Uutta kivaa

Otin tämän kuvan Hollannissa Appelternin puutarhanäyttelyssä. Ihastuin pieneen pisamaiseen orvokkiin heti. Tämä on perhosrvokki, Viola sororia, lajike 'Freckles'. Kuin pisamia tosiaan, tai pensselillä roiskutettuja violetteja täpliä! Ihailin tätä aikani polvillani maassa.
Yllätys oli melkoinen, kun pääsiäislauantain puutarhamyymälä-kierroksella (huom. olin vain nuuskimassa, en ostoksilla) törmäsin tähän samaan kasviin Plantagenissa. Siellä tämä on tosin virheellisesti nimetty Frecklessiksi, siis vähän niin kuin pisamaton, mutta ei anneta sen häiritä.
Mukaanhan se lähti, monin kappalein! Parin päivän harkinnan jälkeen. Kiitos ostopäätökseen sysäämisestä, Intopii, vaikka siihen ei tarvinnut lujaakaan tuupata. Silti! Nämä olisivat voineet vaikka loppua, ja voi sitä parun määrää sitten.

A lovely small 'Freckles' violet at the Dutch garden festival at Appeltern. And then I found it at a local nursery. Oh bliss!

Pisamaiset orvokit päätyvät talon kulman notkelmaan vaahteran varjoon. Tämä kuva keittiön ikkunasta on otettu viime toukokuun lopussa, vielä ei ole näin vehreää – pakko huomauttaa, ennen kuin joku älähtää.
Ikkunasta vasemmalle oli vielä viime kesänä kaksi betonista kaivon-rengasta päällekkäin, roskien polttopaikka kätevästi paraatipaikalla heti ulko-oven edustalla. Miehen logiikkaa?
Naisen logiikkaa on varmaan sitten se, että ei haittaa, jos asioiden hoitaminen on vähän hankalampaa, kunhan on kaunista. Vaikka romua ja rojua pihallani piisaa kyllä edelleen. Tuon paraatipaikan siivoaminen alkoi viime kesänä ja jatkuu edelleen. Notkelman istutuksiin tulee myös keijunkukkaa, syysvuokkoa ja sitä paketissa tullutta kirjava-lehtistä lehtokieloa, kunhan se ensin kasvaa vähän isommaksi ruukussa.

Mukavaa vappua kaikille!

Iloisia pakettiyllätyksiä

Voi että, posti oli poissaollessani tuonut saaren rantaan vaikka mitä mukavaa! Ensinnäkin, voitin Villikissan arpajaisissa – mikä sen ihanampaa kuin voittaa taitavan tekijän arpajaisissa? Kissapojat saivat valloittavan hiirulaisen, joka on täytetty Sonja-kaunottaren karvoilla! Ooh!

Tajuavatkohan tällaiset leikatut kollit mistään mitään? Meillä näyttäisi olevan asioiden tärkeys-järjestys seuraava: ensin ruoka, sitten vähäpätöisemmät asiat. Lelua kyllä nuuhkittiin, mutta vasta sitten kun vatsat oli täytetty.

Villikissa oli virkannut muutakin kivaa: valkoisen korin ja pari suloista lintua, joita olinkin jo ehtinyt ihastella hänen blogissaan!
Lisäksi posti toi Naukulasta HELMI-pääsiäiskortin, vau! Keräily-harvinaisuus, kuuluu samaan kastiin kuin Helmi- ja Wilma-joulu-postimerkit ja joulukortti. Olen otettu. Kyllä kannattaa liittyä Naukulan faniklubiin. Kortissa toivotetaan hyvää, iloista, rauhallista, aurinkoista, keväistä ja nautinnollista pääsiäistä, ja sellaisia päiviä aiotaan Saari-palstalla viettää vaikka pääsiäinen on ohikin. Kiitos toivotuksesta!

Marian koti ja puutarha lähetti ihanat valkovuokko- ja kieloaiheiset taulut. Maria pahoitteli saniaisaiheiden huonoa laatua, mutta et tainnut Maria tietääkään miten ajankohtaiset ja mieluisat juuri nämä kasvi-aiheet ovat – istutin ensimmäiset valko-, kelta-, aro-, balkanin- ja hämyvuokot sekä kielot tontilleni viime vuonna ja nyt katselen ensimmäistä kertaa niiden lehtiä ja kukkia iloisena uudesta keväästä. Samaan aikaan kuin tämä paketti tuli, toi posti myös juurakkopaketin Englannista; siinä on valkokirjavalehtisen lehtokielon juurakko (kuningassaniaisen ohella). Että osuikin juuri ajan hermoon samoin kuin makuhermooni tämäkin paketti, voi kiitos!

Arovuokko – Anemone sylvestris
Balkaninvuokko – A. blanda
Hämyvuokko – A. nemorosa 'Robinsoniana'
Keltavuokko – A. ranunculoides
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Terveiset kotoa

Puuh, viimein kotona. Kevään kiireet helpottivat hetkeksi. Tämä onkin vuoden kauneinta aikaa, kun kiurunkannukset värittävät nurmen ja pensaiden alustat violetillaan. Nurmi kaipaisi paikoitellen jo ensim-mäistä leikkuuta, mutta eihän näitä raaski.

The little corydalis colour the lawn violet. Corydalis solida is a native.

Posti on tuonut yhtä sun toista kivaa yllätystä, niistä sitten erikseen!

Vahtijänis on työskennellyt ja tulppaanit saaneet kasvaa rauhassa valvovan turvan alla.

Se jouluruusu, jonka nuput paljastuivat heti lumen vetäytyessä, kukkii nyt mahdottoman kauniisti. Tähän paikkaan tulee jonkin verran niitä lisää, mutta tämä on oikeastaan kevätesikkopaikka enkä halua häiritä niitä liikaa.

Tämä yksilö vain komistuu vuosi vuodelta!

A spring garden is the best there is. My hellebore is getting better each year. What a colour, I love it!

Keisarinpikarililja valmistautuu pikku hiljaa kukkimaan.

Kaikki on hujan hajan, mutta se ei haittaa kun kiurunkannukset kukkivat!

Kukas se sieltä sahanpurukasasta kurkistelee? Tätä en olisi uskonut: samettihortensia on hengissä ja availee lehtisilmuja! Jiihaa! Jippidii, titityy, vuuhuu!!!

I would have never thought: The Hydrangea aspera ssp. sargentiana is alive! I thought it was super tender. And this was such a winter. All it had by way of protection was a small pile of sawdust, added rather late. I'm in awe.

Toin tullessani kevään aikana kertyneet taimiostokset: muun muassa amerikankulleroita, lisää jouluruusuja ja vaaleanpunakukkaisen 'Oakleaf'-rönsytiarellan.

These are some of the plants I bought this spring from Stockholm, Helsinki and Holland and will plant these coming weeks into a very international flower bed... I never seem to get my hands off the digging fork!

Amerikankullero – Trollius laxus
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Samettihortensia – Hydrangea aspera spp. sargentiana
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä

Neljäs kansio

Elina Memento morista heitti kuvahaasteen!
Se kuuluu näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

Tämä aiheutti ongelman. Kuvat tällä eniten käyttämälläni kannetta-valla eivät ole kansioissa, vaan iPhoto-ohjelmassa. Kuvia on myös toisella kotikoneella, kahdella ulkoisella kovalevyllä ja lukemattomilla cdillä ennen kovalevyjen aikaa. Miltä niistä valitsisin neljännen kansion?
Päätin laskea näin: jos cd:t ovat 1, ja ulkoiset kovalevyt 2 ja 3, niin kotikone on 4. Sieltä neljäs kansio on nimeltään brändö 06_04_2007 ja neljäs kuva tämä:

2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.

Meille oli toimis-tolle tullut uutta Kekkilän koriste-katetta, tätä myydään edelleen nimellä jään-sininen. Ihan kivaa lasimurskaa, joka näyttää varsin pirtsakalta keltaisten narsissien kanssa.

Kansion nimi brändö tulee kuvaus-paikasta: lapsuu-denkodistani, joka oli Helsingin Kulosaaressa eli Brändössä. Keväällä 2007 vanhempani vielä asuivat lapsuudenkodissani, joka oli rivitalo. Isä kuoli suorilta saappailta elokuussa 2007.

Kodin sisääntulorappusten molemmin puolin oli raskaat valurautaiset uurnat. Niihin istutimme milloin mitäkin vuodenaikaan sopivaa. Merkillisin oli talvi 2007-2008, jolloin hankin jouluaatonaattona kukka-kaupasta jouluruusuja ihan vain siksi, että olisi hetken ajan vähän kauniimpaa – meillä kaikilla oli aika ankea joulu kun isää ei yllättäen enää ollut.

Istutin jouluruusuja kohmeiseen multaan rauta-ruukkuihin, sulattaen multaa kaatamalla siihen vedenkeittimestä kiehuvaa vettä. Oikein mietin, että tästä pitäisi ottaa kuva: Älä kokeile tätä kotona. Mitenköhän joulu-ruusut selviävät a) kiehuvasta mullasta b) talvesta yli-päätään, kun ovat tuotu jostakin Hollannista? Talvi oli niin lauha, että jouluruusut kukoistivat ja kukkivat koko talven huhtikuulle saakka! Tämä kuva on otettu 14. helmikuuta 2008.

4. Haasta neljä bloggaajaa jatkamaan haastetta.
Tämä on aina sama ongelma... tuntuu että niin monella on jo kiertänyt tämä enkä halua ketjukirjeitäkään ikinä jatkaa toisten riesaksi... vaikka näihin on kieltämättä aika hauska vastata...
Haluaisin kuitenkin lähettää tämän edelleen Seijastiinalle, jolla on kauniit ja luonnonläheiset blogit!

Matkalaukkukissa

Kun matkalaukku oli purettu, löysin sieltä vähän isomman version matkakissasta. Ransu asettui vaanimaan Mustia, mutta Musti lähtikin pinkomaan toiseen suuntaan.

Coming back home and unpacking.

No, ei se mitään. Tutkitaanpas mitä täällä nurkassa on...

Pian tutkimusretkeilijää alkoi nukuttaa.

The traveller soon felt sleepy...

Laatuseuraa

Nyt minun on tunnustettava, että minulla on matkaseurana Musti ja Ransu -korvikkeet. Ostin ne syksyllä Pietarin-laivalta, jo menomatkalla, kun oli niin kova ikävä. Tässä kissankorvikkeet ovat matkalaukussa, jota pakkasin Hollannin-matkaa varten.

Kissankorvikkeet amsterdamilaisen hotellin yöpöydällä.

Niillä on ihan samantapaiset ilmeetkin kuin Mustilla ja Ransulla. Nämä ovat WWF:n pehmoleluja.

Kotona kissan-korvikkeet asuvat kaupunkikodin makuuhuoneen pöydällä. Koska olemme jumissa kaupungissa odottamassa kesärenkaiden vaihtoa, olin kutsunut pojille (ja minulle) seuraa, kaksi kissojen päälle ymmärtävää vierasta: Naukulan Mamman ja Zepan!
Oi että, tänään sai leikkiä, kehuja ja hellimistä, uusia lelujakin! Kyllä nyt kelpaa odottaa vielä pari päivää siihen asti, kunnes pääsee myyrähommiin. Kun vain vieraat tulisivat heti huomenna taas! Musti heräsi jo päikkäreiltä ja on taas valmiina leikkimään.

Amsterdamin kasvitieteellinen

Vien teidät lukijat vielä Amsterdamin kasvitieteelliseen puutarhaan, joka oli Hollannin-matkani kohokohtia, vaikka se ei kuulunut yhteiseen ohjelmaan (Viheraluesuunnittelijat ry:n hienosti järjestämä matka). Kasvitieteellisen eli Hortus Botanicusin vanhassa orangeriassa oikealla on kahvila, jossa tarjotaan luomuruokaa. Vasemmalla nykyarkkitehtuuria edustavat kasvihuoneet.

The Hortus Botanicus Amsterdam – I love it!

Kasvihuoneen subtrooppisessa huoneessa pulppuaa vesi ja sen vierellä kukkii eteläafrikkalainen käenkaali Oxalis purpurea.

Aavikkohuone on aivan kanavan vierellä. Siellä on rauhallinen tunnelma.

Ulkoalueen käytävä on hauskasti reunustettu rönsyansikalla.

Vaikuttava palmutalo täyttää ensi vuonna sata vuotta. Siellä on satoja vuosia vanhoja käpypalmuja: niin vanhoja, että Linné on tutkinut samoja yksilöitä!

Alppiruusut kukkivat kanervakasvien alueella.

Puiston vanhimmassa osassa kasvikokoelma on säännöllisen puolikaaren muodossa, puksipuureunuksien sisällä. Tulppaaninäyttely on paikallaan toukokuun loppuun saakka.

Hortus Botanicus Amsterdam
Plantage Middenlaan 2a
www.dehortus.nl

Naipokin terveiset ja syreenejä

Syntympäivälahja-adoptionorsuni Naipokin kuulumisia tulee sähköpostiini kuukausittain The David Sheldrick Wildlife -säätiöstä. Tässä uusin kuva Naipokista leikkimässä risulla. Se meni heti tervehtimään itävaltalaista kuvausryhmää, joka oli tullut kuvaamaan säätiön norsujen kuntoutuskeskusta. Keskus ottaa vastaan orvoksi jääneitä poikasia ja vammautuneita tai sairaita yksilöitä, hoitaa tai kasvattaa ne ja sijoittaa aikuistuneet/ kuntoutuneet yksilöt keskusta ympäröivään Tsavon kansallispuistoon. Naipoki oli jäänyt orvoksi ja pudonnut kaivoon, mistä se pelastettiin vain noin kolmen kuukauden vanhana.

My birthday elephant at the The David Sheldrick Wildlife Trust, Naipoki, is doing well and being active.

Tässä ei nyt voi tuoksutella, miltä mutakylvyn ottanut fantinpoikanen tuoksuu (varmaan ihanalta ❤), siispä jatkan muissa tuoksuaiheissa.

Keukenhofin puistossa Hollannissa on monta paviljonkia, yhdessä niistä esitellään muun muassa syreenilajikkeita sipulikukkien ohella. Tässä Syringa × hyacinthiflora 'Maiden's Blush'.

Jalosyreeni 'Marechal Foch'

Jalosyreeni 'President Lincoln'. Taidanpa perustaa syreenipuiston... tässä on aivan ihana, vanhat posliiniastiat mieleen tuova vaalea sini!

Vauvakuvia

Lukijoiden pyynnöstä: hylje-Ransu, ikä kaksi viikkoa!
Cougar's-kissala lähetti ystävällisesti Ransun vauvakuvia, näitä kaikkia en itsekään ollut nähnyt. Tämä kuva oli Cougar'sin nettisivuilla silloin kun etsin Mustille pikkuveljeä, ja tämän kuvan avulla Ransu porautui heti sydämeni syövereihin. Naapurini mielestä Ransu on tässä kuvassa ihan hylkeen näköinen.

Piip!

Punnerrus

Tässä kuvassa Ransu on vasta kahden päivän ikäinen. Häntä on jo tunnusomaisesti pystyssä.

Ransun äiti Edda on kaunis musta leidi. Eddan kainalossa tytöt Lupe (nykyään Ilona) ja Pamsu, Ransu mönkii oikeanpuolimmaisena.

Siskot ja veli: vasemmalla Lupe (Ilona), keskellä Pamsu ja oikealla Ransu.

Ja jottei unohtuisi: näin komea kaksi-vuotias kollipoika Ransusta on tullut ❤

Hyvää pääsiäistä!

Ennen julkaisematonta

Ilona H Ilonan kammarista lähetti Saaripalstalle tunnustuksen!
Tehtävänä on etsiä 3–5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästä ja kertoa vähän niistä.

En tällä kertaa lähtenyt etsimään vanhoja kuvia, vaan otin otannan ihan tuoreimmasta päästä:

Olen toivoton kasvihamstraaja. Tässä kevään messujen satoa kaupunkiparvekkeellani. En ole vielä vienyt näitä saareen, kun kelirikon takia ei ole päässyt autolla perille.
Pihani ei ole hieno, kuten alan ihmiseltä voisi odottaa. Se on a) korjausrakennustyömaa ja b) kokeilutanner. Ostan uutta ja erilaista, vähän kerrallaan, enkä ole toistaiseksi laittanut massaistutuksia. Pidän perennoista valtavasti, siinä yksi syy miksi minulla ei ole helppohoitoisia pensasmassoja. En halua niitä.
Nyt löysin Hollannista vaaleanpunakukkaisen rönsytiarellan 'Oakleaf', jossa on hennon vaaleanpunaiset kukat ja pronssinväriset nuoret lehdet. Tummakurjenpolvi 'Samobor' tarttui hihaan myös, sillä on voimakkaan tummaläikkäiset lehdet. Näitä kasveja saa itse asiassa Suomestakin, esim. mainiolta Särkän perennataimistolta, mistä tuntuu löytyvän mitä vain. Mutta tähän asti ei ollut tullut vastaan.

Hoidan istutukset useimmiten keittiön lavuaarissa. En nimittäin ole innokas ruuanlaittaja, vaan tämä on mielestäni syy miksi keittiöissä on lavuaarit. Toinen syy on esim. värjättyjen lankojen huuhtelu.

Minulta kysytään todella usein, miksi olen muuttanut syrjäiselle saarelle. Minusta siihen on vaikea vastata, yhtä vaikea kuin toiseen yleiseen kysymykseen miksi lähdin ulkomaille opiskelemaan. Ööh, no, siksi kun halusin? Riittääkö se selitykseksi? Halusin myös vanhan talon jota joku ei ole pilannut remontilla esim. vaihtamalla ikkunat, jalka-listat, lattialankut tai poistamalla tuvan kiinteät penkit.

Aiemmin en välittänyt pitkäkarvaisista kissoista, vaikka tietenkin kaikki kissat ovat ihania. Mielestäni lyhytkarvainen maatiainen oli kissoista hienoin. Sitten tuli Viljo joka muutti kaiken. Viljo oli... adjektiivit eivät riitä... Viljo. Legenda jo eläessään. Kaveri, enkeli, riiviö, läheisriippuvainen, hassu, epäluuloinen, seurallinen, laiska mutta salamannopea, jääräpää ja kekseliäs, joskus jopa tuntui että huumo-rintajuinenkin.
Viljo tuli aluksi hoitoon, mutta kun se jäi enkä olisi enää voinut siitä luopuakaan, aloin ottaa selvää pitkäkarvaisista roduista, sillä Viljon luonne oli niin erilainen kuin kenenkään aiemmin tapaamani kissan. Viljo ei ollut rotukissa, vaan pitkäkarvainen maatiainen, pentueensa ainoa, jonkun pitkätukka-kulkurikollin aikaansaannos Vaasan saaristosta. Norjalaisissa metsäkissoissa ja siperiankissoissa kuulosti olevan samantyppisiä piirteitä kuin Viljossa.
Kun Viljo traagisesti kuoli ja huomasin, että olimme Mustin kanssa molemmat täysin maamme myyneitä, piti löytää uusi perheenjäsen. Silloin löytyi pieni Ransu, norjalainen metsäkissa. Ransua piti odotella muutamia viikkoja, jotta se tuli luovutusikään. Ransu on kaikkea mitä toivoin ja paljon enemmän. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että se on Viljon pikkuveli. Nyt en varmaan enää ikinä voi elää ilman pitkä-karvaista kissakaveria.

Tunnustus kuuluu antaa eteenpäin kolmelle blogille, haluan antaa sen näille:
Paavo ja Harmi, ihanat komeat kissapojat
Marian koti ja puutarha, yksi pitkäaikaisimmista blogiystävistä jonka blogissa on aina yhtä ihanaa, vielä ihanampaa kuin Strömsössä :-D
Virveriikka, mahdottoman kaunista, luovaa ja tuotteliasta käsitöiden tekoa ja välillä vähän muutakin

Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Tulppaanimaa

Naapurini on istuttanut satamäärin tulppaaneja omenatarhaansa puiden alle. Parimetrisen verkkoaidan sisällä niin omput kuin tulppaanitkin ovat turvassa kauriilta ja jäniksiltä.
Tällaiseen tulppaanijuhlaan kannattaa istuttaa sekä aikaisin, myöhään että siltä väliltä kukkivia tulppaaneja, jotta loisto on mahdollisimman pitkäkestoinen. Tämä kuva on viime toukokuun puolenvälin tienoilta, kukassa ovat varhaisimmat ja keskivarhaiset lajikkeet.

Kävin ottamassa varaslähdön kevääseen tulppaanien maassa. Tässä näkyy narsissi- ja tulppaaniviljelmiä Lissessä. Kukkia kasvatetaan sekä leikkokukiksi että sipuleita varten. Kanavien ympäröimät kukkapellot ovat vaikuttava näky, joista kesällä tai syksyllä Hollannissa vierailevalla ei ehkä ole aavistustakaan.

Greetings from Holland, it is lovely to see Dutch parks and gardens in full bloom when there was still quite much snow as I left Finland. As I came back the snow was nearly gone. Trip worth doing then!

Alppiruusutkin aloittelivat mukavasti kukintaa. Tämä kukkii Keukenhofin puistossa Lissessä.

Keukenhofin puistossa on myös kukin täytetty autonromu. Konepellin alla tuoksuvat perunanarsissit.

Amsterdamin puistoissa, puutarhoissa ja teiden varsilla kukkivat magnoliat täyttä häkää.

Rijksmuseumin sisääntulopiha on barokkipuutarha. Matalat aidat ovat puksipuuta ja kartiot valkopyökkiä.
Riksmuseum on kiinni vuosikausia kestäneen ja venyneen remontin takia, mutta tärkeimmät kansallisaarteet ovat näytillä yhdessä siivessä. Siellä ovat myös kaksi kenties maailman vanhinta nukketaloa 1600-luvun lopulta. Ihanalla kevätsäällä ei museoissa jaksa kierrellä oikeastaan yhtään, mutta puolisen tuntia hurahti nopeasti nukketaloja ihastellessa: täynnä ihanuuksia minimittakaavassa ja samoista materiaaleista tehtyinä kuin suurikokoiset esikuvansa!
Rijksmuseumissa ei saa kuvata edes ilman salamaa ja harmikseni museokaupassa oli vain krääsää eikä edes ainuttakaan postikorttia nukketaloista, puhumattakaan mielenkiintoisista miniatyyreistä.

Amterdamin kasvitieteellinen puutarha on maailman vanhimpia: 1600-luvulta, kuten nukketalotkin. Puutarhan alkuperä liittyy Euroopan suuren ruton jälkeiseen tarpeeseen kasvattaa ja tutkia lääkekasveja. Puisto on vanhan kaupungin laidalla ja siten pieni, mutta ei millään muotoa vähäpätöinen. Ulkoalueilla saattoi nähdä herkullista aluskasvillisuutta puiden alla; tällaista kerroksellista, luonnonmukaista istutustaidetta voi ihastella Amsterdamin puistoissakin.
Kuvan keskellä kukkii ainakin minun pihallani yleinen rikkaruoho keltamo; se ei ole meillä kotoperäinen kasvi, vaan muinaistulokas. Se on vanha lääkekasvi, tosin nykyään myrkylliseksi mainittu. Keltamon ympärillä kukkivat valkokukkaiset kiurunkannukset, jouluruusut ja siniset apenniinienvuokot.

Kukassa olivat myös kirsikkapuut, koristeomenat, pallerokerriat ja raunioyrtit, tässä kaikki yhdessä. Joskus tuntui siltä, että silmät eivät kestä näitä kaikkia kukkia samalla kertaa.
Hmm, makuja on monia. Minun silmissäni ylläolevan kuvan metsäpuutarhamaisuus on monin verroin kauniimpaa kuin tämä kukkatykitys, jota sai ihailla Appelternin puutarhanättelyssä.

Toiveenani oli tuoda kevät tullessani Suomeen ja tänä aamuna olikin mukava huomata lähes kaikkien lumien sulaneen! Tänään näin vuoden ensimmäisen västäräkin.

Apenniinienvuokko – Anemone apennina

Jouluruusu – Helleborus
Keltamo – Chelidonium majus
Kiurunkannus – Corydalis
Pallerokerria – Kerria japonica 'Pleniflora'
Raunioyrtti – Symphytum