Pari valittua sanaa

Tämän kirjoituksen kuvat ovat näyte-paloja Kevät-puutarhamessujen parvekepuutar-hoista. Ne ovat todella upeita, ja suunniteltu ja toteutettu puutar-haoppilaitosten opiskelijoiden voimin. Hyvä opiskelijat! Näissä on ideaa ja inspiraatiota.

Romanttinen englantilaistyylinen

Skandinaavinen

Mutta muuten. Ensin faktoja puutarha-alan messuista. Puutarhaliitto järjestää Kevätpuutarhamessut, jotka pidetään joka toinen vuosi Helsingissä ja ne välivuoden messut on yleensä pidetty Turussa tai Tampereella. Puutarhaliitossakin on ollut jonkin verran puhetta siitä, että messuilla kävijät eivät huomaa erottaa eri järjestäjiä toisistaan ja ovat olleet – syystäkin – pettyneitä Oma piha -messuihin, jotka järjestetään Helsingissä niinä välivuosina, jolloin Puutarhaliiton Kevätpuutarhamessut ovat muualla.
Oma piha -messut ovatkin puutarhamielessä aivan surkeat, niissä ei ole istutusalueita eikä näytepuutarhoja. Niiden takia väki on seuraavana vuonna jättänyt tulematta messuille, jotka olisivat Puutarhaliiton järjestämät.

Goottiparveke

Enpä tiedä muista kävijöistä, mutta minä ainakin petyin tämänvuotisiin keskusalueen istutuksiin. Niissä esiteltiin mielestäni lähinnä betonikiviä ja kaakaonkuorikatetta. Istutukset oli tehty Viheraluerakentajat ry:n voimin ja niiden suunnitteluun järjestettiin kilpailu viime vuoden aikana – minullekin tuli siitä kutsu, mutta en ehtinyt määräaikaan mennessä miettiä hyvää konseptia. Enkä siis väitä, että olisin osannut suunnitella paremman!
Istutusalueiden pitäisi olla paljon näyttävämmät tämän kokoisessa tilassa. Ja hoh – niin myös yksittäisten messuosastojen. Missä ovat houkutukset, wau-tunnelmantuojat, ihmismagneetit? Kasvihuoneet, jotka houkuttevat käymään sisälle, päiden ylle levittäytyvät puiden oksat, linnunlaulut, PUUTARHAT???
Juttelin tänä iltana puhelimessa tutun taimistoviljelijän kanssa. Hänen mielestään ongelma on sinä, että messukeskusten hinnat ovat pilvissä (muuallakin kuin Helsingissä). Erikoistaimistoilla ei ole messuille mitään asiaa, eikä muillakaan pienemmillä tuottajilla. Siksi messuilla jylläävät plantagenit ja maskun kalustetalot kymmenine pikkunarsissi-rullakoineen – hohhoijaa – ja vieri viereen aseteltuine kalusteryhmineen jotka näyttävät olevan samat joka vuosi – hohhoijaa.
Edullisempi paikkavuokra houkuttelisi myös pienempiä tekijöitä ottamaan suuremman osaston ja laittamaan sen nätimmin. Minun täytyy tähän kyllä sanoa, että tein viimevuotisilla messuilla ihan mielen-kiintoisia taimiostoksia, mutta ne olivat Vaasan ja Oulun messuilla. Syynä tähän olivat paikalliset puutarhayhdistykset ja erikoistaimistot, jotka olivat vaivautuneet lähtemään sikäläisille messuille ja uskaltaneet satsata siihen.
Yhdistysten puute vaivasi minua nyt todella, onhan siitä vain kaksi viikkoa, kun kävin Tukholman messuilla, vaikka näitä ei pitäisikään verrata. Otin silti asian puheeksi Viheraluerakentajat ry:n edustajan kanssa. Hän todisti, että kyllähän yhdistykset ja seurat meilläkin pääsevät Kevätpuutarhamessuille jopa veloituksetta, mutta kun niitä ei nytkään tullut kuin kuusi kappaletta. Onko meillä liian pienet yhdis-tykset, kun väki ei riitä? Harmi, tosi harmi, mutta tähän tullee paran-nusta puutarhaharrastuneisuuden kasvaessa.
Toimeksiantajaa (Puutarhaliitto) ei voi syyttää, eikä yhdistyksiä ja seuroja varsinkaan. Jotakuta tekee silti mieli syyttää. Syytän Suomen Messuja liian ahneista paikkahinnoista, ja niitä ahnehintaisia paikkoja vuokranneita yrityksiä mielikuvituksen ja panostuksen puutteesta koristelussa.

Intialainen idylli

Ja vielä yksi kehittämisen paikka. Tukholman messuilla on taimiparkki, siis kokonainen huone, jonne ostoksensa voi viedä siksi aikaa kun vielä kiertelee messuilla. Sillä eihän niitä taimikasseja, kirjoja ja esitteitä kukaan jaksa kantaa. Tämä merkittävä pikku seikka houkuttelee osaltaan taimien ja tilpehöörien ostoon, jotta väki ei tule messuille vain katsomaan ja osallistumaan kilpailuihin. Missä on meidän taimiparkki? Missä on meidän puutarhakulttuuri?