Monday 7 June 2021

Retki karhunlaukkasaarille

 Ystävät houkuttelivat mukaan retkelle, vaikka en olisi työn puolesta oikein ehtinyt. Mutta työn voi hoitaa vaikka keskellä yötä, karhunlaukat kukkivat vain kerran vuodessa. 

Ja mikä sää! Lähtiessämme aamupäivällä oli aivan tyyntä. En muista, koska on viimeksi ollut lähes tyyntä ja paahteista kuusi päivää putkeen. Ehkä silloin, kun olin lapsi, kun oli aina hieno keli.
Tyynellä ei mäntyjen siitepölykään ole sekoittunut mereen, vaan se on jäänyt pinnalle.

Matka kohteeseen kesti puolitoista tuntia, siinä ehdittiin rupatella tovi jos toinenkin.

Ylitettiin Mossala fjärden.

Merellä ei yleensä ole yhtään lämmin kesäkuun alussa, toppatakissa saa olla. Nyt oli lämmin!

Saarten monet eri vihreän sävyt ovat hienot, kun puihin puhkeavat lehdet. Jokunen aito metsäomenapuu ohitettiin, niissä oli vielä kukkia, samoin kuin joissakin rantojen tuomissa. Pihlajat alkavat olla kukassa. Vaahterat ovat vaaleanvihreitä, saarnissa on vasta hento läpikuultava viherrys, kun lehdet puhkeavat.

Saavumme määränpäähän, olemme Houtskärin länsipuolella. Tuolla on komea korkea kallio, jota menemme kohta tutkimaan, mutta ensin parkkeerasimme vastapäiseen saareen.

Sympaattinen ja luotettava matkantekoväline jätettiin rantaan, kun siirryimme saaren sisäosiin kasvillisuuden pariin.

Monilla näistä Houtskärin länsipuolisista saarista on valtavan hieno kasvillisuus. Tässä on hammasjuuri, lähinnä lounaisen saariston ja Ahvenanmaan erikoisuus.

Mutta tässäpä on se syy, miksi tulimme juuri tähän saareen. Karhunlaukkoja!

Metsäkurjenpolvetkin aloittavat juuri kukinnan. Omalla pihallanikin avautuivat ensimmäiset kukat eilen.

Näillä saarilla on myös suippuorapihlajaa, tämä on tulossa kukkaan.

Tunnistin lehtopähkämön, vaikka en ole varma, olenko tavannut sitä aiemmin. Ystävän kännykällä varmistimme havainnon. Kukkia ei vielä näkynyt, mutta pehmeänkarvaisista lehdistä ei voinut erehtyä, ja tämän kasvupaikka on rehevä lehto.

Ja sitten on karhunlaukkoja. Silmänkantamattomiin karhunlaukkoja.

Mikä näky juuri nyt, kun ne ovat kukassa! 

Karhunlaukkojen matto ulottuu rantakaislikkoon saakka.

Ihastelen usein lehteen puhkeavien pähkinäpensaiden ruskeansävyisiä nuoria lehtiä, mutta tässä yksilössä on todella hauska väritys.

Kuivemmassakin kohdassa kasvaa karhunlaukkaa, mutta pienempänä ja maltillisemmin. Metsänpohjan kasvillisuus on täydellinen harmonia sini- ja valkovuokkoa, oravanmarjaa, kieloa, hammasjuurta, metsäkurjenpolvea, metsätähteä, kalliokieloa ja kuvassakin näkyvää kevätlinnunhernettä. Näin hienoa kasvillisuuden mosaiikkia voi vain toivoa onnistuvansa jäljittelemään.

Sitten jatketaan vastapäiselle saarelle. Rannan kalliot ovat jännän muhkuraiset. Saarten kalliohin ei voi kyllästyä, ne sykähdyttävät aina. Ne ovat asia, jota minulla oli ulkomailla asuessani Suomesta ikävä.

Vanhassa veneessä on kivoja yksityiskohtia.

Kipusimme korkealle kalliolle. Täältä näkee saaren, jossa äsken kävimme.

Näkymä länteen hivelee myös silmää. Kihti ei ihan näy, se on kauimmaisten saarten tuolla puolen.

Tälläkin saarella on kauniita kasveja, mm. metsätähtimöä.

Pähkinälehtoa täälläkin.

Paluu veneelle.

Jatkoimme veneellä vielä saman saaren itäpäähän, sillä siellä pitäisi olla seljakämmeköitä, mutta emme löytäneet. Kieloa oli niin runsaasti, että jos seljakämmekät eivät ole kukassa tai niiden kukkavarret on syöty, ei kauempaa katsottuna niitä oikein erota.
Koillisessa nousevia pilviä kyllä erotimme. 

Jossain Varsinais-Suomen mantereella oli ukkonen. Me palasimme kohti ukkospilviä, mutta ne olivat hyvin kaukana edessäpäin.

Paluu kotisaarelle kulki ohi entisten kalkkilouhosten, joiden uuninpiipuista on yhä alaosat jäljellä.
Heti tuon niemen jälkeen kurvasimme satamalahteen.

Olisi ihan kiva, jos meillekin olisi satanut, sillä edellisestä sateesta on kohta kaksi viikkoa eikä kymmenen päivän ennusteessa ole pisaran pisaraa. Tyyntäkin näkyy jatkuvan, eli lämmintä piisaa. Onpa erikoista, että oli sateinen toukokuu ja kuuma ja kuiva kesäkuu!


Hammasjuuri – Cardamine bulbifera
Karhunlaukka – Allium ursinum
Lehtopähkämö - Stachys sylvatica
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Metsätähtimö – Stellaria longifolia
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla

22 comments :

  1. Vau mikä paikka! En muista nähneeni karhunlaukkaa muualla kuin Virossa, missä olen pari kertaa ollut vastaavanlaisen kukkameren keskellä. Mutta että Suomessakin on tuollaisia karhunlaukkalehtoja! Aika hienoa.

    Meillä Turussa ukkosti ja satoi tänään. Sade oli oikein tervetullutta ja kauan odotettua. On ollut hyvin kuivaa, ja kasvimaan kastelu on käynyt työstä. Kesällä pitäisi vähintään kerran viikkoon saada sadepäivä, niin luontokin jaksaisi kukoistaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä karhunlaukka on muinaistulokas, jota tavataan entisaikojen merenkulkijoiden satamapaikoilla. Joka saarella sitä ei siten ole. On se taivaallisen kaunis kukkiessaan! Itse olen nähnyt sitä Hollannissa ja Brittein saarilla joissakin paikoissa.
      Ahaa, teillä nuo pilvet siis satoivat. Olisi hyvä, että tulisi virkistävä ja kasteleva sade, joka paikkaa kuorruttava siitepölykerroskin huuhtoutuisi.

      Delete
    2. Mielenkiintoista.

      Ukkoskuuro tosiaan pesi maiseman puhtaaksi siitepölystä. Rakeet oikein rummuttivat männynkukkia alas puista. Toivotaan teillekin sopivasti sadetta!

      Delete
    3. Rakeet!! No jesta.
      Kiitos, mielummin vetenä :-D
      Tänään näytään olevan manner-Ahvenanmaan ja manner-Suomen sadealuiden välissä. Tosi tyypillistä kyllä!

      Delete
  2. Kylläpä kannatti retkeillä. Melkoinen retkikohde!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaiken kaikkiaan ihastuttava päivä hyvässä seurassa!

      Delete
  3. Miten tyyntä! Miten siellä merellä voikin olla noin tyyntä? Meri on minulle outo ja tuntematon, enkä tyynenä ole nähnyt. Noilla kallioilla saaressa varmaan viihtyisi kävelemässä pitemmänkin aikaa eväiden kanssa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, näin tyyni meri on tosi harvinaista.
      Kyllä, hyvät eväät meillä oli, vaikka itse en ollut huomannut ajatellakaan ruoka-asiaa :-D Kyllä me ihmiset ollaan niin hauskasti erilaisia. Yksi sanoi, että ensimmäinen asia, joka tuli mieleen kun retkeä suunniteltiin, oli eväät!

      Delete
  4. Hieno retki! Kiitos, että päästit meidät osallistumaan.

    ReplyDelete
  5. Kiitos tästä ihanasta retkestä nuo karhunlaukkametsät olisi joskus kiva nähdä. Me saamme myös kuvia siskontytöltä ja videoita Tanskasta missä on myös näitä metsän täydeltä.
    Minulla on esikkoarvonta lukijoilleni blogissani jos kiinnostaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tanskassa niitä varmaan on enemmänkin, meillä on vain muinaisten merenkulkijoiden reittien varsilla.
      Kiitos vinkistä!

      Delete
  6. Vau, en tiennyt Suomesakin kasvavan karhunlaukkaa noin runsaana. Kyllä kannatti tehdä retki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joissakin paikoissa kasvaa, ja on se elämys nähdä noita saarilla, kun muutenkin tähän aikaan vuodesta on niin kaunista, vehmaan tuoretta.

      Delete
  7. Eräs ohikulkijarouva kertoi kuukausi sitten tuollaisista karhunlaukkamatoista heidän Virossa sijaitsevan mökkinsä (josta he ovat jo luopuneet) lähimetsässä. Hän oli edelleen kovin vaikuttunut näkemästään. Nyt ymmärrän ja vaikuttuisin itsekin.
    Hieno vene ja hienot merimaisemat. Ihan virkistyi jo kuvia katselemalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on sitten ihania ohikulkijarouvia! Kyllä tuollainen näky on aivan lumoava, sipulintuoksuinen elämys.

      Delete
  8. Hienot karhunlaukkaesiintymät! Kiva, kun meillä Suomessa on niin monenlaista maastoa ja ilmastoa, että kasvien moninaisuuskin on suurta. Tuollaiset näkymät ihan mykistävät! Ja hieno retki varmasti muutenkin. Voi, kun teillekin tulisi sadetta, täällä ollaan saatu jo muutamana päivänä sadevesitynnyrit täyteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on todella monenlaista luontoa maisemineen ja kasveineen! Yksi seurueemme jäsenistä totesi, että saattoi olla kesän hienoin päivä. Oli niin mahdottoman lämmintä ja tyyntä.
      Eilen ja tänäänkin olen nähnyt ukkospilviä idässä, ovat pudottaneet sateet jonnekin läntiseen Suomeen, mutta ei tänne merelle. Nauvossakin satoi sadetutkan mukaan, mutta siellä sataakin paljon useammin kuin täällä meillä; isot saaret kerryttävät pilviä, mutta meillä ei tässä vieressä sellaista ole.

      Delete
  9. Varmasti oli lähtemisen arvoinen retkipäivä!
    Kyllä ne työt ehtii tosiaan tehdä vaikka yöllä. Tuollaisia retkiä ei tule joka päivä tarjolle.
    En ole koskaan nähnyt tuollaista määrää karhunlaukkoja. Ja varmasti myös muu kasvillisuus oli ihailun arvoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On todella huippuhetkiä elämässä tällaiset retket! Ei tuosta päivä parane, kun on hyvä seura, sää, maisemat ja kasvit. Ja ihana venekin! Sekin, että oli aikaa, ei ollut kiire mihinkään eikä aikataulua.
      Kasvillisuus oli kiinnostavaa, tuoksumataraakin olisi kuulemma kasvanut toisella noista saarista, mutta oli niin paljon muutakin katseltavaa, että ihan unohdin sitäkin etsiä.
      Saarissa on kalkkikivijuonteita ja se tuo oman jännittävän lisänsä kasvillisuuteen. Esim. seljakämmekkä on kalkinsuosija.

      Delete
  10. Kaunista on siellä saaristossakin ja tuommoset miärät karhunlaukkoja on näky. Harmi kun seljakämmekät jäi näkemättä, eihän kielot lie niitä tukahuttaneen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulisi seljakämmeköiden ja kielojen yhteiselon sujuvan, kun ovat kauan jo yhdessä asuneet. Kielot eivät olleet kovin tiiviinä mattona. Luulemme, että ongelma on peuroissa ja kauriissa, ne syövät kämmeköitä hyvällä ruokahalulla. Meidänkin saaresta ovat hävinneet muut paitsi ne, jotka suojataan verkolla. Lehdokit ja soikkokaksikot syödään myös. Olenkin aika huolestunut kämmeköiden tulevaisuudesta, kun niiden kukkavarret ja usein lehdetkin syödään vuosittain.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!