Mustilla on asiaa

 Sunnuntaina iltapäivällä kiinnitin huomiota siihen, että Musti oli ollut ulkona melko pitkään kylmään säähän nähden. Toisaalta ei satanut, ja kun takana oli kaksi (räntä)sateista päivää, on Mustille ihan tyypillistä nauttia ulkoilusta hieman pidempään, kun on viimeinkin kelvollinen sää. Siksi en valitettavasti alkanut etsiä sitä kuin vasta illalla.

Kun se ei huhuiluista huolimatta tullut kotiin, aloin kiertää kylää sitä huudellen. Koska oli sunnuntai ja monet viikonloppumökkiläiset lähteneet, ajattelin, että se on voinut jäädä jonkun liiteriin suljetun oven taakse. Muistissa on hyvin Mustin arkkivihollisen Vippe-kollin kova kohtalo, kun sille kävi juuri näin ja mökin omistaja viipyi poissa yli viikon.

Soimaan itseäni siitä, että en mennyt tutkimaan naapurin supikoiraloukkua, vaikka tiesin, että sellainen on, en tosin tarkkaan tiennyt, missä. Mutta kun naapurit olivat olleet poissa jo pari päivää, en kuvitellut loukun olevan viritettynä, ja pidin kiinni liiteri-ideasta. Näiden naapurien liiterissä Musti ei voisi olla, kun he olivat lähteneet jo aiemmin. Tuuli oli kova, joten en tiedä, kuuliko Musti kutsujani. Minä en ainakaan kuullut sen ääniä, tyynellä niin olisi voinut käydä.

Raskain sydämin menin nukkumaan pimeän tultua, vaikka uni ei voisi tulla. Mielessä pyöri ajatuksia. Onko merikotka vienyt Mustin, onko auto kolhaissut sitä ja se on hoippunut johonkin kauemmas kuolemaan (tarkastin tienvarren ojat), ja ehkä pahinta kaikesta: onko se jossakin loukossa, josta ei pääse pois, ja jos en sitä löydä, se kuolee kituliaasti sinne. Mutta mistä ihmeestä tiedän, mihin suuntaan lähteä etsimään? Jokainen, jonka eläin on ollut kadoksissa, tuntee nämä tuskalliset mielikuvat.

Unettoman yön jälkeen ponkaisin sängystä kukonlaulun aikaan maanantaina ja kiersin kylän jokaisen rakennuksen, valitettavasti lähdin tällöinkin siihen päähän kylää, jossa oltiin oltu viikonloppuna ja lähdetty sunnuntaina. Nyt ei tuullut enää kovaa, mutta linnut pitivät niin kovaa mekkalaa, että niille teki mieli karjua pitämään turpansa vähän aikaa tukossa. Vasta viimeiseksi siirryin taloni toisella puolella olevan asumattoman talon ympärille, sillä sielläkin joskus omistaja saattaa pitää ovia päivisin auki.

Talon takakulmalla huhuillessani kuulin Mustin kovaäänisen purnausmourunnan, joka oli tässä vaiheessa maailman kaunein ääni. En tiedä, miltä kuulostin tai näytin, kun Mustin nimeä toistellen räpiköin kohti metsää ja Mustin jatkuvia vastauksia kutsuihini. Sieltä se löytyi, supikoiraloukusta värjöttelemästä takkuisen, pörröisen ja hoitamattoman näköisenä, vaikka se oli ollut siellä korkeintaan 20 tuntia, todennäköisesti muutaman tunnin vähemmän.

Kotiin päästyään Musti halusi juoda, juoda lisää ja vielä juoda. Se söi vain vähän. Olin huolissani siitä, mitä pitkä juomattomuus ja mahdollinen pissaamattomuus tekee kohta 15-vuotiaan kissan munuaisille – se voi äkkiä olla kohtalokasta. Kävimme viimeksi helmikuussa seniorikontrollissa Mustin kanssa ja onneksi sillä oli oikein hyvät veriarvot, myös munuaisten osalta. 

Sitten Musti halusi nukkua, sillä se rassukka oli tuskin ummistanut silmiään häkissä ollessaan. Se nukkui lähes 20 tuntia putkeen, käyden vain välillä juomassa. Välillä tarjoilin sille vesikuppia sänkyyn, jolloin se joi ilahtuneena palvelusta. Välillä nukuin sen vieressä, sillä olin itsekin voipunut huolesta.

