Saisi sataa

 Alkaa olla tosi kuivaa. Täytyy yrittää muistaa, missä viime vuonna istutettuja kasveja on, sillä huomaan, että moni niistä meinaa kuihtua. Niille pitää kantaa vettä, jotta eivät näänny kokonaan. Luulen, että ruusu-heinätarhassa on yksi fenkolin siementaimi. Siellä kasvoi viime vuonna ruskealehtinen fenkoli, mutta en muistanut suojata sitä talveksi, joten emokasvi on varmasti mennyttä. Taimikin oli puoliksi kuihtunut, kun sen löysin.

Pantteri esittelee vuokko-esikkopuutarhan alaosaa. Siinä kukkivat 'King of the Striped' -krookukset.

Niiden takana näkyy valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' jo kukassa, imikät ovat supernopeita!

Sitten on vuorossa vähän mysteeriä. Nämä ovat peräisin aikoinaan Aarno Kasvilta saamastani kourallisesta pikkusipuleita. Taempi on pikkusinililja, mutta tätä valkoista kummastelin jo viime keväänä. Kauan siltä kuluikin tulla kukkaan, mutta olen varmasti myös häirinnyt sen asettumista mylläämällä paikkaa vähän liikaa. Olen muun muassa hävittänyt ihanan sinikevättähden, joita tästä joskus nousi yksi kappale. Toivon, että jonakin vuonna se nousee jälleen (tai että muistan viimein hankkia sitä syksyllä!). Mutta mitä ihmettä nämä valkoiset ovat? Ihan kuin sinikevättähden valkoisia versioita.

Vähän alempana rinteessä asustavat armeniansahramit. Luulin ensin, että nämä ovat taantuneet, mutta niitä on putkahdellut maasta tuppaina. Ruusuherukat näiden yllä ovat ihan juuri tulossa kukkaan! Nuput ovat kuvan ottamisen jälkeen parissa päivässä pullistuneet ja punastuneet. Ties vaikka tänään avautuisi ensimmäinen kukka.

Kostealla kevätniitylläkin avautuu yhä uusia krookuksia. Lumikellot ovat yhä kukassa lämpöaallosta huolimatta. Niiden seurana kukkivat haaleanvaaleat persiansinililjat.

Mukava, keväinen näky! Ja niin ihanaa tämä aika, kun maa on siisti eikä nurmikko vielä kasva. Onneksi viilenee!

Mutta takaisin tuonne huussin luokse, joka kuvassa kaukana näkyy.

Huussi sai viimein uuden punamullan. En ollut sitä vielä koskaan maalannutkaan, se on edellisten omistajien rakentama. Tältä eteläseinältään väri oli kovin kauhtunut. Nurkka- ja räystäslaudat oli jätetty maalaamatta varmaan sillä ajatuksella, että niistä tulee valkeat. 

Pohdin väriasiaa tapani mukaan reilut kymmenen vuotta ja tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian kapeat ollakseen valkeat. Muutaman metrin päässä on vanha talo, jossa on jykevät valkeat nurkat; johan näyttäisi hassulta, jos tässä huussissakin olisi, kun tämän nurkkalaudat ovat vain taloni rimojen levyiset. Räystäslaudastakaan en ole varma, niinpä sudin sen nyt, sillä punamullan päälle voi kyllä vetää pellavaöljymaalin, toisin päin ei onnistu. 

Luulen kuitenkin, että en maalaa niitäkään valkeiksi. Huussista tulisi huutomerkki, liian koristeellinen ja huomiotaherättävä – nyt se on vähän hillitympi.

Mutta vielä en päässyt vetämään tätä(kään) hommaa työlistalta yli, sillä katossa on kolmea erilaista kattopeltiä, senkin voisi maalata. Sisälattian myös... työt eivät tekemällä lopu ja mitä niitä kansanviisauksia olikaan.

Nyt eletään vuoden kuivimpia aikoja, täydellisiä kaikkeen maalaamiseen! Ja tällä tontilla tosiaan kaikki pitäisi maalata, kaikkien rakennusten maalausprojektit ovat kesken. Aika kuitenkin kuluu niin äkkiä, että on mahdollista, että tämä jää vuoden ainoaksi maalausurakaksi. Joka vuosi käy niin, että yhtäkkiä eletäänkin heinäkuun loppua, enkä ole maalannut kuin muutaman neliömetrin.

Ai niin, myös venevajan maalaus on kesken.

Edellisen postauksen kommentissa kummasteltiin Rivendellin joen kuivumista. Kyllä vain, valitettavasti tällä tontilla näin käy. Kuvasta voi nähdä, että joen yläjuoksulla on vielä vettä, mutta vesi tyrehtyy joen keskivaiheilla lintujen joenuomaan heittämiin sammalenpaloihin.

