Nyt minun on tunnustettava, että minulla on matkaseurana Musti ja Ransu -korvikkeet. Ostin ne syksyllä Pietarin-laivalta, jo menomatkalla, kun oli niin kova ikävä. Tässä kissankorvikkeet ovat matkalaukussa, jota pakkasin Hollannin-matkaa varten.
Kissankorvikkeet amsterdamilaisen hotellin yöpöydällä.
Niillä on ihan samantapaiset ilmeetkin kuin Mustilla ja Ransulla. Nämä ovat WWF:n pehmoleluja.
Kotona kissan-korvikkeet asuvat kaupunkikodin makuuhuoneen pöydällä. Koska olemme jumissa kaupungissa odottamassa kesärenkaiden vaihtoa, olin kutsunut pojille (ja minulle) seuraa, kaksi kissojen päälle ymmärtävää vierasta:
Naukulan Mamman ja
Zepan!
Oi että, tänään sai leikkiä, kehuja ja hellimistä, uusia lelujakin! Kyllä nyt kelpaa odottaa vielä pari päivää siihen asti, kunnes pääsee myyrähommiin. Kun vain vieraat tulisivat heti huomenna taas! Musti heräsi jo päikkäreiltä ja on taas valmiina leikkimään.
.JPEG)
.jpg)
Ihanat kissakorvikkeet! Helpottavat ainakin hieman ikävää. :)
ReplyDeleteKyllä, vähän, vaikka omia kissapoikia ei mikään voita!
ReplyDeleteJa nuo jätit pois laivalta!! Ihania!
ReplyDeleteKiva kuulla, että kohta pääsette kotiin. On teillä taas ollut pitkä kaupunkireissu.
Ei niitä kissapoikia mikään voita! Veivät sydämestä palan <3 !
ReplyDeleteIhanat pienoiskissat! Hienoa, että Mustilla ja Ransulla on nykyään fanitapaamisia. Kissaherrat ovat varmasti niin hurmaavia luonnossa, ettei mikään määrä ihailua ja hellittelyä ole kylliksi :)
ReplyDeletePojat ottivat kaiken irti tädeistä! Musti, se ujoksi mainittu, jopa pomppasi sängylle vaatien nauhan heilutusta ja heti! Ja Ransu luotti 100% charmiinsa ja oli vain, pistäen silmiä sirrille - jopa uneliaana se onnistui ilmeisesti tekemään vaikutuksen ;-)
ReplyDeleteAivan ihanat, tuo onkin todella kätevä juttu! Ei minulla olekaan ollut matkapehmolelua sitten lapsuuden, mutta mikä tosiaan estää hankkimasta... Nyt ostoksille!
ReplyDeleteNiin... ainakin siellä Pietarin-laivan valikoimissa oli myös kellanruskeita jellonia ;-)
ReplyDeleteOn kumman lohduttavaa, että voi lääppiä edes pienen pientä pehmokorviketta ja jutella sille oikean kissan puuttuessa. Vaikka nämä eivät osaakaan purra nenää ihan Ransun tyyliin.
Haluaisin vain tarkistaa, että ei kai Mustis halannut ketään. Vai pitääkö mun olla mustis?
ReplyDeleteMinulla kulki jonkin aikaa mukanani pieni pehmohirvi Uljas, mutta hän jäi, kun meille tuli nk. elävä pöppiäinen eli Cisu. Nyt en kulje enää itse missään tai Cisu ja nyttemmin myös Toto kulkevat mukana. :)
Ei ole syytä olla mustis, Musti ei halannut ketään! Vaikka paljoa ei kyllä puuttunut. Se puski, sanoi kur moneen otteeseen ja vaati leikkiä.
ReplyDeleteEnsin luin, että sulla oli pehmoRIVI nimeltä Uljas, siis ajattelin että pienten pehomeläinten lauma jolla oli kollektiivinen nimi :-D Uljas on juuri hirvelle sopivan uljas nimi!
Oi miten kaunis lamppu tuossa viimeisessä kuvassa!
ReplyDeleteJoo! Se oli Laura Ashleyn putiikissa poistomyynnissä kerran kun kävin siellä ja tarttui heti hihaan.
ReplyDeleteOlihan muuten tosi hyvää leikkiseuraa mullakin! Musti olisi jaksanut loputtomiin, Ransuliinia paijattiin enemmän muuten vaan. Naukulan mammalla on paljon hyviä kuvia, mulla ei muuta kuin mitä on jo julkaistu blogissa.
ReplyDeleteOli hieno päivä, hieno tapaamus ja hyvät tarjoilut! Kiitos!
Kiitos itsellesi :-)
ReplyDeleteterveisin S ja M ja R