Kaartuvia varsia ja hyasintintuoksua

 Viime yöt on ollut kylmää: –4 astetta ja vähän ylikin. Olen kiinnostuneena seurannut isojen pikarililjojen liikkeitä.

Fritillaria raddeana näkyy keittiön ikkunaan, se on ollut aamuisin aivan kaksinkerroin.

Iltapäivällä se on kuitenkin jo suoristunut. Sitä on täytynyt käydä vähän auttamassa, sillä kukinto juuttui karviaispensaan oksien alle.

Jonkin aikaa se oli kallellaan. Hauskasti ne olivat kallellaan samaan suuntaan Mustin kanssa.

Hyasintit ovat aloittaneet. Näitä purppuraisia kasvaa Fritillaria raddeanan kanssa samassa penkissä, lajike on joko 'Amethyst' tai 'Purple Sensation', molempia tässä on. Voimakkaan siniset atsurihelmililjat tuovat lisää jalokiviväriä penkkiin.

Purppura ja kellanvihreä ovat täydelliset korostusvärit toisilleen!

Tykkään todella paljon tästä väriyhdistelmästä yhdistettynä helmililjan sineen. Kullakin värillä on vahva luonne ja silti ne täydentävät toisiaan.

Lehteen puhkeava karviainen on pikarililjan kanssa samisvärinen, mutta sekin on kiva.

Mitäs tuolta nousee! Hyvät hyssykät, ekaa kertaa ikinä löydän kahden talven yli talvehtineen persianpikarililjan! Nämä näivettyivät kuivuuteen viime keväänä eivätkä edes kukkineet. Ehkä siinä onkin elinvoiman salaisuus. Nyt on niin kuivaa, että on hyvin mahdollista, että se näivettyy tänäkin vuonna ennen kuin ehtii kukkia.

Onneksi pikkuruinen valkokukkainen 'Xit' -narsissi viihtyy ja on aiemminkin kukkinut. Nyt siinä on kaksi kukkavartta. Kukkaset ovat sirot ja somat, tässä on villinarsissin sulokkuutta. Se onkin luonnonlajin N. rupicola subsp. watieri jälkeläinen. 

Nämä helmililjat ovat atsurihelmililjaa.

Samasta penkistä nousee myös vaaleansinistä helmililjaa, en ihan nyt muista, olenko istuttanut tähänkin suloista 'Valerie Finnis' -tummahelmililjan lajiketta. Koska olen myös ostanut ruukussa kukkivia vaaleansinisiä helmililjoja joinakin keväinä, luulen, että nämä voivat olla sitä.

Nyt alan muutenkin mennä helmililjoissa aivan sekaisin, sillä näitä nousee joka muotopuutarhan penkistä ja eri värisinä. Tähän penkkiin olen (ehkä) istuttanut vain vaaleansinistä Valerie Finnisiä, mutta tämä lienee siementaimi, josta on tullut tavallisen värinen.

Entä mikäs tuolla sitten luuraa, 'Top Hit' -hyasinttien takana? Ettei vain olisi vaaleanpunainen helmililja 'Pink Sunrise'? Niitä istutin kylläkin viereiseen penkkiin ajat sitten, mutta ne ovat joutuneet harmaamintun jyräämiksi jo vuosia sitten. Tai sitten tuo on joku valkoinen lajike, joka vain näyttää hieman pinkiltä. Mutta mielestäni olen istuttanut valkoisia viereiseen penkkiin, en tähän. Niin, olenhan voinut myös siirtää jonkun vaaleanpunaisista tähän pois sen mintun jaloista. 

Ehkä vain luovutan ja nautin erilaisista kukkasista, joita helmililjat tarjoavat. Viereisessä penkissä kukkii sentään sinne istutettu kaksivärinen 'Ocean Magic' -persianhelmililja, vaikka on sinnekin pesiytynyt kokosinisiä.

Seuraavassa penkissä on kaikkein eniten helmililjoja; tähän istutin ruukullisen tavallista tummahelmililjaa jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten.

Aamuisin on saanut jänniä kuurakuvia, onneksi pakkanen ei näytä lannistaneen tulppaanien ja aikaisten laukkojen nuppuja.

Valkovuokko 'Virescens' kukkii täyttä häkää ja on levinnyt tosi ihanasti mättääksi erittäin hitaan alun jälkeen – tätäkin olen kasvatellut kymmenisen vuotta.

Hyasintit 'Delft Blue' ja 'Top Hit' vierekkäin. En ole pariin vuoteen istuttanut yhtään uutta hyasinttia, kun nämä vanhat kukkivat niin luotettavasti. Voisihan noita laittaa syksyllä lisää, sillä lämpimänä päivänä on ihanaa istua muotopuutarhan penkillä nuuskuttelemassa hyasintintuoksua ja ihailemassa näiden vahvan värisiä, näkyviä kukintoja. Ei haittaisi, vaikka niitä kukkisi kukkapenkkien täydeltä.

'Apricot Passion' ei ole kovin aprikoosi, vaan hempeän pinksu, mutta ihana joka tapauksessa. Ja aikainen, avautui ensimmäisenä, mutta se kasvaakin lähellä talon lämmittävää eteläseinää.

Edessä kukkii vielä persiansinililja, ne alkavat olla viimeisillään.

Me kaikki toivotamme iloista vappua – muista myös rentoilu – ja Musti tähdentää, että kannattaa pysyä turvallisesti kotona!

Atsurihelmililja – Muscari azureum

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Karviainen – Ribes uva-crispa

Persianhelmililja – Muscari aucheri

Persianpikarililja – Fritillaria persica

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Mustilla on asiaa

 Sunnuntaina iltapäivällä kiinnitin huomiota siihen, että Musti oli ollut ulkona melko pitkään kylmään säähän nähden. Toisaalta ei satanut, ja kun takana oli kaksi (räntä)sateista päivää, on Mustille ihan tyypillistä nauttia ulkoilusta hieman pidempään, kun on viimeinkin kelvollinen sää. Siksi en valitettavasti alkanut etsiä sitä kuin vasta illalla.

Kun se ei huhuiluista huolimatta tullut kotiin, aloin kiertää kylää sitä huudellen. Koska oli sunnuntai ja monet viikonloppumökkiläiset lähteneet, ajattelin, että se on voinut jäädä jonkun liiteriin suljetun oven taakse. Muistissa on hyvin Mustin arkkivihollisen Vippe-kollin kova kohtalo, kun sille kävi juuri näin ja mökin omistaja viipyi poissa yli viikon.

Soimaan itseäni siitä, että en mennyt tutkimaan naapurin supikoiraloukkua, vaikka tiesin, että sellainen on, en tosin tarkkaan tiennyt, missä. Mutta kun naapurit olivat olleet poissa jo pari päivää, en kuvitellut loukun olevan viritettynä, ja pidin kiinni liiteri-ideasta. Näiden naapurien liiterissä Musti ei voisi olla, kun he olivat lähteneet jo aiemmin. Tuuli oli kova, joten en tiedä, kuuliko Musti kutsujani. Minä en ainakaan kuullut sen ääniä, tyynellä niin olisi voinut käydä.

Raskain sydämin menin nukkumaan pimeän tultua, vaikka uni ei voisi tulla. Mielessä pyöri ajatuksia. Onko merikotka vienyt Mustin, onko auto kolhaissut sitä ja se on hoippunut johonkin kauemmas kuolemaan (tarkastin tienvarren ojat), ja ehkä pahinta kaikesta: onko se jossakin loukossa, josta ei pääse pois, ja jos en sitä löydä, se kuolee kituliaasti sinne. Mutta mistä ihmeestä tiedän, mihin suuntaan lähteä etsimään? Jokainen, jonka eläin on ollut kadoksissa, tuntee nämä tuskalliset mielikuvat.

