Wednesday 21 March 2012

Remonttiriippuvainen

Kaupunkiasunnossa on meneillään remontti. En tiedä, miksi minun pitää aina alkaa purkaa ja muuttaa asioita, mutta sitten kun jonkun asian saa päähänsä, ei siltä saa rauhaa ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Ja minulla ei ole aavistustakaan, koska saan tämän eteisremontin päätökseen. Makuuhuonetta remppasin kai 1,5 vuotta.
Kyllästyin edellisten asukkaiden koiran järsimiin eteisen kaappeihin niin, että purin ne tuosta vasemmasta reunasta. Vasemmalla oleva seinä erottaa eteisen makuuhuoneesta, eli siinä ei ole oikeaa seinää vaan kaapit toimivat väliseinänä. Ihan kätevää. Nyt siirsin seinää hieman eteistä kohti, jotta sain lisää tilaa makkariin. Olisin toki voinut tehdä tämän jo pari vuotta sitten, kun purin seinämän toisella puolella makuuhuoneen rumat liukuovikaapit samalla kun vaihdoin makkarin lattiamateriaalin ja tapetoin seinän. Tässä eteisessä hion lattiasta lakan pois ja laitan tilalle Osmo-puuvahaa.
Oikealla on muutama kaappi, vaihdoin niiden rumat peiliovet purkamieni kaappien oviin, niihin, joita oli vähiten järsitty. Olisin halunnut purkaa nämäkin kaapit, mutta minne ihmeeseen sitten tunkisin niiden sisällön? Koko asunto on jo täynnä puretun kaappirivin sisältöä ja toden totta – en ole yhtään varma, minkälaisen säilytysratkaisun keksin niiden tilalle. Ehkä kuvittelen, että pääsen jotenkin eroon niistä tavaroista? Ja ehkä puran tuon viimeisenkin kaapin sitten parin vuoden päästä...

I think I must be DIY-addicted. I started renewing the entrance hall in the city flat without having a clear scheme of things. Not that this is anything new. The bedroom renovation lasted 1,5 years.

Paula Arkiporinaa-blogista antoi Saaripalstalle tällaisen tunnustuksen. Kiitos! Tunnustukseen kuuluu:

1. Kertoa linkin kera, kuka lahjoitti tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestä.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Faktat:
1. Hei, olen Saila ja olen remonttiriippuvainen.
2. Hei, olen Saila ja olen kissariippuvainen.
3. Hei, olen Saila ja olen...
no joo. Mutta luulen, että olen myös kasviriippuvainen. Eksyn taimimyymälöihin "vahingossa". Saatan jopa kurvata taimimyymälään, vaikka olisi huutava tarve päästä vessaan, tai hirveä nälkä.
4. Koska olen kissariippuvainen, en juurikaan halua matkustella. Toisaalta olen saanut raahata matkatavaroita pitkin Euroopan lentokenttiä, juna- ja bussiasemia ja satamia eikä siinä ole mitään hohdokasta. Ja kun minulla viimeinkin on oma koti, en halua olla muualla. Kotona on niin kiva olla, varsinkin, kun siellä ovat myös kissapojat Musti ja Ransu.

5. Makuuhuoneessa on sänky keskellä lattiaa, koska sängynpäädyn seinää ja siinä olevia makkarin puolen vaatekaappeja piti siirtää. Ylimääräisiä eteiseen kuuluvia kalusteitakin lojuu makkarin puolella. Kotona on silti kivaa. Kotona saaressa on vielä kivempaa (vaikka siellä makkarissa lojuvatkin mm. tapetoidun olohuoneen jalka- ja kattolistat).

6. Pojat kävivät vuotuisessa rokotuksessa ja terveystarkastuksessa. Siinä missä Ransu oli vuosi sitten nipin napin neljä kiloa painava luuviulu, on se nyt hyvinmuodostunut nuorimies ja painaa komeat 5,65 kiloa. Huraa, huraa, huraa!

7. Musti sai oman kameliapensaan parvekkeelleen. Musti painaa 6,06 kiloa. Musti saa aina kehuja kiltteydestään, rauhallisuudestaan ja pantterimaisesta komeudestaan, kun käydään lääkärillä.

Ja sitten tunnustus eteenpäin. 15 blogia on hurja määrä... jospa laatu korvaisi määrän.
Musti sanoo, että yksi tunnustus pitää lähettää Villikissalle, sillä siellä on kaunis musta norjalaiskissaneito Sonja. Ja toinen tunnustus pitää lähettää yhtä kauniille Mustalle kissaneidolle Musta ja Harmaa -blogiin.
Kolmas tunnustus lähtee Omenamintulle, herkulliseen ruokablogiin. Nam, nyt tuli nälkä! Aurinkoista päivänjatkoa!

26 comments :

  1. Yksi asia johtaa toiseen ja projekti paisuu paisumistaan. Hmm... Tuttua :D

    Mä täällä jännään, että kasvaako Helmin masu vai ei, tuleeko meille kissalapsia vai ei. Jos ei niin sitten pakataan tyttö kuljetusboksiin ja käydään pikku leikkausoperaatiossa. Toisaalta ne vauvat olis kyllä aika suloisia, mutta mihin niitten kaikkien kanssa oikeen jouduttais :P

    ReplyDelete
  2. Moikkelis:) Koska olet kissarippuvainen, kysyn sulta neuvoa...joudun ilmeisesti ottamaan toisen kissan kotiimme, jota tällä hetkellä hallitse Fiia-kuningatar, voimakasluontoinen, nopea, pyytäjä..miten luulet että ottaa vastaan vajaa vuoden vanhan leikatun narttukissan? Miten sopeutan ne? Vai ei muuta kuin yhteen ja taistelu alkaa..."Meneehän siinä samas yhtä lailla kaksi kissaa kuin yksi"- ajatuksella, vai meneekö?

    ReplyDelete
  3. Kiitos paljon, Musti. Mä tykkään tunnustuksista ja susta. Saanko mä palata blogissa täs asiaan vasta myöhemmin, kun nyt väsyttää ja ihminen ei lainaa konetta kissa-asioihin nyt? Joo saan.

    (Ei Harmaa oo mustis, se on niin täynnää itteensä kun sai 10+ lekurilta ei se nyt jouda miettii muuta)

    ReplyDelete
  4. Tiina; Niin, mihin pentujen kanssa tosaan joutuis? Luulen, että itse en hennoisi luopua niistä ja sitten musta tulisi samanlainen kissakeräilijä kuin Paulasta siellä Arkiporinaa-blogissa :-D
    En edes uskalla ajatella, mihin tämä lattian käsittelyn aloittaminen johtaakaan, nääs lattia jatkuu yhtenäisenä eteisestä olkkarin kautta keittiöön...

    Katariina; Todella vaikea vastata, kun kissoillakin asiat riippuu kemioista, jotkut vain tulevat toimeen ja toiset eivät. Useimmiten sanotaan, että vastakkaista sukupuolta olevat hyväksyisivät toisensa helpommin. Naaraskissat kun tahtovat olla pomoja, niin heille voi tulla riitaa (tai sitten ei).
    Minusta kaksi kissaa on helpompi kuin yksi, sillä niillä on seuraa toisistaan.

    Musta; Joo saat ♥
    MUSTI

    ReplyDelete
  5. Ihmiset...voi ihmiset....remonttia aina vaan! Hoh hoijakkaa! Mutsi ja Ransu sen tietää - tärkeintä on kölliä! Ja syödä.

    ReplyDelete
  6. Sinä todella olet kissariippuvainen; kun sinun pitää kertoa itsestäsi asioita, sinä kerrot kissoista!
    :-D

    ReplyDelete
  7. Sulo; Ihan totta. Miksen kysynyt ensin Mustilta ja Ransulta, tarvitaanko remonttia???

    Susanna; Niin. Minä olen kissani ja kissani ovat minä, ei meitä voi erottaa :-D Sitä paitsi seitsemästä kohdasta he saivat vain kohdat 6 ja 7 eli oikeastaan hirmuisen vähän.

    ReplyDelete
  8. Voi sinun ihania hyvinmuodotuneita kissapoikiasi! Ihania pötköttelijöitä, kyllä tuohon viereen/väliin kelpaisi oikaista itsensä♥

    (Ja niin, se Vieras kartanossa oli hyvä lukukokemus.)

    ReplyDelete
  9. Ihana kuva tuo missä pojat köllivät rinnan sängyllä <3 Mistähän miulle saataisiin tuollaista tehokkuutta, paljon ois kaikkee, mutta sitten kun niitä on liikaa tuntuu ettei osaa mistään aloittaa :D

    ReplyDelete
  10. Hah! Musti on painavampi kuin Helmi! Ja silti Helmi näyttää pikku pullukalta, ehkä se sitten vaan on naisellista pyöreyttä?

    Näitä projekteja on tosi kiva tällaisen vähän laiskemman ihmisen seurailla, joten kiva kun jaksat rempata :) !

    Terveisin, yksi joka julkaisi tapettivaihtoehtonsa blogissaan jos vaikka sillä tavalla saisi jotain aikaan...

    ReplyDelete
  11. Kiitos Saila tunnustuksesta :) Mitäköhän faktoja paljastaisin? Jäänpä mietiskelemään.

    ReplyDelete
  12. Myrsky; Kissojen unikuvat vaan ovat aina yhtä suloisia. Ja aina niitä on räpsittävä lisää!

    Varjoyrtti ja Myrtti; Niin, tuota, en usko että minulla on sen enempää tehokkuutta kuin kenelläkään muullakaan, mutta hulluutta ja suunnittelemattomuutta löytyy...

    Naukulan Mamma; Hehee! Ehkäpä julkaisin remppakuvat samasta syystä... jospa tämä nyt etenisi (nopeammin kuin neliömetri viikossa!)
    Musti on varmaan Helmiä rotevampi ja Helmi tietysti naisellisempi. Musti ei saa nyt kyllä yhtään lihoa, se ei ole suoranaisesti lihava mutta ei se laihakaan ole. No, on sen paino pysynyt 200 gramman tarkkuudella suunnilleen samana pari vuotta.

    Omenaminttu; Eipä kestä. Ehkä näitä paljastuksia ei tarvitse ottaa kauhean vakavasti...

    ReplyDelete
  13. Taidat olla kätevä käsistäsi, kun osaat kaikenlaista nikkaroida! Remontti ja elämä eivät ikinä tule valmiiksi!

    ReplyDelete
  14. Meillä vierashuoneen remontti vielä kesken, kertaalleen olen maalannut seinät ja toinen kerta odottaa. Silti unelmoin että viikonloppuna saisimme jo tapetoida:)
    Ja ihan hetkeen ei tee mieli remontoida yhtään mitään, varsinkaan jos siihen liittyy tapettien poistaminen...

    ReplyDelete
  15. Ilona H; Onpa hyvin sanottu, elämä ja remontti eivät tule valmiiksi :-)

    Pioni; Todellakin, minulla ei remontteihin ole liittynyt vanhojen tapettien poistamista. Tai makuuhuoneen puolella oli, mutta se lähti isoina liuskoina repimällä vain seinästä irti. Olisi saattanut tyssähtää se remppa heti alkuunsa jos olisi hankalampaa ollus :-D
    Tsemppiä loppukiriin!

    ReplyDelete
  16. Onnea vaan Ransulle, että hänestä on kehkeytynyt roteva nuorimies ja massaa on kertynyt, varmaan Ransu vuoden päästä painaa jo 6,5 kiloa eikä silloinkaan vielä ole ylipainoinen. Onnea Mustille, että hän sai oman kameliapensaan parvekkeelleen. Ja onnea Sailalle Mustista ja Ransusta!

    ReplyDelete
  17. Kiitos Paula kaikista onnitteluista, ne on ansaittu ja otetaan ilolla vastaan! Ransu varmaan kasvaa vieläkin. Se on sama pikkupoika kuin ennenkin, mutta huomaan, että kaupungissa sen kanssa ulkoillessani tutut lapset katsovat sitä vähän tuumien, josko se on vaarallinen kun siitä on tullut niin iso. Mutta paijatessaan huomaavat, että ihan samanlainen pehmeä ja hassu Ransu se on kuin ennenkin. Nyt siinä vain on enemmän paijattavaa ♥

    ReplyDelete
  18. Olet sinä melkoinen remontti-reija! Minulta ei kyllä käyttäisi alkuunkaan. Tai ehkäpä sitten, kun se "alku" olisi ohitettu...? Toivottavasti pääsen kohta kokeilemaan makuuhuoneessa, miten remontointi minulta / meiltä käyttää.

    On kyllä superhienoa, kun voi aloittaa remontin silloin kun huvittaa ja jatkaa sitä silloin kun huvittaa eikä kukaan tule sanomaan, että tuokin tuossa kesken.

    ReplyDelete
  19. Voi älä muuta sano, tuo on yksi moooooonista yksinasumisen loistavista puolista (tai oikeastaan ne kaikki ehkä liittyvät lopulta siihen että kukaan ei marise, määrää eikä päällepäsmää).
    Mutta eikös siis näytä ihan järkyttävältä, miten täällä voi sadella näin paljon ONNITTELUJA??! Varmaan kenenkään miehen remontti ei näytä noin onnettoman... keskeneräiseltä :-D

    ReplyDelete
  20. Me onnittelijat ymmärrämme, mitä tarkoittaa, kun nainen remontoi. Siksi.

    ReplyDelete
  21. Hahaa, sinäkin olet remonttimaanikko :)

    ReplyDelete
  22. Meiltä löytyy kanssa "Musti", mutta se on kyllä nimeltään Lisse ja siis tyttö. Painaa 5,8 kg elikkä iso tyttökisu! Kuva+ esittely löytyy mun blogista!

    ReplyDelete
  23. Susanna; Kyllä... mutta en niin maanikko että olisi pakko tehdä kerralla loppuun! Siitä olisi hyötyä niin saisi nopeammin valmista. Mulla on tapana pohdiskella ja tehdä vähän kerrallaan (varsinkin, jos asun kaupunkiasunnossa vain satunnaisesti).

    Tillariina; Voi miten ihanaa, tyttöpantteri! Käyn heti katsomassa.

    ReplyDelete
  24. Oi kiitoksia tunnustuksesta! Mustille pusihalit Sonjalta! ♥

    ReplyDelete
  25. Oi, Musti punastuisi ellei olisi niin musta ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!