Vien teidät lukijat vielä Amsterdamin kasvitieteelliseen puutarhaan, joka oli Hollannin-matkani kohokohtia, vaikka se ei kuulunut yhteiseen ohjelmaan (Viheraluesuunnittelijat ry:n hienosti järjestämä matka). Kasvitieteellisen eli Hortus Botanicusin vanhassa orangeriassa oikealla on kahvila, jossa tarjotaan luomuruokaa. Vasemmalla nykyarkkitehtuuria edustavat kasvihuoneet.
The Hortus Botanicus Amsterdam – I love it!
Kasvihuoneen subtrooppisessa huoneessa pulppuaa vesi ja sen vierellä kukkii eteläafrikkalainen käenkaali
Oxalis purpurea.
Aavikkohuone on aivan kanavan vierellä. Siellä on rauhallinen tunnelma.
Ulkoalueen käytävä on hauskasti reunustettu rönsyansikalla.
Vaikuttava palmutalo täyttää ensi vuonna sata vuotta. Siellä on satoja vuosia vanhoja käpypalmuja: niin vanhoja, että Linné on tutkinut samoja yksilöitä!
Alppiruusut kukkivat kanervakasvien alueella.
Puiston vanhimmassa osassa kasvikokoelma on säännöllisen puolikaaren muodossa, puksipuureunuksien sisällä. Tulppaaninäyttely on paikallaan toukokuun loppuun saakka.
Hortus Botanicus Amsterdam
Plantage Middenlaan 2a
www.dehortus.nl
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Valtavan kaunista... Pääsisinpä joskus tuonne :)
ReplyDeleteVoi ihanuus mikä vanha orangerie!
ReplyDeleteKannattaapi käydä jos matka koskaan suuntautuu Amsterdamiin: Hortus on ihan keskustassa.
ReplyDeleteOrangerian kahvila on tosiaan ihana, ja nautin siellä ikimuistoisen lounaan; rapeakuorisen luomusämpylän vanhalla goudalla ja kasviksilla, tuoreesta mintusta tehtyä teetä ja jälkkäriksi samppanjakakkua!
Oho, tuli kaksikin syytä ottaa tuo matkakohteeksi: kasvit ja ruoka! Ah ja nam...
ReplyDeletePalmutalo näyttää tosi korkealta = vaikuttavaa! Ja valoisaa...
ReplyDeleteKylläpä onkin kauniin näköistä!
ReplyDeleteOnpa kiva, että laitit kuvia tänne puutarhasta, matkallamme Amsterdamissa ehdimme portille saakka, mutta paikka oli ikävä kyllä suljettu. Vaikka en puutarhaihminen olekaan, niin kukkia ja kasveja tykkään silti katsoa ja ihailla käden töitä.
ReplyDeleteVoi mikä harmi että puutarha oli suljettu! Tämä kasvitieteellinen on kiva, kun se on niin vanha ja pieni. Vanhoissa kasvihuoneissa, ja uudemmissakin, on aina mukava käyskennellä.
ReplyDeleteIntopii; ennen kuin lähdet kulinaariselle matkalle Hollantiin niin pieni varoituksen sana on paikallaan: paikallinen ruokakulttuuri näyttäisi ainakin minun kokemusteni perusteella olevan suoraan verrannolliseen siihen kuuluisaan brittiläiseen. Tuo orangerian rapea sämpylälounas oli matkani kulinaarinen kohokohta! Ne muut ateriat vaihtelivat ala-arvoisesta keskinkertaiseen, alkaen tietysti KLM:n tarjoamasta teollisista paahtoleipäviipaleista, joiden välistä löytyi sulatettua muovia muistuttava juustoviipale - eikä mitään muuta. Aiemmilla reissuilla Hollannissa en kai syönyt ravintoloissa, kun aiempaa muistikuvaa ei ole. Paitsi kadunvarsien vohvelikärryjen herkulliset tuoreet vohvelit - nam!
