittiön lavuaarissa. En nimittäin ole innokas ruuanlaittaja, vaan tämä on mielestäni syy miksi keittiöissä on lavuaarit. Toinen syy on esim. värjättyjen lankojen huuhtelu.

Minulta kysytään todella usein, miksi olen muuttanut syrjäiselle saarelle. Minusta siihen on vaikea vastata, yhtä vaikea kuin toiseen yleiseen kysymykseen miksi lähdin ulkomaille opiskelemaan. Ööh, no, siksi kun halusin? Riittääkö se selitykseksi? Halusin myös vanhan talon jota joku ei ole pilannut remontilla esim. vaihtamalla ikkunat, jalka-listat, lattialankut tai poistamalla tuvan kiinteät penkit.

Aiemmin en välittänyt pitkäkarvaisista kissoista, vaikka tietenkin kaikki kissat ovat ihania. Mielestäni lyhytkarvainen maatiainen oli kissoista hienoin. Sitten tuli Viljo joka muutti kaiken. Viljo oli... adjektiivit eivät riitä... Viljo. Legenda jo eläessään. Kaveri, enkeli, riiviö, läheisriippuvainen, hassu, epäluuloinen, seurallinen, laiska mutta salamannopea, jääräpää ja kekseliäs, joskus jopa tuntui että huumo-rintajuinenkin.
Viljo tuli aluksi hoitoon, mutta kun se jäi enkä olisi enää voinut siitä luopuakaan, aloin ottaa selvää pitkäkarvaisista roduista, sillä Viljon luonne oli niin erilainen kuin kenenkään aiemmin tapaamani kissan. Viljo ei ollut rotukissa, vaan pitkäkarvainen maatiainen, pentueensa ainoa, jonkun pitkätukka-kulkurikollin aikaansaannos Vaasan saaristosta. Norjalaisissa metsäkissoissa ja siperiankissoissa kuulosti olevan samantyppisiä piirteitä kuin Viljossa.
Kun Viljo traagisesti kuoli ja huomasin, että olimme Mustin kanssa molemmat täysin maamme myyneitä, piti löytää uusi perheenjäsen. Silloin löytyi pieni Ransu, norjalainen metsäkissa. Ransua piti odotella muutamia viikkoja, jotta se tuli luovutusikään. Ransu on kaikkea mitä toivoin ja paljon enemmän. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että se on Viljon pikkuveli. Nyt en varmaan enää ikinä voi elää ilman pitkä-karvaista kissakaveria.

Tunnustus kuuluu antaa eteenpäin kolmelle blogille, haluan antaa sen näille:
Paavo ja Harmi, ihanat komeat kissapojat
Marian koti ja puutarha, yksi pitkäaikaisimmista blogiystävistä jonka blogissa on aina yhtä ihanaa, vielä ihanampaa kuin Strömsössä :-D
Virveriikka, mahdottoman kaunista, luovaa ja tuotteliasta käsitöiden tekoa ja välillä vähän muutakin

Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum