Monday 5 April 2021

Lumikellojen paikat

 Edellisen postauksen kommenteissa Vaalean vihreää kysyi, missä lumikelloni kasvavat. 
Olen yrittänyt niitä monenlaisiin paikkoihin vaihtelevalla menestyksellä.

Ensimmäiset lumikellot (puistolumikello 'Flore Pleno') istutin reilu kymmenen vuotta sitten tähän raivatulle nurmialueelle, joka on keväisin melko kostea, vaikka sen ympärillä on ojat. Silmissäni siinsi ihana brittityylinen sipulikukkaniitty, ja melko hyvin siinä onnistuinkin. 
Lumikellot lähtivät hyvin kasvuun, mikä on onni, sillä aina ei niin ole. Kuvassa näkyy myös yksi keltainen krookus (ja punatulkku vaahteransiemenen kimpussa), paljon muita sipulikukkia tässä ei näin aikaisin vielä ole, parin muun krookuksen ja muutaman persiansinililjan lisäksi.

Vuosi sitten jatkoin niittyä ojan suuntaan, jonka reunalle istutin 'S. Arnott' -lumikelloja ja italiantalventähtiä.

Ojan toiselle reunalle siirsin tavallista puistolumikelloa vanhan taloni kulmalta. Olin sitä sinne aikoinaan istuttanut, sillä siihen ei kerry lunta ja ajattelin näkeväni aikaisia lumikellonkukkia.
Paikka on kuitenkin niille aivan liian kuiva ja ensimmäiset kukat siinä näenkin vasta tänä vuonna, ainakin viisi vuotta istuttamisen jälkeen. Taidan siirtää siitä loputkin toisaalle, esimerkiksi Rivendellin puron varteen, minkä keksin Leenan kommentista jokin aika sitten.
Lumikellot eivät nimittäin ole kuivan maan sipulikukkia. Eivät ne ihan märänkään ole, mutta kesällä saisi mielellään olla ainakin varjostusta, jos maa ei olekaan kostea. Tällainen ojanreuna on niille juuri passeli sen lisäksi, että pulisevan ojan partaalla lumikellot ja talvehtähdet ovat valloittava näky.
Pitää vain pitää rehottava kasvillisuus jotenkin aisoissa, mikä on minulle haaste, sillä pidän luonnonmukaisuudesta muualla kuin paraatipenkeissä.

Ruskopenkissäkin on aika hyvin kosteutta, sillä tähän valuu jostakin ylärinteestä (lähteestä?) kesälläkin hieman vettä. Kevättalvella tämä on aivan litimärkä. Se ei ole onneksi haitannut näitä kasveja, ei edes keisarinpikarililjaa, jotka eivät kovin hyvin siedä talvista märkyyttä.
Istutin tähän jättipussillisen puistolumikelloa, mutta se oli jonkin vuoden loppusyksyä, sipulit olivat varmasti melko kuivuneet. Vain pari nousi ja niistä on vähitellen tullut pari kukkivaa yksilöä ja monta lehtiparia.

Mutta mitään puistolumikelloa nämä eivät ole. Siinähän on harmaanvihreät, mattapintaiset, kapeat lehdet. Nämä ovat aivan selvästi turkinlumikelloa tai sen lähisukulaista. Lehdet ovat leveät, kiiltävät, kaartuvat ja railakkaan vihreät.
Pussista saattaa tosiaan tulla lähes mitä vain, niiden teksteihin ei kannata luottaa. Ja vaikka laji olisikin oikein, on se usein vanhentunut tieteellinen nimi.

Ruskopenkissä on muuten jo narsissinnuppuja! Syklaaminarsissi 'Jetfire' se siellä.

Auringossa lumikelloilla täytyy olla kosteutta maassa, varjossa kelpaa kuivempikin. Tämä on 'Kildare', jonka yhden sipulin istutin muutama vuosi sitten. Paikka on saniaistarha kuusten alla, ympärivuotisesti varsin kuiva, mutta tähän paistaa aurinko vain vähän aikaa päivästä. 

'Kildare' on ihastuttava lajike, jonka ulommissa kehälehdissä on haaleanvihreä raidoitus.

Talventähtien kasvupaikkamieltymys on sama kuin lumikelloilla, niinpä olen istuttanut italiantalventähteä myös saniaistarhaan.
Kukkaset saavat tässä käpyjä niskaansa, mutta onneksi linnut eivät enää tähän aikaan vuodesta viskele käpyjä kovin runsaasti, lähes kaikki siemenet on varmaan jo syöty.

Toinen metsäpuutarhamainen paikka, jossa lumikelloja on, on mäntyjen alla. Tässä on kuivaa havupuiden takia ja siksikin, että vieressä on tienvarren syvä oja. Maa on lisäksi kovaa savea.
Siitä huolimatta joitakin lumikelloja tässä kasvaa, mutta ne eivät oikein kukoista eivätkä tuota paljonkaan jälkeläisiä. Ehkä tulevina vuosina, kun maa hiljalleen paranee hitaan humuskerroksen lisäämisen myötä.
Tähän istutin pussin, jossa luki muistaakseni turkinlumikello, mutta tähän nousi sekä turkin- että tähtilumikelloa. Tämä on tähtilumikello: mattalehtinen ja kookas. Ehkä vähiten lemppari lumikelloista, liian tönkkö. Kukatkin jotenkin vailla ilmavuutta.

Vaaleajouluruusut suorastaan viihtyvät mäntyjen alla. Olisivat vähän kauniimpia, jos peurat eivät pistelisi poskeensa kaikkea verkon ulkopuolelle yltävää.

Alussa istutin lumikelloja kaikkialle muualle paitsi muotopuutarhaan, sillä halusin niistä sulokkuutta luonnonmukaisempiin paikkoihin. Vähitellen niitä alkoi ilmestyä muotopuutarhaankin. 
Ilmestyminen on tälle tyypille sopiva sana, sillä minulla ei ole hajuakaan, kuinka tämä on muotopuutarhan kuivimman penkin kuivimpaan reunaan eksynyt. Ja kuka tämä edes on. Kukan ulkomuoto (nuo pulleat ulommat kehälehdet) viittaa tähtilumikelloon, mutta tämä on tosi matala.

Muotopuutarhan kuivin penkki on pyhitetty välimerellisille kasveille kuten laventelille ja keväisille kurjenmiekoille. Nyt siinä onkin niiden ansiosta ihanaa tummempaa ja vaaleampaa sinistä väriä.

Muotopuutarhan takana olevalle kedolle, syreeniaidanteen varjostamaan reunaan, istutin pussin tähtilumikelloa vuosikausia sitten. Siitä nousi muutama turkinlumikello, jotka eivät viihdy lainkaan. Vieläkin löysin sieltä pari lehtiparia, kukkia ei ole vuosikausiin näkynyt. Olisiko liian kuivaa ja sitten tuo heinikko vie maasta loputkin voimat.

Edellisessä kuvassa näkyi etualalla häkki, tässä sitä voi erottaa vasemmassa reunassa juuri ja juuri. Se suojaa erityistä lumikelloa. Lisäksi lumikelloja on metallipenkistä heti vasemmalle.
Muotopuutarhaan olen kerännyt kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex Doubles). Etummaisessa penkissä on 'Dionysus', taempana 'Hippolyta'.

'Dionusys'. Tätä istutin alun perin vain yhden sipulin ja tupas on edelleen pieni, siksi esiintymän päällä on suojahäkki.

'Hippolyta'. Istutin näitä kymmenisen sipulia ja ne ovat nousseet tosi hyvin. Ne kukkivat nyt toista kevättään. 
Greatorex-risteymien kerrannaisuus on peräisin kerrotusta puistolumikellosta, mutta näiden varsi on korkea. Ihastuttavia, siroja ja erityisiä lumikelloja!

Siinä 'Hippolyta' -esiintymä. Vaaleanpunainen mätäs on tähtisahrami 'Roseus'.

Tämä penkki, jossa 'Hippolytat' majailevat, on hankala, sillä se on kuiva viereisen vaahteran takia. Ihmeen hyvin lumikellot silti tässä näyttävät viihtyvän. Vaahtera suo kesällä iltapäivisin varjoa. 
Kuiva varjo ei kuitenkaan ole kaikkien mieleen, enkä ole uskaltanut kokeilla keväisiä kurjenmiekkoja tähän. Voisin kyllä, mikäpä estää kokeilemasta!


Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

24 comments :

  1. Oi, kiitos tästä postauksesta. Voisin laittaakin lumikelloja vähän muuallekin kuin kukkapenkkiin. Hyvä, kun kerroit, mitkä ovat omat kokemuksesi myös viihtyvyydestä kuivassa tai kosteassa maassa.
    Narsissitkin ovat siellä jo kukintavalmiudessa. Ihmeellisen nopeasti taas kevät etenee, kun alkuun pääsee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle hyvästä postausideasta! Olisin itsekin tämän postauksen tehtyäni mennyt saman tien räntäsateeseen siirtämään nuo pari mainittua huonosti menestyvää esiintymää paremmille paikoille, mutta keitinkin liisteriä ja aloin tapetoida eteistä. Nyt näännyn nälkään enkä todellakaan mene siirtelemään mitään lumikelloja :-D
      Kannattaa vain kokeilla erilaisiin paikkoihin, niin ne sopivat paikat löytyvät. Minusta lumikellot ovat hurmaavimmillaan sammaleisella nurmella tai puiden ja pensaiden alla, kunhan ovat kuitenkin sellaisissa paikoissa, joissa kuljetaan ja ne voi usein nähdä. Mutta kukkapenkkikin on ihan kiva. Muistan vain Englannista, kun toimin puutarhurina, miten ne voivat vallata kukkapenkin kokonaan. Mutta ehkä sellainen olisi meillä vain toiveajattelua!
      Jetfire on supernopea kukkatykittäjä!

      Delete
  2. Kiitos, olipa kattava postaus lumikelloista. Nyt tiedän pari paikkaa missä kasvavat minulla tosi kituliaasti, on liian kuiva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa kokeilla siirtoa, kun ovat hengissä kuitenkin.

      Delete
  3. Lumikellot ovat niin ihania kevääntuojia!
    Minä olen myös kokeillut niitä lähes jokaiseen kukkapenkkiin, ja melkein kaikkialla viihtyvät. En tunnista omiani, mutta löytyy noita tavallisemman näköisiä että kerrottuja, eri määrällä vihreää sydäntä näkyvissä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kai se haittaa, pääasia, että niitä on :-) Ihanaa, että viihtyvät!

      Delete
  4. Ihania, raikkahia mättähiä. Mäki oon laittanu melekee kaikki lumikellot samahan penkkihin, ku siinä rupes ensimmääset viihtymähän. Vois tiätysti kokeella muitaki paikkoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvähän niitä on istuttaa paikkoihin, joissa ne viihtyvät. Mutta kannattaa tosiaan kokeilla muuallekin, silmissä siintää sellainen piha, jossa lumikelloja kukkii keväällä vähän kaikkialla :-)

      Delete
  5. Ihania keväisiä näkymiä joka kuvassa:). Niinkuin tiedät niin lumikellot ovat minunkin suuria suosikkejani, ja aikaisen kukinnan lisäksi niitä eivät myyrät tai rusakot syö. Iso plussa. Mä veikkaisin tuota tuntematonta kuitenkin tähtilumikelloksi, koska sillä on sisäkehälehdillä kaksi merkkiä, vaikka hiukan hämää, että sen lehdet eivät näy. Yleensä tähtilumikelloilla on suhteessa aika isot (ja joskus rumat) lehdet. Eivät tosiaan ole siron ilmavia ollenkaan niinkuin SA. Mulla tähtilumikelloista on tullut sekä ihan pikkuriikkisiä, ja toisaalta oikein isoja, kaupan nimettömästä pussista ja sitten niiden siementaimina. Kaikki muut ovat pärjänneet täällä hyvin, mutta turkinlumikello on ollut vaikea, ei saa olla liian märkää, muttei liian kuivaakaan, muuten taantuu helposti. Täälläkin ovat jo suurimmat lumet hävinneet ja on aivan ihanaa kevätaikaa. Huomenna varmaan taas aurinkokin pilkahtaa:). Mukavaa kevään jatkoa sulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis Riihivillan Leena täällä toivottelee.

      Delete
    2. Hei vaan Leena!
      Olet oikea haukansilmä, kun tuossa kuvassa, jossa epäilet tähtilumikelloa, ei edes kunnolla näy ne sisemmät kehälehdet. Olet oikeassa, niissä on kaksi vihreää laikkua ja minustakin tuo on tähtilumikellomainen, vaikkakin matala. Lehdet myös ovat kuin tähtilumikellolla, sekin puoltaa.
      Aika jännä, täällä taas tuntuu turkinlumikello viihtyvän aika hyvinkin. Kiva juttu, sillä tykkään siitä, jotenkin nuo lehdet ovat niin raikkaat ja kukat sirot.
      Mutta parasta on, että lumikelloja on monta ja vähän joka puolella :-)
      Täällä muuten joku kyllä syö lumikelloja, joskus on Flore Plenot pupellettu ja viime vuonna kaikki Hippolytat paitsi yksi. Siksi niillä onkin nyt verkko suojana. Epäilen ylitiheää peurakantaamme syyksi. Syksyn ja talven mittaan olen tiivistänyt peura-aitaani niiltä kohdilta, joista vielä sisään pääsi, tosin täydellinen peurattomuus lienee lähes mahdotonta ilman kolmimetristä muuria. Mutta tosi vähän niitä on nyt tänä keväällä täällä käynyt tuhoja tekemässä.
      Kiitos, ihanaa kevättä sinne teidän satumaiseen puutarhaan myös!

      Delete
    3. Sulla on NIIN hyvä paikka, kun on toisaalta kesäkuivaa rinnettä, ja toisaalta nyt kosteutta tarpeeksi, ihan mahtavaa vaikka mille arkalaisellekin. Mikä siinä on kaikkien viihtyessä! Minäkin tykkään turkinlumikellojen keveydestä, mutta tosiaan vielä niille just sopiva paikka on hakusessa, kun eivät voi niin hyvin kuin jotkut toiset. Täytyy siirrellä jäljelle jääneitä:).
      t.Leena

      Delete
  6. Lumikellot on kyllä kauniita keväällä. Siulla onkin monensorttisia, kauniisti kukkivia. Kauniisti on jouluruususi kukassa, harmi kun pittää peuroilta sekin suojata. Lumikelloja pitäs miunkin lissäillä monneen paikkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumikellot ovat niin ihania, saattavat olla nupussa jo heti, kun lumi päältä vetäytyy, että niitä saisi tosiaan olla vaikka kuinka paljon.

      Delete
  7. Tässä tulikin paljon hyvää tietoa lumikellolle sopivista istutuspaikoista. Ymmärrän nyt paremmin, miksi jotkut valitsemani paikat eivät ole tuottaneet tulosta. Olen joskus nähnyt vanhan talon puutarhassa, omenapuiden välisellä nurmikolla lumikellomeren. Ehkä puut varjostavat sopivasti ja pitävät maan kosteana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nauvon kirkonkylällä on samoin tuollainen ihana vanha piha, jossa hedelmäpuiden alla on lumikelloja vaikka kuinka. Se sattuu vielä osumaan kauppamatkani varrelle, kun on laivan ja kaupan välissä :-) Sellaisen hedelmätarhan kun joskus saisi!

      Delete
  8. Kiva postaus ja lumikelloa on näköjään useampaa sorttia. Minulla on kotona kahta lajia mökillä ei yhtään . Pitää yrittää lisäillä niitä myös mökille mutta minulla on vielä nämä kaikki sipulikukat hakusessa .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumikelloja on satoja, kun ruvetaan kaikki risteymälajikkeetkin laskemaan! Näitä aikaisimpia kukkijoita on joka kevät liian vähän, vaikka kuinka paljon olisi. Saisi olla aivan pihan täydeltä.

      Delete
  9. Taas hyvää tietoa lumikellojen kasvaupaikan toiveista, hyvä juttu. Kaikki ei lajikkeet ovat ihania. Voi kun saisikin niitä lisääntymään ihan kunnon matoiksi. 'Dionusys' näyttää niin suloiselta, toivottavasti alkaa lisääntyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lisääntymisen odottelu on tuskallisen hidasta, mutta onneksi edistystä voi nähdä! Tuo Dionysus on tehnyt joka vuosi yhden kukan aiempaa enemmän, hyvin se toivottavasti voi :-)

      Delete
  10. Kyllä lumikellojen kelpaa siellä, parasta tarjotaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy yrittää ainakin! Melkoista kokeilua tämä on. Onneksi kaikista istuttamistani satseista edes yksi on hengissä ja siitä sitten pääsee jatkamaan sukua.

      Delete
  11. Oi kuinka ne ovatkaan raikkaita ja niin suloisia!
    Olen itsekin niitä istuttanut vaikka minne 'tikanheittoa silmät ummessa' -menetelmällä ja suurin osa on mennyt huti. Tiedän oikeastaan vain yhden varman paikan mistä niitä keväällä löydän.
    Nyt taisinkin saada oivalluksen ja minähän jemmaan niitä syksyllä vähän reilummin vanhojen omenapuiden helmoihin. Toinen hyvä ottipaikka voisi olla vanhan piha-aittamme edessä, siinä on varmasti sopivan kostea, runsasmultainen ja suojaisa paikka, mikä parasta, näkyy tuvan ikkunasta!
    Kannattaa näköjään kokeilla, kyllä kaikelle paikka löytyy! Kiitos tästä ajattelua avartavasta postauksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, tää on ihan huippua kuulla, että sait uusia ideoita! Toivottavasti lumikellot niissä paikoissa kukoistavat. Paras paikka on tosiaan semmoinen, josta se näkyy ikkunaankin! Runsasmultainen kostea paikka on varmasti niiden mieleen.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!