Vähitellen se alkoi venytellä, pyytää enemmän ruokaa ja sukia pörhööntynyttä turkkiaan. Se kävi myös sisävessassa pissalla, mistä olin iloinen, sillä on helpottavaa nähdä, että pissa kulkee.

Eilen Musti halusi jo hieman ulkoilla ja tänään vielä enemmän, tosin korkeintaan parin tunnin ajan. Kiersimme yhdessä pihaa tänä aamuna, kun oli viimeinkin hieno aurinkoinen kevätsää!

Kuten voi nähdä, Mustin turkki on entisellään, sileä ja kiiltävä. Oli yllättävää nähdä, miten nopeasti kissan turkki menee villikissamaisen pörhöiseksi ja sekaiseksi, kun kissa ei sitä sui. Musti-rassukka ei tietenkään ollut loukussa lainkaan rentoutuneena, että olisi voinut peseytymistä ajatella.

Ikuistin aamulla samalla puutarhan ihania keväthetkiä, kuten tämän hyvän pystykiurunkannuskohdan vanhan juhannusruusun eustalla.

Sitten kiersimme Rohaniin, jossa näsiä kukkii.

Sieltä kasvimaan kulmalle, josta Musti löysi kytättävää.

Mutta sitten Musti kellahti piehtaroimaan. Sen mielestä on varmasti ihan parasta olla kotona ja kiertää pihaa mamman kanssa kevätauringossa.

Musti ei onneksi vaikuta yhtään sairaalta ja pissakin kulkee hienosti, kun se merkkailee palstansa puskia.

Musti ja 'Toto' -narsissit.

'Johann Strauss' -lummetulppaanit näyttävät lisääntyneen – onko se mahdollista, että tulppaani lisääntyy? Taantuminen on normaalimpaa. Taustalla ihana kääpiökokoinen 'Elka' -narsissi.

Lisää kytättävää.

Minä siirryin kuvaamaan kukkivaa 'Dawn' -heittä (Viburnum × bodnantense). Se on aivan ihastuttava! 

Voimakasta tuoksua en vieläkään huomaa, ehkä jonakin lämpimänä tuulettomana päivänä.

Hajuaisti kuitenkin on tallella, sillä kiinnitin huomiota Mustin metsäiseen tuoksuun sen kotiin saatuani. Toki Musti useinkin tuoksuu miehekkäästi kuusikolta, sillä se viihtyy pihakuustemme alla.

Mutta juuri nyt Mustilla oli hommia heinikossa.

Heisi kasvaa tuossa muhevassa paikassa, joka saattaa olla liian talvimärkä, mutta ei onneksi ollut. Aivan kuivassa se ei ymmärtääkseni viihdy. Onneksi myyrät eivät sitä syöneet, sillä tuolla alueella voi nähdä useita myyränkoloja, minkä saattaa Mustin asennosta huomata.

Minä siirryin eteenpäin ihastelemaan avautuneita 'Cassata' -narsissin kukkia. Ihana väriyhdistelmä yhdessä rusopäivänliljan kellanvihreiden lehtien kanssa.

Jatkoin matkaa kohti tontin länsireunaa, Musti ei ehtinyt vielä kyttäyspuuhiltaan mukaan.

Ruusuherukat ovat ihan kohta puhkeamassa kukkaan.

Sitten kurvasin muotopuutarhaan, jossa Fritillaria raddeana kukoistaa yhä. Viime yönä oli pakkasta –1,5 astetta.

Hyasinttikausi on alkanut. Tämä on suosikkini 'Top Hit'.

Musti saapui seuraksi. Ja sillä on tärkeää asiaa.

Panttereita ei saa teljetä häkkiin!

Sitten se siirtyi syreeniaidan sisään kytikselle. Tuossa edessä on Viljon hautalyhty.

Onneksi Mustille ei tarvinnut etsiä hautalyhtyä.

Ehdin jo ajatella menettäneeni koko Mustin. Osaan varmaan myös suhtautua suopeammin sen mouruamiseen autossa, kun muistan, miltä sen mouruamisen kuuleminen tuntui, kun olin jo lähes halvaantunut epätoivosta.

Jätimme Mustin kanssa (Musti ei tullut mukaan) pienen tervehdysviestin pyydykselle. 

Naapurit palasivat eilen. He ovat pyytäneet vuolaasti anteeksi unohdustaan.

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Näsiä – Daphne mezereum

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva

Ruusuherukka – Ribes sanguineum