Väripohdintoja

Olen varmasti jo kertonut, että vanhemman taloni yläosa on paljastunut olleen alunperin sininen. Seinät on muilta osin punamullattu, yleinen käytäntö 1870-luvulla saaristossa. Nurkat ja ikkunanpokat ovat saattaneet olla alun perinkin valkoiset, noihin aikoihin oli jo siirrytty harmaammista tai okrankin sävyistä valkoiseen. Niissä ei näy jälkiä aiemmasta valkoisesta poikkeavasta väristä.
Puna-sininen talo kuulostaa hurjalta, mutta täällä päin saaristoa – ainakin Åvensorissa ja Iniössä – niitä on ollut ja vieläkin näkee. Minunkin taloni oli jälkikäteen maalattu kokonaan punamullalla, mutta kuistin sisälle oli jäänyt alkuperäinen väri.

My house's original colouring could be seen inside the porch: otherwise red house had a blue cladding on the top part, with white tips.

Tällä hetkellä talostani on uusittu vasta länsipäädyn laudoitus, rimat vielä odottavat kulmien höyläämistä – ne oli viistetty ja haluan tehdä saman mallin mukaan. Laudoitus saa punamullan, ja aion maalata yläosan paneloinnin siniseksi talon alkuperäisen värityksen mukaan.
Vastapäätä oleva rintamamiestaloni pysyy keltaisena, mutta vaalennan sitä hieman enemmän oljenkeltaiseksi (uusi sävy näkyy oikeanpuoleisella länsiseinällä). Tämä pohjoisseinä on vielä koskematta, muita seiniä olen jo maalannut ja skrapannut. Kulmat ja ikkunanpuitteet tulevat valkoisiksi, ja kun saa vielä tuon vihreän katon vaikkapa punaruskeaksi, alkaa levoton värimaailma tasaantua.

So far only the western wall has got new cladding. The window awaits restauration.

Äitini sanoi, että minun pitäisi maalata rintamamiestalo punaiseksi, kun kylän (melkein) kaikki muutkin rakennukset ovat – niitä näkyy tuossa Ransun taustalla. Mutta ei. Vaikka äitini on viisas, ja arkkitehtikin vielä, en totellut. Pitkään kyllä mietin. Rintamamiestalon tyyliin ei oikeastaan kuulu punamulta, vaan väri on useimmiten ollut vaalea. Kylässä on kaksi muutakin keltaista taloa, ja yritin ottaa mallin niistä vaaleammasta.

Muita äitini neuvoja oli, että älä maalaa sinistä, sillä se on niin hankala väri yhdistää muihin. Haluan kuitenkin maalata vanhan taloni sen mukaan, mikä on ollut paikallinen tyyli rakentamisen aikaan. Mielestäni on korvaamattoman arvokasta, että tuo paikallinen tyyli on säilynyt ja se on havaittavissa talossani (sekä sisällä että ulkona, vaikka väri onkin varmaan haalistunut ja muuttunut ajan hampaissa).
Enpä siis tottele äitiä tässäkään asiassa, hulttiotytär kun olen. Maalaan lisäksi sadevesitynnyrit sinisiksi. Ja pohdin myös sinistä ulko-ovea; Ahvenanmaalla ne ovat yleisiä, jopa kokonaiset siniset tai vihreät kuistit muuten punaisessa talossa. Sopivaa sävyä talon yläosaan mietin vielä kovasti.

Tällä hetkellä rintamamiestaloni kuisti on vielä punainen, sillä se on talon pohjoispuolella, jonne en ole vielä edennyt. Olen miettinyt valkoista kuistin kaidetta, kuten talon nurkat ja puitteet, mutta mietin vielä. Kissat teroittavat niihin jonkin verran kynsiään ja jäljet näkyvät valkoisessa. En kylläkään ole perfektionisti – jos kodissa eivät saa näkyä elämän jäljet niin missä sitten?

Realiteettikuva. Jottei kenellekään jäisi epäselväksi: pihani on rakennustyömaa ja maaliverstas. Keltaiset kukat ovat kultapalloja ja kanadanpiiskuja.

Realiteettikuva 2. Eiliset kuvat olivat pihani vähälumisimmasta kohdasta. Tällaista on toisaalla. Maitokärryt ovat kelirikossa. Hitsi, tarvitsisin maitokärryjä, kun tilauksia on tullut reippaasti ja laatikot pitäisi saada rantaan ilmatyynyalukseen! On jo ihan tarpeeksi, kun saa kantaa kymmentä kiloa kissaa.