Saturday, 18 September 2010

Saaripalstan kotijoukot

Tänä viikonloppuna minulla on kaksi koiraa hoidossa. Tunkeilijoita tai ystäviä, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Ransu yrittää puolustaa kotia kiivaasti, pörhistyy ja sähisee niin, että koirat pysyvät kunnioittavan välimatkan päässä. Pöydän päällä on hyvä tarkkailupaikka mistä voi sähähtää heti kun tassu liikahtaa.

Koirat ovat Vanni ja Lávvi. Vanni on Mustin paras kaveri lapsuudesta ja Musti juoksikin heti pihan poikki kotiin kun näki Vannin tulleen. Lávvi on Vannin pentu, jonka Musti oli aiemmin tavannut vain kerran, silloinkin heti ryntäsi puskemaan. Silloin Lávvi oli vielä pieni, kissan kokoinen pentu. Jännitti nähdä, miten Musti nyt suhtautuu isoksi venähtäneeseen hongankolistajaan. No, puskemalla Musti suhtautui.
Lávvi ei oikein tiedä mitä puskevalle pienelle mustalle kissalle pitäisi tehdä. Kielimuuri.

Ransu on kotijoukot, ja varmaan aika pettynyt Mustiin kun se kaveeraa vihollisen kanssa. Ransu joutuu yksinään puolustamaan kotia. Yleensä se asettuu vierailevan koiran saapuessa eteiseen eikä päästä koiraa pidemmälle. Tämä on kuitenkin vaikeampi tilanne, sillä koirat pitää päästää sisään. Ransu yrittää olla keittiön ovella vastassa kun tulen koirien kanssa sisään ja saakin auktoriteetillaan koirat perääntymään. Mutta eiväthän ne voi viikonloppua eteisessä viettää! Nostan Ransun syliin, otan koirat sisään ja asetan Ransun pöydälle vahtimaan.
Yllä olevassa kuvassa Ransu mulkoilee olohuoneeseen, missä Lávvi on. Vanni on aikuinen ja rauhallisempi. Molemmat koirat ovat lapinporokoiria, Lávvi on saamea ja tarkoittaa ystävää.

Ei tämä söpöliini vielä ainakaan Ransun ystävä ole, katsotaan sitten sunnuntaina. Lávvi on neljän kuukauden ikäinen. Vaikea uskoa, että se oli piukeamahainen pullukka, oikea läskimooses (blogikirjoitus kesäkuun alusta täällä). Nyt se on varsinainen vasikka, jonka koipia on joka suunnalla. Heti alkajaisiksi Lávvi varasti kissojen lelut ja vei ne sänkyyn.

Tässä Musti syö Lávvin ruokaa ja Lávvi Mustin. Kyllä Ransulla on tässä viikonlopussa sulattelemista. Yhtä ällistynyt veljensä käytöksestä on Musti, joka ihmettelee, miksi velipoika sähisee hänen kavereilleen.

12 comments :

  1. Voi Ransu. vai et tykkää - koirat ovat vain käymässä teillä. Musti toimii vieraille isäntänä. :) Kollo kaveeraa ulkona koirien kanssa kunhan eivät hauku kissalle. Täällä kotona ei ole käynyt koiria.

    ReplyDelete
  2. Ransu, on varmaankin raskas viikonloppu kun yksin puolustat kotia, valvot ja vahdit. Ja Musti vielä kaveeraa kuonosi alla tunkeilijoiden kanssa! Varmaan vielä keskustelet tästä Mustin kanssa.
    (Mutta ne voi, ehkä, olla mukaviakin tuollaiset isommat elävät jos niihin tutustuu...)

    ReplyDelete
  3. Olipa hauska postaus :)
    Anoppilassa kissa aina katosi reissuilleen, jos eräs tietty koira tuli vierailulle. Ilmestyi sitten, kun koira oli lähtenyt. Vaikka siellä omakin koira on, niin ei siitä välittänyt, vaan oli sen kanssa ihan väleissä.

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  4. Valloittavia koiruleita; teidän viikonlopusta ei nyt säpinää puutu! Musti on niin ihanan suopea, mutta ymmärrän oikein hyvin Ransun fiilikset. Mennä nyt ja liittoutua vihollisten kanssa, oma veli, krrrrr!!!

    ReplyDelete
  5. Ransu on aika rohkea. Se menee koirien ruokakupille, tuijottaa koiria ja alkaa syödä ja murisee heti jos koira liikahtaa lähemmäs. Samoin se menee ulos ja sisään ohi Vaarallisen Koiran (tai jopa kahden) hiipimällä mahdollisimman pörheänä ja muristen eteisen poikki. jopa tahallaan lähestyy koiraa ja pelottelee. Ransu tekee selväksi kenen koti on kyseessä :-D
    Musti on todellakin moisesta käytöksestä aivan kysymysmerkkinä!

    ReplyDelete
  6. Täällä on aina ihania juttuja ja kuvia, ollaanpa sisällä tai ulkona!

    ReplyDelete
  7. Kiitos Zepa ja Tina! On tämä neljän tassuttajan huusholli aikamoista rumbaa. Yö meni murinan ja vinkunan säestämänä - Ransu ei päästänyt koiria makuuhuoneeseen ja sängyssä nukkumaan tottunut Lávvi vinkui olohuoneessa, jolloin Ransu vastasi murisemalla joko sängyn alta tai päältä, missä sattui olemaan.
    Kaikki vähän väsyneinä otimme tänään päikkärit: Musti ja Lávvi minun jaloissa, Ransu tyynyn vieressä ja Vanni sängyn alla. Mikä suksee! Kaikki muutaman neliömetrin sisällä. Uupumuksen tuoma kotirauha.

    ReplyDelete
  8. Ransuhan käyttäytyy sitten aivan kuin Unnan tätikissa Vappu, joka ajaa vieraat koirat pois pihasta samanlaisella määrätietoisuudella. Oma pihakoira sentään "kuuluu kalustoon" Vapun mielestä, eikä siitä tarvitse välittää.

    ReplyDelete
  9. Ransu on just niin viisas kun olen kuullut kissojen olevan! Ilmaisee itseään avoimesti;) Naapurini kissa Napoleon livahti kerran meille ja tuli yläkerrasta rapuissa vastaan. Katsoi mua "mitäs sä täällä teet-ilmeellä". Ihailin sen itsevarmuutta! Koirat oli silloin ihan hiljaa. =)

    ReplyDelete
  10. Naapurini Lea kertoo pitävänsä kissoista niin paljon muun muassa siksi, että toivoisi voivansa olla samanlainen itsevarma elämästä nautiskelija. Joskus minusta tuntuu, että kissat ovat evoluutiossa edenneet meitä pidemmälle. Nehän ovat hommanneet itselleen sellaisen elämän ettei tarvitse käydä työssä ja ne osaavat pitää itsensä puhtaina ilman lämmintä vettä ja suihkua, esimerkiksi.

    ReplyDelete
  11. Siinäpä sitä onkin Ransulle hommaa, kun toimii kotijoukkojen puolustajana aivan yksikseen!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!