Puuh, viimein kotona. Kevään kiireet helpottivat hetkeksi. Tämä onkin vuoden kauneinta aikaa, kun kiurunkannukset värittävät nurmen ja pensaiden alustat violetillaan. Nurmi kaipaisi paikoitellen jo ensim-mäistä leikkuuta, mutta eihän näitä raaski.
The little corydalis colour the lawn violet. Corydalis solida is a native.
Posti on tuonut yhtä sun toista kivaa yllätystä, niistä sitten erikseen!
Vahtijänis on työskennellyt ja tulppaanit saaneet kasvaa rauhassa valvovan turvan alla.
Se jouluruusu, jonka nuput paljastuivat heti lumen vetäytyessä, kukkii nyt mahdottoman kauniisti. Tähän paikkaan tulee jonkin verran niitä lisää, mutta tämä on oikeastaan kevätesikkopaikka enkä halua häiritä niitä liikaa.
Tämä yksilö vain komistuu vuosi vuodelta!
A spring garden is the best there is. My hellebore is getting better each year. What a colour, I love it!
Keisarinpikarililja valmistautuu pikku hiljaa kukkimaan.
Kaikki on hujan hajan, mutta se ei haittaa kun kiurunkannukset kukkivat!
Kukas se sieltä sahanpurukasasta kurkistelee? Tätä en olisi uskonut: samettihortensia on hengissä ja availee lehtisilmuja! Jiihaa! Jippidii, titityy, vuuhuu!!!
I would have never thought: The Hydrangea aspera ssp. sargentiana is alive! I thought it was super tender. And this was such a winter. All it had by way of protection was a small pile of sawdust, added rather late. I'm in awe.
Toin tullessani kevään aikana kertyneet taimiostokset: muun muassa amerikankulleroita, lisää jouluruusuja ja vaaleanpunakukkaisen 'Oakleaf'-rönsytiarellan.
These are some of the plants I bought this spring from Stockholm, Helsinki and Holland and will plant these coming weeks into a very international flower bed... I never seem to get my hands off the digging fork!
Amerikankullero – Trollius laxus
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Samettihortensia – Hydrangea aspera spp. sargentiana
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Voi että, sulla on kevät siellä noin pitkällä! Nurmikkokin jo noin vihertää ja olis jo leikkauksen paikkakin vai, ou dear ou dear.... Mahtavan punainen jouluruusu, muistat sitten laittaa tänne kuvia, kun se kukkii! :)
ReplyDeleteSiis häh, höh, se KUKKII! :-D Vai tarkoitat että kukkii velä enemmän avoimemmin kukin? Minusta kukkien väri vanhetessaan muuttuu ruskehtavammaksi, josta pidän myös. Mutta tämä teatteriesiripun purppura on ihan üüberlemppari.
ReplyDeleteEn kyllä muista olenko koskaan leikannut nurtsia huhtikuussa enkä taida sitä tehdä nytkään. Ei se muualta kaipaa leikkuuta kuin muutamasta oikein reheväkasvuisesta paikasta, mutta siinä on noiden kiurunkannusten lisäksi mukulaleinikkiäkin, eikä sitäkään raaski leikata pois. Niin että olkoon!
Kyllä mahtoikin olla ihana kotiinpaluu, kun siellä odottivat nuo elämän sulostuttajat ja ihmeelliset ilontuojat. Tuo purppurainen jouluruusu on uskomattoman kaunis. Kerroit edellisessä koskettavasti uurniin istuttamistasi jouluruusuista. Ihmeelline kasvi tuo kyllä on.
ReplyDeleteKylläpä siellä todellakin näyttää keväiseltä, wau! Kiva, että kasvit voivat hyvin eivätkä ole poissaollessasi kuolleet ikävään... :-)
ReplyDeleteOi taivas, mikä jouluruusu. Ihana väri!! Ja onnittelut samettihortensian säilymisestä. Kyllä se tuntuu aina hienolta onnistumiselta, kun jonkun vaikean saa selviämään talven yli (ylläri-ylläri: se hopeaeukalyptus on kyllä ihan aikuisten oikeesti kuollu...)
Ihana jouluruusu, aivan upean värinen.
ReplyDeleteIhanaa kevättä :)
ReplyDeleteKiurunkannukset avaavat minunkin kevään... heti vuokkojen jälkeen, tai oikeastaaan yhdessä niiden kanssa...
