Ensimmäinen jouluruusupettymys

 Nyt se on tapahtunut. Yksi tarhajouluruusun siementaimista on pliisu.

Tarhajouluruusujen siementaimia kukkii nyt ennätysmäärä, kuten on jo todettu. Tämän taimen kukkien sisälle en vielä kurkistanut, isoin kukka katsoo kainosti kohti saarnen runkoa ja nuo alemmat nuokkuvat. Tässä on ihan söpö puolukkapuuronpuna ainakin ulkopuolella.

Mutta tämä. Näyttää epäilyttävästi sellaiselta hailukalta, jollaisen tosi jouluruusuharrastajat kaivavat pian maasta pois tuottamasta hailukkageenejä tuleviin sukupolviin. Kurkkasin kukan sisälle, se on vaaleanvihreä eikä siinä ole mitään kiinnostavia pilkkujakaan. 

Lisäksi tyyppi on saanut linnunkakkaa päähänsä. Ei minulla nyt ole sydäntä nakata tuota kompostiin, mutta ehkä voisi kaivaa sen pois ja siirtää vaikka hedelmätarhaan, onhan minulla toki lääniä, jossa hailukatkin ovat tervetulleita.

Ihan kaikkialla ei tarvitse kasvaa namupaloja, kuten tämä tummin ikinä löytämäni jouluruusu. Ostin tämän puutarhamessuilta ehkä lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Yhtään näin tummaa ei siementaimissa ole, mutta ei se ole ihmekään, sillä lähistöllä kasvaa myös vaaleampi punakukkainen ja sitten vielä vihreäkukkainenkin.

Tältä alueelta, vuokko-esikkopuutarhasta huussin takaa, löytyy enimmäkseen nätin värisiä siementaimia. Kuten tämä ihana, joka kasvaa saarnen juurten lomassa.

Ransu esittelee. Taimi on tismalleen saman sävyinen kuin tuo iso punakukkainen taustalla. Näiden välissä kulkee Rivendellin joki, joka alkaa olla kuiva.

Jutun otsikko oli näin ollen tahallaan harhaanjohtava skandaalinhakuinen lööppi. Mutta tässä on todellinen pettymys ja huolen aihe. Kevätlumipisara näyttää pahasti taantuneen, tupas on köykäinen ja kukkavarsia vaivaiset kaksi. Toivottavasti se on vain tämän vuoden ilmiö, ettei tyyppi nyt ole jättämässä jäähyväisiä.

Kun nyt täällä ollaan, tsekataan myös punaisen villin penkin tilanne, se on huussin vieressä. Tässä kukkii ihana, rehevä pystykiurunkannus 'Beth Evans'. Taustalla on Rivendell.

Ihana, ihana Betti. Tämän päällä on ollut pieni verkonpalanen, sillä jonakin keväänä tämän kukkavarret parturoitiin. Se on niin hirveä paikka puutarhaihmiselle, että olisi ollut terapian tarvetta. 

Nyt verkkoa piti hilata varovasti ylemmäs, näyttää vähän hassulta, mutta suojaa ainakin ilmahyökkäyksiltä.

Punaisen villin penkin keskellä kasvava 'Vivaldi' -keisarinpikarililja on muhkea ja meinaa taas kukkia.

Nyt on muuten sopivaa, toteaa Ransu.

Päivän muut uutiset: ensimmäinen narsissi on avautumassa! Tämä on ruusutarhassa kasvava 'Elka', kääpiökasvuinen ja erittäin aikainen torvinarsissi, joka oli viime vuonnakin ensimmäinen vieden pitkään jatkuneen ykkössijan 'Jetfire' -syklaaminarsissilta.

Ensimmäinen tulppaani on avautunut, mutta kun menin illalla ottamaan kuvan, kukka oli jo mennyt suppuun. Tämä on taivaallisen kaunis kääpiötulppaani, kasvaa preeriapuutarhassa. Huomasin siellä myös ensimmäisen metsätulppaanin nupun, vasta aivan maanrajassa.

Kukkanuppujaan pullisteleva heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on kaksinkertaisen suojahäkin sisällä. Vähän pelkäsin, että tämä ehtisi aloittaa kukinnan sillä välin, kun olin poissa kotoa, mutta viileät säät ja hyytävät tuulet ovat pitäneet sen vielä nuppuasteella – samoin kuin näsiän, joka mantereella jo monin paikoin kukkii.

Onneksi, sillä nyt aion leiriytyä tämän viereen ja lupaan kertoa heti, kun puska kukkii! Huumaavaa tuoksua ei valitettavasti pysty virtuaalisesti välittämään.

Musti kiittää kaikesta huomiosta edellisen postauksen kommenteissa ja sanoo, että mainio kelposää on nytkin. Niin kelpo, että meistä kukaan ei oikein viihdy sisällä.

Siispä nyt ulos ja hurmaavaa kevätviikonloppua teillekin!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kevätlumipisara – Leucojum vernum

Kääpiötulppaani – Tulipa turkestanica

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Torvinarsissi – Narcissus ryhmä 1