Wednesday 12 May 2021

Monenlaisia pikarililjoja

On monia kasvisukuja, joista pidän, niin varmasti on myös siellä ruudun toisella puolella. Yksi suosikeista on pikarililjat, Fritillariat.

Kirjopikarililjat ovat kohta tulossa kukkaan kostealla kevätniityllä. Niin sulokkaita!

Kokeeksi istutin samaan aikaan samalle läntille myös assyrianpikarililjaa. Ajattelin, että se viihtyisi paremmin kuivemmalla paikalla tai paremmassa paahteessa. Toisaalta on tämä alue kesällä kuiva ja paahdettakin riittää. Yllätyksekseni assyrialainen on viihtynyt paremmin kuin kirjopikari. Sillä on jännä ruskea väritys, kuten aika monella pikarililjalajilla on.

Siellä kosteaa kevätniittyä näkyy lipputangon ympärillä. Nyt on ihana silmujen puhkeamisen tunnelma, japaninlehtikuusi alkaa juuri vihertää ja vaahteran ensimmäiset kukat avautuvat.

Tämä aiheuttaa suurta riemua! Rusokirsikan kaksi ensimmäistä kukkanuppua! Voi olla, että enemmänkin, mutta ainakin kaksi kukkaa siihen nyt tulee, ekaa kertaa ikinä.

Mutta takaisin pikarililjoihin. Mennäänpä muotopuutarhaan, missä Fritillaria raddeana kukkii vielä uljaana ja pystypäin. 

Samassa penkissä on aika hyvä kimara hyasintteja. Nyt lakkaan sanomasta, että tämä on erityisen hyvä hyasinttikevät, sillä joka kevät tuntuu sitä olevan ja näitä on aina vain enemmän. Osassa on hämmästyttävän kookas kukkapamppu, kun ajattelee, että ne on istutettu vuosia sitten. 
Kermanvaalea on 'City of Haarlem', purppuraiset ovat 'Purple Sensation' ja 'Amethyst'. Luulen, että on niin päin, että 'Amethyst' on tuo vaaleampi, joka on vasta tulossa kukkaan. Voin olla väärässäkin.
Hyasinttien takana näkyy persianpikarililjan sinivihreät versot. Toivon niin, että se kukkii. Se ei ole koskaan aiemmin pihallani viihtynyt, varsi on näivettynyt ennen nuppujen kehittymistä ja koko kasvi hävinnyt vuodessa. Tämä on istutettu toissa syksynä, lajikkeen pitäisi olla valkokukkainen 'Ivory Bells'.

Vielä yksi kuva, kun minusta tässä on niin ihanasti yhteen toimivat värit! Valko-vihreä tulppaani on tulitulppaani 'Exotic Emperor'.

Otin yhtenä päivänä kuvan keittiön ikkunasta. Muotopuutarha on melkeinpä parhaimmillaan yläviistosta käsin.

Tai ehkä kuitenkin kissavinkkelistä. 
Ransu: Terveiset Hiidenkiven Minnan äidille! Siinä on mamma, joka ymmärtää hyvän kissan päälle.

Jatketaan Rohaniin, Ransu tulee mukaan.

Tänne olen istuttanut kirjopikarililjoja, lähinnä kai valkoisia. Ne eivät ole aiemmin kukkineet, mutta nyt havaitsin yhden nupun!

Pikarililjojen hentoisia versoja on aika vaikea bongata, sillä valkokukkainen isotähtihyasintti on tehnyt todella paljon siementaimia. Tai ainakin luulen, että noista lehdistä suurin osa on sitä. Turkintähdikki tuli taas kukkaan aivan varkain!
Tähän penkkiin istutin aikoinaan muutaman Fritillaria elwesiin, mutta ne eivät ole kukkineet. Tai istuttamisen jälkeisenä keväänä tuli yksi kukkavarsi, mutta se purtiin poikki. Tästä sipulikukkien lehtien viidakosta on vaikea tunnistaa, nouseeko sen lehtiä, vai onko laji kokonaan hävinnyt. Toivon, että kasvi joskus ilmoittaa itsestään kukkimalla!
Aika monelle pikarililjalle sopii kesäinen varjo. Rohanissa sitä on, sillä istuttamani puut ja pensaat ovat kasvaneet ja risuaitakin suo varjostusta.

Pikarililjoja on paljon ja ulkomailta tilaamalla voi kokeilla niitä erikoisempia. Istutin yhden sipulin Fritillaria stribrnyi -pikarililjaa kymmenisen vuotta sitten, mutta se taisi elää vain vuoden tai pari. Ehkä paikka vaahteran alla oli liian kuiva hentoiselle lajille, sinne ei pitäisi mitään harvinaisuuksia istuttaa.
Toisaalta kuusten alla saniaistarhassakin on kuivaa, mutta sinne pari vuotta sitten istuttamani kalvaspikarililja näyttää asettuneen. Ensimmäinen kalvaskokeiluni meni liian paahteeseen ja se kuoli. Tai sitten tuhosin sen itse, kun kitkin muotopuutarhan sikuriviidakkoa.

Kuten muidenkin sipulien kohdalla, myös pikarililjapussista saattaa tulla väärää lajia. Istutin toissa syksynä ruusu-heinätarhaan sekoituspussin punaisia ja valkoisia kirjopikarililjoja. Viime keväänä en huomannut kukan kukkaa, mutta nytpä siinä kukkii – keltareunapikarililja! Olipa ihana yllätys, sillä tätä minulla ei ennestään ollutkaan. 

Jatketaan sitten alppipenkkiin, joka vietti ensimmäisen kuivan talvensa syksyllä asennetun räystäskourun ansiosta. Aiemmin alppipenkin asukasparat saivat navetan katolta sadevedet suoraan niskaansa. 
Olen istuttanut tänne Fritillaria sewerzowiita kahdesta eri paikasta ja lajin muuntelevuus näkyy näistä hyvin. Yksi kasvi on kukinnan alkuvaiheessa tällainen...

... ja muut tällaisia! Kukan väri vaihtelee aika paljon. Sewerzowiin terälehdet kaartuvat kauniisti ulospäin tehden kukasta soman kellomaisen. 

Olen istuttanut alppipenkkiin myös suloista anatolianpikarililjaa, mutta sain sen myymättä jääneet sipulit vasta syystalvella ja ne olivat varmaan kuivuneet. Istuttamisesta on jo puolitoista vuotta eikä mitään taida vieläkään näkyä. Pienisipuliset pikarililjalajit eivät kestä sipulin kuivumista, vaan ne pitäisi istuttaa aikaisin syksyllä.

Vielä yksi kuva upeista kaunokaisista, kun kukinta on kehittynyt pidemmälle. Tuo vasemmanpuoleinen on tilattu nimellä "F. sewerzowii Brown", oikeanpuoleinen vain pelkällä lajinimellä. Kumpikin on valtavan hienoja ja lempivärisiä, suklaata ja ruostetta! 
Ne kasvavat tässä henkihieverissä olevan mustaherukan oksien seassa. Herukka kasvaa navetan kivijalan raossa, paikka on sille aivan liian kuiva ja paahteinen, mutta sen oksat tuovat vuoristokasveille hieman suojaa niin paahteelta kuin ahnailta syöjiltäkin.

Pikarililjat ovat kiinnostavan vaihteleva suku siinäkin, että joitakin syödään, joitakin ei. Keisarinpikarililjaan ei ole minun puutarhassani ikinä kajonnut mikään nelijalkainen tuholainen, mutta muita pikarililjoja on maisteltu, ainakin kirjopikarililjaa ja aiemmin mainittu elwesii.

Katsotaan lopuksi nämä vanhat tutut, perinteiset keisarit (ainakin minun lapsuudenkodissani keisarinpikarililjojen tuoksu kuului vahvasti kevääseen). Näissäkin on kivasti valinnanvaraa. Edessä on keltareunainen 'Aureomarginata', keskemmällä hempeä 'Vivaldi' ja taimmaisena lapsuudenkodistani tuotua tavallista keisarinpikarililjaa.

Sama kolmikko vastakkaisesta suunnasta, etualan vanhaa kantaa oleva keisari on tuottanut ennätysmäärän nuppuja! Olen näköjään muistanut lannoittaa. Voi myös olla, että olen viskellyt näille luujauhoa reilulla kädellä jonakin vuonna.

'Vivaldi' on hurmaavan ihana, näitä hailean värisiä lajikkeita havittelen useampiakin. Tämä on ollut hyvä kukkija, muistaakseni kukkinut joka kevät istuttamisestaan lähtien muutama vuosi sitten.


Anatolianpikarililja – Fritillaria acmopetala
Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Keltareunapikarililja – Fritillaria michailovskyi
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Persianpikarililja – Fritillaria persica
Rusokirsikka – Prunus sargentii
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

20 comments :

  1. Meillä ei viihdy kuin kirjopikarililja ja yllättäen se viihtyy kaikkein savisimmilla mailla. Osassa jopa leviää itsekseen. keisari ton kyllä upeita, tai kaikki ovat, ei ole vielä tullut ei kaunista pikarililjaa vastaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjopikarililja on savisten niittyjen luonnonlaji, Ruotsissa sitä kasvaa mm. savisilla lahdenpohjukoiden rantaniityillä yms. Onkin ihanaa, että savimaan puutarhurillekin löytyy täsmälajeja! Keisarit on ihania ja sopivat niin hyvin vanhaan puutarhaan. Nautin siitä, että keltainenkin keisari tulee erittäin pitkästä aikaa kukkaan. Se lienee vähän liian varjoisassa paikassa sen lisäksi, että en ollut vuosiin muistanut lannoittaa sitä. Keltainen keisarinpikarililja sointuisi täydellisesti sun kelta-vaaleanpunaisiin istutuksiin!

      Delete
  2. Pikarililjat ovat kauniita!
    Ja Ransu komea♥

    ReplyDelete
  3. Onhan nämä nyt aivan erityisen ihania! Juuri katselin, että viime syksynä istuttamani persianpikarililja ainakin kasvaa hyvin, kukintaa odotellessa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, nyt aloin minäkin odottaa persianpikarililjasi kukintaa!

      Delete
  4. Äitini lähettää runsaat silitykset ja kerrassaan ihastuneet kiitokset Ransulle terveisistä.
    Kauniita ovat pikarililjasi ja hyasinttien pastellinen värikimara. Missähän minun kirjopikarililjani oikein viipyvät? Se epäonninen keisarinpikarililja ilmoittaa olemassaolostaan vahvalla aromilla, mutta ei kuki tänäkään vuonna. Kunhan Karon nenä ei ole ihan vieressä, käyn kaivamassa keisarille kunnon lannoitteet juurelle.
    Iloista päivää sinne saarelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin puhaltelemassa äitisi terveiset Ransun masuvilloille, sillä Ransulla on aika kuuma!
      Toivottavasti kirjopikarisi nousevat! Ne ovat niin kapeita, lähes kuin ruohoa, toivottavasti ovat vain jääneet huomaamatta eivätkä hävinneet.
      Keisari ei jää huomaamatta, sen verran haiseva tapaus :-D Tajusin tätä juttua kirjoittaessani, että olen tainnut lannoittaa noita luujauholla ja se on varmasti ollut mieleen. Kovin paljon muita lannoitteita mulla ei ole ollut, olen laiska lannoittaja enkä muista sellaisia ostella. Mutta sipulikukkia ajatellen olen pari kertaa viime vuosina hankkinut luujauhopaketin. Se on kyllä sen verran pieni, että kuluu yhdellä puutarhakierroksella! Vähän tyyristä touhua.
      Kiitos, hyvää päivää sinnekin! Me kärvistelemme tämän päivän nyt mökillä eli kaupungissa, kun tuli kiireellinen työasia. Onneksi pääsemme huomenna takaisin kotiin.

      Delete
  5. Ihania väriyhdistelmiä! Tuo Aureomarginata on todella upea! Olen yrittänyt kasvattaa keisarinpikarililjaa, mutta sattui varmasti huono sipuli, sillä kasvi ei kukkinut, mutta nousi minikokoisena tänäkin keväänä. Ehkä se siitä vahvistuu tai varminta olisi varmaankin hankkia syksyllä uusia kunnon sipuleita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, ehkä sinulle on osunut huono sipuli. Olen lukenut useammasta paikasta, että keisarinpikarililjan sipuli pitäisi istuttaa kyljelleen, sillä siinä on kuoppa päällä ja sipuli saattaa mädäntyä, jos kuoppaan kertyy vettä. En nyt muista, olenko istuttanut omani kyljelleen, jonkun varmasti ainakin. Sekin voisi olla menestymisen salaisuus. Ne ovat myös aikamoisia ravinnesyöppöjä, joten kunnon lannoitus pitää muistaa.

      Delete
  6. Nuo keisarinpikarililjasi ovat mahtavia. On jännää, miten mikään niin aikainen kevätkukkija kykenee tekemään noin mahtavan varren ja suuret kukat.
    Pikarililjat yllättävät. Useita vuosia sitten istutin nimellä assyrian pikarililjat yhden pussillisen sipuleita. Kukkivat runsaasti seuraavana keväänä ja alkoivat taantua. Yhtään ei näkynyt pitkään aikaan. Nyt sitten kukkapenkissä kukki salaa yksi, mutta ei suinkaan samassa penkissä, vaan noin 3 metrin päässä. Jonkin maan siirron tai kasvin siirron yhteydessä myös yksi sipuli oli siirtynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi ihmeellistä katsoa maasta nousevaa paksunpönäkkää versoa ja sen venymistä jopa lähes metriseksi. Etenkin tuo raddeana, joka on kukkinut jo viikkoja! Tosiaan, on erittäin näyttävä kukinta ja kookkaat kukat näin aikaiseksi lajiksi.
      Toivottavasti se assyrialainen nyt alkaa viihtyä ja tuottaa jälkeläisiä! Pienet sipulit siirtyvät usein salamatukustajina jonkun kasvisiirron mukana, se on aika hauskaa.

      Delete
  7. Tähän täytyy ehdottomasti palata vielä uudelleen ja ajatuksella (muistiinpanoilla). Mitenhän olen vasta puutarhablogien kautta löytänyt pikarililjat ja olen nyt ihan myyty - eikä minulla ole kuin vasta paria lajia.
    Voi uljasta Ransua, ihanat kuvat puutarhasta Ransun esittelemänä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikarililjoja on paljon, mutta harvoin noita erikoisempia tulee vastaan. Niitä on niin monenlaisia, että on sekä kokeilijalle että perinteistä kukkakomeutta kaipaavalle.
      Ransu on sellainen, seurailee mamman kintereillä, helppo saada kuvia!

      Delete
  8. Upea suku, ja aika erilaisiakin kukkia näkyy olevan!
    Ja kippis rusokirsikan ensimmäisille nupuille:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on pikarililjoissa jännää, että niitä on todella monenlaisia!
      Kippis - nyt ovat KOLME ekaa kukkaa auki ja voi olla, että pari lisää tulee vielä!

      Delete
  9. Kauniita väriyhdistelmiä teidän puutarhan kukkapenkeissä! Etenkin hyasintit näyttävät tosi kauniilta istutettuina luonnossa, kun yleensä olen niitä nähnyt vain purkeissa joulun aikaan. Joskus kokeilin hyasintteja istuttaa sipuleista, mutteivät onnistuneet.

    Ransu on kyllä oikea pörröunelma! <3<3 Niin pehmoisen näköinen, että tekisi mieli päästä koskettamaan ja silittämään! <3<3 Musti ei ole kotona; koppi näyttää tyhjältä, isännällä on varmaan niin paljon kevätkiireitä, ettei kerkiä kotosalla makoilemaan! ;-)<3<3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyasintit on todella ihania ja parhaimmillaan minusta istutusten joukossa pihalla. Harmi, että eivät sinulla nousseet. Ne kaipaavat lämmintä ja aurinkoista kasvupaikkaa.
      Ransu on tosi pehmopoika! Kädet uppoavat untuvaiseen karvaan. Onneksi sitä saa lääppiä vaikka kuinka, se ei hermostu, tykkää vain huomiosta :-D
      Mustilla on isännän kevätkiireet. Nyt juuri olen kyllä tekemässä postausta, jossa sekin on mukana pihakierroksella, osan ajasta ainakin!

      Delete
  10. Pikarililjat ovat kyllä ihania, pitäisi itsekin tajuta lisätä niitä vuosittain. Huippua, että rusokirsikka kukkii ensimmäisen kerran! Ransu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin paljon kasveja, joita voisi lisätä vuosittain :-)
      Rusokirsikka oli ihana nähdä ekan kerran pienessä kukassa. Katsoin juuri kerrottua japaninkirsikkaa, että siihen on tulossa jo kymmenittäin kukkia! Ihanaa.
      Ransu <3

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!