Teillähän on siellä ihan juhlaa! Joten nauttikaa ja ihailkaa. Vaikka kissoilla varmaan on muut huomion kohteet mielessä kuin sinulla. Ei nurmikkoa kyllä huhtikuussa pruukata leikata. Täytyyhän noitten kiurunkannusten antaa kukkia.
ReplyDeleteWau, wau ja vielä kerran wau. Ei saa näyttää tuollaisia aarteita, lukijakunta menee ihan sekaisin :) Jäin vain miettimään mitä muuta herkkua posti on tuonut....
ReplyDeleteLuin ensin, että terveiset Oslosta ja mietin, että jopas hän nyt reissaa.
ReplyDeleteNiin upean keväistä! Mikä ilo talven jälkeen nousevasta viheriäisestä onkaan!
On se uskomatonta, miten muutama sata kilometriä on PALJON tässä vaiheessa vuotta! AIka toisen näköistä on miedän piahllamme.
ReplyDeleteOi miten paljon kivoja kommentteja on tullut sillä välin kun kävin Nauvossa viemässä tilauksia postiin, kiitos!
ReplyDeleteEn ollut tajunnut, miten hyvin jouluruusu soveltuu meidän ilmastoomme, ainakin tuo yksi tyyppi on viihtynyt täällä saaressa niin hyvin että ostin sille nyt kolme kaveria. Ihmettelen vain, miksi se on aika uusi tulokas Suomessa: kun lähdin Englantiin opiskelemaan vuonna 1997 en ollut koskaan kuullutkaan koko kasvista. Pian se tuli tutuksi, sillä opinahjoni puutarhassa oli ja on edelleen on niiden kansallinen kokoelma. (Englannissa harrastetaan kansallisia kokoelmia, ja sellaisen voi perustaa myös yksityishenkilö, joka on erityisen kiinnostunut tietystä kasvisuvusta).
Täällä näyttää yllättävänkin keväiseltä, kun ottaa huomioon miten hyytävän kylmää rannassa on. Muutama sata metriä saaren sisäosiin ja etelärinne tekevät näköjään ihmeitä.
Samettihortensian onnistuminen on ihan sen omasta sitkeydestä kiinni, olen toivottoman huono ja liian kokeilunhaluinen suojaamaan kasveja hyvin. Toisaalta haluankin nähdä, miten ne selviävät itsekseen meidän talvista. Niin että Huraa pikku Samettihortensia!
Kiitos vielä kerran ihanista keväisistä kommenteista ja oikein aurinkoista viikonloppua!
Ihanaa kotoilua teidän poppoolle! Oletkos pysynyt vesimyyräsaalislaskuissa mukana?
ReplyDeleteEn! Ja tämän päivän saaliista ei ole mitään tietoa, kun häippäsin aamulla laivalla Nauvoon. En raaskinut teljetä poikia sisään, vaan he olivat pihalla ja lähtivät seuraamaan vaikka poljin polkupyörällä mahdollisimman lujaa, jotta he eivät seuraisi.
ReplyDeleteMatkaa rantaan on vajaat puoli kilometriä. Siellä sitten kului muutama minuutti kuunnellen allien äänekästä kotkotusta. Sitten alkoi kuulua vielä äänekkäämpää motkotusta kun Musti tuli viimeisessä tienmutkassa, Ransu perässään, karjuen minulle suoria sanoja heidän jättämisestä jälkeen!
Ei auttanut kuin lähteä ja jättää heidät rantaan, kyllä he osaavat kotiin sieltä vaikka unissaan. Kun tulin iltapäivällä takaisin, aloin kuitenkin huudella jo rannassa, jos olisivat jääneet sinne odottelemaan, niin on ennenkin käynyt. Sieltä metsästähän Ransu ilmestyi, ja Musti, joka aloitti taas kovaäänisen motkotuksen. Voi pientä isäntää kun emäntä ei tee niin kuin pitäisi!
:D Näin hyvällä mielikuvituksella kun on varustettu, niin näen sinut sotkemassa polkupyörällä vimmattua vauhtia jupisijat perässäsi :D Riemuisasti yhdessä joukossa pääsitte sitten takaisin kotiin :D
ReplyDeleteKyllä! Lisää vielä mielikuvaan nitisevä vanha vihreä jopo :-D Kotiinpaluu sujui hitaasti ja yhteisymmärryksessä, vaikka Musti pysähtyikin pitämään saarnan muutamaan otteeseen.
ReplyDelete