Unettoman yön jälkeen ponkaisin sängystä kukonlaulun aikaan maanantaina ja kiersin kylän jokaisen rakennuksen, valitettavasti lähdin tällöinkin siihen päähän kylää, jossa oltiin oltu viikonloppuna ja lähdetty sunnuntaina. Nyt ei tuullut enää kovaa, mutta linnut pitivät niin kovaa mekkalaa, että niille teki mieli karjua pitämään turpansa vähän aikaa tukossa. Vasta viimeiseksi siirryin taloni toisella puolella olevan asumattoman talon ympärille, sillä sielläkin joskus omistaja saattaa pitää ovia päivisin auki.

Talon takakulmalla huhuillessani kuulin Mustin kovaäänisen purnausmourunnan, joka oli tässä vaiheessa maailman kaunein ääni. En tiedä, miltä kuulostin tai näytin, kun Mustin nimeä toistellen räpiköin kohti metsää ja Mustin jatkuvia vastauksia kutsuihini. Sieltä se löytyi, supikoiraloukusta värjöttelemästä takkuisen, pörröisen ja hoitamattoman näköisenä, vaikka se oli ollut siellä korkeintaan 20 tuntia, todennäköisesti muutaman tunnin vähemmän.

Kotiin päästyään Musti halusi juoda, juoda lisää ja vielä juoda. Se söi vain vähän. Olin huolissani siitä, mitä pitkä juomattomuus ja mahdollinen pissaamattomuus tekee kohta 15-vuotiaan kissan munuaisille – se voi äkkiä olla kohtalokasta. Kävimme viimeksi helmikuussa seniorikontrollissa Mustin kanssa ja onneksi sillä oli oikein hyvät veriarvot, myös munuaisten osalta. 

Sitten Musti halusi nukkua, sillä se rassukka oli tuskin ummistanut silmiään häkissä ollessaan. Se nukkui lähes 20 tuntia putkeen, käyden vain välillä juomassa. Välillä tarjoilin sille vesikuppia sänkyyn, jolloin se joi ilahtuneena palvelusta. Välillä nukuin sen vieressä, sillä olin itsekin voipunut huolesta.

Vähitellen se alkoi venytellä, pyytää enemmän ruokaa ja sukia pörhööntynyttä turkkiaan. Se kävi myös sisävessassa pissalla, mistä olin iloinen, sillä on helpottavaa nähdä, että pissa kulkee.

Eilen Musti halusi jo hieman ulkoilla ja tänään vielä enemmän, tosin korkeintaan parin tunnin ajan. Kiersimme yhdessä pihaa tänä aamuna, kun oli viimeinkin hieno aurinkoinen kevätsää!

Kuten voi nähdä, Mustin turkki on entisellään, sileä ja kiiltävä. Oli yllättävää nähdä, miten nopeasti kissan turkki menee villikissamaisen pörhöiseksi ja sekaiseksi, kun kissa ei sitä sui. Musti-rassukka ei tietenkään ollut loukussa lainkaan rentoutuneena, että olisi voinut peseytymistä ajatella.

Ikuistin aamulla samalla puutarhan ihania keväthetkiä, kuten tämän hyvän pystykiurunkannuskohdan vanhan juhannusruusun eustalla.

Sitten kiersimme Rohaniin, jossa näsiä kukkii.

Sieltä kasvimaan kulmalle, josta Musti löysi kytättävää.

Mutta sitten Musti kellahti piehtaroimaan. Sen mielestä on varmasti ihan parasta olla kotona ja kiertää pihaa mamman kanssa kevätauringossa.

Musti ei onneksi vaikuta yhtään sairaalta ja pissakin kulkee hienosti, kun se merkkailee palstansa puskia.

Musti ja 'Toto' -narsissit.

'Johann Strauss' -lummetulppaanit näyttävät lisääntyneen – onko se mahdollista, että tulppaani lisääntyy? Taantuminen on normaalimpaa. Taustalla ihana kääpiökokoinen 'Elka' -narsissi.

Lisää kytättävää.

Minä siirryin kuvaamaan kukkivaa 'Dawn' -heittä (Viburnum × bodnantense). Se on aivan ihastuttava! 

Voimakasta tuoksua en vieläkään huomaa, ehkä jonakin lämpimänä tuulettomana päivänä.

Hajuaisti kuitenkin on tallella, sillä kiinnitin huomiota Mustin metsäiseen tuoksuun sen kotiin saatuani. Toki Musti useinkin tuoksuu miehekkäästi kuusikolta, sillä se viihtyy pihakuustemme alla.

Mutta juuri nyt Mustilla oli hommia heinikossa.

Heisi kasvaa tuossa muhevassa paikassa, joka saattaa olla liian talvimärkä, mutta ei onneksi ollut. Aivan kuivassa se ei ymmärtääkseni viihdy. Onneksi myyrät eivät sitä syöneet, sillä tuolla alueella voi nähdä useita myyränkoloja, minkä saattaa Mustin asennosta huomata.

Minä siirryin eteenpäin ihastelemaan avautuneita 'Cassata' -narsissin kukkia. Ihana väriyhdistelmä yhdessä rusopäivänliljan kellanvihreiden lehtien kanssa.

Jatkoin matkaa kohti tontin länsireunaa, Musti ei ehtinyt vielä kyttäyspuuhiltaan mukaan.

Ruusuherukat ovat ihan kohta puhkeamassa kukkaan.

Sitten kurvasin muotopuutarhaan, jossa Fritillaria raddeana kukoistaa yhä. Viime yönä oli pakkasta –1,5 astetta.

Hyasinttikausi on alkanut. Tämä on suosikkini 'Top Hit'.

Musti saapui seuraksi. Ja sillä on tärkeää asiaa.

Panttereita ei saa teljetä häkkiin!

Sitten se siirtyi syreeniaidan sisään kytikselle. Tuossa edessä on Viljon hautalyhty.

Onneksi Mustille ei tarvinnut etsiä hautalyhtyä.

Ehdin jo ajatella menettäneeni koko Mustin. Osaan varmaan myös suhtautua suopeammin sen mouruamiseen autossa, kun muistan, miltä sen mouruamisen kuuleminen tuntui, kun olin jo lähes halvaantunut epätoivosta.

Jätimme Mustin kanssa (Musti ei tullut mukaan) pienen tervehdysviestin pyydykselle. 

Naapurit palasivat eilen. He ovat pyytäneet vuolaasti anteeksi unohdustaan.

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Näsiä – Daphne mezereum

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Ritariluteen peljästys

 Ritarilude on lounainen laji, sillä sen poikasten ravintokasvi on käärmeenpistoyrtti, ja sitä ei taida kasvaa Suomessa juuri muualla kuin täällä lounaassa kalkkipitoisilla kallioilla. Meidän saarellamme kun on pari entistä kalkkikaivosta, yrttiä riittää ja näin ollen myös komeaa ritariludetta.

Keväisin ritariluteita hakeutuu ikkunoiden väliin lämmittelemaan. Tarkkailin tätä tyyppiä, kun se seikkaili lämpimässä lasihuoneessaan. 

Oho, onpa muuten kitinpursumat tullut huonosti siivottua. Eikä täällä kukaan käy ikkunoitakaan pesemässä. Harmillista.

Polveilevissa vaelteluissaan ritari päätyi hakaseen.

Mutta voi – sen jalansija lipesi ja se putosi!

Suoraan hämähäkinseittiin! Seurasin suurella kiinnostuksella, miten pikkuruinen hämppy meinaa selvitä 20 kertaa suuremmasta saaliistaan.

Ei se selvinnyt. Lude pääsi rimpuilemaan irti seitistä ja jatkoi seikkailujaan. Todennäköisesti se on vetäytynyt jonnekin talvikoloonsa, kun huomasi, että kesä ei vielä tullutkaan.

Kehtaan tässä samalla esitellä sisäkukat, kun tuli jo kertaalleen vilautettua likaiset ikkunat.

Olen viimein alkanut tarjota jaloritarinkukille (onpa muuten hauska ritariteema, tajusin vasta nyt) kunnollisen kuivan kauden. Laitan ne syksyllä sisään otettuani, sitten, kun lehdet ovat kuivuneet, muovikaukaloon lattialle, jotta en vahingossa tule kastelleeksi niitä, kun kastelen ikkunoilla olevat muut kasvit. Lorautan ehkä ruokalusikallisen vettä kerran kuussa, jos sitäkään. Sitten, kun sipulin kärjestä työntyy jotakin vihreää, nosta niitä sitä mukaa ikkunoille. 

Ensimmäisenä kukkaan tuli 'Evergreen'. 

Nyt kukkansa on avannut myös leiskuvanpunainen, siro 'Merengue'. Samat kaksi ritaria kukkivat myös viime keväänä, eli menetelmä on selvästi tehokas. 'Merengue' ei nimittäin siinä välissä kukkinut noin kymmeneen vuoteen.

En tähtää kukintaa jouluun; minulle ei ole mitenkään tärkeää, että nämä kukkisivat juuri silloin. Mielummin niin päin, että saavat itse valita kukinta-aikansa.

'Evergreen' oikealla alkaa olla jo kuihtumaan päin. Tämä olohuoneen kulmaikkuna on etelä-lounaissuuntainen. 

Isot heinämäiset lehdet kuuluvat kriinumille, joka ei ole vielä ikinä kukkinut. Se ei näköjään halua viettää kuivaa kautta, sillä sen lehdet eivät kuihdu lainkaan. Tosin kyllähän välillä kaikki kasvini saavat olla viikkoja ilman vettä.

Siitä vasemmalle samanlaiset lehdet pienemmässä ruukussa kuuluvat neidikille. Se kukki satumaisen kauniina viime syksynä ensimmäistä kertaa, jonka jälkeen lehdet kuihtuivat ja sekin pääsi lattialle kuivahoitoon. Lattialla on lisäksi erittäin viileää.

Myös moni pelakuu on kukassa. Tässäkin kuvassa oikealla näkyvät tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat.

Mårbacka-tyyppinen 'Prins Nikolaj' on heittäytynyt vallan vaaleanpunaiseksi. Sen vieressä on kääpiöpelargoni 'Thessaloniki'.

Kriinumin lehtien takana piilossa aloittelee 'Raspberry Ripple' kukintaa.

Vanhin pelargonini, 14 vuotta sitten Tukholman puutarhamessuilta ostettu ruusunnuppupelakuu 'Brightstone', nuppuilee myös.

Onneksi makuuhuoneessakin on kulmaikkuna, lisäksi on tietysti keittiön ruokapöytä (syön sohvalla) ja työpöytä (teen kapea-alaista työtä). 

Makkarissa on suloinen kääpiöpelakuu 'Natalie' avannut kaksi ensimmäistä kukkaansa.

Köynnöstävä 'Lavender Lass' on myös aloittanut kukintakauden.

Makuuhuoneesta löytyy myös Ransuli Karvapehva mamman pyjamanhousujen päältä. Musti on reippaana pantterina ulkoilemassa, sillä sade on ehkä kypsyttänyt myyrät mehukkaiksi.

Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kriinumi – Crinum

Käärmeenpistoyrtti – Vincetoxicum hirundinaria

Neidikki – Nerine

Pelargoni – Pelargonium
Ritarilude – Lygaeus equestris

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans