Tuesday 24 May 2022

Täydellistä

 Onneksi, onneksi viime viikko oli viileä! Sateita olisi voinut tulla, sillä edellisestä muutaman millin sateesta on tasan kaksi viikkoa. Maa halkeilee paikoin, mutta ei katsota sitä.

Kun sunnuntai-iltana tulin kotiin, oli pikkuinen kevätputki viimein ponnistanut maasta! Hyvin pienenä, mutta hei – elossa ollaan.

Samassa penkissä kuistin edustalla kukkii myös valkovuokko 'Green Fingers'. Ostin pari paperipussillista tämän juurakkoa Kauppilasta marraskuussa 2014, jolloin juurakot olivat jo aika kuivia, mutta ne olivatkin tuntuvasti alessa. Viime vuonna tuli viimein ensimmäinen kukka, eli aika kärsivällinen saa joskus näidenkin kanssa olla. Lehdistä toki näki jo aiempina vuosina, että eloa on.
Nyt kukkia on viimeinkin vähän enemmän ja kyseessä oikea pieni tupas! Tämä on niin kaunis.

Tässä samassa penkissä on vielä nousematta japaninesikko ja toinen erikoisempi esikko sekä himalajanvuokko. Toivon, että ne ovat elossa.

Toisessa pienten kasvien herkkunurkassa kukkii tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' ja koiranhammas, jonka en muista aiemmin kukkineen – tai ainakaan vuosikausiin. Nupussa oli vaaleanpunerrusta ja kiinnostuin suuresti. Tämän olen istuttanut nimellä Erythronium californicum 'White Beauty' ja aloin jo miettiä, jos tämä olisi jotakin muuta, mahdollisesti joku lottovoitto. Pelkäsin, että kukinta menee ohi poissa ollessani.
Onneksi ei mennyt! Samalla selvisi, että tämä on kuin onkin 'White Beauty'.

Herkkunurkan alaosassa on komea pehko rotkolemmikki 'Silver Wingsiä'. Tämä on selvinnyt hyvin talvesta, mitä ei voi sanoa monesta rotkolemmikistä. Tämä lempikasvi on ikävä kyllä sieltä täältä hävinnyt, mutta on minulla sentään neljä eri lajiketta elossa jäljellä.

Koiranhampaat (kuvassa toinen 'White Beauty' sekä 'Pagoda') viihtyvät selvästi paremmin sivummalla, vaahteran alla. Siinä on vanha matala oja, joka oli täynnä nokkosta ja piparjuurtakin ennen kuin aloin muokata paikkaa metsäpuutarhapenkiksi. Koska talon ympärille kaivettiin salaoja, ei tässä tarvittu varsinaista ojaa. Kaivoin nokkoset pois – piparjuurta nousee yhä edelleen, mutta aika vähän – ja aloin täyttää ojaa maatuvalla kasvijätteellä.
Jotain istutinkin jo aluksi, malttamattomana, ja nämä koiranhampaatkin menivät maahan silloin, kun maa oli vasta ankeaa savea. Humuksen lisääntyminen on saanut ne viihtymään, mutta urheasti ne nousivat jo silloin, kun maa oli huono. Viime vuosina ne ovat rehevöityneet silmissä. 
Eli selvästi näille täydellinen paikka on matala savinen notkelma (ei kuitenkaan märkä), johon on lisätty runsaasti kompostia tai suoraan vain maatuvaa tavaraa, kuten minä tein. Edelleen nakkaan tuonne haravoituja lehtiä, kuolleita sisäkasveja multineen sun muuta.
Herkkunurkassa asustaa kolme rusokoiranhammasta, jotka kukkivat aniharvoin. Ehkä niiden siirtoa tänne voisi harkita. Tai muualle.
Koiranhampaiden hankinta onkin nyt syksyn ostoslistallani prioriteettina, kun ne näin hyvin viihtyvät. Olen jo hankkinut kaikkia kolmea laatua, joita Suomesta saa, joten alkusyksyllä on tehtävä tilaus Hollantiin ja tilattava muuta, erikoisempaa. Lajeja ja lajikkeita nimittäin on, vaikka meiltä ei niitä löydy.

Lupailin kuvaa katajapenkin rusokoiranhampaasta kukassa, ja kuvan otinkin, mutta en ehtinyt sitä vielä tänne laittaa. Nyt kasvissa on enää jäljellä pari lakastunutta kukkaa. 
Voi olla, että humus on näiden viihtymisen salaisuus, puolivarjon lisäksi, sillä tässäkin sitä on. Minulla on sattumalta käsillä vuoden takainen Gardens Illustrated, jossa on artikkeli koiranhampaista. Katsotaanpa siitä kasvupaikkaohje pähkinänkuoressa: "Dappled shade and light but humus-rich soil." Tuo täplikäs varjo on niin hauska ilmaisu, että alan käyttää sitä!

Katajapenkin pohjoispuoli, jossa rusokoiranhammas asuu, saa täyttä aurinkoa vain aamulla. Ransu näyttää.
Katajapenkissä odotellaan yhä, selvisikö himalajanjättililja talvisesta jääkaudesta. Mitään ei vielä näy, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Mutapuutarhan toisella reunalla Ransun takana näkyvässä penkissä ovat suopayrtit, tädykkeet, kurjenmiekat, kellopeipit sun muut kasvit vasta nyt versoneet mullan pinnalle.

Palataanpa vielä vaahteran alle. Kiljahdin riemusta, kun talvella huomasin Viherpeukaloiden tämän vuoden valikoimassa isopähkinäpensas 'Purpurean'. Sillä on omakin nimi, veripähkinäpensas, mutta en hirveästi tykkää käyttää noita lajikenimille keksittyjä suomalaisia nimiä, sillä niistä ei selviä, mikä laji on kyseessä. Tämäkin menee helposti sekaisin punapähkinäpensaan kanssa, mutta kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. 
Punapähkinä on Corylus avellana eli kotoisen pähkinäpensaamme punalehtinen muunnos, kun taas tämä veripähkinä on Corylus maxima, joka on isopähkinäpensas. Joka tapauksessa isopähkinää ja etenkin tätä punalehtistä lajiketta harvoin myynnissä näkee, ehkä siksi, että se lienee talvenarempi kuin kotoperäinen pähkinäpensas.
Näin tämän saman puskan kymmenisen vuotta sitten Amsterdamin kasvitieteellisessä puutarhassa isojen puiden alla pensaskerroksessa, joten uskalsin kokeilla sitä tähän vaahteran alle paikkaan, johon olen kaunista pensasta kaivannut. Tuosta tulee ihana yhdistelmä koiranhampaiden kanssa – tai on jo, lisääkin 'Padogaa' on tuohon viereen noussut ja ensimmäiset kukat avautuivat tänään.

Edellinen kuva on otettu reilu viikko sitten, silloin kostea kevätniitty oli vielä matalakasvuinen, nyt on varsia noussut ja kirjopikarililjatkin viimein kukassa.

Ehkä kostea kevätniitty hahmottuu paremmin täältä ylempää. Se on ovaalin muotoinen alue nurmikentällä. Niitän alueen kesä–heinäkuun vaihteessa ja siitä eteenpäin ajan ruohonleikkurilla muun nurmikon tapaan. Niityn kukat ovat siis kaikki sipulikukkia, paitsi että kasvaa siinä voikukkia ja koiranputkiakin, joita joskus kitken.
Taustalla näkyy mainittu vaahtera ja koiranhampaita asuu muun muassa tuolla koirankopin kohdalla. Alue on yhä matala notkelma, mutta kasviaineksen tuottama kuohkea maa kaiketi pelastaa kasvit talven jääkausilta. Talon vierustan syvä salaoja on lisäksi vain muutaman metrin päässä.

Kostean kevätniityn kulmalla oli japaninlehtikuusi puhjennut lehteen (neulaseen) poissaoloni aikana. Vaahteroissa on vasta pienenpienet lehdet, onneksi, sillä kukintavaihe on niin kaunis.

Kostean kevätniityn toisella laidalla on mutapuutarhaan johtava oja, mutta se, kuten mutapuutarhakin, on kuivana. Ojan partaalla ovat kilpirikot ryhtyneet kukkimaan. Tämä on ihana kasvi, johon tulee suuret lehdet. 
Kilpiangervo on toinen kasvi, jota havittelen, ja olen istuttanutkin sen puutarhaani viitisen kertaa, mutta missään paikassa se ei näytä viihtyvän: taimet ovat aina kuolleet, joko nopeasti tai hitaammin.

Mutta kuningassaniainen ei ole kuollut! Siitä huolimatta, että pakkaset tulivat marraskuussa lumettomaan maahan ja muistin laittaa tämän päälle talvisuojaa vasta tammikuussa. Kuningassaniaisen kasvukohta on pinnassa ja nousee luontaisesti maasta ylös, joten sen päälle pitäisi muistaa heittää multakatetta syksyisin.
Tästä olen niin onnellinen. Hyvä kasvuunlähtö lupailee komeaa, korkeaa kasvustoa tänä kesänä. Jospa tästä viimein tulisi se jättiläinen, josta haaveilin. Tämäkin on jo kolmas yksilö, jonka puutarhaani istutin, joten luovuttaa ei tosiaan kannata, kokeilla vain vähän eri paikkoja. Tämä tyyppi on elänyt tässä jo muutaman vuoden. Kuningassaniainen on kostean maan kasvi, joten tämäkin kasvaa ylemmän kuvan ojan lähellä.

Kaksi vuotta sitten löysin kuningassaniaisen punaversoisen lajikkeen 'Purpurascens' ja sehän meni ostoskoriin heti. Tämän istutin lähes ojan pohjalle, tosin en sen kaikkein märimmän ojan, vaan sen sivuojan. Tätäkään en tietenkään muistanut syksyllä suojata, mutta kun tammikuussa asiaan palasin, oli tämän päällä jo jääkansi ja lunta. Piti vain toivoa parasta.
Ojasijainti onkin siitä hyvä, että jos jotain lunta tulee, niin ojiin ja muihin notkelmiin sitä tuuli viskoo. Silti, en uskaltanut toivoa tämän enää elävän. Voi miten onnellinen ihminen voi olla saniaisesta!

Saman ojan lähellä, mutta ylhäällä kivipengermän edessä ja sivummalla poissa lehtikuusen varjosta ovat kääpiömantelit juuri tulossa kukkaan. Mikä täydellinen ajoitus!
Nämä ovat sellaisia pikakukkijoita, että kukinta on pahimmassa tapauksessa kahdessa päivässä ohi. Niin monena vuonna olen palannut kotiin näiden lakastuneiden kukkien ääreen. Kerrankin näin päin, kuinka ihanaa. Lisäksi muistin leikata kuivuneet varret jo aiemmin keväällä, joten puskat ovat myös edustavan näköiset normikeväästä poiketen.

Mustikin oli niin onnellinen kotiin palattuamme, että se juoksi suoraan autosta piehtaroimaan ja otti sitten ilospurtin. Äskenkin, kun kävin pihalla, se tuli sanomaan kur kur ja heittäytyi selälleen tomuun.

Eilen tulivat myös lehmät kesäniitylle. Otin kuvan keittiön ikkunasta, kun ne kirmasivat, niin nuoret kuin vanhatkin.

Sitten kaikkien ihanien asioiden loppuhuipennus. Kirsikkaluumu 'Nigra' ei sekään ehtinyt kukkia ohi. Tuolla se on täydessä kukassa, kasvimaan pöytäryhmän takana.

Vuosi vuodelta isommaksi kasvanut puska on jo jonkin näköinen. Sen alla kukkivat samassa hempeässä sävyssä 'Rosalie' -tulppaanit, jotka ovat viihtyneet kuivassa heinikossa yllättävän hyvin ja kukkineet jo vuosia. Iso koivu vie maasta kasvuvoimat, mutta ei sentään kaikkea, ja rutikuiva kesä on tietysti tulppaanien mieleen. 
Kirsikkaluumua kastelin istutusvuonna, mutta se on kasvanut nyt tuossa jo lähes kymmenen vuotta, joten ei enää tarvitse kastelua. Ostin sen "pienenä patiokasvina" – onneksi tiesin, minkä kokoiseksi se saattaa kasvaa, ettei mennyt mihinkään ahtaaseen kohtaan. Kokoa saattaa tulla tästä vielä kolminkertaiseksi.

Mantereen-reissulta kertyi taimisaalis. Kävin K-raudassa (mm. atsalea, melko edullinen!), Marketanpuiston kevätmarkkinoilla (kiitos ihanasta seurasta Between!), Puutarhanikkareilla ja pikaisesti Muhevaisellakin, josta löytyi laukkaneilikoita menehtyneiden tilalle. Talvi ei ollut niillekään armollinen, mutta hei – onneksi on puutarhamyymälät! 
Kun vielä saisi jonkun sijaisen tekemään työt puolestani, niin voisi keskittyä vain istuttamiseen ja nousevien kasvien kyttäämiseen!


Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätputki – Hacquetia epipactis
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Laukkaneilikka – Armeria
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Valkovuokko – Anemone nemorosa

25 comments :

  1. Oli pakko kuukeloida saniaiset, että mitä mahtoi kasvaa lapsuudenkotini pihalla runsain mitoin. Lajikkeita oli niin monia, että selvittämättä jäi. Saniaispuskia oli tosi paljon pitkin pihaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisikohan ollut kotkansiipeä? Se on sellainen komea ja leviävä, jota on istutettu paljon koristekasviksi suomalaisiin pihoihin.

      Delete
  2. Tätä on niin riemullista lukea. Kevään riemua kasveista, lehmistä, lemmikeistä! Viikonloppuna Turun kasvitieteellisessä puutarhassa tunsin samanlaista iloa vaikka puutarha ei ollutkaan oma. Niin paljon kauniita puita aloittamassa kukintaa ja kaikki kevätkukat airueina juurellaaan. Kevät on ihana kaiken uuden alku.
    En pystynyt jostakin syystä kirjautumaan, siksi anonyymi kommentti!
    Ystävällisesti, Aila Koivumäki

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nyt on tosiaan riemua niin omassa puutarhassa kuin "lainapihoissakin". Joka paikka on niin kaunis ja täynnä sitä tuntua, että nyt tapahtuu!
      Bloggeri on viime aikoina kenkkuillut, on ollut kommentointiongelmia muillakin. Toivottavasti systeemi alkaa taas pelata kunnolla.

      Delete
  3. Kaunista kukintaa jo siellä 💚 Koiranhammas ja tuo valkovuokkoerikoisuus ovat itselleni uusia tuttavuuksia. Aivan ihanaa tämä kevään aika, kun vihdoinkin on ollut hieman lämpimämpiä ja vähemmän tuulisia päiviä. Mukavaa toukokuista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on tosiaan ihanaa aikaa, vuoden kauneinta! Kiitos kommentista!

      Delete
  4. Niin paljon kaikkea ihanaa! Puutarhasi on nähtävyys!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, naapureiden mielestä ehkä rytöläjä, mutta kyllä hekin joskus kysyvät, mikä tuokin kukkiva puu on.

      Delete
  5. On niin mukava lukea sinun puutarhakuulumisiasi, tulee vastaan vaikka mitä ihanaa ja erikoista. Nyt on ollut pari ihanan lämmintä päivää ja mieli on niin keväinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania päiviä nyt on ollut! Näitä on odotettu koko syksy ja talvi.

      Delete
  6. Tästä tajusin, että talvi vei toisen rotkolemmikkini. Toinen sentään on hengissä mutta puolikkaaksi pienentyneenä. Täplävalo on hyvä ilmaisu, tiedän heti mihin kokeilen uutta erää koiranhammasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rotkolemmikeille(kin) talvi tuntuu olleen vaikea, sielläkin siis noin puolet menetetty, sama täällä - olen vuosien mittaan keräillyt niitä aika monta, niitä oli noin kahdeksan, nyt neljä.
      Täplikäs valo/varjo on kuvaavampi nimitys puolivarjolle, lisäksi siitä tulee mielleyhtymä juuri sellaiseen ihanaan puun alla leikkivään valon ja varjon vaihteluun.

      Delete
  7. Pieni patiokasvi voi olla tosi hämäävää. Onneksi itse tiesit puun tulevan kasvun. On aina hienoa, kun kasvit selviävät. Aika kauan sinulla siis kesti, että green fingers-kukkii. Minä olen kerran sen juurenpalan istuttanut. Mutta sen jälkeen on maata jo muokattu niin paljon ja meidän tavallisten valkovuokkojen armeija täällä kukkinut, että ei ole enää hajuakaan, että mistä sitä kasvia etsisi, jos se juuren palanen jostain syystä olisi selvinnyt hengissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirsikkaluumu oli jotenkin leikelty, se näytti pienikasvuiselta puskalta, ja voisihan sitä toki pienellä patiolla leikelläkin, mutta kuka raaskii?
      Voi hitsi, on varmaan vaikeaa erottaa lajiketta luonnon valkovuokoista, eihän noissa ole mitään eroa paitsi silloin, kun kukkivat. Toisaalta valkovuokon mehevä varastojuuri on yllättävän sinnikäs. Toivottavasti se vielä nousee kukkimaan ja yllättää sinut jonakin päivänä.

      Delete
  8. Kaikkea kaunista siellä😍 Tämä on niin ihanaa aikaa❣

    ReplyDelete
  9. Sinun reissu oli kyllä sopivaan aikaan, kaikki kukkijat odottivat sinun paluutasi:) Ja hyvän reissun olitkin tehnyt, taimikassien perusteella ainakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että ei tullut mikään toukohelle ja kuusi päivää ei ollut liian pitkä - paitsi että toukokuussa jokainen päivä poissa puutarhasta on liikaa ;-)

      Delete
  10. No sattuipa sopivasti viileämmät säät! Ihanasti siellä on taas kaikkea jännittävää ja kaunista kukassa. Kääpiömanteli on todella suloinen ja kirsikkaluumu upea. Hyvät löydötkin teit mantereen reissulta. Toivotaan kaikille pitkää ikää ja tuholaiset pysykööt kaukana!
    Olen etsinyt koiranhampaita monena syksynä, mutta ei niitä ole täällä päin näkynyt myynnissä. Juuri toissapäivänä ihastelin majapenkissä ja suolla valon ja varjon leikkiä. Myöhemmin kesällä kumpikin paikka on käytännössä täysvarjoa, mutta ennen kuin lehtipuissa on isot lehdet, sinne lankeaa juuri sellainen täplikäs varjo, missä koiranhammas varmasti viihtyisi täydellisesti. Maaperäkin olisi oikein humuspitoinen. Kai se on joku vuosi tilattava netistä, jos ei ala paikan päältä löytyä.
    Mukavaa helatorstaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi täällä merellä on muutenkin viileämpää. Ihmeissäni kuulin eilen uutisista, että Oulussa oli ollut 24 astetta, kun meillä oli korkeintaan 14 :-D Oli kyllä pilvinen iltapäivä (piti sataa, mutta ei sitä vettä vieläkään tullut).
      Nuo kukkivat kirsikat, luumut, mantelit sun muut ovat aivan ihania. Ja tässä kylällä on aivan hurmaavana kukkiva päärynäpuu.
      On niin perin harmillista, että puutarhaharrastajat ovat aivan eriarvoisissa asemissa kasvihankintojen suhteen. Isossa osassa Suomea ei ole mitään hyviä taimistoja satojen kilometrien säteellä. Omista koiranhampaistani olen muuten ostanut isoimman osan ihan K-Raudasta, loppusyksyllä alesta, ja pussien sipuleissa oli sen verran elämää, että ainakin jotkut niistä nousivat ja ovat vuosi vuodelta runsastuneet. Yhden satsin rusokoiranhampaita olen varmaan tilannut Hollannista, mutta yhden ostanut taimena Huovilan puiston taimimyynnistä - ikinä ei tiedä, missä johonkin aarteeseen törmää! Lisäksi se oli loppukesää, joten taimipurkissa ei näkynyt muuta kuin multaa, ja äitini oli vähän ihmeissään, kun kiljun riemusta sellaisen nähdessäni.
      Paikkasi kuulostaa täydelliseltä koiranhampaille, toivon kovasti, että löydät niitä jollain keinolla!
      Kiitos, mukavaa helailtaa sinullekin!

      Delete
  11. T-paidassa ja shortseissa meilläkin on saanut puutarhuroida jo monta päivää. Meidän K-Raudassa ei ole koiranhampaita näkynyt sen enempää kuin oikeissa puutarhamyymälöissäkään. Kierrän syksyllä järjestelmällisesti kaikki kukkasipuleita myyvät liikkeet läpi erikoisuuksien toivossa. Pitäisi varmaan kierrellä isompien paikkakuntien myymälätkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hups, piti tulla vastauksena edelliseen, mutta väliäkö hällä, löytyy näinkin :D

      Delete
    2. Shortseissa, mitä!!?? :-D No ei täällä vaan, mutta t-paita tai hihaton on välillä päällä (työhaalarin alla), kun kaivaa, tai tänään, kun kuorin kuusitukin, mutta sitten heti kun lakkaa tekemästä niin äkkiä takki päälle tai jäätyy. Saariston ihana kevät :-D
      Toivottavasti nyt jostain niitä koiranhampaita löytyy! Ovat niin tavattoman kauniita ja sulokkaita. Hienot lehdetkin, joista on iloa pidempään kuin kukista.

      Delete
  12. Ihanaa, että kirsikkaluumu kukki palatessasi. Tuo kääpiömanteli on myös todella kaunis, samaten valkovuokko 'Green Fingers'. Minä melkein kiljaisin ilosta ja hämmästyksestä, kun huomasin kukkapenkissäni kesälumipisaran kukan. En edes muistanut, että minulla kasvaa sellaista, mutta muistiinpanoistani selvisi, että olen istuttanut niitä syksyllä 2019. Kukintaa sai siis odottaa monta vuotta. Mökillämme puolestaan omenapuut availevat pikkuhiljaa kukkiaan. Paljoa niitä ei toki ole, kun taimet vasta istutin, mutta siitä huolimatta ne ilahduttavat suuresti. Olen tuosta keittiön ikkunan lehmänäkymästä hieman kateellinen. Lapsuudessani lehmiä näki vielä runsaasti, mutta nykyään lehmälaitumet ovat surullisen harvassa. Saanko udella, mistä ajattelit tilata koiranhampaita? Olen joskus miettinyt kasvien tilausta ulkomailta, mutta laatu ja luotettavuus mietityttää. Tänä keväänä uskallauduin sentään tilaamaan siemeniä Ruotsista. :D Ihan mahtavaa, että kevät tuntuu viimein koittaneen kunnolla koko Suomeen. Ihailtavaa riittää joka puolella. Täällä on tänään saatu sateita. Monta päivää meni niin, että joko koko sade-ennusteet peruuntuivat tai sade itse jätti ennustuksista huolimatta tulematta. Tänäänkään ei vielä ole satanut ihan valtavasti, mutta pitkin päivää on ajoittain ripsinyt. Ensi viikolle onkin sitten melkein joka päivälle luvassa sadetta. Luonto kiittää ja niin kiitän minäkin kasvieni puolesta, kunhan sateet eivät kestäisi ihan tolkuttoman kauaa. Palasitpa mukavan taimisaaliin kanssa kotiin. Ihanan onnellinen Musti. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa tosiaan, että en missannut mitään kukintaa, ainakaan tietääkseni ;-) Mahtava ylläri se kesälumipisara! Se on kyllä kaunis. Kaiva se purkkiin uutta kotia varten ;-)
      Lehmät ovat todella ihana lisä tähän vanhaan kylään, niiden liikkeitä ja ääniä on mukava seurata ja ne pitävät tuon vanhan niityn hienona ja avoimena. Se oli ehtinyt pusikoitua välillä, kun vuosikymmeniin ei laidunnettu.
      En vielä tiedä syksyn tilauksista, mutta joinakin vuosina olemme ystävän kanssa tehneet yhteistilauksen P. C. Nijssenille Hollantiin (linkki blogini oikeassa reunassa). Laatu on ollut todella hyvä, ei mitään valittamista. En ole vielä katsonut, millainen koiranhammasvalikoima siellä on. Moni myös tilaa Eurobulbilta, ja sieltäkin olemme joskus tilanneet. Oikein hyvä sekin. Nyt talvella tilasin Ranskasta taimia, nekin hyviä. Aiemmin tilasin Britanniasta joskus, mutta brexitin myötä se ei ole enää mahdollista. Omat kokemukseni tilaamisesta ovat hyvät. Mutta kasveja (siemenet mukaan lukien) saa tosiaan tuoda vain EU-maista.
      Ihanaa, että saitte sadetta, se olisi kesän aluksi niin tarpeen! Toivon, että tännekin sade jonakin päivänä tulee, pakkohan sen on. Ei se voi ikuisuuksiin vältellä :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!