Thursday 19 May 2022

Ruusuherukka hehkuu länsilaidalla

 Tästä toivottiin kuvia täydessä kukassa, ja nyt se on.

Tässä olen kyykistynyt, jotta ruusuherukan kauniisti nuokkuvat kukinnot näkyvät paremmin. Mutta puska on tosiaan kasvanut korkuisekseni, nyt en enää muista, koska tämän istutin.
Täältä blogistahan sekin tieto löytyy, kun vähän kaivelee. Ensimmäisen ruusuherukan istutin muotopuutarhaan 2012, mutta se kuivui jo saman kesän aikana. Siitä opin, että ruusuherukka vaatii hieman kosteutta kasvupaikaltaan. Tämän taimen istutin tähän tontin länsireunalle syksyllä 2014, rinteessä valuu aika hyvin vettä ylempää. Viereisen kivimuurin toisella puolen on oja. Kaipa tämän juuret ovat jo aika syvällä.

Nyt kuvaan seisontakorkeudelta. Ransu esittelee.

Alue on enemmän sivusta katsottuna tällainen. 

Ruusuherukan juurella on punakukkaisia kasveja, mutta niissä ei oikein ole mitään kuvaamista. Tarhavarjohiipat pysyvät vuodesta toiseen aika pieninä, ja viime syksynä istutetusta punaimikästä ei näy vielä mitään.
Hieman alempana värimaailma muuttuu, isohelmililjat kukkivat tummansinisinä ja pieni luonnonnarsissi Narcissus lobularis hehkuu ihanaa keltaista.

Iso puska tarhavarjohiippaa viihtyy ylempänä rinteessä, huussin kohdalla, saarnen juurella. Sen kanssa kukkii kohta kevätlinnunherne, saaren luonnonkantaa.

Tarhavarjohiipan takana kasvaa mahtavan värinen vaskivarjohiippa. Osa näistä on hailean oransseja, mutta tässä on stydi väri. Nyt en oikein tiedä, mitä teen tämän kanssa. Vaikka tämä on tarhavarjohiippaa vähän korkeampi, jää tämän kauneus piiloon. On tullut aikanaan istutettua pienet taimet liian lähekkäin, niin tuttua, eikö!
Tämä kasvaa niin saarnen tyvellä, että voi olla vaikea kaivaa juuria ehjänä pois - eikä puun rungon vieressä kovin moni kasvi näin hyvin edes viihdy. Ratkaisu taitaa olla kaivaa tämänpuoleinen osa isosta tarhavarjohiippapehkosta pois ja suoda tälle kasvurauha sekä enemmän tilaa.

Laitetaan tähän väliin selventävä näkymäkuva. Edellisten kuvien varjohiipat kasvavat huussista vasemmalle ison saarnen alla. Edessä on ruskopenkki vielä pyörylän muotoisena. Huussin ja vanhan talon päädyn välissä on punainen villi penkki ja aivan talon seinustalla on matalien kasvien hobittipenkki, jota en ole tänä keväänä kai oikein esitellytkään.

Kivimuurin edessä versoo pallohortensia 'Hayes Starburst' yllättävän korkeana. Hienoa! Tämäkin on kasvanut tässä jo kohta kymmenen vuotta, eikä silti oikein kasva. 
Yksi syy on varmasti kesien kuivuus; hortensiat eivät yleisesti ottaen puutarhassani kovin hyvin viihdy. Ehkä tuulee liikaa, ja se kuivattaa lisää. Lisäksi peurat ovat tietenkin mussuttaneet tätä antaumuksella kaikki ne vuodet, jolloin ne puutarhaani vielä helpolla pääsivät.

Sinisiäkin sävyjä löytyy, tässä valkovuokko 'Robinsoniana' (eli hämyvuokko), keskellä yksinäinen sininen balkaninvuokko ja takana rotkolemmikin pikkuisia kukkia. Käärmeenlaukka rehottaa valtoimenaan, sitä ei ehdi syödä siinä ajassa kuin se kasvaa, vaan täytyy kitkeä. Etenkin seljakämmeköiden ympäriltä, jospa tänä vuonna näkisin niiden kukat!

Ihana lemmikkiyllätys löytyi ylempää, saarnen juuren viereltä. Istutin tähän pienen puistolemmikkien siemenkylvöksen, jonka kummityttöni (jotka ovat kissoja) olivat tehneet mammansa avustuksella. Siitä on monta vuotta, ja lemmikkejä nousee yhä!
Kuten hortensiat, lemmikitkään eivät ole oikein puutarhassani viihtyneet. Olen niitä istuttanut ja kylvänyt useaan otteeseen, ja mitään muuta ei nouse kuin tämä pieni tupas. Vaikka esiintymä ei ole suuri, on se sitäkin arvokkaampi, sillä näillä on tunnearvoa. Erityisen ilahduttavaa, että tuossa on sekä sinisiä että valkoisia. Lemmikki on kauneimpia kukkia, mitä on.
Kevätesikko on luonnonkasvustoa, sitä kasvaa itsekseen tässä koko rinteessä.

Kevätesikkoa on tässä tosiaan enemmänkin, ja tuolla ylempänä jouluruusujen seassa vielä enemmän.
Rohtosuoputki 'Daphnis' nousee maasta aiempaa laajempana kasvustona, ihanaa. Tämä on niin kaunis. Jospa uskaltaisi vähän jakaa ja istuttaa jakopaloja ylemmäs rinteeseen ja muuallekin.

Ylempänä huussin takana on kevätesikkopelto, joka myös Rivendellinä tunnetaan. Tänne vielä mahtuu sellaisia kasveja, jotka voivat pärjätä puolivillissä viidakossa. Juolavehnääkin löytyy.

Tarhajouluruusut ovat menestyneet tässä yli odotusten.

Kevätesikoiden lisäksi täällä viihtyy istuttamani keltavuokko ja muutamat narsissit, tämä kaunis valkoinen on 'Genève'. Taustalla nousee varjoliljaa.

Kuten aiemminkin on todettu, tänne tontin länsilaidalle lankeaa kaunis iltavalo ja kevät on pitkään valoisa – saarniin puhkeavat lehdet myöhään. Tässä 'Genève', keltavuokko ja kevätesikot ilta-auringossa.

Ylempänä rinteessä kukkii ensimmäinen 'Loth Lorien'. Siinä on narsissi, joka oli ihan pakko hankkia nimensä vuoksi! Rohaniin olen istuttanut myös 'Elrondia'.

Ylempänä Rivendell jatkuu kalliona, sen ympäristössä riittää vielä työsarkaa ja luumupuun juuria. Tässä oli aikamoinen vesakko, kun ostin paikan. 
Musti esittelee.

Myös 'Loth Lorienista' ylöspäin on vielä raivattavaa: tuomen, kirsikan ja luumun vesoja pyrkii nousemaan runsaasti joka vuosi, niitä pitää yrittää säännöllisesti leikata ja kaivaa, mutta pois niitä ei saa, aina nousee. Toisaalta ei se hirveästi haittaa, puolivilliys sopii sekä minulle että tähän paikkaan.

Musti näyttää, että keskimmäisen saarnen kohdalla pitäisi siivota, eikä kivimuurikaan ole tässä vielä valmis.

Rapatessa roiskuu ja kitkiessä katkeaa. Poistin nuokkusyreenin peuransuojaverkon ja riivin siinä vieressä kasvavan tummimman tarhajouluruusun kukkia. 
Kitkiessäni onnistuin napsauttamaan 'Genèven' kukkavarren poikki. Oli pakko laittaa nämä kaunottaret vesiastiaan kuistin pöydälle.

Kuisti avartui, kun siinä kymmenen vuotta (!) tilapäissäilytyksessä ja korjauksessa viettänyt vanhan talon halkolaatikko muutti takaisin vanhaan taloon. Samalla saatoin viimein aloittaa kuistin lattian maalaamisen.
Kissojen takia se ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. Olen tehnyt niin, että lähtöpäivänä, kun kissat täytyy pitää sisällä, olen vetäissyt osan lattiasta. Lähtöpäivänä on vain aina sen verran tohinaa, että ei ehdi kovin kauaa maalata, mutta vedin ensimmäisellä kerralla neljäsosan (näkyy kuvassa kiiltävämpänä pintana) ja nyt viime kerralla seuraavan neljäsosan.
Maalina käytän samaa Allbäckin pellavaöljymaalia kuin talon seinissäkin, minusta se on paras myös lattiaan, jonka täytyy kestää kulutusta ja kosteutta. Pellavaöljymaali vain kuivuu useita päiviä – siksikin lähtöpäivä on hyvä tähän hommaan, saa kuivua rauhassa ennen kuin palaamme.
Sävynä on sama Vanha sininen, jolla olen maalannut myös kaupunkiasunnon parvekkeen lattiatrallit. Täytyy ottaa joskus kuva, jossa väri näkyy, tuossa vastavalokuvassa sitä ei ollenkaan erota.

Kuistilta käsin näkyy tontin länsireuna kivasti. Illan hämyssä loistaa naapuruston kirsikkaluumu. Kohta siellä tulee kukkaan korkea makeakirsikka.


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Isohelmililja – Muscari latifolium
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Makeakirsikka – Prunus avium
Nuokkusyreeni – Syringa komarowii ssp. reflexa
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Puistolemmikki – Myosotis sylvatica
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Varjolilja – Lilium martagon
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

24 comments :

  1. Minusta on hienoa, että pidät puolivillejä paikkoja puutarhassasi. Se on hyvänä esimerkkinä siitä, että kaikki kukkapenkit eivät tarvitse olla aina samanlaisia tai tosi särmiä. Tarhajouluruususi ovat ihanan muhkeita. Yritin googlailla punaimikän kuvaa. Tuli kovasti vain erilaisia imiköiden kuvia. Onko se punaimikkä saanut nimensä kukkiensa vai lehtiensä vai minkä kautta. Ostin viime kesänä nimettömän, punaisin kukin kukkivan imikän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että tykkäät. Minullekin puolivillit alueet ovat tärkeitä monella tapaa, luonnon, hyönteisten ja maiseman, vanhan kylänkin kannalta. Lisäksi niihin saattaa nousta kaikenlaista kiinnostavaa. Tuollakin alueella on kauniita kevätesikoita, metsäkurjenpolvia, kiurunkannuksia. Olisipa sääli ollut ne hävittää. Hoito voi olla huonompaa tai parempaa sen mukaan, miten ehtii ja mitä sietää ;-D
      Punaimikkä on Pulmonaria rubra, ehkä sillä nimellä löytyy paremmin. Sillä ei ole pilkkuja lehdissä (tietääkseni), ja lehdet ovat vähän leveämpiä, minusta enemmän kolmion/sydämen mallisia kuin tavallisilla imiköillä. Kukat sillä on punaiset. Muillakin imiköillä voi olla punaisia kukkia kyllä.

      Delete
  2. Tuommoinen puolivilli jouluruusumaa on mahtava! Minun kaikki kolme ruusuherukkapensasta jätti kukinnan väliin tänä vuonna. Johtunee siitä, että ne syötiin toissatalvena ja pensas ei kuki ihan tuoreilla versoilla. Ensi keväänä saattaa kukkia hyvin kun nyt sain suojattua jäniksiltä. Minustakin lemmikki on ihana kukka, vielä kun löytäisi jostain vaaleanpunaisena.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarhajouluruusut sopivat hyvin puolivilliin paikkaan, kun ne kasvavat niin rehevinä, että ottavat oman tilansa, eikä siihen muuta sovi, lehdetkin peittävät maan ja juurakko lienee aika kookas.
      Noin se varmaan on, että ruusuherukka kukkii vain vanhemmilla oksilla. Itse en ole asiaa seurannut, kun noita eivät ole peurat syöneet, vain ensimmäiset pari vuotta suojasin ja sitten totesin, ettei tarvitse. Toivottavasti puskasi kukkivat ensi keväänä komeasti.
      Vaaleanpunaistakin lemmikkiä oli tuossa kummityttöjen kylvämässä seoksessa, ja olen joskus taimenakin ostanut, mutta ne vaikuttavat häviävän. Siementaimista tulee varmaan useimmiten sinisiä, jos sitäkin puutarhasta löytyy.

      Delete
  3. Ransu kyllä esitteli karvaista pehvaansa ja villapöksyjään lähinnä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niistä saa mittakaavaa ;-D Ransu astelee lisäksi suuntaan, jota katsastetaan seuraavaksi.

      Delete
  4. Tuo puolivilli penkki on mielenkiintoinen. Siinä viihtyviä lajeja on mukava sekotella keskenään. Kaunis alue. Kyllä oon miekin ruvennu tykkeemään noista esikoista kamalan paljon. Hieno on tuo ruusuherukka, tuntuu nuo kaikki ihannimmat punaiset pensaat ja puut vuan ihailtava siellä etelämpänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esikot ovat kauniita ja ihan tavallisen kevätesikon nuokkuvat kukat vielä sitäkin kauniimpia! Esikko oli lemmikin ohella lapsuuteni mielikukkia - no niitä oli monia muitakin.
      Tykkään siitä, että istutusalue näyttää luonnolliselta, ja tuo jouluruusu-esikkorinne on kesäkuussa tavattoman kaunis, kun koiranputket kukkivat.
      Ruusuherukka ei taida olla kovin talvenkestävä, tai ehkä teillä viihtyisikin, jos olisi takeita, että joka ikinen talvi on paksu nietos suojana.

      Delete
  5. Vautsi, miten hieno ruusuherukka! Kumpikaan kahdesta omastani ei kuki, mutta hengissä ovat. Istutin ne toissavuonna, joten kerätköön voimaa tulevia keväitä varten.
    Rivendel on kaikessa runsaudessaan kaunis esikkoineen ja jouluruusuineen. Puolivilliys sopii tontillesi ja saaristomaisemaan paremmin, kuin sentilleen rakennetut penkit ja käytävät. Sopii myös kaikille erikoisuuksille, joita olet vuosien mittaan kerännyt ja jotka kaiken lisäksi tunnistat lehden kärjistä. Minulla pitäisi olla nimilappu toisensa vieressä, jolloin puutarha näyttäisi marketin alennusmyyntikampanjalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En olisi arvannut, että ruusuherukka kasvaa pihassani noin isoksi - vaikka juuri tuon kokoisena puskan ekaa kertaa näinkin joskus Hollannissa. Menin sitten istuttamaan toisen noin 50 cm päähän, ja lisäksi vielä niin, että takana on sirotuomipihlaja ja helmipihlaja istutettu aivan liian lähekkäin :-D Neljä isoa pensasta/puuta varmaan alle kahden neliömetrin alueella!
      No, oppia ikä kaikki. Toinen ruusuherukka on nyt alempana rinteessä, kukkii hyvin vaisusti, kun leikkasin siitä niin paljon pois, jotta se kestäisi siirron. Juuria meni poikki tietty, monta vuotta kasvaneesta puskasta.
      Toivottavasti sinun ruusuherukkasi kukkivat komeasti ensi vuonna! Ne ovat niin kauniita kukkiessaan.
      Ihana kuulla, että sinustakin jouluruusu-esikkoalue on kaunis. Joku saattaisi katsoa vain sitä juolavehnää :-D
      Hihhih, marketin alehylly! Kyllä niitä vähitellen oppii tunnistamaan, kun vuodesta toiseen niitä tarkkaileepi.

      Delete
  6. On niin mielettömän kaunis tuo ruusuherukkasi! Ihastelen myös kovasti tuota saarnea. Nuo villit alueet kukkivana ovat muutenkin parasta mitä on. Ai että kuistista tulee upea, kun saat sen maalattua. Ihan kuin uusi, mutta vanhalla tunnelmalla. Varmasti löytyy pienet tassunjäljet jostain tuoreesta maalista....Pojilla kunnon kevätpäivät siellä menossa, esittelyt hoituu rutiinilla. Saanko esittää vienon toiveen, että esittelisit pyöreässä rautapenkissä kasvavaa puuta sitten kun sen silmut aukeavat (ehkä on jo)? Kiinnostaisi niin paljon. t. Samettihortensia

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeeee, kommentointi onnistui!
      Totta kai kuvaan sinulle kiinanpunapuun, kunhan puhkeaa lehteen. Sen nuput ovat pullistuneet lupaavasti, mutta ei ollut vielä lehdessä (tai neulasissa), kun lähdin kotoa alkuviikosta. Tsekkaan ja kuvaan sen heti huomenna, kun pääsen kotiin. Eiköhän silmut ole jo auenneet sitten. Hirveästi kaikkea muutakin on katsottava kyllä monen päivän poissaolon jälkeen!

      Delete
  7. Ruusuherukka näyttää kerrassaan kauniilta! Anna vaan puutarhasi kasvaa villinä tai puolivillinä, se sopii tuhon ympäristöön oivallisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusuherukan väri on aivan ihana. Ihana kuulla, että sinusta puutarhani sopii ympäristöönsä!

      Delete
  8. Upea tuo ruusuherukka, ja tosi hyvän kokoinen jo!
    Ja sekin on ihanaa, kun voi ihastella myös naapuruston puiden kukintaa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosiaan ihanaa saada ihastella kukkapuita naapurustossa! Ruusuherukka on selvästi viihtynyt erinomaisesti.

      Delete
  9. Ruusuherukka on todella upea! Paljon kaikkea mielenkiintoista oli tässäkin postauksessa, mutta tähän aikaan ei oikein enää jaksa naputella syvällisiä kommentteja. Ai niin, ihanaa, että lemmikit siellä jo kukkivat. Toivottavasti tekevät paljon siementaimia. Meillä ei ole vielä yksikään kukassa, mutta ei varmaan näillä keleillä mene kauaa kun takapiha alkaa muuttua sinivalkoiseksi. Ja ehkä myös etu- ja sivupihat, taimia näyttää olevan ihan joka puolella.
    Yritän hiljalleen päästä takaisin aikatauluun blogien lukemisessa. Onneksi minulla alkoi juuri kesäloma, joten ehtii paremmin sekä puuhailla puutarhassa, että lukea toisten puutarhakuulumisista. Toistaiseksi ensimmäinen osio on kyllä vienyt enemmän aikaa ja voimia :D Virkeämmin ajatuksin seuraavaan postaukseen. Öitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai kun mahtavaa, hyvää lomaa! Nerokasta ajoittaa loma tähän aikaan, kun puutarhaan voi upottaa niin paljon tunteja kuin riittää ja muutenkin pihalla tapahtuu kaikkea ihan hirveästi koko ajan, mitä ei halua missata!
      Koeta nyt saada muutakin tehtyä kuin luettuja blogeja ;-D
      Lemmikit ovat olleet tuossa muutaman vuoden, mikä kertoo siitä, kuinka vähän ne täällä viihtyvät, siementaimia ei käytännössä tule, eivätkä nuo kovin reheviksi kasva. Mutta iloitsen hengissäpysymisestä. Ihastelen sinun ja Sirkun lemmikkimeriä sitten blogeissanne.

      Delete
  10. Kiitos ruusuherukan kuvista, se on aivan todella ihastuttava. Mieleni alkaa lipsua periaatteestani, että pyrin hankkimaan vain varmasti täälläpäin kestäviä kasveja. Olen jotenkin onnistunut lisäämään ostoslistalleni jo ruusuherukan sekä koristekirsikan 'Kevätsuudelma'. Nuo varjohiipat ovat myös kivoja, ne varmaan menestyisivät täälläkin? Maalaushommat ovat välillä vähän haastavia. Minulla on mökillä hyllyn maalaus kesken. Aloitin sen viime kesänä, mutta sitten tuli kylmät kelit, ja lämmitämme mökkiä vain, kun olemme paikalla, joten maalaus oli jätettävä kesken. Nyt en tietenkään malta maalaushommiin, kun pihallakin riittää puuhaa. Ehkä jonain sadepäivänä saan maalausurakan loppuun. (Suunnitelmissa on kyllä myös mökin aulan ja portaikon maalaus, mutta siihen tarvitaan enemmän kuin yksi sadepäivä.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän kaikkea tekee mieli kokeilla. Jos löytää taimen sen verran edullisesti, että raaskii ostaa kokeilumielessä, niin suosittelen istuttamaan nuo haaveilemasi kasvit. Varjohiippojen menestymisvyöhykkeistä ei minulla ole tarkkaa tietoa, kannattaa vain kokeilla niitäkin!
      Niin tuttua tuo, että maalaus- ja muutkin projektit ovat kesken! Etenkin, jos paikka on sellainen, että vähän joka nurkka ja pihapiirikin kaipaa kunnostusta. Ei siinä oikein valmista saa, vaikka aina jotain tekee.

      Delete
  11. Oooo. Älä kitke käärmeenlaukkaa, vaan lähetän tänne! :) Ja tuosta Hayes Starburstista olene edelleen vähän kateellinen. Sitä ei vain löydy enää mistään.

    Ruusuherukkasi on upea kukkiessaan. Omani otti talvesta pahasti nokkiinsa, mutta onneksi versoaa tyvestä. Sen muhkea olemus kyllä typistyy, mutta eipä se haittaa, kun on kuitenkin elossa. Aluksi en edes pitänyt siitä, mutta toissa vuotisen kukinnan jälkeen ihastuin sihen täysin. Harmi vain, että täällä meillä se ei kuki noin komeasti kuin sinulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerään sinulle itusilmuja, niistä se lähtee!
      Tosiaan, siitä on varmaan kymmenen vuotta tai ylikin, kun hankin tuon hortensian Porista jostakin Hankkijalta. Enpä ole sitä vuosiin missään nähnyt. Tarkoitus ei ollut hortensiaa ostaa, mutta kun se oli kukkiva taimi, ja kukat ovat suloisia kuin tähdet, niin pakko se oli ostaa.
      On kyllä harmi, että ruusuherukka ei tunnu oikein menestyvän monessakaan pihassa. Talvemme taitaa olla sille sietokyvyn rajatapaus. Se on kunnolla kukkiessaan niin hieno. Täällä se vetää joka vuosi yhtä täydellisen esityksen. Toivottavasti sielläkin taas!

      Delete
    2. Palaan asiaan, kun itusilmuja on! Ne kulkevat helposti postilla. Niiden itäessä pitää vain tajuta, että ne ovat laukkaa eikä mitään heinää, ovat niin heinämäisiä - mutta hieno valkosipulin aromi paljastaa, mitä ne ovat.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!