Heippa vielä, olen samaa mieltä ruuista ettei Amsterdam mikään kulinaristin kehto ole, kierrettiin monessa eri paikassa syömässä. Tuon kasvipuutarhan lähistöllä oli "paikallinen ruokabaari", voin laittaa blogiini kuvan paikasta jos löydän kuvan siitä..no, joka tapauksessa, sieltä sai tavallista ruokaa josta pidin paljon, keitto jossa oli pieniä lihapullia ja vihanneksia, nam. Paikassa oli hyviä voileipiä myös ja tyytyväisen oloinen henkilökunta. Asiakkaat näytti olevan kantapaikassaan, pieni, rauhallinen , vaatimattoman näköinen paikka, mutta ehkä matkan paras ruokapaikka!
ReplyDeleteJuu, Amsterdamin ravintolat näyttivät olevan hyvinkin rentoja ja ruoka aika tavallista, toisaalta tunnelma oli kuitenkin kiva, hurjan välitön. On kivempi syödä keskinkertaista ruokaa rennossa ja mukavassa paikassa kuin erinomaista ruokaa tylsässä paikassa (ja seurassa).
ReplyDeleteCafe Waterloo on ruokapaikan nimi, josta aiemmin täällä kerroin, puutarhan lähistöllä, vieressä on suurehko kirpputori (en ole varma onko auki joka arkipäivä). Cafe W on siis tavallinen ruokapaikka, ei mikään turistipaikka. Me tykätään kulkea kansanpaikoissa, niissä on oma tunnelmansa ja ruoka paikallista. Pitää vielä mainita meidän makea herkku eli vaahterasiirappikeksit, niitä ostettiin kotiin monta pussia:9
ReplyDeleteOlen ihan just samaa mieltä: matkoilla ihan parasta on löytää kansankuppila! Se tuntuu aina erityiseltä lahjalta, että on saanut kokea sellaisen paikan jossa paikalliset käyvät.
ReplyDeleteOi, vaahterasiirappivohvelit!!! (Tai keksit, ehkä sama asia)
Kiva kun jaksoit kertoa näistä kokemuksista ja makutuliaisista :-)
Voisitko tästä lähin kysyä ensin minulta luvan, ennen kuin julkaiset kuvia blogissasi? Nyt tuo puksipuu-kasvikokoelmakuva on häirinnyt minua ja yrttimaasuunnitelmiani suuresti, vaikka olen nähnyt sen vain minikoossa kännykän näytöltä. Juuri kun olin suunnitellut yrttimaan, tulee tuollainen puksipuuihanuus ja pistää pään sekaisin! :)
ReplyDeleteEiku siis: kiitos kiinnostavista ja inspiroivista kuvista!
Jaahas :-D
ReplyDeleteOletkos muuten muistanut käydä katsomassa Ransun vauvakuvia tietokoneruudulta? On meinaan vielä ihanampi kuin kännykän pienellä näytöllä ;-)
Juu, puksipuun kanssa kun meillä on niin ja näin, selviääkö se talvesta. Mulla on nyt 5-6 kpl omassa muotopuutarhassani, pitää katsoa niiden selviäminen ennen kuin istuttaa lisää. Jonkinlaiset tuollaiset reunukset haluaisin. Suomessa voi ainakin pomminvarmasti tehdä miniaitoja taikinamarjasta (meillä luonnonkasvi), tai pienikokoisesta happomarjasta.
Reunukset ovat tärkeät yrtti- niin kuin muissakin kasvipenkeissä.
Ransun kuvia en edes uskalla katsoa isossa koossa, kun kännykkävauva-Ransukin on niin vaarallisen söpö! Muistan etenkin punnerruskuvan ihan ulkoa. :) Hmmm, vauva-Ransu puksipuiden seassa olisi jo liikaa...
ReplyDeleteJopas nyt. Nyt alkaa kyllä kuulostaa siltä, että näet kohta levottomia unia puksipuuaidoista ja kissanpennuista!
ReplyDeleteHello,
ReplyDeleteWhat a great blog you have. These pics are so beautiful. I will stop by again. Have a lovely week. Greetings from Indiana...Heidi
Thank you Heidi! I really should write more in English, thank you also for reminding...
ReplyDeleteAah, olet käynyt paratiisissa :)
ReplyDelete:-) Tuo on kyllä tosiaan pieni paratiisi.
ReplyDelete