Silkkikukkia

Eikun ihan oikeita. Silkkikukalla, Clarkia amoena, on hassu nimi. Miksi kutsua elävää kukkaa silkkikukaksi? Jostain minulle oli muutama vuosi sitten päätynyt pussillinen silkkikukan siemeniä, värisekoitus. Ehkä olin sen jopa itse ostanut.
Kylvin ne yhteen vastaperustettuun kukkapenkkiin, jossa ne kukkivat loppukesällä ja syksyllä, talven tuloon asti, kuin viimeistä päivää. Keräsin siemenet talteen.

Sitten kylvin niitä portaanpielen rautapataan, jossa niitä on ollut sen koommin. Olen hurjan huono yksivuotisten, niin sanottujen kesäkukkien kanssa. En jaksa hoivata ja paapoa. Silkkikukka on täydellinen: viskaa sen kuivuneiden siemenkotien siemenet (joko syksyllä tai keväällä) multaan siihen kohtaan, missä haluat niiden kasvavan. Ja siinä ne kasvavat.
Silkkikukista oikealle on muuten suloistakin suloisempi tähtililja (Zigadenus elegans). Monivuotinen, upotan sen ruukussa talviksi maahan. Se voi kasvaa avomaallakin, mutta haluan ihailla sen herkkyyttä läheltä ja joka päivä, kun on sen aika kukkia.

Kesäkuussa vierailin Min Edenissä. Sain Ninalta silkkikukan siemeniä, hän kysyi, onko minulla atlasblommaa. Se kuulosti jotenkin tutulta. En ollut varma, toin pienet taimet kotiin, istutin ja onhan se  samma sak! Mutta mikä väri! Lohenpunainen, aivan ihanan suloinen. Nyt minulla on sitten myös "Pietarsaaren kantaa".