Länsireunan lempparinäkymät

 Ihan ensiksi hyvät uutiset kaikille Mustipantterin ystäville: hän on täysin kunnossa! Kävimme tänään vielä lääkärissä, kun lääkäritäti halusi katsoa varmuudeksi, mutta Mustin mielestä visiitti oltaisiin voitu jättää tekemättäkin. Se on jo syönyt kaikkien menetettyjen päivien edestä, pahaa oloa ei enää ole ja viime yönä tuli kiinteä kakka.

Sitten tontin länsireunalle, josta on muodostunut vähitellen ihana kivimuurin, pensaiden ja puiden ansiosta. Tämä postaus on pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, viimein ennätän.

Näkymät alkavat olla kivat. Huussin edustalle ruskopenkkiin näkösuojaksi istutettu rusotuomipihlaja on jo parimetrinen.

Kestää vielä hetki ennen kuin se tuo yksityisyyttä huussille, mutta on se kiva jo nyt.

Tontin länsireunalle rakentamani kivimuurin eteen istutetut pensaat alkavat myös olla jonkin kokoisia. Tästä kultaherukasta olen todella iloinen, se on jakopala yhdestä vanhasta pihasta.

Tässä näkymä vastakkaisesta suunnasta, ylärinteestä huussilta alas päin. Värit olivat niin kauniit, kun vaahteran ja kultaherukan kukinnat osuivat sävykkäästi yhteen.

Kultaherukan viereen on puoliksi vahingossa tullut sinisiä ja keltaisia kukkia, jotka sointuvat kivasti yhteen. Koska vihreää on eniten, ei kokonaisuus ole yhtään räikeä (Ruotsin lippu). Siirsin tuohon myös 'Tahiti' -narsissin, joka oli jotenkin liian voimakkaan värinen jokaiseen paikkaan, siirsin sitä monta kertaa. Nyt se on kotonaan. Kevätesikko on tähän ihan itsekseen tullut.

Sinisten helmililjojen lisäksi lisää sinistä tähän tarjoilee turkinkaihonkukka 'Starry Eyes'. Olen suojannut nämä talveksi, sillä aiemmat yritykset osoittivat turkinkaihonkukan kuolevan melko varmasti, jos sitä ei suojaa. Koska suojaaminen on älyttömän helppoa: vain joku vanha pipo kasvin päälle, kannattaa se todellakin.

Kultaherukka jää juuri kuvasta vasemmalle, portista alaspäin kasvavat niiden serkut ruusuherukat kaksin kappalein.

Ruusuherukka on loistava pörriäiskasvi, kuten kai kaikki herukat ja karviainen.

Lisäksi se on satumaisen ihanan värinen. Ruusuherukoiden yllä kasvaa sirotuomipihlaja, tämä kokonaisuus tuli istutettua aivan liian tiheään, mutta vahinkoa ei enää voi korjata.

Ruskopenkki rusotuomipihlajineen oikealla edessä, sirotuomipihlaja vasemmalla ruusuherukoiden takana. Sävyeroa on ihan vähän.

Sävyistä puheen ollen: ruskopenkissä lehteen tuleva japaninvaahtera 'Enkan' ja 'Brown Sugar' -tulppaani. Aah!

Anteeksi vain, tykkään näkymästä ja väreistä niin paljon, että tästä on hyvää vauhtia tulossa maratooni. Taas.

Tai olisiko karvapäärynä kuitenkin vielä kivempi näkymä.

Ihan alas portin pieleen havittelen brittityylistä narsissien ilotulitusta ohikulkijoiden ja portista tulijoiden iloksi. Tulos on vielä harva, mutta ehkä vähitellen.

Toisella puolen porttia on vielä harvempaa, istutin tänne vain muutaman hassun narsissin. Täytyy istuttaa syksyllä paljon lisää!

Aloin raivata alarinteen reunaa vasta viime kesänä, aiemmin olin istuttanut pensaita, mutta niiden alla oli ruohikkoa/heinikkoa. Ajattelin vähitellen lisätä sinne maanpeittokasveja ja joitakin jo laitoin. Yksi niistä on ystävän kasvattama oravanmarja Maianthemum dilatatum.

Alhaalta portilta käsin näkyy paahdepenkin päässä kasvava marjaomenapensas 'Marleena', sekin alkaa jo näyttää puulta. Se on leikattu yksirunkoiseksi.

Pakko jatkaa vielä ylärinteeseen huussin vierelle, siellä on niin tavattoman kaunista näin keväisin, kun kevätesikot kukkivat.

Täälläkin japaninvaahtera puhkeaa lehteen, lajike on 'Osakazuki'. Aivan ihana yhdessä kalliokielon kanssa, vaikka kuvittelinkin, että japaninvaahterasta kasvaisi parimetrinen ja kalliokielot olisivat sen alla!

Kirjavalehtisestä 'Dawson's White' -rotkolemmikistä on enää muutama lehti kirjavana, mutta se ei haittaa, on tämä nätti kokonaan vihreälehtisenäkin. Lisäksi tämä on tuottanut vihreälehtisen siementaimen vähän alemmas rinteeseen.

Värimaailma kaunistui, kun poistin 'Robinsoniana' -hämyvuokon pois tarhavarjohiipan vierestä. Vuokon merkillisen violetti kukka (en ole ihan varma, onko se edes kaunis) ei mitenkään käynyt yksiin vadelmanpunakukkaisen varjohiipan kanssa. Sen takana muuten kasvaa hentoisempi mutta korkeampi, oranssikukkainen vaskivarjohiippa.

Kirjavat lehdet kuuluvat 'Daphnis' -rohtosuoputkelle, siinä on kaunis kasvi.

Minun piti kirjoittaa tarhajouluruusuistakin vielä erikseen, mutta en ole ehtinyt. Tässä vihreäkukkainen huussin takana, sen edessä ihana voimakkaan sininen kaitaimikkä 'Blaues Meer'.

Tämä kuva esikkopellosta on oikeastaan Hiidenkiven puutarhan Minnalle, sillä kaivoin hänen siementaimensa tästä ja toivon niiden olevan samanvärisiä kuin tuo viininpunainen.

Kurkataan vielä ihan nopsaan punaiseen villiin penkkiin. Ransu esittelee, että sen lähellä on tosi paljon punaista muutenkin: huussi ja vanhan talon länsipääty ja ylärinteessä vielä naapurin piharakennus.

Punaisen villin penkin keväinen värimaailma on minusta tosi ihana. Retro.

Keisarinpikarililjoissakin pörräsi kimalaisia, niitä oli hauska tarkkailla retkeilemässä kukkatötteröstä toiseen.

Istutin ihan ylös Rivendelliin syksyllä narsisseja, mutta siellä ei vielä ole kovin paljon muita istutuksia. Tässä kukkivat etualalla 'Bell Song' ja taustalla vanhasta pihasta saatu ihanan värinen narsissi, kenties 'Flower Record', joka on klassikkolajike vuodelta 1943. 

Narsisseista puhuttaessa on ihan pakko kurkistaa myös hobittipenkkiin, joka on vanhan talon päädyssä. Siellä kukkii 'Bilbo'.

Jos pidänkin näkymistä ylä- ja alarinteeseen pitkin pihan länsilaitaa, on näkymä suoraan länteen myös ihana etenkin ruusuherukoiden, tuomipihlajien ja kirsikoiden kukkiessa. Kaukana kylällä näkyy imeläkirsikka. 

Ransu istui erittäin kuvauksellisesti kivimuurin päällä portin vieressä, mutta heti, kun se havaitsi mamman lähestyvän, sen piti tulla alas kohti mammaa.

Niinpä loppuun kuva Ransusta kuistillaan ilta-auringossa, taustalla ne ruusuherukat.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kaitaimikkä – Pulmonaria angustifolia

Kalliokielo – Polygonatum

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kevätesikko – Primula veris

Kultaherukka – Ribes aureum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum

Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

Toukokuun kalenteripantteri

 Kalenteripoikana on Musti, joka täyttää näinä päivinä 15 vuotta. Se on ollut erittäin terve kissa, mutta nyt meillä oli terveyshuolia.

