Tuesday 31 May 2022

Ruskopenkki hehkuu ja laajenee

 Mukana myös lehteen puhkeava kiinanpunapuu, lukijan pyynnöstä!

Ruskopenkin tulppaanit ovat selvinneet talvesta ihmeen hyvin, tähän nimittäin valuu ylärinteestä vesi. Olen siihen itsekin syypää, kun kaivoin ojan vanhan talon takaa tuonne huussin taakse, mutta en jatkanut sitä enää tontin rajaojaan (siinä vaiheessa olin jo istuttanut vuokko-esikkopuutarhan ja rakentanut kivimuurin tontin reunalle, enkä halunnut niitä purkaa). 
Näkymä rusotuomipihlajan ja kirsikan kukkiessa on ihastuttava.

Ihastuttava on myös näkymä vastakkaisesta suunnasta, ylhäältä kirsikan alta. Edessä kasvava risuinen apteekkarinruusu sai elämänsä ensimmäisen leikkuun, poistin siitä muutaman vanhan oksan ja sitten vedin loput latvat epäortodoksisesti pensassaksilla suihkis vaan. Ei millään jaksa nyhertää kymmenien erillisten ohuiden oksien kanssa silmukohtia syynäten. Nyt puska näyttää jo paremmalta.

Tänä vuonna ekaa kertaa kukkinut keisarinpikarililja 'Early Dream' on ollut melkoinen. Se on vasta äsken lakastuttanut kukkansa. Se on siis sekä early että late dream ja vielä päälle long-lasting dream. Värikin on ihana, oikein hyvä kirkas oranssi. Sen seuraan avautui vähitellen tulppaaneja ja narsisseja.

Ruskopenkin vanhempaan osaan tuomipihlajan ympärille en istuttanut syksyllä yhtään uusia tulppaaneja, silti niitä siinäkin kukkii. Taustalla ympyräpenkin vieressä kukkii syksyllä istutettu pussillinen 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja; samaa, jota tässä ylempänäkin on. Lisäksi on ihanan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar'. Se on oikea herkku punalehtisen 'Enkan' -japaninvaahteran vierellä.

Vastavalossa eli illalla paras!

Tässä näkyy myös alempi osa, jonka ajattelin tänä vuonna yhdistää ylemmän osuuden kanssa. Naapurin tryski on taustalla.

Ihanat tulppaanit ja narsissit. Tuo vaalea röyhelötorvinen narsissi on 'Palmares', lisäksi näkyy vanhoja 'Blushing Apeldoorn' -tulppaaneja ja etualalla yksittäinen, kauniin värinen... varmaankin kolme vuotta sitten istutettu triumftulppaani 'Salmon Dynasty'. Voi se olla muutakin, jota nyt en muista. Joka tapauksessa oivallinen ruskoväri siinäkin.

'Blushing Apeldoorn' on ihan huippu. Lisäksi se sointuu nurmikon voikukkiin, hihii.

Sitten ryhdyin hommiin. Tekniikkani on yleensä huono, sillä minulta puuttuu suunnitelmallisuus, vaikka suunnittelen työkseni. Tämä välialue olisi pitänyt peittää jo viime kesänä, kun tein tuon alemman alueen ja jo silloin tiesin, että penkit tulevat yhdistymään.
Nyt aloin kaivaa nurmea pois paakku kerrallaan ja samalla mietin, että savimaalle, johon vielä valuu ylärinteestä vesi, ei pidä näin istutusaluetta perustaa... Mielessä oli Päivänpesän Katjan mainio neuvo alueen kattamisesta kasvijätteellä ja kankailla (no, vuodeksi). Jos haluan kasvieni säilyvän paremmin hengissä, perustan niille kumpareita, enkä kaiva ympäröivää nurmea alempaa istutusaluetta. Samalla ratkaisen sen ongelman, että multapaakut pitää aina roudata jonnekin, lähinnä hedelmätarhan alaosaan, jotta saan sen rinnettä tasoitettua, mutta se ei välttämättä enää kaipaa tasoittelua.
Niinpä pistin nurmipaakut ylösalaisin takaisin keoksi ja niiden päälle ison muovin, joka on ollut jonkun rakennusmateriaalin kääreenä. Sitä riitti tuohon nelikerroksiseksi taiteltuna, musta puoli ylöspäin, jotta nurmipaakkujen juuret palavat mahdollisimman hyvin ja nopeasti.

Samalla kitkin vanhemmasta ruskopenkin osasta kaikenlaista, eniten kylvämääni koreakärsämöä, joka on tehnyt tiuhaa juuristoa. Löytyi suvitulppaanin lehdet ja keskellä penkkiä huomasin myös monta vuotta vanhat punakeltaiset 'Texas Flame' -papukaijatulppaanit, joita aina vain nousee kukkimaan, joka vuosi. Vaikka häviäminen ei haittaisi, ne ovat vähän liian räikeitä.

Tässä vielä tuo ihana yhdistelmä 'Blushing Apeldoorn', 'Salmon Dynasty', matalana 'Texas Flame', 'Brown Sugar' ja keskellä narsissi 'Palmares'.

Edellisessä kuvassa näkyy taustalla ihana kultaherukka, se pistelee parastaan ja on kasvanut jo yli parimetriseksi. Edessä näkyy syksyllä siirtämäni ruusuherukka, se ryhtyi kukkimaan myöhemmin kuin lajitoverinsa, mutta onneksi selvisi siirrosta hengissä. Leikkasin sitä paljon, jotta se toipuu juurten katkeamisesta.
Tässä penkissä on iso huolenaihe, nimittäin Orkneyltä tuomani kerrottukukkainen mukulaleinikki on kadonnut. Sen kohdalla on notkahdus... mutta pihallani on niin paljon mukulaleinikkiä, että miksi myyrien piti se kerrottu viedä. Jos ovat tähän syypäitä siis. 

Iloakin löytyy. Kuparivaahtera elää ja versoo latvaa myöten, vaikka tämänkin ympärillä oli monen sentin paksuinen jää tammikuulta maaliskuulle.
Taustalla ystävältä saatu tiarella; riemuvoitto sekin, sillä nämä eivät puutarhassani yleensä viihdy. Ei tiarella, heuchera eikä heucherella. Mutta tuo yksi nyt on selvästi asettunut.

Samettihortensia pyysi kuvaa lehteen puhkeavasta kiinanpunapuusta. Se kasvaa pyöreän penkin keskellä, sillä penkki on tarkoitettu puun ympäryspenkiksi. Olen ennakoinut ainakin tämän asian.
Tämä on aivan ihana, pehmeäneulasinen, neulaset talveksi pudottava havupuu. Viihtyy kosteilla paikoilla ja se tuli nyt todistettua. Jääkerroskaan ei näköjään menoa haittaa. Monta vuotta tästä haaveilin ja Mustilasta pari vuotta sitten löysin.

Koska punapuun alue on yhä ruskopenkkiä, täytyy kasvien värityksen sopia teemaan. Siirsin herkkunurkassa kasvavaa tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä tähän. Oikealla valkoisen taimilapun vieressä on viime vuonna siemenestä kasvatettu keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' ja mukulaleinkin takana näkyy tellima, Nilan lähettämistä siemenistä kasvatettu. Lisäksi on vihreälehtistä mukulaleinikkiä, se viihtyy tässä kevätkosteassa rinteessä. Täytyy kitkeä sitä tältä alueelta jatkossa, jotta tummalehtinen versio pääsee leviämään paremmin.

Löysin vuosikausia metsästämääni ruohokanukkaa, siis meidän luonnonmuoto, ei se kanadalainen, jota taimistoilla yleensä on, viime kesänä Särkän perennataimistolta. Se ei ole kelta/oranssi/ruskeakukkainen, mutta matalana sopii tähän penkin alle ja arvelin, että kasvupaikka sopisi sille. Sieltä se nyt versoo, jihuu! 
Tässä on muuten ihmeen hyvä maa; hiekansekainen. Tästä on muinoin johtanut tie ylhäällä metsänrajassa olevalle, jo hävinneelle talolle, siinä varmaan syy hiekan tuontiin.

Pieni syrjähyppy kivimuurin vierelle: ruusuherukan alla kukkii viimein tarhavarjohiippa, osuen nipin napin samoihin kukkakekkereihin! Ehkä tismalleen saman sävyisenä kukkivan aluskasvin laittaminen ei ollutkaan kuningasidea, sillä tuota ei välttämättä eri kasviksi edes tajua, mutta menköön. 
Kuten ihana Monty Don sanoo: too much good taste is bad for you.

Näkymä ruskopenkin alueelle on ihan kiva muotopuutarhastakin, vaikka edessä on ties mitä kasaa. Nuo värit hohtavat kauas.

'Brown Sugar' -tulppaania kasvaa myös tällä puolella penkkiä, joka ei tänä talvena kärsinyt märkyydestä niin paljon kuin edellisenä, outo juttu. Vuosi sitten Austin-ruusu Crown Princess Margareta oli henkihieverissä, nyt se versoo reippaasti. 
Ruusukvitteni versoo myös punertavin versoin vasemmalla. En ole varma, mitä se on, sillä se on vuosikausia sitten ostamani punakukkaisen, talveen menehtyneen kvittenin juuriversoa, eikä se ole vielä kertaakaan kukkinut. Voisi kuvitella, että se on perus-japaninruusukvitteni, mutta ruusukasveja voi tietty varttaa lähes miten vain ristiin. Kvitteniltä sen lehdet kuitenkin eniten näyttävät. Odotan jännityksellä.
Ehkä sen voisi siirtää tekemääni kumpareosaan kuivempaan paikkaan, kun se kasvualusta muhii ensin valmiiksi.

Kitkemisurakan jälkeen paljastui matalia tulppaaneja (jotka pitäisi varmaan siirtää jonnekin matalamman kasvuston alueelle), oranssi pikkuruinen 'Little Princess' (ei vielä kuki) ja kuvan buharantulppaani 'Bright Gem'. Ihana ruskoväri kyllä, ehkä keksin näiden ympärille jotain sopivaa matalaa kasvia.

Kyllästyttääkö jo? Tämänkin kuvan eiliseltä valitsin vielä mukaan. Tässä näkyy marhanliljoja, ja minusta tuossa on nyt kahta eri... täytyy katsoa viime kesän blogijutut, mutta muistan kyllä, että istutin tähän muutama vuosi sitten kolmea eri, joista yksi, oikeastaan tumma varjolilja, siirtyi sittemmin Rohaniin (ja luojan kiitos versoo siellä, vaikka läheltä on hävinnyt yksi marhanlilja myyrän käytävään). 
Ihan kuin vasta yksi näistä olisi kukkinut, ja toinen olisi mysteeri, mutta voi olla, että en vain enää muista. Palataan asiaan, kun kukkia tulee. 

Pakko oli kuitenkin katsoa puutarhapäiväkirjaa: vuonna 2016 istutin tuohon tumman varjoliljan lisäksi marhanliljat 'Russian Morning' ja 'Manitoba Fox'. Viimeksimainittu ei ole vielä koskaan kukkinut, joten olen olettanut, että se on menehtynyt. 'Russian Morning' kukki ensimmäisen kerran vuonna 2020. Kärsivällisyyttä kasvattavat nämä.
Jotain on hävinnytkin, tähän täydellistä kielijänönputkea ei löydy. Toivottavasti siementaimia löytyy jossain vaiheessa. Kuvassa näkyvä poimulehti on luonnonkantaa, suosin niitä, kun niitä kerta tontilla kasvaa.

Tämä on muuten ihan ihmeellistä, että yhtäkään tulppaania ei vielä ole tänä vuonna syöty. Ainoa kaurisvierailu oli aiemmin keväällä, kun pieni metsäkauris tuli parturoimaan hobittipenkin krookukset ja nousevat nuokkutähdikin lehdet (kukkavarsia ei siinä vaiheessa vielä onneksi ollut).
Aita todellakin kannatti rakentaa ja vuosikausien ajan sitä ähertäen parantaa, tiivistää ja korottaa – kukkia pääsee ihailemaan! Sanoinkuvaamattoman ihanaa vuosikausien taistelun, itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen.

Eilen otin kuvia uusista tuotteista verkkokauppaani Elsan lempituoliin – niiden puotiin saamisessa menee hetki, tässä on hieman ruuhka-aikaa – taustalla ruskopenkin hehkua ja kaunista näkymää kylälle päin.

Ja tänään sataa! Viimein! On satanut aamusta asti, ja vaikka nyt lähes paistaa, niin kohta tulee varmaan lisää sadetta – toivottavasti. Mittariin on kertynyt jo 7 mm. Mikä onni: toukokuinen sade, joka hellii puutarhaa ja pelastaa kasvit nääntymästä kuivuuteen. Tätä on odotettu.

Vielä kuva kuistilta käsin, näkyy tuo puoliksi maalattu lattia. Ruskopenkkiä saa ihailla täältäkin samalla, kun kuuntelee sateen sulosointuja sen loristessa vesitynnyreihin.


Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Buharantulppaani Tulipa linifolia
Isopiippo Luzula sylvatica
Japaninvaahtera Acer palmatum
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Kielijänönputki Bupleurum longifolium
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex
Kultaherukka Ribes aureum
Kuparivaahtera Acer griseum
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Mukulaleinikki Ficaria verna
Poimulehti Alchemilla
Ruohokanukka Cornus suecica
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka Ribes sanguineum
Ruusukvitteni Chaenomeles
Suvitulppaani Tulipa sprengeri
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Tellima Tellima grandiflora
Varjolilja Lilium martagon

21 comments :

  1. Voi elämä, miten rakastan näitä toukokuun lopun värejä. Ruskopenkkiä voi ilolla ihastella joka suunnasta. Taitaisi huussi-istunnollakin ovi jäädä auki. Blushing Appeldoorn -tulppujen terälehtien punaisen-oranssin-keltainen sävy on niin hieno. Tajusin istuttaneeni samaista tulppua omaan pihaan. Odotan vesisateen taukoavan, jotta pääsen kameran kanssa tulppuja kuvaamaan.
    Olen puolestasi tosi iloinen, etteivät sorkkajalat enää pääse esteettä ruokailemaan puutarhassasi. Niin monta vuotta me lukijat surimme kanssasi menetettyjä kukintoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Värit ovat täyteläiset ja vielä löytyy puhjenneiden lehtien jänniä sävyjä. Kesällä värimaailma tylsyy ja väsähtää jotenkin. No, olenkin tosi kevätihminen, kesällä on jo liian lehtevää.
      Heh, huussin ovea ei oikein voi auki pitää, kun kylätieltä on suora näköyhteys - senkin takia istutin rusotuomipihlajan siihen etulinjalle. Onneksi huussissa on istuin aika korkealla, niinpä sieltä voi ihailla ruskopenkkiä, niskaa venyttäen.
      Tulppaanit vesipisaroilla ovat kyllä kuvauksellisia!

      Tiedän, että suritte myötäeläen ja se lohdutti oikeasti todella paljon. Siksikin pitää muistaa nyt tasaisin väliajoin hehkuttaa, että kukat ovat tallella!

      Delete
  2. Kauniita näkymiä! Noita kasoja ym ei edes huomaa, ei kuvista eikä varmaan paikan päälläkään, niin hyvin kukat vievät huomion. Ihana tuo Brown Sugar, minullakin oli sitä joskus ja täytyy saada kyllä uudestaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kasat muuttuvat itselle huomaamattomiksi :-D Niitä ei jonkin ajan päästä enää edes tajua siivota.
      Toivottavasti saat uudet Brown Sugarit. Ilokseni nuo kukkivat tuossa jo toista, vai olisiko peräti kolmatta kevättä putkeen.

      Delete
  3. Näihin sinun postauksiisi ei kyllä kyllästy koskaan😍 Ja voi kuinka ihanaa, että sorkkaeläimet nyt pysyvät poissa puutarhastasi🙏

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että en kyllästy!
      On kyllä mahtavaa tuo, että olen saanut peurat ja kauriit pysymään aidan ulkopuolella. Myyrävuosia on vain silloin tällöin, mutta peuravuosi on joka vuosi.

      Delete
    2. ET kyllästy siis :-D

      Delete
  4. Sadeveden lirinä astiaan on sulosointuja kuivuuden jälkeen. Jos aikaa on niin, minusta tuo on paras tapa perustaa uusi istutusalue, ei tarvitse käyttää huonoa multaa ja keksiä käyttöä nurmipaakuille. Peurojen pysyminen puutarhan ulkopuolella on hyvä juttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että satoi on-off vuorokauden putkeen, nytkin vielä tuuli paiskaa pieniä pisaroita vasten ikkunoita. Tämän jälkeen on hyvä tehdä kierros toivoen, että jotakin uutta olisi vielä vironnut henkiin ja noussut maasta.
      Kiitos sinulle loistavista vinkeistä!

      Delete
  5. Olen myötäonnellinen sateestanne. Ja kukkivista tulppaaneista. Ja peura-aidastasi. Ja monesta muusta säästyneestä kasvista.

    Brown Sugar täytyy varmaan etsiä nettikaupasta syksyllä. Parina vuonna sitä täältä löysin ja sitten ei kukaan lähikaupan sisäänostaja ole sitä ottanut valikoimiinsa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos myötäonnellisuudesta!
      Brown Sugar on tosi herkun värinen, pehmeä, ja kuivuu hiljakseen vielä kauniin ruskeaksi. Tulppaaneilla on kyllä ylipäätään elegantti tapa kuihtua, useimmilla ainakin. Toivottavasti löydät Brown Sugaria jostakin syksyllä, se saisi kyllä olla kaupoissa vakiotuotteena.

      Delete
  6. Blushing Apeldoorn sai täyden huomioni, en edes tajunnut voikukkia taustalla. Onpa upeaa värinen tulppaani. Siellä on jo kovin kesäistä ja runsasta kasvua joka puolella. Hyvää kesäkuun jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan aivan ihanan värinen tulppaani, kuin kultainen iltarusko. Kovin on runsasta, ihan järkytyin kun näin heinikkokohdat tursuilemassa kohdissa, jotka vielä hetki sitten näyttivät siisteiltä :-D Kiitos, hyvää kesäkuuta sinullekin!

      Delete
  7. Voi miten ihana postaus, tästä tuli niin hyvä mieli. Niin kaunista ja jo kesäistäkin. Tuo ruskopenkki on joka kulmasta todella kaunis. Mukavaa alkavaa kesäkuuta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt on ihan kesä, syreenit alkavat kukkia. Valtavan ihanaa aikaa tämä. Kiitos, mukavaa kesäkuuta sinullekin!

      Delete
  8. Hyvin jaksaa lukea pidemmänkin postauksen. Tähän aikaan tapahtuu niin paljon ja nopeasti, että ei kaikkea saisi lyhyisiin postauksiin ahdettua mitenkään. Ei kyllä meinaa saada pidempiinkään :D
    Vaikken niin oransseista ja keltaisista sävyistä välitä, niin nautin suuresti kukkivista puista ja pensaista sekä vehreistä näkymistä. Ja tuon tryski (=huvilako?) -kuvan jälkeisessä kuvassa ihana punalehtinen japaninvaahtera ('Enkanko' se nyt oli?) hehkuu narsissien taustalla. Ihan huippua, että peurat eivät ole enää päässeet ruokailemaan puutarhaasi, niin pääsemme kaikki ihastelemaan kaikkia niiltä säästyneitä kukkia. Nyt puuvartiset kasvitkin pääsevät kasvamaan rauhassa ilman ylimääräisiä typistyksiä.
    Onpa kiva, että siellä on saatu kunnolla sadetta. Tarpeeseen tuli varmasti. Meilläkin satoi eilen muutaman tunnin, mutta ei vielä niin paljoa, että olisi saanut sadeveden keräysastiat täyteen. Maa sentään kastui sen verran, ettei tarvitse nurmikylvöstä ja kasvimaata kastella ihan heti. Huomiseksi on ennustettu lisää sadetta, joten aion vetää sadekamppeet niskaan ja lähteä keräämään ämpäreillä ränneistä vettä talteen. Huomisen jälkeen nimittäin näyttäisi tulevan taas pidempää poutaa, joten kasteluvesi tulee tarpeeseen.
    Kukkaisaa kesäkuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kyllä saa maratonpostauksiinkaan kuin murto-osan siitä, mitä pihalla tapahtuu :-D
      Meillä on ihan eri värimaut, mutta onneksi voi sujuvasti ihailla muita asioita. Tryski on varmaan tröskhus eli puimala tai puimurin vaja tms. Ne on tuollaisia isoja, tilavia piharakennuksia. 'Enkan' on tosiaan tuo ruskopenkin japaninvaahtera. Istutin syksyllä puutarhaani jo kolmannen, kun kaksi aiempaa ovat talvehtineet ihan hyvin, vaikka pysyvät pieninä.
      Meillä tuli lopulta reilussa vuorokaudessa 10 mm, mikä on ihan huippua. Huomenna päästä pitäisi meilläkin sataa lisää, mikä on huipun huippua! Fiksua lähteä saalistamaan sadevettä.
      Kiitos, kukkaisaa kesäkuuta sinullekin!

      Delete
  9. Kokeilen taas saanko kommentoida vai en..ihanaa, että on mahdollista esittää toiveita täällä blogissasi ja vielä ihanampaa, että niihin vastataan 🥰 En edes tiedä mistä aloittaisin, kun oli niin paljon kaikkea inspiroivaa ja kaunista. Ja juttua piisasi kirjailijattarella pienoisromaanin verran. Loistavaa, että saitte sadetta 🌧️
    Kiinanpunapuu on todella ihastuttava yksilö. Kultaherukka on ihan täykky! Ihastelen kovasti näitä herukoitasi! Onko kultaherukassa hyvä tuoksu, onhan?
    Tässähän on nyt muuten aivan vuoden trendivärit; auringonlaskun sävyjä. Ihanan näköistä kerrassaan. Tuohon Bright Gemin alle sopisi erittäin hyvin Geumit, nythän niissä on upeita oranssiin taitavia värejä, kuten totally angerine ja petticoat peach. Hot hot hot 🔥Jee, että ne peurat on nyt aidattu pois. Just aamulenkillä katselin kun peurat popsivat naapurin tulppaaneja, krääh.

    Pitää tutkia myöhemmin puotisi valikoima, upea ruukku. Ja vielä eri aiheesta: löysin Helleb. Atrorubensin jälkeläisen, haluutko vai onko sulla jo 🌹?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, kommentti tuli läpi! Ihanaa myös, että toivoit. Voi olla, että olisin muutenkin raportoinut kiinanpunapuun selviämisen talvesta, mutta se tuntui nyt juhlavammalta ♥
      Kultaherukka on tosiaan tuoksuva, ihana hunajainen, makea tuoksu! Pörriäisetkin rakastavat sitä.
      No voi sentään, onnistun olemaan trendien aallonharjalla :-D Hei, loistoidea nuo Geumit, hot! Ruskopenkissä kasvaa jo Bell Bank, Totally T kasvaa vähän muualla, mutta yritän, jos saan sitä jaettua - se on huippuihanan värinen. Kellukoiden värit ovat niin ihania, lisää lajikkeita metsästän taimistoista. Ruskopenkin kasvien pitää sietää talvista märkyyttä, joten osuit aivan ytimeen tuossa vinkissä.
      Peurat ovat niin hirveitä tuholaisia, kun vievät kukat yhdessä hujauksessa. Minäkin katselen niitä joka päivä ikkunasta kyläniityllä, ja joskus naapurin puolella, ihan puutarhani vieressä. Olen vainoharhainen ja tarkkailen pihaani ikkunoista käsin myös viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla, josko sorkkajalkoja näkyy.
      Voi sinua, pidä ihmeessä jouluruusuaarteesi! Jos emotaimesi vaikka häviää... minun atrorubensin vei talvi, varmaankin, kun mitään ei vielä näy. Olin ajatellut hankkia uuden taimen, kun vastaan tulee. Mutta en sinun aarrettasi, jouluruusujen siementaimet tuovat lisää ihania kukkia!

      Delete
  10. Oih, tietenkin sinulla on kiinanpunapuu! Hiplasin sellaista Muhevaisella useaan otteeseen taannoisella vierailulla, mutta lopulta jätin ostamatta, kun en varsinaisesti osannut heti sanoa minne sen laitan. Vähän kyllä kaihertaa. Oli niin ihana pikku puu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muhevaisella se saattoi olla vähän kalliimpi, oman puuni ostin Mustilan arboretumin kaupasta hyvin pienenä ja edullisena. Mutta suurihan siitä lopulta kasvaa, toivottavasti ainakin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!