Täydellistä

 Onneksi, onneksi viime viikko oli viileä! Sateita olisi voinut tulla, sillä edellisestä muutaman millin sateesta on tasan kaksi viikkoa. Maa halkeilee paikoin, mutta ei katsota sitä.

Kun sunnuntai-iltana tulin kotiin, oli pikkuinen kevätputki viimein ponnistanut maasta! Hyvin pienenä, mutta hei – elossa ollaan.

Samassa penkissä kuistin edustalla kukkii myös valkovuokko 'Green Fingers'. Ostin pari paperipussillista tämän juurakkoa Kauppilasta marraskuussa 2014, jolloin juurakot olivat jo aika kuivia, mutta ne olivatkin tuntuvasti alessa. Viime vuonna tuli viimein ensimmäinen kukka, eli aika kärsivällinen saa joskus näidenkin kanssa olla. Lehdistä toki näki jo aiempina vuosina, että eloa on.

Nyt kukkia on viimeinkin vähän enemmän ja kyseessä oikea pieni tupas! Tämä on niin kaunis.

Tässä samassa penkissä on vielä nousematta japaninesikko ja toinen erikoisempi esikko sekä himalajanvuokko. Toivon, että ne ovat elossa.

Toisessa pienten kasvien herkkunurkassa kukkii tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' ja koiranhammas, jonka en muista aiemmin kukkineen – tai ainakaan vuosikausiin. Nupussa oli vaaleanpunerrusta ja kiinnostuin suuresti. Tämän olen istuttanut nimellä Erythronium californicum 'White Beauty' ja aloin jo miettiä, jos tämä olisi jotakin muuta, mahdollisesti joku lottovoitto. Pelkäsin, että kukinta menee ohi poissa ollessani.

Onneksi ei mennyt! Samalla selvisi, että tämä on kuin onkin 'White Beauty'.

Herkkunurkan alaosassa on komea pehko rotkolemmikki 'Silver Wingsiä'. Tämä on selvinnyt hyvin talvesta, mitä ei voi sanoa monesta rotkolemmikistä. Tämä lempikasvi on ikävä kyllä sieltä täältä hävinnyt, mutta on minulla sentään neljä eri lajiketta elossa jäljellä.

Koiranhampaat (kuvassa toinen 'White Beauty' sekä 'Pagoda') viihtyvät selvästi paremmin sivummalla, vaahteran alla. Siinä on vanha matala oja, joka oli täynnä nokkosta ja piparjuurtakin ennen kuin aloin muokata paikkaa metsäpuutarhapenkiksi. Koska talon ympärille kaivettiin salaoja, ei tässä tarvittu varsinaista ojaa. Kaivoin nokkoset pois – piparjuurta nousee yhä edelleen, mutta aika vähän – ja aloin täyttää ojaa maatuvalla kasvijätteellä.

Jotain istutinkin jo aluksi, malttamattomana, ja nämä koiranhampaatkin menivät maahan silloin, kun maa oli vasta ankeaa savea. Humuksen lisääntyminen on saanut ne viihtymään, mutta urheasti ne nousivat jo silloin, kun maa oli huono. Viime vuosina ne ovat rehevöityneet silmissä. 

Eli selvästi näille täydellinen paikka on matala savinen notkelma (ei kuitenkaan märkä), johon on lisätty runsaasti kompostia tai suoraan vain maatuvaa tavaraa, kuten minä tein. Edelleen nakkaan tuonne haravoituja lehtiä, kuolleita sisäkasveja multineen sun muuta.

Herkkunurkassa asustaa kolme rusokoiranhammasta, jotka kukkivat aniharvoin. Ehkä niiden siirtoa tänne voisi harkita. Tai muualle.

Koiranhampaiden hankinta onkin nyt syksyn ostoslistallani prioriteettina, kun ne näin hyvin viihtyvät. Olen jo hankkinut kaikkia kolmea laatua, joita Suomesta saa, joten alkusyksyllä on tehtävä tilaus Hollantiin ja tilattava muuta, erikoisempaa. Lajeja ja lajikkeita nimittäin on, vaikka meiltä ei niitä löydy.

Lupailin kuvaa katajapenkin rusokoiranhampaasta kukassa, ja kuvan otinkin, mutta en ehtinyt sitä vielä tänne laittaa. Nyt kasvissa on enää jäljellä pari lakastunutta kukkaa. 

Voi olla, että humus on näiden viihtymisen salaisuus, puolivarjon lisäksi, sillä tässäkin sitä on. Minulla on sattumalta käsillä vuoden takainen Gardens Illustrated, jossa on artikkeli koiranhampaista. Katsotaanpa siitä kasvupaikkaohje pähkinänkuoressa: "Dappled shade and light but humus-rich soil." Tuo täplikäs varjo on niin hauska ilmaisu, että alan käyttää sitä!

Katajapenkin pohjoispuoli, jossa rusokoiranhammas asuu, saa täyttä aurinkoa vain aamulla. Ransu näyttää.

Katajapenkissä odotellaan yhä, selvisikö himalajanjättililja talvisesta jääkaudesta. Mitään ei vielä näy, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Mutapuutarhan toisella reunalla Ransun takana näkyvässä penkissä ovat suopayrtit, tädykkeet, kurjenmiekat, kellopeipit sun muut kasvit vasta nyt versoneet mullan pinnalle.

Palataanpa vielä vaahteran alle. Kiljahdin riemusta, kun talvella huomasin Viherpeukaloiden tämän vuoden valikoimassa isopähkinäpensas 'Purpurean'. Sillä on omakin nimi, veripähkinäpensas, mutta en hirveästi tykkää käyttää noita lajikenimille keksittyjä suomalaisia nimiä, sillä niistä ei selviä, mikä laji on kyseessä. Tämäkin menee helposti sekaisin punapähkinäpensaan kanssa, mutta kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. 

Punapähkinä on Corylus avellana eli kotoisen pähkinäpensaamme punalehtinen muunnos, kun taas tämä veripähkinä on Corylus maxima, joka on isopähkinäpensas. Joka tapauksessa isopähkinää ja etenkin tätä punalehtistä lajiketta harvoin myynnissä näkee, ehkä siksi, että se lienee talvenarempi kuin kotoperäinen pähkinäpensas.

Näin tämän saman puskan kymmenisen vuotta sitten Amsterdamin kasvitieteellisessä puutarhassa isojen puiden alla pensaskerroksessa, joten uskalsin kokeilla sitä tähän vaahteran alle paikkaan, johon olen kaunista pensasta kaivannut. Tuosta tulee ihana yhdistelmä koiranhampaiden kanssa – tai on jo, lisääkin 'Padogaa' on tuohon viereen noussut ja ensimmäiset kukat avautuivat tänään.

Edellinen kuva on otettu reilu viikko sitten, silloin kostea kevätniitty oli vielä matalakasvuinen, nyt on varsia noussut ja kirjopikarililjatkin viimein kukassa.

Ehkä kostea kevätniitty hahmottuu paremmin täältä ylempää. Se on ovaalin muotoinen alue nurmikentällä. Niitän alueen kesä–heinäkuun vaihteessa ja siitä eteenpäin ajan ruohonleikkurilla muun nurmikon tapaan. Niityn kukat ovat siis kaikki sipulikukkia, paitsi että kasvaa siinä voikukkia ja koiranputkiakin, joita joskus kitken.

Taustalla näkyy mainittu vaahtera ja koiranhampaita asuu muun muassa tuolla koirankopin kohdalla. Alue on yhä matala notkelma, mutta kasviaineksen tuottama kuohkea maa kaiketi pelastaa kasvit talven jääkausilta. Talon vierustan syvä salaoja on lisäksi vain muutaman metrin päässä.

Kostean kevätniityn kulmalla oli japaninlehtikuusi puhjennut lehteen (neulaseen) poissaoloni aikana. Vaahteroissa on vasta pienenpienet lehdet, onneksi, sillä kukintavaihe on niin kaunis.

Kostean kevätniityn toisella laidalla on mutapuutarhaan johtava oja, mutta se, kuten mutapuutarhakin, on kuivana. Ojan partaalla ovat kilpirikot ryhtyneet kukkimaan. Tämä on ihana kasvi, johon tulee suuret lehdet. 

Kilpiangervo on toinen kasvi, jota havittelen, ja olen istuttanutkin sen puutarhaani viitisen kertaa, mutta missään paikassa se ei näytä viihtyvän: taimet ovat aina kuolleet, joko nopeasti tai hitaammin.

Mutta kuningassaniainen ei ole kuollut! Siitä huolimatta, että pakkaset tulivat marraskuussa lumettomaan maahan ja muistin laittaa tämän päälle talvisuojaa vasta tammikuussa. Kuningassaniaisen kasvukohta on pinnassa ja nousee luontaisesti maasta ylös, joten sen päälle pitäisi muistaa heittää multakatetta syksyisin.

Tästä olen niin onnellinen. Hyvä kasvuunlähtö lupailee komeaa, korkeaa kasvustoa tänä kesänä. Jospa tästä viimein tulisi se jättiläinen, josta haaveilin. Tämäkin on jo kolmas yksilö, jonka puutarhaani istutin, joten luovuttaa ei tosiaan kannata, kokeilla vain vähän eri paikkoja. Tämä tyyppi on elänyt tässä jo muutaman vuoden. Kuningassaniainen on kostean maan kasvi, joten tämäkin kasvaa ylemmän kuvan ojan lähellä.

Kaksi vuotta sitten löysin kuningassaniaisen punaversoisen lajikkeen 'Purpurascens' ja sehän meni ostoskoriin heti. Tämän istutin lähes ojan pohjalle, tosin en sen kaikkein märimmän ojan, vaan sen sivuojan. Tätäkään en tietenkään muistanut syksyllä suojata, mutta kun tammikuussa asiaan palasin, oli tämän päällä jo jääkansi ja lunta. Piti vain toivoa parasta.

Ojasijainti onkin siitä hyvä, että jos jotain lunta tulee, niin ojiin ja muihin notkelmiin sitä tuuli viskoo. Silti, en uskaltanut toivoa tämän enää elävän. Voi miten onnellinen ihminen voi olla saniaisesta!

Saman ojan lähellä, mutta ylhäällä kivipengermän edessä ja sivummalla poissa lehtikuusen varjosta ovat kääpiömantelit juuri tulossa kukkaan. Mikä täydellinen ajoitus!

Nämä ovat sellaisia pikakukkijoita, että kukinta on pahimmassa tapauksessa kahdessa päivässä ohi. Niin monena vuonna olen palannut kotiin näiden lakastuneiden kukkien ääreen. Kerrankin näin päin, kuinka ihanaa. Lisäksi muistin leikata kuivuneet varret jo aiemmin keväällä, joten puskat ovat myös edustavan näköiset normikeväästä poiketen.

Mustikin oli niin onnellinen kotiin palattuamme, että se juoksi suoraan autosta piehtaroimaan ja otti sitten ilospurtin. Äskenkin, kun kävin pihalla, se tuli sanomaan kur kur ja heittäytyi selälleen tomuun.

Eilen tulivat myös lehmät kesäniitylle. Otin kuvan keittiön ikkunasta, kun ne kirmasivat, niin nuoret kuin vanhatkin.

Sitten kaikkien ihanien asioiden loppuhuipennus. Kirsikkaluumu 'Nigra' ei sekään ehtinyt kukkia ohi. Tuolla se on täydessä kukassa, kasvimaan pöytäryhmän takana.

Vuosi vuodelta isommaksi kasvanut puska on jo jonkin näköinen. Sen alla kukkivat samassa hempeässä sävyssä 'Rosalie' -tulppaanit, jotka ovat viihtyneet kuivassa heinikossa yllättävän hyvin ja kukkineet jo vuosia. Iso koivu vie maasta kasvuvoimat, mutta ei sentään kaikkea, ja rutikuiva kesä on tietysti tulppaanien mieleen. 

Kirsikkaluumua kastelin istutusvuonna, mutta se on kasvanut nyt tuossa jo lähes kymmenen vuotta, joten ei enää tarvitse kastelua. Ostin sen "pienenä patiokasvina" – onneksi tiesin, minkä kokoiseksi se saattaa kasvaa, ettei mennyt mihinkään ahtaaseen kohtaan. Kokoa saattaa tulla tästä vielä kolminkertaiseksi.

Mantereen-reissulta kertyi taimisaalis. Kävin K-raudassa (mm. atsalea, melko edullinen!), Marketanpuiston kevätmarkkinoilla (kiitos ihanasta seurasta Between!), Puutarhanikkareilla ja pikaisesti Muhevaisellakin, josta löytyi laukkaneilikoita menehtyneiden tilalle. Talvi ei ollut niillekään armollinen, mutta hei – onneksi on puutarhamyymälät! 

Kun vielä saisi jonkun sijaisen tekemään työt puolestani, niin voisi keskittyä vain istuttamiseen ja nousevien kasvien kyttäämiseen!

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kevätputki – Hacquetia epipactis

Kilpiangervo – Astilboides tabularis

Kilpirikko – Darmera peltata

Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Kääpiömanteli – Prunus tenella

Laukkaneilikka – Armeria

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Valkovuokko – Anemone nemorosa