Aiemmin keväällä Riihivillan Leena ehdotti, että ojan pieleen tarvittaisiin lumikelloja.

Niin sitten kävi, että tein kotimatkan varrella pienen koukkauksen ja noudin mutkan kautta Leenan lähettämät lumikellot, hyvin leviävän sortin puistolumikelloa sekä 'Viridapice' -lajikkeen, josta oli puhetta Leenan kanssa jo varmaan vuosi sitten. Hän ystävällisesti tarjosi minulle palan omastaan, kun pahoittelin sen häviämistä pihaltani (tai se ei koskaan noussutkaan, istutin muutama vuosi sitten vain yhden sipulin). Se on tuo korkeampi, jossa on hienot vihreät läikät ulompien kehälehtien alaosassa.

'Viridapice' vietti lähes vuoden ystäväni pihassa purkissa ja nyt se on kotiutunut tänne, tosin vielä purkissaan.

Kuvassa on myös hurmaavaakin hurmaavampia, pieniä ja tuoksuvia 'Toto' -narsisseja. Niitä myytiin ruukussa ihan rautakaupassa (K-Rauta), pakko oli ostaa! Sen lisäksi, että Toto on maailman suloisin narsissi, se on myös maailman suloisin kissa! (Koratiassa, KLIK).

Lisäksi löysin 6-packeja puksipuun aitataimia mitä epätodennäköisimmästä paikasta, Paraisten Tokmannilta. Voi onnea, näitä olen kaivannut. Muotopuutarhani puksipuuaidat kun valmistuvat äärettömän hitaasti, sillä kaikki maahan tökkäämäni pistokkaat eivät lähde kasvuun, nytkin talvi (tai lintu) on niitä nostanut maasta. Tällä keinoin saan vähän nopeammin aitaa kukkapenkkieni ympärille, tosin en tähän hätään ostanut kuin kaksi sixpäkkiä. 

Täytynee joskus lähteä käväisemään uudestaan. Se on kokopäivän reissu, niin lähellä kuin onkin. Nauvoon on parin tunnin laivamatka, sieltä lossilla yli eli kolmen vartin matka vielä Paraisille ja sama iltalaivalle takaisin. Sellaisena päivänä, kun iltalaiva on.

Mutta voisihan samalla hankkia multasäkkejä, niitä kun ei autooni tänne tullessa mahtunut, kun piti ostaa turvetta pissahaihduttamoon. Niin ja aidantolppiakin kaipaisin.

Voihan päivänsä hullumminkin käyttää, ja jos valitsee sateisen päivän, ei päivän poissaolo pihalta niin harmita. 

Siispä tervetuloa, sade! Viimevuotisten istutusten lisäksi saisit kastella myös tämänvuotisia. 'Viridapice' vielä etsii paikkaansa, sillä se on sellainen aarre, jota ei uskalla tällaiseen juolavehnikköön istuttaa. Mutta sen rohkaisemana, että lumikellot viihtyvät vanhoilla, lähes hoitamattomillakin pihoilla heinikossa, uskalsin jakaa Leenan lumikellon kahteen tuppaaseen ja istutin ne hänen visionsa mukaan esikkopeltoon jouluruusujen luokse, lähelle ojaa.

Siinä nyt ovat kaksi pientä tupasta lumikelloa, kauempana saarnen juuria vasten näkyy korkeampi kevätlumipisara. Oikealla on keskipunainen tarhajouluruusu, ei se kaikkein tummin.

Otin pienet vertailukuvat kahdesta jouluruusun siementaimesta. Tämä on söpö vanhan roosan punainen, jota ihasteltiin edellisessä postauksessa. Se on sisältä yhtä nätin värinen.

Se epämääräinen hailea, joka jo muutti pois tästä saniaistarhan hoodeille, on sisältä täysin vihreä. Vihreä olisi ihan jees, jos se olisi sitä myös ulkopuolelta, eikä sellainen ihmeellinen ihonvärinen. Mutta se saa nyt kasvaa ja rehevöityä sekä tuottaa siementaimia uudella paikallaan, kaukana näistä muista.

Tuo oikean alakulman vihreäkukkainen on esimerkiksi aivan namu!

Tein nyt niin, että leikkasin tarhajouluruusujen vanhat lehdet pois. Ystävä yllytti, hän sanoi, että Ruotsissa niin tehdään, jotta joku tauti ei tuhoaisi jouluruusuja. Minulla on kuitenkin ikävä tapa jättää kaikki kasvijäte maahan – ainoastaan rönsyleinikit viskaan pois istutuksista nurmikolle – että en tiedä, mitä tautia nyt tällä keinolla ehkäisisin... mutta nyt näyttävät jouluruusut kyllä siistimmiltä, tosin tuo muu alue ei. Kasvien nousevien kukkavarsien ympärillä kun on keväisin melko karmea, laaja kehä lakastuvia lehtiä. Eivät ne mikään silmänilo ole. Lisäksi niiden alta paljastui tsiljoona uutta jouluruusun siementaimea. Jotka toivottavasti eivät nyt kuivu.

Kasvijätteellä on nimittäin useita tehtäviä: se estää maata kuivumasta (täällä saaristossa tämä on todellinen ongelma), suojaa talvella, kun lunta ei ole (toinen todellinen ongelma) ja tuottaa humusta maahan. Lehtien alta löytyy aina ihania kastematoja ja muita hyötylieroja!

Hirveän vaikeaa oli kuvata lumikelloja, sillä esikkopeltoon paistaa aurinko vielä niin kovasti, kun puissa ei ole lehtiä. Kävin pitkin alkuiltaa yrittämässä, vasta myöhään onnistuin. Tässä otin kuvan punaisen villin penkin toiselta puolelta. 'Beth Evans' eli Betti-pystykiurunkannus se siinä hehkuu.

Pystykiurunkannuksista ei ole pulaa, sillä tonttini kasvaa niiden luonnonmuotoa laidasta laitaan. Tässä metrin päässä Bettistä, syreenipuskan alla. 

Lopulta myöhäisillan kuvaa. Jos on vähänkin valoa ja varjoa, eivät lumikellot erotu. Etualalla yksi parhaimman värisistä siementaimista niin söpösti saarnen juurten välissä. Kevätesikkokin on pesiytynyt aivan juurten kainaloon, voi nähdä aivan kuvan vasemmassa alakulmassa. Huomasin muuten ojan toisella puolella jo keltavuokon lehdet ja ensimmäisen kukkanupunkin!

Vielä lähempää. Valkoinen lumikello ja tummahko jouluruusu ovat ihana pari!

Vihreä namupala kasvaa kauniisti sammaleisen kiven vieressä. Taidan tulevinakin keväinä leikata ne vanhat lehdet. Kukkavarret näyttävät paljon tehokkaammilta, kun niitä ei ympäröi vanhojen lehtien rinki.

Vielä yksi kuva myöhään illalla. Molemmat tuppaat lumikelloa näkyvät ojan vasemmalla puolella. Kaikkein tummin jouluruusu kasvaa vähän sivussa kaarisyreenin alla, eikä mahtunut yhteispotrettiin.

Eilen sekoitin ensimmäisen satsin Trico Gardenia ja sumuttelin sillä vähän kaiken. Saa nähdä, kuinka se toimii. Toisaalta tuntuu, että aitakin on alkanut toimia nyt, kun olen sitä jatkuvasti tiivistänyt ja korottanut. Uskalsin eilen poistaa kaarisyreenin ja läheisen lumipalloheiden suojaverkot ensimmäistä kertaa ikinä, jotta sain vähän kitkettyä heinikkoa niiden juurilta. Enkä laittanut verkkoja takaisin paikoilleen. Hirveää riskillä elämistä... ne eivät ole ikinä kukkineet, sillä peura on päässyt latvomaan niitä verkoista huolimatta. Saa nähdä, kuinka nyt käy.

Kun nyt olet kahlannut polveilevat sepustukseni tähän asti, on vuorossa pieni palkinto. Keräsin tästä hurmaavan värisestä leijonankidasta (lajike 'Potomac Lavender') siemeniä, mutta myös talvetus onnistui – noin puolet kasveista on yhä hengissä. Joten pistän arvontaan sen siemenpussin.

Pihassani ei ole kasvanut muita leijonankitoja viime kesänä, enkä huomannut naapureillakaan, joten luulisin, että taimista tulee tämän värisiä – itsekin nämä siemenestä kasvatin viime vuonna – mutta kun siemenistä on kyse, mitään takuita ei voi antaa.

Osallistu arvontaan kirjoittamalla kommenttiisi, että haluat osallistua! Myös facebookin juttulinkkiini saa jättää kommentin, mutta kullakin on vain yksi arpa, eli muiden somekanavien jäsenillä ei ole mitään lisäetuja, minusta se on epäreilua.

Koska tämä varmaan pitäisi vähitellen jo esikasvattaa, on tässä vähän kiire. Arvonta suoritetaan torstaina 22.4. klo 21. Siihen asti saa osallistua.

Onnea arvontaan!

Armeniansahrami – Crocus angustifolius

Kevätlumipisara – Leucojum vernum

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sinikevättähti – Scilla sardensis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä 

Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata