Tuesday 20 April 2021

Vaaleita sävyjä

 Olen ihastellut runsain määrin levinneitä posliinihyasintteja kostealla kevätniityllä. Kun niihin osuu valo, ne ovat kuin pikkuruisia lyhtyjä.

Siinä on nyt samaan aikaan kukkimassa lumikelloja, persiansinililjaa, joitakin krookuksia ja posliinihyasinttia. Kaikki varhaiset ja keskikevään kukkijat yhdellä erää. Myöhemmin tulee kukkaan vielä pikarililjoja, tähtihyasintteja, kesälumipisaraa ja narsisseja.

Näkymä on tosi ihana, mutta haastava kuvattava, jotta saisi talteen sen ihanan vaalean auringonkilossa hohtavan kukkailon. Tässä yläviistosta kivipengermän päältä.

Tällä lipputangon kulmalla posliinihyasintit ovat tosi tiiviinä kasvustona.

Ihanaa, kun nuo ensimmäiset kukkijat eli puistolumikellot ovat vielä kukassa! Krookukset tuntuvat lakastuvan lämmössä nopeimmin, mutta tässä on puolivarjoisa paikka. Haileanvaalea skilla on persiansinililja, tosi hyvä lisääntyjä.

Otin vielä tänään illalla pari kuvaa, tässä japaninlehtikuusen takaa saunan nurkalta. Posliinihyasintit oikein hehkuivat. Ne ovat vasta aloittaneet kukinnan.

Lipputangon oikealla puolella on harvemmassa kukkia. Tuolla nousee kirjopikarililjoja, ensimmäisessä on jo kapea nuppu havaittavissa.

Yhtä valoisia sävyjä löytyy mäntyjen alta kuivasta metsäpuutarhapenkistä, jonka on nk. Riina-penkki. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan lempivärejä tässä nimittäin, ja nuo krookuksetkin ovat hänen lemppariaan Jeanne d'Arcia!
Vaaleajouluruusu tuottaa valkoisen kukkapilven ja näiden lisäksi tässä on nyt haalean vaaleansinistä, sillä persiansinililjat kukkivat tässäkin. Niille tuntuu käyvän ihan kaikenlainen kasvupaikka: minulla on niitä sorassa paahteessa ja kovassa savessa varjossa, kaikki kelpaa.

Toinen haalean vaaleansininen on Riihivillan Leenalta peräisin oleva imikkä, todella suloinen. Ja kukkii nyt jo!
On muuten hassua, että puutarhassani on aika monta kasvia Riihivillan Leenalta, kun ottaa huomioon, että emme ole koskaan tavanneet. Bloggaamisessa on tosiaan jotain samaa kuin kirjeystävyydessä, tätä olen aiemminkin miettinyt. Erittäin mukava tapa ystävystyä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja tässä ystävyydessä ikä, asuinpaikka, taloudellinen tilanne tai ulkonäkö ei vaikuta mitenkään, mikä on erinomaisen hienoa.
Se on nimittäin tosi ystävyyttä, kun toisen hörinät kiinnostavat aina vain, vuosienkin jälkeen. Tämän lisäksi meillä kaikilla saattaa olla ihan muitakin puolia kuin ne, joista blogissa kerromme.

Mäntyjen alla on myös nousussa ihanan reipas koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty'. Ihme kyllä, se sietää tätä kuivaa paikkaa kokkareisessa savimaassa. Muutaman herkemmän kasvin olen joutunut siirtämään, sillä ne ovat selvästi kituneet.

Vaaleajouluruusutkin pärjäävät hyvin, mutta näin käy niille, kun suojaverkko poistetaan ja siirretään muualle jonkin toisen kukkaan tulevan kasvin suojaksi. Sekä kukka- että lehtivarret syödään sen siliän tien. Lisäksi vierestä on kuopsutettu maata oikein kuopaksi, mutta se voi olla rastaan tai harakan tekosia yhtä hyvin.

Läheisen katajan alla on kiva väriyhdistelmä persiansinililjaa ja kultasahrameita.

Pojat iltakytiksellä. 
Lähdetäänkö tuosta mäkeä ylös poikien ohi? Päästään nimittäin eiliselle ja tämänpäiväiselle työmaalle tuonne navettaa vastapäätä.

On tässä nyt vähän muutakin tullut tehtyä näinä päivinä, mutta ruusutarha on sen verran edennyt, että olen kammennut pari kiveä maasta ja istuttanut niiden tilalle kasveja: 'Niobe' -kärhön kiipeämään tuohon isoon orjanruusuun, sen viereen syysukonhatun ja ruusun toiselle puolelle ihastuttavan kerrottukukkaisen 'Manteau d'Hermine' -pikkujasmikkeen.
Tuolle orjanruusulle olen suunnitellut järeää pergolaa, jospa sekin nytkähtäisi liikkelle, kun olen selvästi innostunut tästä kohdasta juuri nyt.
Kuvassa muuten näkyy pikkuruisen pikkukäenrieskan voima: se on tuo aivan vihreä alue keskellä. Vaikka sen lehdet ovat kapeat ja ruohomaiset ja koko kasvi häviävän pieni, kun sitä on riittävästi, on paikka aivan vihreä.

Sain tähän paikkaan vision ruotsalaisesta lehdestä pari vuotta sitten. Siinä oli yksinkertaisesti kuva jasmikkeesta ja ruususta vierekkäin. 
Taivaallisen kaunista, tuumasin, ja sitten aloin muovata tästä vielä heinikkoisesta alueesta ruusutarhaa, jossa olisi jasmikkeita ja ruusuja. Ensin istutin kameliajasmikkeen, mutta sitä piti kertaalleen siirtääkin lähemmäs orjanruusua, kun en ollut tajunnut, miten isoksi kameliajasmike tulee kasvamaan. Onneksi tajusin asian ennen kuin siitä tuli valtava (jos tuleekaan, peurat nimittäin napsivat jasmikkeita hyvällä ruokahalulla).
Syksyllä istutin kerrottukukkaisen 'Plena' -isonietospensaan, se on tuossa verkon ympäröimänä. Vasemmassa reunassa pilkottavan verkon sisällä on kohta vuosikymmenen ajan jurottanut katsura. Joka kesä sen latva kuivuu ja sen kasvaminen metriä korkeammaksi tuntuu olevan ikuisuusprojekti. Vaikka maa on suorastaan loistavaa, sillä tässäkin kohdassa on ollut jokin karjasuoja tms.
Mutta nyt tuossa on tuloillaan ihana sekoitus ruusuja ja kerrottuja valkokukkaisia pensaita. Orjanruusulla on muuten kokoa, sen tyvi on yli 20 cm paksu. Ihania nuo sammaleiset kivet, ehkä niiden takia olen nyt aivan liekeissä tästä kohdasta.

Puskien lisäksi tarvitaan perennoja ja sipulikukkia. Tonttini aikaisimmat narsissit ovat 'Elka' -kääpiöitä, tosi lyhyellä varrella aikaisin kukkiva torvinarsissi, joka haalistuu lähes valkeaksi kukan vanhetessa. Nämä kukkivat jo rykelminä seuranaan ihanat pikkukäenrieskat. Moni muu narsissi on vasta noussut maasta.

Lummetulppaani 'Johann Strauss' kukkii myös hyvin matalana.

Loppuun uutinen saunaliiterin edestä: Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi on avannut ensimmäiset kukkansa!


Isonietospensas – Deutzia crenata
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Kärhö – Clematis
Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Syysukonhattu – Aconitum fischeri
Tähtihyasintti – Camassia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

24 comments :

  1. Nyt on postaus täynnä juttua ja kasvinimiä niin paljon, että rullaan tätä edestakaisin vielä myöhemminkin.
    Dawn-heiden kukka on juuri niin kaunis, kuin odottaa sopiikin. Siro ja herkkä.

    Posliinihyasinteista mieleeni nousee aina näky, jonka näihin aikoihin kohtaa Nummelan keskustan jätskikioskin ympärillä (tänä keväänä en tosin ole käynyt siellä ollenkaan). Posliinihyasintteja on maa tiheänä ja niitä ihastellessa on vaarassa ajaa tieltä pois. Ensimmäisellä kerralla vuosia sitten, en autosta katsottuna tunnistanut kasvia ja sehän oli pakko käydä tarkastamassa.

    Blogielämän parhaita puolia on ollut mahdollisuus tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Niin livenä kuin virtuaalisestikin. Juttua riittää loputtomiin ja erilaisuus on vain oivallinen lisämauste yhteisen harrastuksen tiellä. Ajattelen lämmöllä monia blogiystäviäni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, anteeksi vain, jutut polveilevat, kun tapahtuu niin paljon, että pakko tunkea samaan postaukseen eri asioita :-D
      Ihana jäätelökioskin koristus! Jäätelönkylmää sävyä posliinihyasinteissa onkin. Nauvossakin niitä kasvaa nurmikaistaleella saaristotien ja liikerakennusten välillä. Mullakin niitä tupsahtelee nurmelta milloin mistäkin. Ihana juttu.
      Bloggaaminen on huippukiva harrastus, jota saa tehdä kotona nyhjäten ollen samaan aikaan sosiaalinen haluamassaan määrässä. Ihan täydellistä, kun saa jakaa kaiken tämän puutarhailon, kaikista vinkeistä ja ideoista puhumattakaan.

      Delete
  2. Olen tosi iloinen, että ymmärsin laittaa viime syksynä ensimmäiset omat posliinihyasintit piharinkiin mustilanhortensian ja pesäkuusten väliin jäävälle alueelle, ne ovat tosiaan kauniita. Ja tämän tekstisi luettuani ja kuvat katsottuani, on toiveissa lisääntyvää kauneutta, jos ne kotiutuvat ja lisääntyvät.
    Minullakin lumikellot kukkivat vielä täyttä päätä ja ovat niin kauniita!
    Onpa söpöinen tuo viimeisen kuvan heisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Posliinihyasintti lisääntyy tosi hyvin. Minulla putkahtelee niitä nyt aivan joka puolella pihaa, kun kymmenisen vuotta sitten istutin muutama kymmentä sipulia. Toivottavasti ne siellä myös alkavat tehdä jälkeläisiä!

      Delete
  3. Soot päässy jo istutusten makuhun. Tuasta ruusutarhasta tuloo hiano, ei ihime, että oot innostunu. Posliinihyasintti muarostaa aika nopiaa ihania kukkameriä. Mäki näin sellaasen ystävän puutarhas juhannusruusun alla ja halusin tiätenki het sellaasen. Leimupenkin aluskasvina sitä ny on, vaikka non myllätty jo monehen kertahan, ei se siitä palio nokkihinsa ota. Oikia herkkuheisi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa on päästä jo istuttelemaan.
      Totta, posliinihyasintti kestää vaikka mitä, onneksi. Se taitaa tuottaa niin hyvin sivusipuleita ja siementaimia, että sitä ei onnistu hävittämään.

      Delete
  4. Ihanat posliinihyasintit ja todella söpö heisi! Joko se tuoksuu vai tarvitaanko useampi auki oleva kukka sitä ennen? Minun pitää selvästi hankkia syksyllä lisää posliinihyasintteja, sillä kymmenkunta kukkivaa yksilöä kolmeen kohtaan ripoteltuna ei vielä kovin näyttävää kukintaa tarjoa. Pahus kun se vesimyyrä mussutti niiden lehdet viime keväänä jo ennen kuin ne ehtivät kerätä voimaa sipuleihinsa tämän kesän kukintaa varten! Onneksi sipulit sentään jäivät syömättä, niin on edes vähän kukkia.
    Puutarhaystäviltä saadut kasvit ovat arvokkaita aarteita. Minullakin on useita "oikean elämän" puutarhaystäviltä sekä blogiystäviltä saatuja kasveja, ja kyllä ne tuovat aina kasvin antajan mieleen. Aurinkoist... ei kun sinullehan pitikin toivottaa sateista päivää ;) Vaikka siten kohdennettuna, että avonaiset kukat säilyvät kuivina ja muualle tulee sopivasti vettä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin tänään nuuhkutella heittä, mutta kun siinä on vasta muutama kukka auki ja niihin ei pääse pistämään nenää kiinni peuraverkon takia, ja lisäksi tuulee, niin ei sitä tuoksua oikein vielä huomannut. Eiköhän sitten, kun kymmeniä kukkia on yhtä aikaa auki!
      Eilen siirsin valkoiseksi posliinihyasintiksi tunnistettujen kukkien vierestä muutaman tavallisen posliinihyasintin muualle, jotta valkoinen pääsisi leviämään yksinoikeudella. Onnistuin tietysti katkomaan pari tavis-posliinikukan vartta. Otin ne sisälle maljakkoon ja totesin, että niissä on aivan ihastuttava vieno hunajan tuoksu. Yllättävän monissa kevätkukissa on ihana tuoksu, niitä ei vain ikinä haista, kun ovat niin matalia, tuoksu niin vieno tai sitten kylmässä ne tuoksuvat vähemmän!
      Kyllä ne sinun kymmenen posliinihyasinttiasi varmasti jo pian leviävät, se on tosi tehokas leviäjä. Onneksi myyrä ei syönyt sipuleita!
      Puutarhaystävät samoin kuin heiltä saadut kasvit ovat aarteita.
      Kiitos toivotuksesta, nyt nautitaan viimeisistä aurinkoisista päivistä vähään aikaan kenties! Viikonlopuksi ei kovin runsasta sadetta ole tänne odotettavissa, mutta vähintäänkin pilvistä ja inhaa kovaa pohjoistuulta. On taas tulisijoilla virkaa, niitä ei olekaan tullut viikkoon lämmitettyä. Jos tulee harmaita päiviä, niin samalla saisi kyllä sataakin kunnolla.

      Delete
  5. Rakastan noita matalia sipulikukkia jotka valtaavat nurmikkoja ja rinteitä. Jospa minäkin saisin pikkuhiljaa tänne niitä leviämään..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat tosi ihania! Nyt kannattaakin tehdä sipulien ostoslista syksyä varten.

      Delete
  6. Se imikkä on minullakin kaikkein aikaisin, tai punaimikkä on myös ehkä samaa aikaisuusluokkaa. Olen sen imikän saanut kauan aikaa sitten (ehkä 20v) Espoosta yhdeltä ruususeuralaiselta silloin kun mulla oli ruusubuumi, ja se imikkä oli ilmestynyt hänen pihalleen ihan itsekseen siementaimena. Tosin hänellä oli aika paljon Virosta hankittuja kasveja, eli geenipoolia oli. Mutta jännää on se, että se imikkä on mulla tehnyt ihan samanlaisia jälkeläisiä myös siemenistä eli ei ole mikään lajike. Tietysti kun se on aikaisin, niin silloin ei mikään muu imikkä risteydy sen kanssa, vaikka ehkä tämän vaaleansinisen loppukukinta menee kyllä päällekkäin muidenkin kanssa.

    On kiva olla kasviystäviä vaikka vain virtuaalisestikin:). Ajattelen niin monesta asiasta ihan samalla lailla kuin sinäkin, keväästä ja talvesta ja aikaisista kasveista ja puutarhasta yleensäkin:).
    t.Leena

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on jännä, kun minulla punaimikkä nousee maasta niin myöhään, että epäilen sen kuolleen. Huomaan sen blogeista ja totean, että minulla sitä ei enää olekaan, kun se sitten joku päivä viikkoja myöhemmin nousee. Paikka on varmaan aika kylmä.
      Valkotälpäimikkä Mrs Moon on minulla kaikkein aikaisin, mutta sen kasvupaikka onkin tosi paahteinen etenkin näin keväällä. Tämän vaaleansinisen aikaisuudesta tosiaan kertoo, että se kukkii jo nyt, vaikka on mäntyjen alla puolivarjossa.
      Meillä on aika sama maku, myös villa-asioissa!

      Delete
  7. Kaunis rinne posliinihyasintteja, matto suorastaan. Muutenkin sulla on pitkin pihaa vaikka mitä ihanuuksia. Minusta on myös mukavaa saada purkaa kevätintoaan sellaisten joukossa, jotka asiasta jotain ymmärtävät ja arvostavat. Näiden kevätihmeiden kanssa todella jaettu ilo on moninkertainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, jaettua iloa tämä on ja on niin mukavaa lukea kaikkien innostumista keväästä.
      Pitkin poikin pihaa alkaa olla kaikenlaista, kun olen kohta 15 vuotta tässä istutellut yhtä sun toista. Suureksi surukseni tässä ei ollut sinililja- ja lumikelloniittyä valmiiksi, mutta hiljalleen ne ovat lisääntyneet. Sinililjaa on lisäksi tullut naapurin puolelta, mikä on tosi ihanaa.

      Delete
  8. Voin kuvitella, miten ihana sipulikukkamatto tuossa kostealla kevätniityllä tulee olemaan. Omat posliinihyasinttini ovat jääneet vähän isompien jalkoihin, pitäisi muistaa siirtää ne syksyllä otollisempaan kohtaan.
    Blogiystävyys on yllättänyt minut positiivisesti, toisensa voi oppia tuntemaan virtuaalisestikin kun on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olen saanut valtavasti tietoa ja inspiraatiota blogikavereilta.
    Onnittelut uudesta aluevaltauksesta, se on ihana tunne kun innostuu uudesta alueesta ja sielunsa silmin näkee sen jo kukoistavana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikku hiljaa niityllä kaikki lisääntyy, parhaimpina leviäjinä posliinihyasintti ja persiansinililja. Harmikseni kirjopikarililja ei oikein viihdy, vaikka sen periaatteessa pitäisi viihtyä tuollaisella paikalla - samat kaksi kukkavartta nousevat vuodesta toiseen. Kerran istutin kukkivana ruukussa hankitut kirjopikarililjat vähän eri kohtaan, mutta nekään eivät ikinä nousseet.
      En ole varma, pystyykö posliinihyasintti jäämään jalkoihin, kun se on niin tehokas tuottamaan taimia. Toivottavasti se siellä pärjää ja lisääntyy! Voihan ne siirtää vaikka heti, jos uskaltaa kaivaa. Meinaan vain, että syksyllä en ainakaan itse muistaisi enkä löytäisikään niitä enää.
      Blogimaailma on päässyt täysin yllättämään sillä, että tätä kautta on löytynyt kaukoystäviä ja lähiystäviä. En olisi ollenkaan voinut kuvitella, kun bloggaamaan aloin.
      Kiitos! On tosi ihanaa ja koukuttavaa vallata uutta aluetta.

      Delete
  9. Siellä tapahtuu vaikka mitä. On ihanaa saada visioita ja niitä on ihana lähteä toteuttamaan. On ihan kummallista, että siellä kevät on täältä katsottuna tosi pitkällä ja edellä, silti löysin jo viime viikolla yhdestä paikasta kirjopilarililjan jo varsi suorana ja nuppu näkyvillä. Mutta sekin oli vain yhdessä paikassa (vaikka niitä pitäisi nousta ainakin viidestä eri paikasta). Ehkä se oli saanut jonkin kumman lämpösäteilyn.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tapahtuu ihan sikana. Kevät on erikoinen, sillä täällä se aina alkaa aikaisin, kun lunta on vähän. Mutta sitten mantereella mennään ohi, sillä täällä jääkylmä meri vaikuttaa niin voimakkaasti. Esimerkiksi näsiä ja sini- ja valkovuokot kukkivat täällä kauan sen jälkeen, kun olen niitä somessa muualla nähnyt. Puut myös tulevat lehteen selvästi myöhempään kuin mantereella. Ulkosaaristossahan syreenit kukkivat vasta juhannuksena, vaikka siellä ollaan niin paljon etelämpänä! Mikä on kyllä ihanaa, sillä minusta kevät saisikin kestää mahdollisimman pitkään.

      Delete
  10. Siellä on yhtä kukkien ja kasvien ilotulitusta ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on, ja tyytyväiset pojat myös ♥

      Delete
  11. On teillä siellä vauhti päällä puutarhassa!

    Mainio kuva iltakyttääjistä:-D Näyttää vähän siltä kuin Musti kyttäisi myyriä ja Ransu Mustia! :-D<3

    T : Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri noin se taitaa yleensä mennäkin - Ransu on kiinnostunein Mustin tai minun liikkeistä :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!