Jouluruusut, vielä kerran – ja laatikkoasiaa

 Pakko vielä hehkuttaa jouluruusujen ihanuutta, kun ne ovat täydessä kukassa. Ja jee, parhaillaan sataa!

Näistä kolmesta esikkopeltoon istuttamastani taimesta ovat kaikki ympäristön siementaimet peräisin: edessä vihreäkukkainen, keskellä viininpunainen vaaleampi ja takana kivimuurin edessä kaikkein tummin, varsinainen Syrah, jos tuo keskimmäinen on Pinot Noir. Edessä sitten Vinho Verde?

Taimet ostin puutarhamessuilta rullakosta, joka oli täynnä eri värisiä tarhajouluruusuja. Valitsin namuimmat. Ostan tarhajouluruusut aina kukkivina, jotta voi nähdä, millainen kukka on.

Kivan värinen siementaimi, takanaan se kaikkein tummin jouluruusuista. Näiden vieressä on nyt nuokkusyreeni ilman suojaverkkoa, elän vaarallisesti. Sumutin sen Trico Gardenilla perinpohjaisesti.

Ylärinteessäkin on yksi punakukkainen siementaimi. Tuo taisi olla ensimmäinen kukintakokoon kasvanut ja siirsin sen tuonne ylemmäs, kun halusin jouluruusuja laajemmalle alalle.

Tästä näkyy, että Rivendell on vielä hieman ryteikköinen kehitteillä oleva alue. Vanha luumu-, kirsikka- ja tuomivesakko pyrkii tuottamaan vesoja jatkuvasti ja niiden juurten takia kallion esiin kaivaminen on työlästä.

Naapurit tekivät pienen kasvimaan ja ympäröivät sen peurojen takia heti aidalla. Se näyttää tosi söpöltä! Nuokkusyreenistä pitäisi kasvaa näköeste, mutta en tiedä, millä vuosikymmenellä se tapahtuu; se on istutettu kohta kymmenen vuotta sitten, tässä ajassa se on kasvanut noin 20 cm.

Huussista alemmas kivimuurin edessä on vielä tämä, jonka olen ostanut taimena, mutta joka ei ole juuri kukkinut. Paikka alkaa olla jo kuivempi ja paahteisempi. Lajike on niitä ihania vaaleita, joissa on tummia pilkkuja kukan sisällä. Etualalla on taas yksi siementaimista, niistä näyttää useimmiten tulevan keski-viininpunaisia.

Tähän väliin on pakko laittaa kuva huussin toiselta puolelta punaisesta villistä penkistä, jossa 'Beth Evans' -pystykiurunkannus komeilee, vieressä lapsuudenkodistani tillipionin mukana salaa saapuneita idänsinililjoja. Tillipioni kuoli talvimärkyyteen ajat sitten, onneksi sinililjat jäivät.

Keisarinpikarililjat ovat tulossa kukkaan, mutta vain punaisessa villissä penkissä, mikä johtuu varmaan siitä, että niitä olen muistanut lannoittaa viime vuonna, muita en. Nämä eivät oikein kuki, ellei näitä lannoiteta ja se tulee tehdä nyt.

Iltapäivälle on luvassa aurinkoa, mutta huomenna pitäisi sataa enemmän, eli lannoitteen antaminen on tämän päivän ohjelmassa. Kuvan lajike on 'Aureomarginata', ihanan koristeellinen ilman kukkiakin, mutta toki kukat ovat kasvin kruunu.

Näkymä vanhan talon nurkalta ilta-auringossa on aika kiva.

Jokunen sinililja on vaeltanut pystykiurunkannusten sekaan, ihanat värit. Kiurunkannusten lisäksi pikkukäenrieskaa on kaikkialla.

Ensimmäiset mukulaleinikin keltaiset kukat ovat avautuneet. Syklaaminarsissi 'Jetfire' alkaa myös olla kokonaan auki ja torvi värittyy hiljalleen oranssiksi.

Muotopuutarhan pikarililja Fritillaria raddeana kukkii. Olen jo tottunut ajatukseen, että näin korkea ja komea voi olla näin aikainen kukkija, keisarinpikarililjojakin aikaisempi. 

Mutta muotopuutarhaan ei nyt pitänyt eksyä...

Olen jatkanut puuhia aivan toisessa päässä pihaa, kasvimaalla ja sen viereisessä ruusutarhassa. Eilen rakensin uuden viljelylaatikon aiemman lahonneen tilalle, jonka purin jo viime vuonna. 

Täytin laatikon ojanpohjamöhnällä, kun keksin yhdistää kaksi työlistan asiaa: tienvarren ojanpohjan siivous ja laatikon täyttö. Siksi laatikkoon ei nyt ihan heti voi lisätä multaa ja kylvää, odottelen, että möhnä kuivuu kasaan. Tästä laatikosta tuli matala, sillä haluan penkillä istuessani (kuvan vasemman reunan suunnassa) ihailla ruusutarhaa esteettömästi.

Aiemmin keväällä rakennettu iso ikkunoilla katettu laatikko näkyy taustalla Ransusta oikealle. Juuri sen korkeuden takia sitä ei voinut sijoittaa tähän ruusutarhan eteen.

Ikkunoiden suojiin uskalsin tehdä jo ensimmäiset kylvöt salaatteja, kukkia sun muuta. Tämä on elämäni ensimmäinen kasvihuoneentapainen, vähänkö olen innoissani! Kuten kuvasta näkyy, multatilaa olisi reilusti lisää, mutta multaa ei nyt ollut enempää. Sitä voi sitten tulevina vuosina laittaa paksummin.

Laitoin tähänkin laatikkoon ruutuviljelmän, siksi nuo narut.

Rautakaupasta ostetut 'Toto' -narsissit pääsivät ruusutarhaan orjanruusun alle. Kyllä, juuri siihen paikkaan, joka on täynnä juolavehnän ja nokkosen juuria. Kirjoitin oikein puutarhapäiväkirjaani pyhän lupauksen kitkeä ruusutarhaa tänä vuonna tarkemmin. Viime vuonna kitkin vain keväällä ja syksyllä, jolloin syksyyn mennessä rikkaa oli aika paljon. Juolavehnästä pääsee yllättävän hyvin eroon kääntämällä maan perustamisvaiheessa paloina lapiolla ja kitkemällä sen jälkeen aina, kun lehtiä ilmaantuu. Tällä menetelmällä ei menetetä pikkukäenrieskaa, pystykiurunkannusta ja muita kasveja, joita paikalla kasvaa luonnostaan, vaikka menetelmä ehkä työläältä kuulostaa. Minusta maankaivuu on vain mukavaa. Kiviäkiä siinä löytää, kuten kuvasta näkyy.

'Toto' on aivan ihana siro tyyppi, sen perimässä on nunnannarsissia ja syklaaminarsissia ja sen huomaa keveydessä. Tässä on jotakin samaa kuin suloisissa pikkuisissa luonnonnarsisseissa, joita olen joskus Pyreneillä ihastellut. Toivottavasti se tuossa viihtyy.

Paikassa on jotakin tenhoa, vaikka kuvaan sitä on vaikea saada. On avaraa ja valoisaa. Tähän paistaa aurinko koko päivän, vasta iltamyöhällä on varjoa. Aamulla tontin itäpään koivut varjostavat kevyesti. 

Ruusutarhan alue on mulloksella, siinä on jo jonkin verran istutuksia, mutta lisää perennoja ja sipuleita mahtuu. Paikkaan, jossa seison, haluan kiveyksen, jotta tässä voi oleskella ruusun katveessa. Isolle orjanruusulle tulee yksinkertainen pergola kolmen paksun tolpan varaan. Sen lähellä ei voi oleilla ilman, että se on sidottu litteäksi, sillä orjanruusun piikit ovat julmetut ja uppoavat ihoon. Nuo pitkät kaarevat oksat yltävät metrien päähän.

Vasemmassa alakulmassa alkaa kivirivi, joka on entisen karja- tai kärrysuojan tms. kivijalkaa. Siitä ylärinteeseen alkaa preeriapuutarha, joka on vasta alkuvaiheessaan: koristeheiniä ja preerian kukkasia. Heti kivien yläpuolelle haluan siirtää parsat, sillä niillä täytyy olla isompi alue: rakastan parsaa ja pieni kaivonrengasviljelmäni ei riitä juuri mihinkään. Söisin parsaa vaikka joka päivä. Tässä voi sitten istuskella tuolilla tarkkailemassa, kun parsat kasvavat.

Siinä eilisen kuulumiset Saaripalstalta, parhaillaan seuraan, kuinka aurinko tulee pikkuhiljaa esiin. Ihanan virkistävä oli tämäkin pieni sade! Toivottavasti teilläkin on sopiva sää.

Idänsinililja – Scilla siberica

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Nunnannarsissi – Narcissus jonquilla

Nuokkusyreeni – Syringa komarowii subsp. reflexa

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä