Wednesday 28 April 2021

Mustilla on asiaa

 Sunnuntaina iltapäivällä kiinnitin huomiota siihen, että Musti oli ollut ulkona melko pitkään kylmään säähän nähden. Toisaalta ei satanut, ja kun takana oli kaksi (räntä)sateista päivää, on Mustille ihan tyypillistä nauttia ulkoilusta hieman pidempään, kun on viimeinkin kelvollinen sää. Siksi en valitettavasti alkanut etsiä sitä kuin vasta illalla.

Kun se ei huhuiluista huolimatta tullut kotiin, aloin kiertää kylää sitä huudellen. Koska oli sunnuntai ja monet viikonloppumökkiläiset lähteneet, ajattelin, että se on voinut jäädä jonkun liiteriin suljetun oven taakse. Muistissa on hyvin Mustin arkkivihollisen Vippe-kollin kova kohtalo, kun sille kävi juuri näin ja mökin omistaja viipyi poissa yli viikon.

Soimaan itseäni siitä, että en mennyt tutkimaan naapurin supikoiraloukkua, vaikka tiesin, että sellainen on, en tosin tarkkaan tiennyt, missä. Mutta kun naapurit olivat olleet poissa jo pari päivää, en kuvitellut loukun olevan viritettynä, ja pidin kiinni liiteri-ideasta. Näiden naapurien liiterissä Musti ei voisi olla, kun he olivat lähteneet jo aiemmin. Tuuli oli kova, joten en tiedä, kuuliko Musti kutsujani. Minä en ainakaan kuullut sen ääniä, tyynellä niin olisi voinut käydä.

Raskain sydämin menin nukkumaan pimeän tultua, vaikka uni ei voisi tulla. Mielessä pyöri ajatuksia. Onko merikotka vienyt Mustin, onko auto kolhaissut sitä ja se on hoippunut johonkin kauemmas kuolemaan (tarkastin tienvarren ojat), ja ehkä pahinta kaikesta: onko se jossakin loukossa, josta ei pääse pois, ja jos en sitä löydä, se kuolee kituliaasti sinne. Mutta mistä ihmeestä tiedän, mihin suuntaan lähteä etsimään? Jokainen, jonka eläin on ollut kadoksissa, tuntee nämä tuskalliset mielikuvat.

Unettoman yön jälkeen ponkaisin sängystä kukonlaulun aikaan maanantaina ja kiersin kylän jokaisen rakennuksen, valitettavasti lähdin tällöinkin siihen päähän kylää, jossa oltiin oltu viikonloppuna ja lähdetty sunnuntaina. Nyt ei tuullut enää kovaa, mutta linnut pitivät niin kovaa mekkalaa, että niille teki mieli karjua pitämään turpansa vähän aikaa tukossa. Vasta viimeiseksi siirryin taloni toisella puolella olevan asumattoman talon ympärille, sillä sielläkin joskus omistaja saattaa pitää ovia päivisin auki.

Talon takakulmalla huhuillessani kuulin Mustin kovaäänisen purnausmourunnan, joka oli tässä vaiheessa maailman kaunein ääni. En tiedä, miltä kuulostin tai näytin, kun Mustin nimeä toistellen räpiköin kohti metsää ja Mustin jatkuvia vastauksia kutsuihini. Sieltä se löytyi, supikoiraloukusta värjöttelemästä takkuisen, pörröisen ja hoitamattoman näköisenä, vaikka se oli ollut siellä korkeintaan 20 tuntia, todennäköisesti muutaman tunnin vähemmän.

Kotiin päästyään Musti halusi juoda, juoda lisää ja vielä juoda. Se söi vain vähän. Olin huolissani siitä, mitä pitkä juomattomuus ja mahdollinen pissaamattomuus tekee kohta 15-vuotiaan kissan munuaisille – se voi äkkiä olla kohtalokasta. Kävimme viimeksi helmikuussa seniorikontrollissa Mustin kanssa ja onneksi sillä oli oikein hyvät veriarvot, myös munuaisten osalta. 

Sitten Musti halusi nukkua, sillä se rassukka oli tuskin ummistanut silmiään häkissä ollessaan. Se nukkui lähes 20 tuntia putkeen, käyden vain välillä juomassa. Välillä tarjoilin sille vesikuppia sänkyyn, jolloin se joi ilahtuneena palvelusta. Välillä nukuin sen vieressä, sillä olin itsekin voipunut huolesta.
Vähitellen se alkoi venytellä, pyytää enemmän ruokaa ja sukia pörhööntynyttä turkkiaan. Se kävi myös sisävessassa pissalla, mistä olin iloinen, sillä on helpottavaa nähdä, että pissa kulkee.

Eilen Musti halusi jo hieman ulkoilla ja tänään vielä enemmän, tosin korkeintaan parin tunnin ajan. Kiersimme yhdessä pihaa tänä aamuna, kun oli viimeinkin hieno aurinkoinen kevätsää!
Kuten voi nähdä, Mustin turkki on entisellään, sileä ja kiiltävä. Oli yllättävää nähdä, miten nopeasti kissan turkki menee villikissamaisen pörhöiseksi ja sekaiseksi, kun kissa ei sitä sui. Musti-rassukka ei tietenkään ollut loukussa lainkaan rentoutuneena, että olisi voinut peseytymistä ajatella.

Ikuistin aamulla samalla puutarhan ihania keväthetkiä, kuten tämän hyvän pystykiurunkannuskohdan vanhan juhannusruusun eustalla.

Sitten kiersimme Rohaniin, jossa näsiä kukkii.

Sieltä kasvimaan kulmalle, josta Musti löysi kytättävää.

Mutta sitten Musti kellahti piehtaroimaan. Sen mielestä on varmasti ihan parasta olla kotona ja kiertää pihaa mamman kanssa kevätauringossa.


Musti ei onneksi vaikuta yhtään sairaalta ja pissakin kulkee hienosti, kun se merkkailee palstansa puskia.

Musti ja 'Toto' -narsissit.

'Johann Strauss' -lummetulppaanit näyttävät lisääntyneen – onko se mahdollista, että tulppaani lisääntyy? Taantuminen on normaalimpaa. Taustalla ihana kääpiökokoinen 'Elka' -narsissi.

Lisää kytättävää.

Minä siirryin kuvaamaan kukkivaa 'Dawn' -heittä (Viburnum × bodnantense). Se on aivan ihastuttava! 

Voimakasta tuoksua en vieläkään huomaa, ehkä jonakin lämpimänä tuulettomana päivänä.
Hajuaisti kuitenkin on tallella, sillä kiinnitin huomiota Mustin metsäiseen tuoksuun sen kotiin saatuani. Toki Musti useinkin tuoksuu miehekkäästi kuusikolta, sillä se viihtyy pihakuustemme alla.

Mutta juuri nyt Mustilla oli hommia heinikossa.

Heisi kasvaa tuossa muhevassa paikassa, joka saattaa olla liian talvimärkä, mutta ei onneksi ollut. Aivan kuivassa se ei ymmärtääkseni viihdy. Onneksi myyrät eivät sitä syöneet, sillä tuolla alueella voi nähdä useita myyränkoloja, minkä saattaa Mustin asennosta huomata.

Minä siirryin eteenpäin ihastelemaan avautuneita 'Cassata' -narsissin kukkia. Ihana väriyhdistelmä yhdessä rusopäivänliljan kellanvihreiden lehtien kanssa.

Jatkoin matkaa kohti tontin länsireunaa, Musti ei ehtinyt vielä kyttäyspuuhiltaan mukaan.

Ruusuherukat ovat ihan kohta puhkeamassa kukkaan.

Sitten kurvasin muotopuutarhaan, jossa Fritillaria raddeana kukoistaa yhä. Viime yönä oli pakkasta –1,5 astetta.

Hyasinttikausi on alkanut. Tämä on suosikkini 'Top Hit'.

Musti saapui seuraksi. Ja sillä on tärkeää asiaa.
Panttereita ei saa teljetä häkkiin!

Sitten se siirtyi syreeniaidan sisään kytikselle. Tuossa edessä on Viljon hautalyhty.
Onneksi Mustille ei tarvinnut etsiä hautalyhtyä.
Ehdin jo ajatella menettäneeni koko Mustin. Osaan varmaan myös suhtautua suopeammin sen mouruamiseen autossa, kun muistan, miltä sen mouruamisen kuuleminen tuntui, kun olin jo lähes halvaantunut epätoivosta.

Jätimme Mustin kanssa (Musti ei tullut mukaan) pienen tervehdysviestin pyydykselle. 
Naapurit palasivat eilen. He ovat pyytäneet vuolaasti anteeksi unohdustaan.


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Ruusuherukka – Ribes sanguineum

49 comments :

  1. Voi, Mustia. Onneksi löysit Mustin. Hyvin terhakkaana pantterina hän nyt tekee omia pantteripuuhiaan. Onneksi niin.

    ReplyDelete
  2. Onneksi, onneksi Musti löytyi! Ja onneksi kissat ovat niin sitkeitä, että toipuvat koettelemuksista — mutta kauhea koettelemus silti, eikä viitsi edes ajatella, mitä kaikkea olisi voinut käydä.

    Harmi, että Ransu ei viitoittanut tietä Mustin luokse. Onneksi Musti itse uskalsi karjua, kun olit lähellä. Kun Toto oli taannoin metsäretkellä, se palasi turkki siistinä mutta hyvinkin maanläheisen hajuisena. Cisu kävi välillä nuuhkimassa ja irvisti, meni muutaman päivän ennen kuin haju lähti reissumiehestä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä ♥ Luojan kiitos sekä siellä että täällä kauhea koettelemus ei päättynyt pahimmalla tavalla.
      Ransu taisi jotakin ymmärtää, sillä se ei halunnut ulkoilla oikeastaan ollenkaan. Ei mennyt kuistia pidemmälle. Ehkä se kuuli Mustin äänet, kun minä harmi kyllä en kuullut. Silläkin oli rankka yö, kun en nukkunut, se joutui kehräämään pääni vieressä lähes koko yön. Sekin oli kiitollinen yhdessä nukkumisesta seuraavana päivänä. Itse asiassa Ransun mielestä voisimme varmaan viettää yhdessä suurimman osan vuorokausista nukkuen.
      Suureksi onneksi Mustilla on erittäin kuuluva purnausääni. Nyt osaan sitä arvostaa.

      Delete
  3. Oi, voi, tosi ikävää viettää aikaa loukussa. Ei panttereille saa tehdä niin! Ja uskon että emäntäsi oli suunniltaan huolesta. Niin oli minunkin emäntä sen yhden kerran vuosia sitten, kun karkasin oven raosta ja tulin vasta aamuyöllä naukumaan ikkunan taakse - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. No huh! Mammasi oli takuulla huolesta soikeana. Itse tietenkin fiksuna tyttönä tiesit, minkä ikkunan taakse tulla naukumaan sen jälkeen, kun olit viettänyt mukavan seikkailun.

      Delete
  4. Hui kauhistus, onneksi emäntä löyti sinut ja sait kunnolla levättyä seikkailustasi. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, onneksi ♥
      Viime yölliseltä lyhyeltä ulkoilultaan Musti toi minulle myyrän sängyn alle kiitokseksi :-D

      Delete
  5. Onneksi ei ollut kohtalokas unohdus naapureilta. Se on hirveä tunne etsiä eikä löydä, ei kuule edes ääntä ja joka sekunnilta hätääntyy enemmän.
    Musti <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kauheaa, kunpa sitä ei kukaan joutuisi kokemaan.
      Musti on niin ihana, onneksi se löytyi.

      Delete
  6. Mä olen täällä aivan lamaantuneena kauhusta, ihan kauheata Mustille ja sulle, Saila! Musti, Kannelmäen kissatäti rakastaa suo ja toivoo, että kissoille saisi kännykät millä soittaa mammalle tomoisissa tilanteissa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. ♥ Nyt on Kannelmäen kissatädillä loistava kehitysehdotus!

      Delete
  7. Hienoa, että Musti on kotona. Pystyn niin samaistumaan huoleesi ja epätoivoon. Maantien ojia on täälläkin tutkittu pahinta peläten. Nerokin on joutunut supiloukkuun nuorena poikana. Kiersin kylällä kyselemässä onko kellään tarkastamattomia loukkuja ja kierrokseni jälkeen kissa tuli kotiin oltuaan kadoksissa pari päivää. Nero oli niin kuivunut, että vein sen eläinlääkäriin tiputukseen.
    Onneksi kaikki päättyi onnellisesti ja Musti pääsi kotiin.
    Lain mukaan loukut pitää tarkistaa vähintään kerran päivässä, jotteivät eläimet kärsi turhaan. Supikoira taitaa olla lainsuojaton, mutta Musti ei.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Neroa! Onneksi se löytyi.
      Kyllä tuo on rikos pitää loukku viritettynä, jos sitä ei tarkasteta. Oli siellä sitten supi tai mikä tahansa eläin.

      Delete
  8. Oli hurja/kurja ja pelottava tilanne! Onneksi kaikki on nyt hyvin ja naapureiden sopiikin pyydellä anteeksi ja ennen kaikkea ottaa opikseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä. Näin he itsekin ilmaisivat.
      Oli hirveä ilta ja yö.

      Delete
  9. Kyllä oli seikkailu Mustilla! Ihan hirveää teille kaikille, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja Musti on taas kotinurkilla myyrästämässä. 🖤
    Kyllä naapuri nyt varmasti muistaa jatkossa tarkistaa, että loukku ei ole viritetty, kun lähtevät pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi Musti on taas kotona ja ei voi kuin toivoa, ettei jäänyt pysyviä vaurioita esim. munuaisiin.
      Musti todella myyrästää ja pitää yhtä kiinni varhaisaamun metsästystunnistaan. Sain jo toissa yönä pyydystetyn myyrän sängyn alle, viime yönä se toi mammalle elävän myyrän samaan paikkaan. Olin niin iloinen, että karjuin innosta ;-)

      Delete
  10. Huh, onneksi Musti löytyi ja pääsi kotiin! Epäilemättä teillä molemmilla on ollut kamala yö. Ihana kuulla, että Musti on ennallaan ja jo myyrästämässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti se on ennallaan! Ulkoisesti ainakin. Onneksi minulla on Ransua varten hankittuja renal-nappuloita, joita se ei tarvitsekaan, annan niitä nyt Mustille joka päivä.

      Delete
  11. Tämä oli hurjan huolestuttava tarina, onneksi loppu oli onnellinen. Palautui mieleeni, kun oma kissamme aikoinaan oli päässyt rannalla olleeseen katiskaan ja onneksi etsintä tuotti ajoissa onnellisen tuloksen. Ihan kauheaa on etsiä huolesta sekaisin.
    Todella suloinen kuva Mustista ja Toto-narsisseista. Ihania kukkia muitakin, mutta nyt erityisen tarkasti tuli katsottua Mustin ilmeikkäät kuvat, kuten tuimailmeinen "Panttereita ei saa teljetä häkkiin!"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, onneksi teidänkin kissa löytyi ajoissa!
      Mustilla on ilmeitä, vaikka mustassa naamassa niitä on vaikea erottaa. Sillä on kyllä erityisen ilmeikäs ääni, monenlaista ääntelyä. Onneksi se hallitsee tuon äänellä kommunikointipuolen, niin löysin sen.

      Delete
  12. Huh, on teillä ollut koettelemuksia! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin! Ja uusia kevätkukkijoita pilkahtelee kuvissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Ihania kukkia nyt on, vaikka korkeimpien pikarililjojen varret ovat taipuneet viime yön kovassa pakkasessa. Odotan mielenkiinnolla, koska ne nousevat, sillä ainakin tuo Fritillaria raddeana on ennenkin taipunut pakkasessa ja noussut sitten taas pystyyn. Aurinko lämmittää jo hyvin.

      Delete
  13. Onneksi kaikkki päättyi hyvin, Oli varnasti hieno tunne kun kuulit Mustin äänen ja hätä missä on. kerran olen oman kissan takia kieränyt ja hakenut, kun joku ilmoitti nöhneensä vieraan kissan ajoin vauhdilla katsomaan onko se meidän Eetu. Ei ollut mutta 4kk, pästä kissa kotiutui rampana, kävellen kolmella jalalla, yksi tassu oli hyvin kipeä, mutta siitä vain parani ja eli pitkän elämän eikä enään kotipihasta pois lähtenyt.
    On ihanaa kun Musti on taas vahtimassa pihalla nyyriä ja yhtä komeana kuin ennekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella ihanaa kuulla Mustin ääni! Voi Eetua, onneksi löysi tiensä takaisin kotiin ja sai elää hyvän elämän.

      Delete
  14. Huh, miten sielua raastava tarina, joka onneksi päättyi hyvin. Tyttären kissojen ollessa meillä hoidossa, toinen karkasi ja oli tunteja poissa. Sitä huolta ja tuskaa kissaa etsiessä ei tarvitse sinulle enempää selittää. Olet juuri käynyt sen itse läpi. Meidänkin tarinallamme oli onnellinen loppu.
    Rapsutuksia ja lihavia myyriä Mustille! Ja sinulle helpottunut halaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hui, hurja juttu. Onneksi sekin päättyi onnellisesti!
      Kiitos rapsutuksista ja halauksesta!

      Delete
  15. Voi Musti raukkaa..:( Onneksi selvisi ehjin nauhoin, mutta yö oli varmasti kauhea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huoli oli todella kuluttavaa, eikä sellaista toivo kenellekään.

      Delete
  16. Hurja tarina, joka Luojan kiitos päättyi onnellisesti. Mustin menettäminen olisi ollut jotain aivan kamalaa. Ihanaa että Saila löysit Mustin ja nyt olet pitänyt Mustia ja Ransua vieressäsi sängyssä ( niin kuin varmasti muinakin öinä) . Musti-pastoripantteri on taas oma komea itsensä, selvästi valmiina vaikka vapujuhliin! <3<3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi saimme pitää Mustin vielä, se on niin mahtavan ihana kissa. Eikä sille toivo kituliasta ja kärsimyksellistä loppua sitten, kun sen aika on.
      Täytyykin tiedustella Mustilta, mitkä sen vappusuunnitelmat ovat.

      Delete
  17. Huhhuh, onneksi onnellinen loppu! Ja tulppaaneista, toki ne lisääntyvät. Se onkin syy, miksi pitäydyn Darwintulppaaneissa ja villilajeissa, joista vuosien mittaan syntyy upeita pehkoja, joista niitä voi sitten kaivaa muuallekin puutarhaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, onneksi tosiaan!
      Kaikki villilajitkaan eivät lisäänny tai tekevät vain lehden tai pari vuosittain, mutta eivät kuki. Tuntuu olevan niissäkin paljon eroja ja täytyy saada kasvuolot kohdilleen, jotta viihtyvät. Darwineista monet ovatkin luotettavia kukkijoita!

      Delete
  18. Voih! Onneksi Musti on kunnossa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on! Sinullekin on ikävän tuttua tällainen huolehtiminen. Toivoisin, ettei meidän tarvitsisi olla huolissaan, vaan kissat olisivat aina omalla tontilla lähistöllä ja turvassa. Onneksi Musti pysytteleekin yleensä niin lähellä, että tulee kutsusta ainakin jonkin ajan päästä, siksi olinkin niin suunniltani huolesta.

      Delete
  19. Huh, onneksi Musti löytyi elossa ja taisi toipuakin karmeasta kokemuksestaan. Sydän melkein pysähtyi, kun luin tarinaasi eteenpäin. Toivottavasti naapurit nyt muistavat jättää loukut virittämättä kun lähtevät.
    Äidilläni oli joskus 'Toronto'-nimistä tulppaania. Se lisääntyi vuosi vuodelta kunnes the Tappotalvi vei lähes kaikki sipulit. En tiedä, mitä tyyppiä se on, mutta aion hankkia sitä itsellenikin heti kun tulee vastaan. Se oli myös hyvin aikainen sen lisäksi, että lisääntyi hyvin.
    Mustille sellaisia terveisiä, että vaikka myyrät olisivat mehevämpiä aidan toisella puolella, niin yritähän pysyä ihan kotipihalla, ettei mamman tarvitse huolestua. Viettäkäähän koko porukka iloinen vappu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli aivan kamala tapahtuma, toivottavasti ei toistu koskaan millekään eläimelle!
      Toronto, todellakin! Se kuuluu raitatulppaaneihin eli Greigii-ryhmään. Minulla on sen sisarlaji 'Quebec', joka on muuten samanlainen mutta hempeämmän värinen, graavilohen sävyä. Sekin nuppuilee jo eikä vaikuta ainakaan taantuneen, jos ei olekaan noin innokkaasti lisääntynyt kuin Straussin Johannes. Mutta Quebecillä on paljon huonompi, laihempi maa kuin jälkimmäisellä. Strauss on lummetulppaani (Kaufmanniana-ryhmä), mutta senkin lehdissä on haaleasti raitoja, joten jotakin sukua se saattaa olla Torontolle. Se näyttää myös erittäin aikaiselta ja luotettavalta, joten voisit kokeilla sitäkin.
      Olen samaa mieltä, Mustin ei tarvitsisi poistua tontilta. Mutta tässä on naapurit niin vieressä, että vaikea se olisi varmaan saada tottumaan pienennettyyn reviiriin. Onneksi tällä saarella ei yhtään kissavihaajaa ole, ainakaan tietääkseni.

      Delete
  20. Painavaa asiaa Mustilta. Onneksi löytyi, ja ihan ehjänä.

    ReplyDelete
  21. Onneksi Musti löytyi ajoissa! Näyttää jo ihan toipuneen koettelemuksesta 😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi! Toivon, että sisäelimet eivät ole kärsineet kuivumisesta tms. Se on kissalle yllättävän vaarallista yllättävän nopeasti.

      Delete
  22. Onneksi Musti löytyi ja pääsi takaisin rakastavaan kotiin tuttujen ihmisten lähelle. Oli vähän liian hurja seikkailu. Nyt varmaan nauttii olostaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liian hurjaa oli. Nyt Musti selvästi viettää enemmän aikaa sisällä, mutta tälläkin hetkellä se on jossakin partioimassa. Toivottavasti vain omalla pihallamme.

      Delete
  23. Onneksi kauhutarinalla oli onnellinen loppu.

    ReplyDelete
  24. Tämä oli kyllä sellainen kauhutarina, että kamalampaa ei ole ihan heti kuultu! Musti-parka! Onneksi tarina kuitenkin päättyi hyvin, voin kuvitella miten kaunis ääni Mustin purnaus on ollut, kun sen kuulit. Onneksi Musti purnasi suureen ääneen.

    Paljon hellittelyjä ja pusuja Mustille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli todella järkyttävä kokemus, olen hyvin kiitollinen sen onnellisesta lopusta - että löysin Mustin ennen kuin se ehti menehtyä tai sisäelimet vaurioitua pysyvästi. Musti saa aiempaakin enemmän hellittelyä ja huomiota. Maitoakin se sai tämänaamuisella kahvihetkelläni jopa kahteen kertaan, kun niin pyysi. Ja sitten nautimme yhdessä auringon lämmöstä keittiön pöydän ääressä, nyt jaksan hellitellä Mustia sille riittävän pitkään, kun olin vähällä menettää sen.
      Mustilla on onneksi erittäin kuuluva, kailottava ääni, kun sillä on painavaa asiaa. Naapurien suureksi iloksi se kailottaa joskus myös silloin, kun poistun tontilta esim. hakemaan postia tms :-D
      Musti kiittää! Olen vuorotellen kertonut terveisiä kultakin kissatädiltä, joka on ollut huolissaan ja lähettänyt terveisiä, sinultakin, mutta tämä perinne varmaan jatkuu vielä pitkään, joten terveisiäsi tullaan kertomaan säännöllisesti vastedeskin. Mutta sanon ne heti, kun Musti tulee sisään - kiersimme äsken puutarhan ja Musti jäi ulos.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!