Pakko vielä hehkuttaa jouluruusujen ihanuutta, kun ne ovat täydessä kukassa. Ja jee, parhaillaan sataa!
Taimet ostin puutarhamessuilta rullakosta, joka oli täynnä eri värisiä tarhajouluruusuja. Valitsin namuimmat. Ostan tarhajouluruusut aina kukkivina, jotta voi nähdä, millainen kukka on.
Tästä näkyy, että Rivendell on vielä hieman ryteikköinen kehitteillä oleva alue. Vanha luumu-, kirsikka- ja tuomivesakko pyrkii tuottamaan vesoja jatkuvasti ja niiden juurten takia kallion esiin kaivaminen on työlästä.
Iltapäivälle on luvassa aurinkoa, mutta huomenna pitäisi sataa enemmän, eli lannoitteen antaminen on tämän päivän ohjelmassa. Kuvan lajike on 'Aureomarginata', ihanan koristeellinen ilman kukkiakin, mutta toki kukat ovat kasvin kruunu.
Näkymä vanhan talon nurkalta ilta-auringossa on aika kiva.
Jokunen sinililja on vaeltanut pystykiurunkannusten sekaan, ihanat värit. Kiurunkannusten lisäksi pikkukäenrieskaa on kaikkialla.
Ensimmäiset mukulaleinikin keltaiset kukat ovat avautuneet. Syklaaminarsissi 'Jetfire' alkaa myös olla kokonaan auki ja torvi värittyy hiljalleen oranssiksi.
Muotopuutarhan pikarililja Fritillaria raddeana kukkii. Olen jo tottunut ajatukseen, että näin korkea ja komea voi olla näin aikainen kukkija, keisarinpikarililjojakin aikaisempi.
Mutta muotopuutarhaan ei nyt pitänyt eksyä...
Täytin laatikon ojanpohjamöhnällä, kun keksin yhdistää kaksi työlistan asiaa: tienvarren ojanpohjan siivous ja laatikon täyttö. Siksi laatikkoon ei nyt ihan heti voi lisätä multaa ja kylvää, odottelen, että möhnä kuivuu kasaan. Tästä laatikosta tuli matala, sillä haluan penkillä istuessani (kuvan vasemman reunan suunnassa) ihailla ruusutarhaa esteettömästi.
Aiemmin keväällä rakennettu iso ikkunoilla katettu laatikko näkyy taustalla Ransusta oikealle. Juuri sen korkeuden takia sitä ei voinut sijoittaa tähän ruusutarhan eteen.
Ikkunoiden suojiin uskalsin tehdä jo ensimmäiset kylvöt salaatteja, kukkia sun muuta. Tämä on elämäni ensimmäinen kasvihuoneentapainen, vähänkö olen innoissani! Kuten kuvasta näkyy, multatilaa olisi reilusti lisää, mutta multaa ei nyt ollut enempää. Sitä voi sitten tulevina vuosina laittaa paksummin.
Laitoin tähänkin laatikkoon ruutuviljelmän, siksi nuo narut.
Rautakaupasta ostetut 'Toto' -narsissit pääsivät ruusutarhaan orjanruusun alle. Kyllä, juuri siihen paikkaan, joka on täynnä juolavehnän ja nokkosen juuria. Kirjoitin oikein puutarhapäiväkirjaani pyhän lupauksen kitkeä ruusutarhaa tänä vuonna tarkemmin. Viime vuonna kitkin vain keväällä ja syksyllä, jolloin syksyyn mennessä rikkaa oli aika paljon. Juolavehnästä pääsee yllättävän hyvin eroon kääntämällä maan perustamisvaiheessa paloina lapiolla ja kitkemällä sen jälkeen aina, kun lehtiä ilmaantuu. Tällä menetelmällä ei menetetä pikkukäenrieskaa, pystykiurunkannusta ja muita kasveja, joita paikalla kasvaa luonnostaan, vaikka menetelmä ehkä työläältä kuulostaa. Minusta maankaivuu on vain mukavaa. Kiviäkiä siinä löytää, kuten kuvasta näkyy.
'Toto' on aivan ihana siro tyyppi, sen perimässä on nunnannarsissia ja syklaaminarsissia ja sen huomaa keveydessä. Tässä on jotakin samaa kuin suloisissa pikkuisissa luonnonnarsisseissa, joita olen joskus Pyreneillä ihastellut. Toivottavasti se tuossa viihtyy.
Paikassa on jotakin tenhoa, vaikka kuvaan sitä on vaikea saada. On avaraa ja valoisaa. Tähän paistaa aurinko koko päivän, vasta iltamyöhällä on varjoa. Aamulla tontin itäpään koivut varjostavat kevyesti.
Ruusutarhan alue on mulloksella, siinä on jo jonkin verran istutuksia, mutta lisää perennoja ja sipuleita mahtuu. Paikkaan, jossa seison, haluan kiveyksen, jotta tässä voi oleskella ruusun katveessa. Isolle orjanruusulle tulee yksinkertainen pergola kolmen paksun tolpan varaan. Sen lähellä ei voi oleilla ilman, että se on sidottu litteäksi, sillä orjanruusun piikit ovat julmetut ja uppoavat ihoon. Nuo pitkät kaarevat oksat yltävät metrien päähän.
Vasemmassa alakulmassa alkaa kivirivi, joka on entisen karja- tai kärrysuojan tms. kivijalkaa. Siitä ylärinteeseen alkaa preeriapuutarha, joka on vasta alkuvaiheessaan: koristeheiniä ja preerian kukkasia. Heti kivien yläpuolelle haluan siirtää parsat, sillä niillä täytyy olla isompi alue: rakastan parsaa ja pieni kaivonrengasviljelmäni ei riitä juuri mihinkään. Söisin parsaa vaikka joka päivä. Tässä voi sitten istuskella tuolilla tarkkailemassa, kun parsat kasvavat.
Siinä eilisen kuulumiset Saaripalstalta, parhaillaan seuraan, kuinka aurinko tulee pikkuhiljaa esiin. Ihanan virkistävä oli tämäkin pieni sade! Toivottavasti teilläkin on sopiva sää.
Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Nunnannarsissi – Narcissus jonquilla
Nuokkusyreeni – Syringa komarowii subsp. reflexa
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Nyt on syvä kukkakateus! Haaveilen eri värisistä jouluruusuista ja kiurunkannuksista. On vain valkoista jouluruusua ja keltaista jalokiurunkannusta(?). Pikarililjatkaan eivät ikinä kuki. Kasvattavat varret ja nuutuvat kasaan. Miksi?
ReplyDeleteKannattaa hankkia näitä monenvärisiä tarhajouluruusuja, niitä on usein näin keväisin myynnissä! Jännä juttu, minä taas haaveilen jalokiurunkannuksesta ja yrityksistä huolimatta en ole saanut sitä pihallani kasvamaan.
DeleteTaivaalla oli aamulla pilviä. Sinnekö ne sitten lastinsa laskivatkin?
ReplyDeleteMiten ihana ajatus verrata jouluruusuja viineihin. Olisiko vaalea jouluruusu sitten saksalaista rieslingiä? Kaarisyreenin kasvuvauhti takaa sen peittävyyden seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle. Kaukonäköisyytesi on ihailtavaa.
Hyvä, että mainitsit keisarinpikarililjojen lannoituksen. Olisi taas jäänyt tekenmättä. Nyt on iso vihreä lappu tietsikankulmassa muistuttamassa asiasta.
Puutarhassasi (meidän muiden myös) tapahtuu nyt tosi paljon tosi kiivaassa tahdissa, joten kaikkea ei edes ehdi lukea/kommentoida/ihastella jne...
Ah, saat veden kielelle! Vaalea pilkullinen jouluruusu on pirskahtelevan riislinkinen.
DeleteTäällä tuli vähän vettä 8-10 välillä aamulla, onneksi huomenna tulee lisää. Sadevedenkeruutynnyreitä ei vain vielä uskalla rännien alle pystyttää, kun vesi voi jäätyä yöllä (tai ennusteesta päätellen myös päivällä).
Hehheh kaukonäköisyydelle!
Keisarinpikarililjojen kanssa saa tosiaan olla nopea, kuukauden päästä ne ovat jo lakastuneet ja on myöhäistä. Suureksi ilokseni huomaan yhdessä varressa nuput myös keltaisessa, eka kerta vuosikausiin! Lienen viskannut sillekin jotain lannoitetta.
Nyt ei tosiaan ehdi kaikkialle, mutta tärkeintä on, että ehtii ihastella omaa puutarhaa.
Saila, en tajua, mikä on vienyt minulta jouluruusut! Minulla oli tuota tummaakin. Jotenkin pidän myös ihan punamustista kukista, Meri aikoo istuttaa valkoista gladiolusta ja valkoisia liljoja, minulle lähettää myös valkoisia ja punaisen punaisia gladioluksen sipuleita äitienpäiväksi. Kesäkuussa olen siellä taas leikkimässä puutarha-arkeologia. Huomaa selvästi, että talossa on asunut kauan sitten todellinen puutarhuri. Terassiremppa häiritsee nyt isosti, sillä ne kukkaraput kiertävät puolikaarena ylös kohti terassia. Suosittelin polkua koko homman keskelle.
ReplyDeleteKoska elät vaarallisesti, mutta suihkuttelet jotain Trico Gardenia, se ilmeisesti karkottaa kauriita ja jäniksiä...Kauriit eivät ole kiitollisia. Satoja kiloja omenoita ja auringonkukansiemeniä, ja silti ne peijoonit ovat yhtä lukuunottamatta järsineet pilarimaiset, nuoret japaninmarjakuusemme. Suojaverkkoja laitettiin kaikkiin atsaleoista hedelmäpuihin etc., mutta ei riittänyt enää havuille. Eivät ole ikinä koskeneet kartiovalkokuusiimme, eivät ihan nuoriinkaan. Pyöräytin eilen hallaharsot järsittyjen ympärille ja suihkutin sitä ennen havupuubalsamilla. Tässä sun jutussa oli jotain goottilaista♥
Voi, jouluruusuja syövät jänikset ja kauriit. Ihmettelen, että marjakuusenne ovat selvinneet tähän asti, sillä niitä sorkkajalat syövät oikein hyvällä ruokahalulla. Toivottavasti havut tokenevat.
DeleteToivottavasti tyttäresi puutarha ei saa pahasti osumaa terassirempasta!
Täytyy ehkä minunkin alkaa suihkutella hajusteita, kun jänöt syö krookukset. Pystykiurunkannukset ja sinililjat näyttävät yhdessä jo toukokuulta.
ReplyDeleteMukavaa, että saitte edes vähän sadetta, toivottavasti tulee lisää.
Cherillä ja ehkä Betweenilläkin on hyviä kokemuksia Trico Gardenista, niinpä päätin satsata siihen. En ole varma, tepsiikö se jäniksiinkin. Se lienee varsinaisesti peurakarkote.
DeleteHuomenna pitäisi tulla lisää, vaikka nyt aurinko paistaa kovin seesteisesti. Sade tulee tosi tarpeeseen, iloitsen. Onhan tässä ollut tajuttoman hienoja päiviä toista viikkoa putkeen.
Minullakin nousee joka vuosi kolme vartta keisareista mutta ikinä ne eivät kuki, viime vuonna lannoitin rutkasti eikä mitään vaikutusta. Hassuja kasveja. Tä on sitä vuodenaikaa kun kaikenlainen möyriminen ja kivien siirtely on kivaa. Rautakaupasta tekee joskus kasvien suhteen ihan tajuttomia löytöjä.
ReplyDeleteEhkä niitä pitää lannoittaa joka vuosi, kuten Cheri kommentissaan alempana kertoo.
DeleteNyt on tosiaan huippuihanaa, ja tässä hyytävässä pohjoistuulessa voisi toisaalta mennä kaivelemaan lisää kiviä maasta niin tulisi lämmin ;-)
Totta! Rautakaupoista on aiemminkin löytynyt jotain kasviaarteita, vaikka ei uskoisi.
Jouluruusuista voit kertoa vaikka kuinka usein. Niihin ei kyllästy. Muutenkin huokailen kaikkea pientä ihanaa niityilläsi. Tuntuu, että koko piha puskee esiin pikkusipulien loistoa, ei räikeästi vaan todella hennoin ja ihanin värein.
ReplyDeleteMullakin on haaveissa laatikkopuutarha, mutta saattaa tältä kesältä vielä jäädä toteuttamatta ja tyydyn rikkaruohottuneeseen kasvimaahani.
Nyt on todella kaunista, ihania pieniä kevätkukkasia vielä heräilevässä maisemassa.
DeleteVoimia rikkaruohottuneen kasvimaan kanssa! Sellaiseen minullakin meni hermo, niinpä tein siitä kohdasta Rohan-puutarhan ja ruusu-heinätarhan, ja olen todennut, että minun keittiökasvimääräni mahtuu ihan hyvin noihin muutamaan laatikkoon, kunhan parsa ja muut monivuotiset ovat muualla. Maa-artisokka on kukkapenkissä, mikä on vähän haastavaa niiden kaivuun kannalta.
Voi jospa joskus meilläkin jouluruusut tekisivät siementaimia! No onneksi ovat elossa ja kukkivat juuri nyt, tai osa on vasta nupuilla.
ReplyDeleteKeisarinpikarililjat ovat aika uskomattomia, meilläkin niissä näkyy jo hieman nuppuja! Lannoitin niitä viime vuonna, kun jostain luin etteivät muuten todennäköisesti kuki uudelleen, eli kyllä kannatti:)
Toivottavasti ne alkavat tehdä siementaimia! Ehkä minun taimieni salaisuus on se, että tuo alue on puolivilli eikä mikään kukkapenkki, jossa tulisi myllättyä maata. Ne saavat rauhassa itää ja kasvaa, kun ovat ilmeisesti vähän hitaita.
DeleteIhanaa, että muistit lannoittaa ja nyt saat nauttia kukista! Ovat ne niin komeita.
Jouluruususi ovat ihastuttavia, ihanaa, että lisääntyvät. Olisipa taas puutarhamessuja, ottaisin mukaan koko rullakon :)
ReplyDeleteMinullakin yksi keisarinpikarililja on päättänyt kukkia. Lannoitettu on runsaasti joka vuosi, ovat ne melkoisia syöppöjä, ilmeisesti sipuliin pitää kerätä paljon kasvuvoimaa kukintaa varten.
Näen sieluni silmillä sinua vetämässä (ja Neroa perästä työntämässä) rullakkoa ulos messuhallista!
DeleteHyvä juttu, että keisari kukkii viimein. Mietin, onko niillä muitakin vaatimuksia, esimerkiksi paikan valoisuus. Puolivarjon paikassa asuva keltainen on tuuhea, mutta ei kuki - paitsi että eilen huomasin siinäkin yhdessä varressa nuput. Luulen, että minäkin olen muistanut viimein alkaa lannoittaa ehkä jopa kahtena vuonna peräkkäin. Sipuli on kyllä niin valtava, että kaipa sinne stten mahtuu paljon lannoitettakin ;-)
Oi varjele törmäämästä jouluruusurullakoihin, lompakko hyperventiloi pelkästä ajatuksestakin! Minulta katosivat kaikki muut paitsi jokin perussorttinen valkea. Sain kahdessa jouluistutuksessa pikkuiset jouluruusut ja ne jonottavat jo eteisessä ulospääsyä, toivottavasti viihtyvät ja kansoittavat niille varatun alueen.
ReplyDeleteKiitos kun muistutit lannoituksesta, pitääkin ottaa iltakierrokselle mukaan lannoitepytty ja ripotella evästä esiinpyrkijöille.
Oikein hyvää viikonloppua.
Onneksi ei puutarhamessuja tänäkään keväänä järjestetä, niinpä lompakkosi saa hengähtää helpotuksesta :-D
DeleteNo voi, että katoamaan menivät. Toivottavasti ne valkoiset kukoistavat!
Nyt ennen sadetta on hyvä lannoitella. Tänne onkin varsinainen sadekausi kai vasta illalla alkamassa.
Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin, pysyhän lämpimänä!
Kauniita! Olen ihastellut monessa blogissa jouluruusuja ja vähän kysellytkin niistä. Sain vahvistuksen että omani ovat ihan liian varjossa. Pitää etsiä parempi paikka niille ;)
ReplyDeleteKannattaa kokeilla monenlaisille paikoille. Kesällä ei saisi olla liian paahteista tai kuivaa, siltä vaikuttaa (paitsi vaaleajouluruusu tuntuu sietävän sitäkin). Omat tarhajouluruusuni kasvavat kesällä aika varjossa, mutta näin keväällä on paljon valoa, kun yllä olevat saarnet tulevat myöhään lehteen.
DeleteSanompa taas: ihania jouluruusuja! Mullon vaan valakoosien jouluruusujen siämentaimia, just sellaasis paikoos, miten turhaa myllää. Oon kans yrittäny lannoottaa keisarinpikarililijoja. Syksyllä en laittanu yhtään uutta ja yhyres näkyy nuppuja, jos tämä takatalavi ei sitä tapa.Toivottavasti sumutus tepsii. Soliski hyvä, ettei tarttisi kaikkia verkottaa. Mullaki eileen illalla syrän löi ylimäärääsen lyännin, ku menin isännän kans kattomahan kosteikkua n. runsahan kilometrin päähän, ku peura hyppäs tiän ylitte ja hävis mettähän. Tiärän, että niiton täälä, muttei niitä kovin useen näe. Sulla omavaraasuusaste nousoo rutkasti ku saat nua loorat täyrelle käytölle.
ReplyDeleteMukava on, että on niitä valkoisen siementaimia sentään. Ja jos sinulla on näitä muun värisiä, voi niidenkin taimia alkaa putkahdella vähitellen.
DeleteHuraa keisarin nupulle! Ne tuntuvat kestävän pakkasta tosi hyvin, kun lähtevät aina versomaan niin aikaisin.
Voi jesta, hyvä ettette törmänneet peuraan! Ja toivottavasti eivät tule pihaan. Eilen alkuillasta näin valkoisen pehvan aivan porttini ulkopuolella, menin katsomaan ja sillä oli siellä kaverikin. Metsäkauriita olivat, ja mussuttivat jotakin aivan portin ulkopuolella. Siinä oli jokunen idänsinililja, ne menivät nyt. Aiemmin niitä ei ole kukaan syönyt, mutta metsäkauriille näkyy nekin maistuvan. Tihensin ja korotin nyt porttia ja sitä ympäröivää aitaa, jotta eivät pääsisi pihaani, kun sitten tulisi suuret tuhot.