Yrttipenkki

Viikolla, ennen saaresta pää-kaupunkiin lähtöä, kävin katsastamassa yrttipenkin tilan-teen. Penkki on rakennettu vanhan taloni huonoista hirsistä, jotka vaihdettiin uusiin. Hirsiä riitti kahden varvin korkeudelta kahteen noin 1 x 1,5 metrin kokoi-seen kohopenkkiin, ja ensi kesänä rakennan vielä yhden lopuista hirsistä.
Salvia on hyvässä iskussa, lehdet ovat paleltuneet siltä osin mistä lumi oli vetäytynyt aiemmin, ja vihreät viimeiseksi paljastuneelta kohdalta. Saa nähdä mitä kylmät yöt sille nyt tekevät. Yhdestä talvesta tämä on jo selvinnyt.

Timjamikin voi paksusti. Sitä vartioi betoninen kana.

Yllätyksekseni havaitsin, että yrttipenkin toiseen päähän viime kesänä kylvämässäni mausteisessa salaattisekoituksessa olikin monivuotista suolaheinää. Tämäpä mukava yllätys!
Yrttien osuus on koko ajan kasvanut kohopenkissä, ja kasvaa vain. Kohta tähän penkkiin ei enää muuta mahdu, ja se kai on tarkoituskin. Toinen kohopenkki on vihanneksille ja kolmas tänä kesänä syntyvä myös. Ikkunallani kasvaa ranskalainen rakuuna, joka pääsee ilmojen lämmettyä yrttipenkin multiin. Kevätpuutarhamessuilta, Tommolan tilalta ostin ruijanruohosipulia, joka on suunnilleen samanlainen kuin tavallinen ruohosipuli. Se on vuoriston kasvi ja kasvaa Suomessa Lapin kedoilla, ja kohta myös minun yrttipenkissäni.

Retiisin sirkkalehtiä yrttipenkissä viime vuoden toukokuussa – nämä saavat siirtyä toiseen penkkiin, yrttien sekaan ei mahdu enää!

Muita yrttipenkin asukkaita ovat valkokirjavalehtinen timjami...

...ja keltalehtinen mäkimeirami. Näistäkin näkyi viikolla elossaolevia pilkahduksia. Nämä kuvat ovat viime toukokuulta, alla oleva heinä-kuulta.

Pikainen rakennusselostus: Maan päällä on ensin maanrakennuskangas estämässä heinän kasvua penkkien sisään ja ympärille. Kankaan päälle laitoin pikkuisen soraa, sen verran mitä löytyi. Kunnon sorakerros hidastaisi hirsien lahoamista, sillä suoraan kostean maan päällä makaavat hirret lahoavat nopeasti.
Sitten pätkin hirret sopivan kokoisiksi niin, että ne menevät penkin kulmissa vuorottelevasti, siis kerrosten hirret ovat eri pituiset. Näin rakenne on tukevampi.
Hirsikerrosten kiinnittäminen toisiinsa tuotti päänvaivaa, kun en nyt ajatellut mitään hienoja salvoksia ryhtyä veistämään. Ensin kokeilin tappeja, siis porasin tapeille reiät, mutta painavan hirren nostaminen paikoilleen ja kohdistaminen juuri siihen tappiin oli mahdottoman hankalaa. Reikä ei useinkaan ollutkaan sentilleen oikeassa kohdassa. Sitten keksin: porasin pienet reiät alempaan hirteen, joihin painoin pitkät naulat ylösalaisin. Hakkasin sitten päällimmäisen hirren nuijalla nauloihin kiinni. Hyvin pysyy! Kehikon ulkopuolelle voi lisäksi laittaa puu- tai metallitolppia tukemaan seiniä.
Vuorasin penkkien seinät sisäpuolelta muovilla, kiinnitin sen tiiviisti yläreunastaan hirsiin niittipyssyllä, myös kulmat taittelin huolellisesti nurkkien myötäisesti, ja täytin kehikot mullalla. Vanhan taloni multapenkkaperustuksen hiekkapitoinen maa näyttää toimivan erinomaisesti. Huom: veden täytyy päästä valumaan penkin pohjasta pois, muovista ei saa tehdä kasveille uima-allasta. Kohopenkkien ympärille olen pikku hiljaa tehnyt kiveystä vanhoista tiilistä ja kivistä, sitä mukaa kuin niitä löydän.

Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Keltalehtinen mäkimeirami – Origanum vulgare 'Aurea'