Musti on reipas poika, joka hoitelee myyrät niin omalta kuin naapureidenkin pihoilta.

Se esittelee lehteen puhkeavaa pyökkiä, josta pitäisi tulla pensasaitaa. Tästä jo hyvän kokoiseksi kasvaneesta pyökistä myyrät olivat kalunneet talven aikana ison osan kaarnaa tyveltä, mutta eivät aivan ympäri. Toivottavasti tämä selviää.

Aika usein tarkkailen Mustia ikkunasta käsin, sen touhuja on mukava seurata. Yksi sen lempipaikoista on kaivon kannen päällä, siitä näkee moneen suuntaan.

Vielä mukavampaa on kiertää pihaa Mustin kanssa. Samalla voi ihailla, miten se haistelee ja tutkii jokaisen heinätuppaan ja lautakasan myyrien varalta.

Täällä ei rilluttele kukaan myyrä minun huomaamattani!

Eilen aamulla Musti oksensi kirkasta nestettä. Aloitin matokuurin. Musti vetelee niin paljon myyriä, että arvelin Mustin vatsaoireiden johtuvan niistä. Sillä ei ollut oikein ruokahaluakaan, ja sitten tänään alkoi tulla ripulia, jossa oli hitunen verta. 

Lähdimme eläinlääkäriin.

Lääkärissä otettiin kokeita ja todettiin, että Mustilla on hirvittävä anemia. Kiidätin Mustin eläinsairaalaan päivystykseen. Tilanne oli kriittinen: Musti tarvitsisi tehohoitoa, ehkä verensiirtoakin. Tutkimuksessa selviäisi paremmin.

Jonkin verran myöhemmin sairaalasta soitettiin: uudessa verenkuvassa kaikki olikin normaalia. Ainakin verihiutaleilla on tapana klimppiytyä eikä yksi verinäyte ole välttämättä luotettava. Tämä me oikeastaan jo tiedettiin yhdestä Ransun verikokeesta, mutta en osannut sitä nyt ajatella enkä epäillä.

Nyt Musti on kotiutunut, sille on annettu pahoinvoinninestolääkettä ja ruokahalua lisäävää lääkettä. Sillä olikin jo nälkä kotiin palatessaan. Mutta edelleen se ei kovin paljon syö, joten jatkan varmaan sen pakkoruokintaa ruiskulla, onneksi se antaa tehdä sen (ja kaiken muunkin, röntgenit sun muut voi tehdä ilman rauhoitusta). Juonut se on koko ajan ihan hyvin. Toivotaan, että olo kohenee ja ruokahalu paranee. Pieni verimäärä ulosteessa voi johtua siitä, että maha on ripulilla, joten sitäkin tilannetta tarkkaillaan edelleen.

Olemme Mustin suureksi harmiksi kaupungissa. Myyrästämään ei pääse. Mamma syöksyy tarkkailemaan jokaista vessakäyntiä, ei mitään yksityisyyttä. 

Onneksi täällä kävi kuitenkin Mustin hyvä ystävä, lapinporokoira Lávvi.

Lávvin vesikippo on asiallisen kokoinen.

Musti viettää mielellään aikaa panttereiden kaupunkiresidenssin parvekkeella. Onhan siellä kaikenlaista vihreää, vähän kuin kotona.

Mamman suureksi iloksi (sen lisäksi, että Musti ei olekaan kriittisessä tilassa!) on se, että Haworthiopsis limifolia 'Spider White' on tehnyt kukkavarren ja pääsin näkemään sen kukat! Ne ovat mitättömän pienet, mutta hyvin söpöt ja tuoksuvat vienosti ihanalta.

Viime vuonnakin tämä kukki, mutta olin silloin poissa ja kaupunkiin tultuani huomasin ohikukkineen, jo kuivuneen kukkavarren. Se harmitti, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, miltä kukat näyttävät. Nämä oli kiva päästä näkemään. Vaikka Musti ei niin arvostakaan.

Haworthiopsiksen pääasia on sen lehtiruusuke, joka on näin hieno.

Toivomme pantterin kanssa kuitenkin, että pääsemme pian kotiin ja että sielläkin pääsisimme näkemään monia niitä kukkia, jotka olivat nupulla lähtiessämme.

Pyökki – Fagus sylvatica

Kauniit koiranhampaat ja muita metsäpenkin iloja

 Katsastetaan ensin katajapenkki, siitä on vähitellen kehittynyt oikein kiva. Alussa tässä oli vain iso korkea kataja ja sen alla roskienpolttotynnyri. Maasta nousi paljon lasinsirpaletta ja metalliromua, mutta multa oli kuitenkin kuohkeaa, suorastaan erinomaisen tuntuista.

Katajapenkkiin paistaa aurinko vain aamupäivällä. Kun katajasta muutama talvi sitten raksahti poikki pari paksua, vinoa runkoa, vapautui sen viereen runsaasti tilaa.

Kultatesmat viihtyvät tässä tosi hyvin, ovat tehneet siementaimiakin. Ilokseni löysin tästä myös valkokukkaisen helmililjan, vaikka en tietääkseni ole istuttanut mitään helmililjoja tähän. Useinhan noita pikkusipuleita siirtyy, kun kasvien paikkoja vaihdellaan.

Illan hämyssä otetussa kuvassa näkyy, kuinka kultatesmat hehkuvat. Siinä on todella kaunis heinä! Kasvatin nämä siemenestä ja viihtyessään kultatesma tosiaan tuottaa siementaimia, mutta ei varmaan ikinä riesaksi asti. 

Näin kultatesmaa ensimmäisen kerran Wisleyssä, missä sitä oli metsäpuutarhamaisessa kohdassa puiden alla. Satumaisen kaunis kellanvihreä heinä kasvoi kevyen harvoina tuppaina muun kasvillisuuden lomassa. Kultatesma on juuri sellaisena yksi kauneimmista heinistä.

Kultatesman kellanvihreät lehdet sointuvat ihanasti herkkiin varjopaikan kasveihin, kuten tässä purppurapikkusydän 'Aurora' – ihastuttava nimeä myöten.

Taustalla häämöttää marhanlilja, tässä kasvavat ovat haalean oranssinsävyistä lajiketta 'Guinea Gold'.

Lisää vaaleankeltaista tulee ternivuokosta, joka viihtyy tässä silminnähden loistavasti. Se on kiva yhdessä kermanvaaleankirjavan 'Hadspen Cream' -rotkolemmikin kanssa.

Muita penkin herkkuja on punakolmilehti.

Tämä kuva on Rikkaruohoelämää-blogin Betweenille, sillä keskustelimme siitä, miltä syksyllä kukkivien myrkkyliljojen lehdet näyttävät. Aika moni ei nimittäin tiedä, mitä nämä maasta nousevat lehdet oikein ovat ja kenelle kuuluvat. Pienemmillä syysmyrkkyliljoilla on maltillisemmat lehtitupsut, mutta kookkaampien loisto- ja tarhamyrkkyliljojen ja rotevien risteymälajikkeiden, kuten tämä 'Lilac Wonder', lehtiruusuke on melkoinen tursas.

Kah, mitähän tursaan nielusta löytyy? Siellähän on siemeniä! Toivon, että itäviä sellaisia – myrkkyliljavauveleita odotellessa.

Metsäpuutarhapenkit jatkuvat mäntyjen ja vaahteran alla. Täällä on tulossa kukkaan helmililja 'Mountain Lady', joka nousi niin myöhään, että ajattelin viimein löytäneeni paikan, jossa helmililja ei viihdy. Onneksi ei niin ollutkaan. Kuivaa tässä on, mutta ihan hyvin tuo näyttää pärjäävän.

Taustalla näkyy kivan värinen imikkä 'Victorian Brooch'.

Ransu saapuu esittelemään. Edelliset kasvavat heti Ransusta oikealle.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver' on hyvä väripari viileänsävyiselle helmililjalle, niitä kasvaa tämänkin vieressä.

Siinä viihtyy myös vaaleamunkinhuppu, joita istutin pussista pari juurimötikkää ajat sitten ajatellen, että ne eivät varmana ole talvenkestäviä. Ovat kuitenkin osoittautuneet kestäviksi, molemmat ovat yhä elossa noin kymmenen vuoden jälkeen, ja vähän runsastuneetkin. Näissä on hienot lehtien kuviot.

Vähän edempänä on mysteerinarsissi. Näyttäisi olevan 'Orangery' – voi olla, että tämä tuli samassa kuormassa kun siirsin tarhakalliokieloa huussin vierestä tänne. Siellä tätä nimittäin kasvaa. Oli ehkä tarkoituksellinenkin siirto, sillä tähän totisesti saisi tullakin enemmän narsisseja, niitä ei ole kuin pari vaivaista vartta. 

Tämän juurelta nousee kiinnostavia versoja. Sain viime kesänä pari tikankonttia ja istutin ne multiin. Toinen meni katajapenkkiin, sieltä ei nouse ainakaan vielä mitään, mutta tämä toinen näyttäisi nousevan. En pidä tikankontteja erityisen kauniina, mutta kun nämä nyt sattuivat postipaketissa tulemaan, ei voinut kompostiinkaan heittää!

Vähän pidemmällä, jo lähempänä vaahteraa, nousee tertturotkokielo, tuo kauniinvihreä pehko oikealla. 

Vaaleat kukat ovat koiranhampaita, metsäpuutarhan kaunottaria.

Tästä päästään yhteen ihastuttavimmista keväisistä kasvipareista puutarhassani: valkokukkainen koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty' ja kalvevarjohiippa. Nämä kukkivat aina samaan aikaan ja toimivat loistavana parina. Kukissa on sama sävy, mutta koko on aivan eri. Lehdissäkin on samaa sävymaailmaa, mutta eri koko ja muoto.

Oikealla kukkii koiranhammas 'Pagoda'.

Koiranhampailla on upeita lehtiä. Jo kukintansa lopettaneella pikkuisella rusokoiranhampaalla on ruskeapilkkuiset lehdet, näillä isommilla lajeilla on usein hienoa marmorointia. Ehkä tästä kuvasta voi erottaa, että White Beautyn lehdissä on vaaleaa kuviointia, kun Pagodalla on puolestaan ruskehtavaa.

Pagodaa nousee tässä vaahteran alla useammastakin paikasta, mikä on mahtavaa.

Talvi oli selvästi niille suotuisa, sillä osassa on jättimäiset lehdet!

Kun vilkaistaan vaahteran sammaleiselle rungolle, voidaan havaita sekin, että muratti on talvehtinut loistavasti kovasta pakkastalvesta huolimatta – sehän tekee uusia versoja lehtihangoista aivan latvassakin, lähes kahden metrin korkeudessa! Ja täällä ei todellakaan ollut kaksimetrinen hanki, heh.

Tällaiset havainnot ovat tosi jänniä. Nuorempana muratista nimittäin paleltui aina lumikerroksen ylle ylettänyt osa. Nyt, kun muratti on kasvanut tässä 14 vuoden ajan, on sillä ilmeisesti enemmän kestävyyttä ja kasvuvoimaa. Hyvin mielenkiintoista!

Vielä loppuun kuva kalvevarjohiippa-koiranhammas-lemppariyhdistelmästä, vähän tuoreempi kuva kukkien enemmän avauduttua. Näiden ääreen voisin leiriytyä, jotta näkisin nämä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.

Helmililja – Muscari

Imikkä – Pulmonaria

Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Muratti – Hedera helix

Myrkkylilja – Colchicum

Punakolmilehti – Trillium erectum

Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Tertturotkokielo – Maianthemum racemosum

Tikankontti – Cypripedium

Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum