Power (dressing?)

Tänä aamuna varttia vaille yhdeksän kävin hakemassa rannasta toivotut vierailijat. Sähkömiehet! Asentaja oli kyllä jo laittanut talooni sähkökaapin, vaan sen kytkemistä ja työn viimeistelyä odotellessa kului pari vuotta... Minulla onkin tapana sanoa, että todellisia mañana-miehiä on turha etsiä Espanjasta, he löytyvät Turun saaristosta!

Tässä vanha mittari, jonka sain säästää ja laittaa takaisin eteisen seinälle muistoksi menneistä. Minulla on myös vanhemman taloni entinen sähkömittari, huomattavasti vanhempi kuin tämä. Se menee varmaan sitten sen talon eteiseen, kun kuisti joskus rakennetaan uudestaan.

Ja tässä uusi! Hohoo! Nyt riittää poweria, voin viimein lainata ystäväni oksasilppuria ja hankkia pakastimen, sillä sain samalla pistorasiat vintille ja eteiseen. Voin laittaa eteiseen lämpöpatterin. Oi autuutta! Tässä on jopa voimavirtapistorasia! Voin hankkia kaikenlaisia koneita ja vempaimia... jee! Kuvitelkaa eilinen pioninkukka-onnellisuuskerroin potenssiin sata.

Äitini tuli Ranskasta ja toi mukanaan kasarihenkisen housupuvun. Se on olkaimeton, siinä on rimpsu yläreunassa, kuminauhavyötärö ja kapeat lahkeet... järkytyin lievästi kun näin sen, mutta pakko myöntää, että hellepäivän iltana saunan jälkeen asu on nappi.
Kasarityylistä minulla on aika vahvat antipatiat, sillä olin silloin pahimmassa teini-iässä ja noudatin juuri niitä karmeimpia: etutukka korkealla heitolla, neonväriset muovikorvikset ja rannekorut, ylisuuret collegepaidat olkatoppauksin plus trikoot, nilkkasukat (neonväriset) kera avokkaiden (kenties valkoiset)... ugh, ugh, väistyy takavasemmalle yökkäilemään... Onneksi tässä asussa ei sentään ole niitä olkatoppauksia!

My Mum brought me a terrible and terrific 80's style pantsuit from France. It is comfortable...

Onnellinen

Voiko suurempaa onnea olla kuin tänään auenneet ensimmäiset 'Nippon Beauty' -pionien kukat. Villi kukkapenkkini on aika punainen, miten tässä näin kävi... pidän punaisista kukista. Tummanpunaisista, korallin-punaisista, marjapuuronpunaisista, purppuranpunaisista, lisäksi punertavalehtisistä kasveista.
Korallikeijunkukka kukkii ... (tarkistaa kuvien päivämäärätiedoista) ... kahdettakymmenettäviidettä päivää! Sen seura on tänä aikana vaihtunut, nyt vuorossa ovat lapsuudenkotini puutarhan varjoliljat ja nämä ihastuttavat pionit, joille kuvat eivät tee oikeutta. Terälehdet ovat luonnossa lähes mattapintaista, heikosti hohtavaa samettia. En ole niin taidokas kuvaaja, että onnistuisin saamaan sen nappiin kuvaan.
Kukkapenkin ylle kaartuvat kirsikkapuun oksat, niillä riippuu pieni lintuhäkki, johon sain punaisen lasisen vanhanajan verkonkohopallon naapurin tuomana. Hän tiesi, että olin miettinyt sellaista juuri tuohon ja palloja kaupassa nähdessään hankki minulle niitä kaksin kappalein! Oi ihanat naapurit, elämän suola, pionien ohella!

Kesäkuun alussa luonani kävi monikansallinen eurooppalainen filmi-ryhmä kuvaamassa ja äänittämässä Polyglot-projektia. Se liittyy Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen. Ryhmä teki Turun saaristossa muutaman lyhytfilmin ja se osa, mihin minua haastateltiin, koski onnellisuutta. Omaa onneani on mm. se, että saa herätä omaan tahtiin eikä koskaan ole liian kiire keittää aamukahveja rauhassa. Yleensäkin oma rauha ja luonnonrauha, luonnon ympäröimänä eläminen ovat minulle kultaakin kalliimpia asioita.
Kun ryhmä kysyi reseptiä onnellisuuteen, kehotin kaikkia nuuhkimaan tuoksuvia kukkia aina kun näkevät niitä. Tätä voi harrastaa niin luonnossa kuin kaupungissakin, vaikkapa kukkakaupassa jos puistoa ei ole käsillä tai jos on talvi. En tiedä, päätyikö tämä filmiin.
Ja niin nopeaa on maailman meno nykyään, että kun ajattelin laittaa tähän vinkin tällaisen filmin tekeillä olosta, huomaan, että se on jo esitetty 18.-19. tätä kuuta Media Livissä Turussa!

Loppuun on silti ihan pakko todeta, että periaatteessa boikotoin Turun kulttuuripääkaupunkiutta. Miten kaupunki, joka yhä vain repii alas puuarkkitehtuuriaan suurempien kerrostalojen tieltä, esimerkiksi viime talvena jugendtyylisen Sinisen talon, voi olla kulttuuripääkaupunki? Itse nimeäisin Turun retropääkaupungiksi, sillä näin laajamittaista kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan tuhoa harrastettiin muualla Suomessa lähinnä vain 60- ja 70 -luvuilla.

Paahdetta ja sietokykyä

Paahdepenkissä kukoistavat verikurjenpolvet. Näyttää siltä, että mitä enemmän aurinko porottaa, sitä paremmin nämä kasvit voivat. Sanotaan, että lähellä tuotettu kasvi pärjää paremmin kuin kauempaa tuotu. Nämä ovat tosi läheltä, kaivoin nimittäin juuripistokkaita saaren kalkkilouhoksen kasveista.

It's getting dry again. Locally growing wildflowers such as geraniums and Dianthus deltoides are doing well.

Saman saaren alkuperää on myös ketoneilikka. Se on hieno yhdistelmä tuntemattoman tummalehtisen maksaruohon kanssa. Harmi, kun en tiedä ko. kasvin laji- ja lajikenimeä. Olen varmaan ostanut sen ilman nimilappua tai sitten hukannut sen. Näissäkin on aika paljon lajeja ja lajikkeita.

Toisaalla, muotopuutarhassa alkavat tarhaidänunikot vähitellen lopetella – no, on niissä vielä kuusi kukkaa, mutta uusia nuppuja ei enää näy. Yhä sinisemmiksi käyvät alppipiikkiputket saavat vuorostaan pitää seuraa kukinnan aloittaneelle 'Bowl of Beauty' -pionille. Toimii tämäkin, kuin unelma.

Ransu tuli kanssani kiertämään puutarhaa, mutta juoksi äkkiä takaisin kuistille ja viileämpiin sisätiloihin kun käänsin suunnan taloa kohti. Norjalaiset lienevät tottuneita viileämpiin ja sateisempiin kesiin?

Voitaisko me jo mennä sisään?

Vrt. helmikuussa: Voitaisko me jo mennä sisään?

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Mistä näitä häiriköitä oikein tulee

Kuvan oikeassa reunassa on toissapäivänä istutettu punahelmipihlaja, joita istutin kaksi tonttini reunalle kylätien varteen, mutta se on toissijainen juttu. Ransu on nimittäin närkästynyt.

Ilme lähempää. Tuima on.

Tässä syy. Kyläten toisella puolella on naapurin Hannelen Blondi-koira. Se on tullut vähän uhittelemaan, ihan vähän ja varovaisesti vain. Taitaa sanoa, että pysykää omalla puolellanne.

Ha! Puhu vaan omasta puolestas...

...koira.

Tää blogikin on mun! Kokonaan mun! Kuten mamma ja tontti ja porsaankyljykset ja...

...kroohhh...

Rankkaa taas

Kun lämpötila menee yli kahdenkymmenen asteen, on Ransun mielestä liian kuuma. Tämä kuva on viime kesän helteiltä. Nyt ei sentään ole niin kuuma, mutta liian kuuma kuitenkin, Ransun mielestä.

Huh huh. Kyl tää on niin rankkaa.

Nyt kun äitini on kylässä, on minulla ja kissoilla peti keittiössä, oikeastaan Anne-muurarin paikassa, sillä hän on viikon lomalla. Ransu rentoutuu parhaillaankin siinä.

Ransu dislikes heat. He sleeps all day and is ready for action as the evening comes. Night doesn't really fall now at midsummer.

Ulos jaksetaan mennä vasta illan tullen sään viilennyttyä. Eipä ihme jos on kuuma, noilla untuvahousuilla! ♡ Mahtavat lökäpöksyt Ransu onkin kasvattanut täksi kesäksi.
Moi tytöt! Mitä pidätte mun kesäpehva-lookista?

Jotkut jaksavat touhuta kesäkuumallakin. Kultakuoriainen 'Bowl of Beauty' -pionin kukassa.

Puutarhapantteri seikkailee hurjan hienossa juhannuskelissä

Musti-pantteri hiipparoi pihatiellä.

Kyllä nyt kelpaa! Täällä on ollut kaunis, aurinkoinen ja lähes tuuleton päivä aamusta asti. Linnut, anteeksi siis paistit livertävät ja perhosten siivet lepattavat.

Tam-tam-ti-dam...
Musti on niin tyytyväinen, että se tulee puskemaan minua monta kertaa päivässä ja hyrisee.

Pantteriasiat taitavat olla hyvin.

Alppipiikkiputketkin alkavat sinertää ja yhä uusia idänunikon kukkia avautuu.

Pantterimaisen hyvää juhannuksen jatkoa kaikille!

Aurinkoista juhannusta!

Juhannusruusun kukat menivät sateen alla ruskeiksi, niinpä juhannuskukkana saa toimia ensimmäisen kukkansa avannut 'Mundi'. Kukkaisaa ja aurinkoista juhannusta! Onneksi eilisen harmauden perään tuli upea aattoaamu sinisin taivain.

I wish everyone a very joyful and sunny Midsummer!

Päivän kukkapenkkikuva on vaihteeksi paahdepenkistä. Edessä kukkii valkoinen tähkähietalilja, sen takana sininen vuorikaunokki ja taimmaisena 'Kent Pride' -tarhakurjenmiekat. Niiden latvat lyhenivät kauriin napsaistua ylimmät kukat pois. Joku syö myös vasemmalla näkyvän punaisen lupiinin kukkia sitä mukaa kuin nuppuja syntyy. Kaiken yllä hujottavat hajulaukat, ja siellä täällä on verikurjenpolvea – se leviää mukavasti muiden väleihin. Punaisen lupiinin edustalla, kuvan ulkopuolella on tummalehtinen maksaruoho 'Chocolate Ball'. Tämäkin kukkapenkki alkaa näyttää jo joltakin.

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Sadepäivän puuhia

Juuri sateen alkaessa on paras hetki istuttaa. Sadesäällä on muutenkin mukava tehdä pihatöitä; johtunee siitä, että asuin niin kauan Englannissa... siitä tulee kotoisa olo, kun pisarat valuvat pitkin niskaa. Istutin 'Aureus'-humalan eli kelta-lehtisen version lipputangon tyvelle, jossa ei tällä hetkellä kuitenkaan ole lipputankoa, sillä se kaatui ja katkesi viime syksyn myrskyssä. Tarkoituksenani on pystyttää tangon yläpää nuppeineen lipputangon jalustaan humalan saloksi. Nyt sillä alkaa olla kiire, sillä kasvi on jo maassa.

Muotopuutarhan sormustinkukka-tarhaidänunikko-jalopähkämö-yhdistelmä on hieno.

Muotopuutarha sai uuden asukkaan Kauppilan puutarha-myymälästä Turusta: kastanja-köynnöksen. Tämän talvenkestävyydestä ei ole mitään takeita edes ykkösvyöhykkeellä. Testing testing...

Nyt kun sade yltyi, piti siirtyä sisälle. Kissat kyllä tietävät, mitä sateella tehdään. Nukutaan ja välillä vähän nahistellaan. Sitten kerjätään ruokaa ja taas nukutaan.

Kastanjaköynnös – Akebia quinata

Vanhakin nyt nuortuu

This is my future office.

Tässä on tuleva työhuoneeni. Päätin jo testata sen ominaisuuksia pystyttämällä sinne ikkunoiden ja uuninluukkujen restaurointipajan. Tosiasiassa muualla ei olisi tilaakaan tehdä näitä hommia sateelta suojassa.
Ikkuna-aukoista tulvii juhannusruusun tuoksu eikä pieni veden roiskuminen lattialle haittaa mitään. Työhuone on vallan toimiva!
Sohva on siskoni aarre suvun entiseltä kesähuvilalta, mutta se on minulla säilytyksessä, kun ei mahdu siskon luo. No, näköjään ei oikein tännekään, mutta meneehän tuo tilapäisesti tuossa.

Restoring oven locks and other iron bits of my kitchen stove.

Tupani leivinuunin luukku oli ruosteessa, mutta muuten hyväkuntoinen, kuten koko uunikin. Vähän teräsharjaa, akkuporakoneeseen asennettua monen muotoista harjasosaa, vielä kerran teräsharjaa, messinkiharjaa ja sitten liesimustaa sienellä vähän kerrallaan hinkaten.
Tulos:

Tadaa! Kuin uusi. Naapurillani on muuten BMW nro 2. Olen vähän kade, mutta ihan vähän vain. En ole koskaan ollut bemarityttöjä.

Päivän kuva muotopuutarhasta rintamamiestalon edessä kylätieltä nähtynä. Valkokukkaiset sormustinkukat alkavat kukkia oikealla. Etualan puskat ovat vanhaa mustaherukkaa. Vasemman puolen penkki istutettiin vasta viime loppukesällä, sen kasvit eivät ole vieläkään oikein lähteneet kasvuun. Oikealla talon edessä (omenapuun luona) on viimeiseksi syksyllä istutettu penkki, se vasta aneemiselta näyttääkin. Ja neljäs lohko, vasemmalla talon edessä ei ole vielä edes aloitettu. Niin, tuo seinäkin pitäisi maalata. Siinä on vasta pohjamaali, jota sävytin kahdessa eri tummuusasteessa mallatakseni sävyä. Ja kattokin alkaa olla maalausvuorossa. Hoh.
No niin, touhukasta juhannusviikkoa!

Tilannetiedotus

Juhannusruusu alkoi tapansa mukaan kukkia reippaasti ennen juhannusta. Sen loistoa on pikkuisen himmentänyt edessä koliseva naapurilta lainassa ollut betonimylly ja viime päivien sade, joka on ruskettanut kukat. Onneksi nuppuja on vielä, joten lisää kukkaloistoa voi vielä toivoa. Puska on valtava, tästä kuvasta mittakaavaa ei oikein tajua. Puskan koko on noin seitsemän metriä leveä ja kolme metriä syvä, viereinen oviaukko on noin kaksi metriä korkea.
Otin pahimmat ilmansulkupaperin riekaleet pois keväällä, kun ne alkoivat näyttää jo minunkin silmissäni ikäviltä. Paperin tarkoitus oli suojata alastonta hirsikehikkoa tuulen, sateen ja paahteen kulutuksel-ta. Jätin paperin vielä niihin kohtiin, joissa se oli pysynyt, mutta heinäkuussa laitetaan kaikkiin seiniin uudet paperit, kun loppu talo saa laudoituksen (nyt on laudoitettu vasta vasemmanpuoleinen länsiseinä). Ilmansulkupaperi on paranneltu versio tervapaperista, jota on esim. rintamamiestalossani laudoituksen alla.

Tässä on se laudoitettu länsiseinä, jonka olen vastikään maalannut. Rimat vielä puuttuvat. Länsiseinän yläosan helmiponttipaneeli on niin huono, että sekin joudutaan uusimaan. Sitten siitä tulee sininen, ylemmässä kuvassa näkyy sinistä keskellä seinää siinä kohdassa, missä kuisti on ollut. Muu osa paneloinnista on punamullattu myöhemmin, mutta kuistin sisällä yläosan alkuperäinen väri on säilynyt.
Ikkunat on vielä kunnostamatta...

Talon pohjoisseinä ylämäen puolella on ilmeisesti aina ollut ilman laudoitusta ja punamulta on maalattu suoraan hirsiseinään. Harvoin pohjoisesta tuuleekaan, kun suojaava mäkikin on sillä puolella. Seinään ei siis sada suoraan eikä aurinkokaan tällä puolella porota. Tänä kesänä tämäkin seinä saa silti laudoituksen.
Tuvan muurin kohdalta pari kivi-jalan kiveä oli tällä seinällä liikkunut pois paikoiltaan ja kampesimme ne Annen (muurari) kanssa paremmin paikoilleen. Hirren keskellä olevat perustuskivet eivät ole niin kriittisiä kuin talon kulmat ja hirsien päitä kannattelevat kivet, mutta ne oli silti hyvä saada vähän paremmin seinän alle.
Vaaleat hirret ovat uusia, lahonneiden tilalle vaihdettuja.

Kivien siirron jälkeen Anne rakensi kehikot ja valoi romahtaneen perustuksen osan tilalle uuden pohjan betonista. Uusi muuri ei ota missään kohtaa kiinni hirsiin niin kuin vanha oli tehnyt. Näin seinän sisäpuolelle mahtuu vähän eristyslevyä ja seinä pysyy muutenkin parempana, paloturvallisuuskin on parempi.
Tässä muuria on purettu niin paljon kuin sitä piti purkaa, tästä eteen-päin rakennetaan. Anne muuraa leivinuunin vasemmanpuoleisen tiiliseinämän uudestaan, onneksi leivinnuuni holveineen on kunnossa.
Alaosaan täytyy muurata hella ja paistouuni uudestaan. Navetastani löytyneet kaakeliuunin luukut saavat toimia epäortodoksisina alauunin luukkuina, joten uunista ei tule peltivuorattua vaan Anne joutuu muuraamaan sen tiilistä. Toisaalta uuni kestää näin paremmin, toisaalta siitä ei nyt tule kovin tehokasta uunia. Toivottavasti tämä ratkaisu tulee onnistumaan.

Tässä on se, mitä paistouunista oli jäljellä, kun katto oli vuotanut hellan päälle aikansa.
Navetastani löytyi myös paksumpi hellalevy vanhan haljenneen tilalle sekä tulipesän kansiluukku, sillä täällä saaristossa hellat ovat useimmiten päältä täytettäviä – hellalevyjen vieressä on kahvallinen kansi, joka nostetaan kun puita laitetaan hellan alle ja sytytetään tai kun puita lisätään.

Sateisen yön jälkeen

Last night it rained properly: 13 mm. Now everything is well watered! I'm as pleased as the garden.

Ukkolaukka 'Purple Sensationin' ja kultatesman yhteistyö toimii saumattomasti. Tänä aamuna sademittari näytti 13 mm eilisillan ja viime yön saldona. Maa on nyt kosteaa ja muhevaa ja aurinkokin tuli jo mukavasti esiin.

Omenapuun painona toimiva sieniankkuri on sateen jälkeen lintukylpy. 
Aika moni ihmettelee tämän ankkurin ulkonäköä, sillä se ei ole lainkaan samannäköinen kuin se perinteinen malli, jota merimiesten tatuoinneissa on. Tämä onkin savi- ja mutapohjan ankkuri, jonka kovera ote pitää vetelässä pohjamateriaalissa paljon paremmin kuin tavallisen ankkurin kapeat kourat. Ne ovat puolestaan paremmat tarttumaan kivien väleihin ja kallion koloihin.

My English Garden is doing well and shows some true cottage garden favourites, such as foxgloves, oriental poppies and betony.

Muotopuutarhassani ovat vuorossa tarhaidänunikot, jalopähkämöt ja valkoiset 'Alba'-sormustinkukat.

Tässä on mainostuksen paikka, kun viimein tuli sitä mitä tilasi: tarhaidänunikko 'Cedar Hilliä' nimittäin. Tilasin tämän juurakoita viime keväänä Viherpeukaloilta, samoin kuin alppipiikkiputkea, jalopähkämöä ja päivänlilja 'Pandora's Boxia'. Vaikka kaikki juurakot eivät ole lähteneet kasvuun, on kaikista lajeista ainakin osa hengissä, ja kasvit ovat olleet sitä mitä pitikin. Olen tyytyväinen tilaukseeni.

Alppipiikkiputki nupullaan olevan 'Bowl of Beauty' -pionin vieressä. Piikkiputken kukinto muuttuu kesän edetessä siniseksi.

This first border of my English Cottage Garden was built and planted last year's spring. This is by far the most abundant of its borders now, the plants having established well.

Tämä muotopuutarhan esimmäinen neljännes valmistui viime vuoden keväällä ja se on selvästi runsain, kahdessa muussa on vielä hyvin pienet taimet. Ensi vuonna nekin ovat jo runsaampia!

Last but not least: Musti the Garden Panther!

Lukijoiden kaipaama fanikuva puutarhapantteri Mustista. Tällä hetkellä Musti on pantteripäikkäreillä tässä makuuhuoneen sängyllä. Se vietti osan sateisesta viime yöstä reippaasti ulkona! Nyt pitää ladata pantteripatterit.

Alppipiikkiputki – Alpine sea holly – Eryngium alpinum
Jalopähkämö – Betony – Stachys macrantha
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Sormustinkukka – Foxglove – Digitalis purpurea
Tarhaidänunikko – Oriental poppy – Papaver Orientale-ryhmä
Ukkolaukka – Allium hollandicum