Ruusuherukka hehkuu länsilaidalla

 Tästä toivottiin kuvia täydessä kukassa, ja nyt se on.

Tässä olen kyykistynyt, jotta ruusuherukan kauniisti nuokkuvat kukinnot näkyvät paremmin. Mutta puska on tosiaan kasvanut korkuisekseni, nyt en enää muista, koska tämän istutin.

Täältä blogistahan sekin tieto löytyy, kun vähän kaivelee. Ensimmäisen ruusuherukan istutin muotopuutarhaan 2012, mutta se kuivui jo saman kesän aikana. Siitä opin, että ruusuherukka vaatii hieman kosteutta kasvupaikaltaan. Tämän taimen istutin tähän tontin länsireunalle syksyllä 2014, rinteessä valuu aika hyvin vettä ylempää. Viereisen kivimuurin toisella puolen on oja. Kaipa tämän juuret ovat jo aika syvällä.

Nyt kuvaan seisontakorkeudelta. Ransu esittelee.

Alue on enemmän sivusta katsottuna tällainen. 

Ruusuherukan juurella on punakukkaisia kasveja, mutta niissä ei oikein ole mitään kuvaamista. Tarhavarjohiipat pysyvät vuodesta toiseen aika pieninä, ja viime syksynä istutetusta punaimikästä ei näy vielä mitään.

Hieman alempana värimaailma muuttuu, isohelmililjat kukkivat tummansinisinä ja pieni luonnonnarsissi Narcissus lobularis hehkuu ihanaa keltaista.

Iso puska tarhavarjohiippaa viihtyy ylempänä rinteessä, huussin kohdalla, saarnen juurella. Sen kanssa kukkii kohta kevätlinnunherne, saaren luonnonkantaa.

Tarhavarjohiipan takana kasvaa mahtavan värinen vaskivarjohiippa. Osa näistä on hailean oransseja, mutta tässä on stydi väri. Nyt en oikein tiedä, mitä teen tämän kanssa. Vaikka tämä on tarhavarjohiippaa vähän korkeampi, jää tämän kauneus piiloon. On tullut aikanaan istutettua pienet taimet liian lähekkäin, niin tuttua, eikö!

Tämä kasvaa niin saarnen tyvellä, että voi olla vaikea kaivaa juuria ehjänä pois - eikä puun rungon vieressä kovin moni kasvi näin hyvin edes viihdy. Ratkaisu taitaa olla kaivaa tämänpuoleinen osa isosta tarhavarjohiippapehkosta pois ja suoda tälle kasvurauha sekä enemmän tilaa.

Laitetaan tähän väliin selventävä näkymäkuva. Edellisten kuvien varjohiipat kasvavat huussista vasemmalle ison saarnen alla. Edessä on ruskopenkki vielä pyörylän muotoisena. Huussin ja vanhan talon päädyn välissä on punainen villi penkki ja aivan talon seinustalla on matalien kasvien hobittipenkki, jota en ole tänä keväänä kai oikein esitellytkään.

Kivimuurin edessä versoo pallohortensia 'Hayes Starburst' yllättävän korkeana. Hienoa! Tämäkin on kasvanut tässä jo kohta kymmenen vuotta, eikä silti oikein kasva. 

Yksi syy on varmasti kesien kuivuus; hortensiat eivät yleisesti ottaen puutarhassani kovin hyvin viihdy. Ehkä tuulee liikaa, ja se kuivattaa lisää. Lisäksi peurat ovat tietenkin mussuttaneet tätä antaumuksella kaikki ne vuodet, jolloin ne puutarhaani vielä helpolla pääsivät.

Sinisiäkin sävyjä löytyy, tässä valkovuokko 'Robinsoniana' (eli hämyvuokko), keskellä yksinäinen sininen balkaninvuokko ja takana rotkolemmikin pikkuisia kukkia. Käärmeenlaukka rehottaa valtoimenaan, sitä ei ehdi syödä siinä ajassa kuin se kasvaa, vaan täytyy kitkeä. Etenkin seljakämmeköiden ympäriltä, jospa tänä vuonna näkisin niiden kukat!

Ihana lemmikkiyllätys löytyi ylempää, saarnen juuren viereltä. Istutin tähän pienen puistolemmikkien siemenkylvöksen, jonka kummityttöni (jotka ovat kissoja) olivat tehneet mammansa avustuksella. Siitä on monta vuotta, ja lemmikkejä nousee yhä!

Kuten hortensiat, lemmikitkään eivät ole oikein puutarhassani viihtyneet. Olen niitä istuttanut ja kylvänyt useaan otteeseen, ja mitään muuta ei nouse kuin tämä pieni tupas. Vaikka esiintymä ei ole suuri, on se sitäkin arvokkaampi, sillä näillä on tunnearvoa. Erityisen ilahduttavaa, että tuossa on sekä sinisiä että valkoisia. Lemmikki on kauneimpia kukkia, mitä on.

Kevätesikko on luonnonkasvustoa, sitä kasvaa itsekseen tässä koko rinteessä.

Kevätesikkoa on tässä tosiaan enemmänkin, ja tuolla ylempänä jouluruusujen seassa vielä enemmän.

Rohtosuoputki 'Daphnis' nousee maasta aiempaa laajempana kasvustona, ihanaa. Tämä on niin kaunis. Jospa uskaltaisi vähän jakaa ja istuttaa jakopaloja ylemmäs rinteeseen ja muuallekin.

Ylempänä huussin takana on kevätesikkopelto, joka myös Rivendellinä tunnetaan. Tänne vielä mahtuu sellaisia kasveja, jotka voivat pärjätä puolivillissä viidakossa. Juolavehnääkin löytyy.

Tarhajouluruusut ovat menestyneet tässä yli odotusten.

Kevätesikoiden lisäksi täällä viihtyy istuttamani keltavuokko ja muutamat narsissit, tämä kaunis valkoinen on 'Genève'. Taustalla nousee varjoliljaa.

Kuten aiemminkin on todettu, tänne tontin länsilaidalle lankeaa kaunis iltavalo ja kevät on pitkään valoisa – saarniin puhkeavat lehdet myöhään. Tässä 'Genève', keltavuokko ja kevätesikot ilta-auringossa.

Ylempänä rinteessä kukkii ensimmäinen 'Loth Lorien'. Siinä on narsissi, joka oli ihan pakko hankkia nimensä vuoksi! Rohaniin olen istuttanut myös 'Elrondia'.

Ylempänä Rivendell jatkuu kalliona, sen ympäristössä riittää vielä työsarkaa ja luumupuun juuria. Tässä oli aikamoinen vesakko, kun ostin paikan. 

Musti esittelee.

Myös 'Loth Lorienista' ylöspäin on vielä raivattavaa: tuomen, kirsikan ja luumun vesoja pyrkii nousemaan runsaasti joka vuosi, niitä pitää yrittää säännöllisesti leikata ja kaivaa, mutta pois niitä ei saa, aina nousee. Toisaalta ei se hirveästi haittaa, puolivilliys sopii sekä minulle että tähän paikkaan.

Musti näyttää, että keskimmäisen saarnen kohdalla pitäisi siivota, eikä kivimuurikaan ole tässä vielä valmis.

Rapatessa roiskuu ja kitkiessä katkeaa. Poistin nuokkusyreenin peuransuojaverkon ja riivin siinä vieressä kasvavan tummimman tarhajouluruusun kukkia. 

Kitkiessäni onnistuin napsauttamaan 'Genèven' kukkavarren poikki. Oli pakko laittaa nämä kaunottaret vesiastiaan kuistin pöydälle.

Kuisti avartui, kun siinä kymmenen vuotta (!) tilapäissäilytyksessä ja korjauksessa viettänyt vanhan talon halkolaatikko muutti takaisin vanhaan taloon. Samalla saatoin viimein aloittaa kuistin lattian maalaamisen.

Kissojen takia se ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. Olen tehnyt niin, että lähtöpäivänä, kun kissat täytyy pitää sisällä, olen vetäissyt osan lattiasta. Lähtöpäivänä on vain aina sen verran tohinaa, että ei ehdi kovin kauaa maalata, mutta vedin ensimmäisellä kerralla neljäsosan (näkyy kuvassa kiiltävämpänä pintana) ja nyt viime kerralla seuraavan neljäsosan.

Maalina käytän samaa Allbäckin pellavaöljymaalia kuin talon seinissäkin, minusta se on paras myös lattiaan, jonka täytyy kestää kulutusta ja kosteutta. Pellavaöljymaali vain kuivuu useita päiviä – siksikin lähtöpäivä on hyvä tähän hommaan, saa kuivua rauhassa ennen kuin palaamme.

Sävynä on sama Vanha sininen, jolla olen maalannut myös kaupunkiasunnon parvekkeen lattiatrallit. Täytyy ottaa joskus kuva, jossa väri näkyy, tuossa vastavalokuvassa sitä ei ollenkaan erota.

Kuistilta käsin näkyy tontin länsireuna kivasti. Illan hämyssä loistaa naapuruston kirsikkaluumu. Kohta siellä tulee kukkaan korkea makeakirsikka.

Balkaninvuokko – Anemone blanda

Isohelmililja – Muscari latifolium

Keltavuokko – Anemone ranunculoides

Kevätesikko – Primula veris

Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Makeakirsikka – Prunus avium

Nuokkusyreeni – Syringa komarowii ssp. reflexa

Pallohortensia – Hydrangea arborescens

Puistolemmikki – Myosotis sylvatica

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Varjolilja – Lilium martagon

Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense