Lumikellojen paikat

 Edellisen postauksen kommenteissa Vaalean vihreää kysyi, missä lumikelloni kasvavat. 

Olen yrittänyt niitä monenlaisiin paikkoihin vaihtelevalla menestyksellä.

Ensimmäiset lumikellot (puistolumikello 'Flore Pleno') istutin reilu kymmenen vuotta sitten tähän raivatulle nurmialueelle, joka on keväisin melko kostea, vaikka sen ympärillä on ojat. Silmissäni siinsi ihana brittityylinen sipulikukkaniitty, ja melko hyvin siinä onnistuinkin. 

Lumikellot lähtivät hyvin kasvuun, mikä on onni, sillä aina ei niin ole. Kuvassa näkyy myös yksi keltainen krookus (ja punatulkku vaahteransiemenen kimpussa), paljon muita sipulikukkia tässä ei näin aikaisin vielä ole, parin muun krookuksen ja muutaman persiansinililjan lisäksi.

Vuosi sitten jatkoin niittyä ojan suuntaan, jonka reunalle istutin 'S. Arnott' -lumikelloja ja italiantalventähtiä.

Ojan toiselle reunalle siirsin tavallista puistolumikelloa vanhan taloni kulmalta. Olin sitä sinne aikoinaan istuttanut, sillä siihen ei kerry lunta ja ajattelin näkeväni aikaisia lumikellonkukkia.

Paikka on kuitenkin niille aivan liian kuiva ja ensimmäiset kukat siinä näenkin vasta tänä vuonna, ainakin viisi vuotta istuttamisen jälkeen. Taidan siirtää siitä loputkin toisaalle, esimerkiksi Rivendellin puron varteen, minkä keksin Leenan kommentista jokin aika sitten.

Lumikellot eivät nimittäin ole kuivan maan sipulikukkia. Eivät ne ihan märänkään ole, mutta kesällä saisi mielellään olla ainakin varjostusta, jos maa ei olekaan kostea. Tällainen ojanreuna on niille juuri passeli sen lisäksi, että pulisevan ojan partaalla lumikellot ja talvehtähdet ovat valloittava näky.

Pitää vain pitää rehottava kasvillisuus jotenkin aisoissa, mikä on minulle haaste, sillä pidän luonnonmukaisuudesta muualla kuin paraatipenkeissä.

Ruskopenkissäkin on aika hyvin kosteutta, sillä tähän valuu jostakin ylärinteestä (lähteestä?) kesälläkin hieman vettä. Kevättalvella tämä on aivan litimärkä. Se ei ole onneksi haitannut näitä kasveja, ei edes keisarinpikarililjaa, jotka eivät kovin hyvin siedä talvista märkyyttä.

Istutin tähän jättipussillisen puistolumikelloa, mutta se oli jonkin vuoden loppusyksyä, sipulit olivat varmasti melko kuivuneet. Vain pari nousi ja niistä on vähitellen tullut pari kukkivaa yksilöä ja monta lehtiparia.

Mutta mitään puistolumikelloa nämä eivät ole. Siinähän on harmaanvihreät, mattapintaiset, kapeat lehdet. Nämä ovat aivan selvästi turkinlumikelloa tai sen lähisukulaista. Lehdet ovat leveät, kiiltävät, kaartuvat ja railakkaan vihreät.

Pussista saattaa tosiaan tulla lähes mitä vain, niiden teksteihin ei kannata luottaa. Ja vaikka laji olisikin oikein, on se usein vanhentunut tieteellinen nimi.

Ruskopenkissä on muuten jo narsissinnuppuja! Syklaaminarsissi 'Jetfire' se siellä.

Auringossa lumikelloilla täytyy olla kosteutta maassa, varjossa kelpaa kuivempikin. Tämä on 'Kildare', jonka yhden sipulin istutin muutama vuosi sitten. Paikka on saniaistarha kuusten alla, ympärivuotisesti varsin kuiva, mutta tähän paistaa aurinko vain vähän aikaa päivästä. 

'Kildare' on ihastuttava lajike, jonka ulommissa kehälehdissä on haaleanvihreä raidoitus.

Talventähtien kasvupaikkamieltymys on sama kuin lumikelloilla, niinpä olen istuttanut italiantalventähteä myös saniaistarhaan.

Kukkaset saavat tässä käpyjä niskaansa, mutta onneksi linnut eivät enää tähän aikaan vuodesta viskele käpyjä kovin runsaasti, lähes kaikki siemenet on varmaan jo syöty.

Toinen metsäpuutarhamainen paikka, jossa lumikelloja on, on mäntyjen alla. Tässä on kuivaa havupuiden takia ja siksikin, että vieressä on tienvarren syvä oja. Maa on lisäksi kovaa savea.

Siitä huolimatta joitakin lumikelloja tässä kasvaa, mutta ne eivät oikein kukoista eivätkä tuota paljonkaan jälkeläisiä. Ehkä tulevina vuosina, kun maa hiljalleen paranee hitaan humuskerroksen lisäämisen myötä.

Tähän istutin pussin, jossa luki muistaakseni turkinlumikello, mutta tähän nousi sekä turkin- että tähtilumikelloa. Tämä on tähtilumikello: mattalehtinen ja kookas. Ehkä vähiten lemppari lumikelloista, liian tönkkö. Kukatkin jotenkin vailla ilmavuutta.

Vaaleajouluruusut suorastaan viihtyvät mäntyjen alla. Olisivat vähän kauniimpia, jos peurat eivät pistelisi poskeensa kaikkea verkon ulkopuolelle yltävää.

Alussa istutin lumikelloja kaikkialle muualle paitsi muotopuutarhaan, sillä halusin niistä sulokkuutta luonnonmukaisempiin paikkoihin. Vähitellen niitä alkoi ilmestyä muotopuutarhaankin. 

Ilmestyminen on tälle tyypille sopiva sana, sillä minulla ei ole hajuakaan, kuinka tämä on muotopuutarhan kuivimman penkin kuivimpaan reunaan eksynyt. Ja kuka tämä edes on. Kukan ulkomuoto (nuo pulleat ulommat kehälehdet) viittaa tähtilumikelloon, mutta tämä on tosi matala.

Muotopuutarhan kuivin penkki on pyhitetty välimerellisille kasveille kuten laventelille ja keväisille kurjenmiekoille. Nyt siinä onkin niiden ansiosta ihanaa tummempaa ja vaaleampaa sinistä väriä.

Muotopuutarhan takana olevalle kedolle, syreeniaidanteen varjostamaan reunaan, istutin pussin tähtilumikelloa vuosikausia sitten. Siitä nousi muutama turkinlumikello, jotka eivät viihdy lainkaan. Vieläkin löysin sieltä pari lehtiparia, kukkia ei ole vuosikausiin näkynyt. Olisiko liian kuivaa ja sitten tuo heinikko vie maasta loputkin voimat.

Edellisessä kuvassa näkyi etualalla häkki, tässä sitä voi erottaa vasemmassa reunassa juuri ja juuri. Se suojaa erityistä lumikelloa. Lisäksi lumikelloja on metallipenkistä heti vasemmalle.

Muotopuutarhaan olen kerännyt kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex Doubles). Etummaisessa penkissä on 'Dionysus', taempana 'Hippolyta'.

'Dionusys'. Tätä istutin alun perin vain yhden sipulin ja tupas on edelleen pieni, siksi esiintymän päällä on suojahäkki.

'Hippolyta'. Istutin näitä kymmenisen sipulia ja ne ovat nousseet tosi hyvin. Ne kukkivat nyt toista kevättään. 

Greatorex-risteymien kerrannaisuus on peräisin kerrotusta puistolumikellosta, mutta näiden varsi on korkea. Ihastuttavia, siroja ja erityisiä lumikelloja!

Siinä 'Hippolyta' -esiintymä. Vaaleanpunainen mätäs on tähtisahrami 'Roseus'.

Tämä penkki, jossa 'Hippolytat' majailevat, on hankala, sillä se on kuiva viereisen vaahteran takia. Ihmeen hyvin lumikellot silti tässä näyttävät viihtyvän. Vaahtera suo kesällä iltapäivisin varjoa. 

Kuiva varjo ei kuitenkaan ole kaikkien mieleen, enkä ole uskaltanut kokeilla keväisiä kurjenmiekkoja tähän. Voisin kyllä, mikäpä estää kokeilemasta!

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Turkinlumikello – Galanthus woronowii

Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger