Laatikon ulkopuolella

 Nurmikko alkaa olla aika kukkaisa.

Huomasin muotopuutarhan liepeillä, että helmililjat ovat alkaneet vaeltaa. Tämä edustaa selvästi laatikon ulkopuolista ajattelua.

Niitä on myös muotopuutarhan keskusympyrässä. Yksi (kuvan ulkopuolella) on jopa ihan vaaleansininen, selvästi 'Valerie Finnis' -tummahelmililjan jälkeläinen.

Olen monta vuotta luullut, että vaaleanpunaiset 'Pink Sunrise' -helmililjat ovat hävinneet, mutta on niitä edelleen muutama. Ne vain ovat onnettomasti joutuneet harmaamintun jyräämiksi.

Pikkusinililjat ovat myös lähteneet vaeltamaan muotopuutarhan penkeistä ympäröivään nurmikkoon ja kauemmaksikin. Ne ovat jo ehtineet lähes kaikki kuihtua. Tässä 2,5 viikon takaisessa kuvassa näkyy vaaleanpunaisten 'Rosea' -lajikkeiden seurassa tuo jännittävän vaalean siniharmaa siementaimi.

Pari vuotta sitten kuvittelin, että kaivan nurmelle levinneet ylös ja istutan kukkapenkkeihin – onneksi tulin järkiini. Kukkiva nurmikkohan on toiveiden täyttymys!

Varsinainen sininen pikkusinililja on tämän värinen; tämä on pikkusinililjan perusmuoto. Todella ihana väri, mutta tämä on halunnut levitä hyvin hitaasti, olemattomasti oikeastaan. Tänä vuonna ei uusia siementaimia synny, sillä huomasin myyrän syöneen kukkavarret, kun menin kitkemään hämyvuokkoa tämän vierestä.

Kukkanurmikon kansoittajatrio: pikkusinililja (vaaleanpunaisena), pystykiurunkannus ja helmililja.

Ransu: Hmm... täällä näkyy jotain.

Persiansinililja on myös aika hyvä leviämään. Ja pikkukäenriska, sitä on aivan joka paikassa!

Tässä ruusutarhasta otetussa kuvassa näkyy hyvin pikkukäenrieskan arvo. Tuollainen pikkuruinen, mitättömän ohuet lehdetkin, mutta mikä voima. Tässä olisi maa paljas ja ruskea, jos ei käenrieskaa olisi.

Pikkukäenrieska yhdessä pikkuisten 'Elka' -narsissien kanssa: pieni ja vielä pienempi.

Jos jatketaan vaaleankeltaisilla, niin huomasin etelänkevätesikon pyrkivän istutusalueelta sammaloituneelle nurmelle.

Siistin mutapuutarhaan johtavan ojan sekä itse mutapuutarhan tukevalla haravalla, jolla saa vedettyä ryönät ja pohjamutaakin pois. Tähän ojan reunalle siirsin etelänkevätesikkoa vasta viime vuonna, tuolla ojan vasemmalla puolella sitä näkyy, lumikellojen lehtitupsujen takana. Vaaleakukkainen tarhajouluruusu on myös tulossa kukkaan, mukavaa, että se viihtyy.

Sivusta päin kuvattuna ei ojaa näy, mutta iso tupas etelänkevätesikoita lahon saunan nurkalla näkyy. 'Cassata' narsissit siitä tännepäin toistavat keltaista.

Kukkia on jo paljon auki! Väri ei ole vielä kehittynyt huippuunsa, se vaalenee vielä aivan ihanaksi sitruunasorbetiksi.

Edellistä edellisessä kuvassa, jossa näkyy saunan nurkka, näkyy myös iso havunoksa kauempana. Se suojasi heittä Viburnum × bodnantense 'Dawn', jonka toinen talvehtiminen onnistui, ja myös kukinta, vaikka laitoin pressun tämän ympärille varsin myöhään. Siinä vaiheessa pakkasia oli ollut jo viikkoja. 

Puska ei voi olla hirveän arka, sillä Skotlannissakin tämä viihtyy, ja siellä voi olla hyvinkin kylmä. Talvi vain on lyhyempi ja harvemmin on sentään 

–20 astetta. 

Etenkin sen takia olen tämän suojannut, että en menetä kukintaa, sillä nuput kehittyvät jo syksyllä. Jos olisi lauhempi ilmasto, tämä kukkisi syystalvella. Voi olla, että se täällä saaristossa on jonakin vuonna mahdollista, sillä meri lämmittää pitkälle vuodenvaihteeseen asti ja ylikin. 

Kuvasin pullistuvat nuput maaliskuun viimeisenä päivänä.

Pystykiurunkannus kukkii joka puolella, ja tämän luonnonkasvin talvenkestosta ei tarvitse huolehtia. Harvassa kohdassa on silti näin tiheä kasvusto kuin juhannusruusun alla. Muualla nurmikolla se kukkii siellä täällä.

Huomasin tässä yhtenä iltana kiurunkannuksen, jossa oli suorastaan sähkönsinisiä sävyjä ja erityisen punertavat varretkin. Vähän kuin tässä olisi mukana kesällä kukkivien sinikukkaisten geenejä, mutta ei voi olla, kun kukinta-aika on aivan eri. 

Pystykiurunkannuksen kukka kyllä muuttuu vanhetessaan sinertävämmäksi, ja olen nyt tarkkaillut, että varretkin saattavat samalla punertua. Lisäksi näissä on paljon värivaihtelua luonnostaan eri yksilöiden välillä. 

Ransu: Tässä ei ole kiurunkannuksia, vaan maukas mehevä ruoho.

Posliinihyasintit ovat levinneet sinne sun tänne todella tehokkaasti. Istutin näitä paljon jo yli kymmenen vuotta sitten, joten näillä on ollut aikaa levitä. Nurmikko ei tunnu olevan mikään este tai edes hidaste posliinihyasintille.

Ihanaa sinikevättähteä havittelin vuosia, kunnes viime syksynä sitä tilasin. Niitä on noussut vain kaksi, mutta toivottavasti ne tekevät siementaimia ja alkavat lisääntyä. Näiden sinisävy ja pienet kukat ovat valtavan kauniita.

Pyöreät lehdet kuuluvat tietenkin mukulaleinikille. Sekin kukkii kohta kaikkialla, niin istutusalueilla kuin nurmikollakin, mutta toistaiseksi vasta lämpimimmissä kohdissa kivijalan ja -pengermän eteläpuolella näkyy kukkia.

Hämyvuokotkin (eli sinertävät/punertavat valkovuokot) ovat valumassa alueeltaan, ensin lahon parrun sisään ja nyt niitä kasvaa jo sen etupuolellakin, josta alkaa nurmikko. Kuten kuvasta voi nähdä, kukkia avautuu jo, joten tämän osalta Koska kukkii -haasteen veikkaukseni meni pieleen, siinä taisi olla arvaus, että ensimmäinen kukka aukeaa vasta viikon päästä.

Hämyvuokot ovat kuvassa etualalla, niiden takana on tiheikkö käärmeenlaukkaa, jota yritän syödä joka aterialla. Sen takana on jotenkin hirmu kiva värimaailma: punertavia tarhajouluruusuja, samansävyisiä ja violetimpia pystykiurunkannuksia, keltaisia pikkukäenrieskoja. Koko näkymä on ihana, mutta tämä onkin pihani parhaita kevätkohtia.

Ensimmäinen tavallinen valkovuokko on myös avannut kukkansa kuusten alla. Tämä on siirretty kerrotun kasvuston keskeltä, jotta se ei muutu kokonaan yksinkertaiseksi, jos niin siis voi käydä. Juuristolla leviävillä kasveilla toisaalta ehkä ei, vaan niitä olisi aina molempia sekaisin. Mutta nämä tavis-valkovuokot ovat toisaalta kivempia luonnollisemmissa osissa pihaa, kuusten alustan lisäksi koivikossa. Ja tämähän leviää varmaan aikanaan nurmikkoonkin, niin valkovuokolla on tapana tehdä.

Loppukevennyksenä "hallerinkylmänkukan siementaimet". Itse kylmänkukka näkyy tuossa versomassa, mutta siementaimet taisivat olla jotakin litulaukkaa!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Sinikevättähti – Scilla sardensis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Valkovuokko – Anemone nemorosa