Muotopuutarhan sitkeät

 Parhaillaan katson, kun puutarhani kevään ensimmäiset kukkijat, 'Hippolyta' -lumikellot, ovat yhä kukassa ja heilahtelevat hyytävän pohjoisviiman ja kevyesti ympärillä kieppuvien lumihiutaleiden tahdissa. Lähes metrin korkuinen Fritillaria raddeana uhmaa säätä, vaikka ei uskoisi sen tällaista kestävän.

'Hippolytan' lisäksi 'Dionysus' on vielä kukassa tai alkaa nyt vasta osoittaa kuihtumisen merkkejä. Lumikellot ovat ihmeen sinnikkäitä, sillä niiden kukinta-aikana on moni muu tullut kukkaan ja kuihtunut ja nämä vain jatkavat – ihan kuin kuningatar Elisabet.

Esimerkiksi keväiset kurjenmiekat: kevätkurjenmiekat, lumikurjenmiekat, niiden risteymälajikkeet sun muut, ovat pääosin jo kuihtuneet. Vain muutama puksipuuaidan varjossa oleva 'Clairette' on yhä kukassa; paahteisemmalla kohdalla vuotuinen esitys on jo ohi.

Pikkuinen aarre, satumaisen kauniin värinen kevätkurjenmiekkaristeymä 'Painted Lady', kukki vain yhden kukan voimin. Tämä on vähän huonossa paikassa: vaikka sijainti on paahteinen, on tässä aika tiivis maa. Lisäksi viereinen harmaaminttu pyrkii valloittamaan maailmaa. Ehkä siksi tämän lajitoverit ovat hävinneet.

Varmuuden vuoksi tämä oli verkolla suojattu, kun oli ainokainen, sillä joinakin vuosina keväiset kurjenmiekkani on käyty syömässä.

Virvaliljatkin kukkivat ja kuihtuivat jo. Myös krookukset osoittautuivat lumikelloja lyhytikäisemmiksi. Aurinkoisina, lämpiminä päivinä nämä kuihtuivat silmissä. Harmitti, kun en ehtinyt nähdä tätä kaunista 'Picturatus' -ranskansahramia täydessä loistossaan, sillä olin poissa kotoa juuri silloin, kun se kukki. Onneksi ehdin nähdä siitä sentään tämän vilauksen!

Ja onneksi muita on tullut tilalle. Kuten valkokukkaiset sinivuokot ja vaaleanpunaiset pikkusinililjat!

Pikkusinililja 'Rosea' on tosi hyvä leviämään, lisäksi sillä on keinoja selvitä. Kuvan vasemmassa reunassa, puksipuuaidan lomassa, voi ehkä erottaa yhden, joka on oikea hujoppi kavereihinsa verrattuna. Se on keksinyt tavan selvitä puksipuun sisällä!

Atsurihelmililjoilla on onneksi melko pitkä kukinta-aika, sillä pikkuruisia kukkia on paljon ja siementaimiakin nousee koko ajan lisää. Nekin ovat levittäytyneet, tässä tähkälaventelin sekaan. Siniset kukat siellä täällä harmaiden lehtien seassa ovat mukava näky.
 

Valkovuokotkin ovat nousseet maasta, mutta kukintaan kuluu vielä aikaa. Tosin tämä 'Virescens' on niin hauska, että tämän kukkia ei tahdo lehdistä erottaakaan. Tuossa ylimmässä taitaa olla avautuva kukka.

Tulipahan testattua samettihortensian talvenkestävyys. Yleensä, kun olen syksyllä pyöräyttänyt tämän ympärille suojaverkon peuroja vastaan, olen kaatanut sen sisään kuivia vaahteranlehtiä. Mutta koska tämä on aina versonut latvasta lehtikerroksen yläpuolelta, en jaksanut nyt vaivautua.

Edelleen se versoo latvasta. Talven kylmin lämpötila oli –19 astetta epämääräisten muistiinpanojeni mukaan, ja joka tapauksessa kuukauden ajan oltiin vähintään –10:ssä. Pitkäkestoisella pakkasjaksollakin on vaikutusta, kun lumen paksuus oli vain 10 cm.

Siellä se on muotopuutarhan kulmalla. Tässä on hyvä paikka suojassa hyytävältä pohjoistuulelta kuten nyt. Luoteistuuli, joka meille pohjoista pahemmin osuu, ei myöskään pääse samettihortensiaa kurittamaan, sillä se puhaltaa talon kauimmaisen nurkan ympäri muotopuutarhan toiselle kulmalle. Lounais- ja etelätuulet tähän toisaalta osuvat, sieltä suunnasta tulevat yleensä kovimmat myrskyt.

Kuvasta voi nähdä, että köynnösruusujen talvitakit eivät vielä ole lähteneet. Nyt on niin kylmiä tuulia ja öisin lähes pakkasta, että olen kantapään kautta oppinut pitämään niillä villatakit päällä toukokuulle. Muuten ne kupsahtavat vähän liian äkisti. Sen sijaan pensasmaisilla Austin-ruusuilla ei ole ollut mitään talvisuojaa ja niistä osa näyttää huolestuttavan elottomilta. Ei auta kuin odottaa.

Hyasinteissa alkaa näkyä väriä ja muutama avautuva kukka, kuvassa 'Apricot Passion'. Anteeksi, että sanon näin, mutta onneksi tuli kylmempää, sillä kevät alkoi edistyä liiankin vauhdikkaasti. Lempiaikani ennen puiden lehtien puhkeamista alkoi jo näyttää loppuvan huolestuttavan aikaisin.

Kuvassa myös penkkiin itsekseen tulleet tervetulleet luonnonkukkaset: pystykiurunkannus ja pikkukäenrieska.

Ihanaa! No, nyt ei ole ihan näin auvoinen sää, että huvittaisi penkillä istuskella. Aurinko kyllä välillä näkyy, välillä taas leijailee lumihiutaleita. Lämpöä on 3 astetta.

Sitten se Fritillaria raddeana. Sinnikkäästi se pitää päätään pystyssä, viima ja lumi eivät vaikuta tähän mitenkään. Luulisi, että paksu mehevä varsi ei kestäisi pakkasta, mutta niin se vain kestää eikä ole moksiskaan. Kukkiin tai lehtiin ei tule minkäänlaisia pakkasvaurioita, tämä on aiempinakin keväinä todistettu. En ymmärrä, miksi tätä ei myydä Suomessa laajemmin, loistava kasvi!

Näkymä kohti muotopuutarhaa mäntyjen alta. Edessä kukkivat vaaleajouluruusu ja persiansinililja, Fritillaria raddeana loistaa kellanvihreänä muotopuutarhasta harmaan tähkälaventelin takaa. Siinä saa vähän käsitystä sen koosta. Se on lähes saman korkuinen kuin vieressään kasvava karviaispuska.

Pikaisen leijonankita-arvonnan voitti Hiidenkiven Minna, onnea! Siemenet ovat jo rannan postilaatikossa tai laivassa matkalla Nauvoon. 

Hauskaa, että juuri Minna ne voitti, sillä ilman hänen talvettamisharrastustaan en olisi tullut edes ajatelleeksi kokeilla leijonankitojen talvettamista. Näin ollen siemenet vapautuivat arvottaviksi. Toivottavasti ne itävät hyvin ja kukkivat pian!

Atsurihelmililja – Muscari azureum

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata

Lumikello – Galanthus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Ranskansahrami – Crocus versicolor

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Valkovuokko – Anemone nemorosa