Saturday 5 June 2021

Kasvattelun iloa ja epäonnistumista

 Siemenkasvatus on niin mukavaa puuhaa, että sitä on joka vuosi pakko harrastaa. Onneksi homman ydin ei tunnu olevan onnistuneissa taimissa, vaan yrittämisessä. Joskus tulee niitä onnistumisiakin.

Punaisen villin penkin 'Vivaldi' -keisarinpikarililja on tuottanut näin komeat siemenkodat. Onkohan lajike steriili vai saisikohan näistä taimia? Ja olisikohan joku niistä ihana aprikoosinsävyinen kuten tämä, tai mahdollisesti kirjavalehtinen, kuten lähellä kasvava, vai tavallinen, sillä sellaisiakin kasvaa tässä penkissä...? Hmm, hmm, hmm!

Voitin Lappalainen etelässä -blogin siemenarvonnassa kevättalvella ja tutkin heti, mitkä lajeista tarvitsevat kylmäkäsittelyä. Ne kylvin ja käsittelin, vähitellen alkoi joitakin sirkkalehtiä nousta. Tämän laatikon jouduin ottamaan mukaan kaupunkireissulle, sillä siinä oli jo itäneitä ukonhattuja, eikä niin pieniä taimia voinyt jättää kymmeneksi päiväksi. Nyt myös valkoisesta siperiankurjenmiekasta on kaksi itua noussut.

Parissa muussa laatikossa ei näkynyt vielä elämää, niinpä laitoin ne jääkaappiin saamaan vielä 10 päivän kylmäkäsittelyn. Nyt lehtoukonhatuistakin alkaa nousta sirkkalehtiä! Tämä on niin jännittävää!
Kuten voi huomata, kylvän samaan laatikkoon monta lajia vierekkäin. Tilaa on niin vähän ja laatikoita täytyy roudata; en halua, että puolet autosta täyttyy kylvöksistä, joiden päälle saattavat vielä kissat mennä makaamaan. 
Näille pitkille kylvölaatikoille löysin muuten Clas Ohlsonilta täydellisiä pitkänomaisia, kannellisia, läpinäkyviä laatikoita, joissa taimiastiat saa kuljetettua turvallisesti. Ne ovat sen verran korkeita, että reilun viiden senttimetrin korkuiset taimet mahtuvat niihin suorana.

Muitakin aarteita on. Sain viime vuonna Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputken siemeniä. Kylvin ne syksyllä ja jätin purkin ulos taimikasvattamooni saunan pohjoispuolelle. Nyt sieltä on noussut hassun kalvakkaita sirkkalehtiä! Mukana joku vihreä rikkaruoho, joka ei kuulu joukkoon.
Oikealla on aarre, jota olen etsinyt kotimaisista taimimyymälöistä turhaan: kalpeankeltainen niittyleinikki 'Citrinus'. Tilasin syksyllä siemeniä Jelittolta. Nekin olivat kylmäkäsittelyssä ja itivät todella hyvin! Leinikitkin pääsivät täten kaupunkilomalle.

Nappileinikki eli puistoniittyleinikin kerrottu muoto taitaa olla steriili, joten sen siemeniä ei voi tilata. Yksi taimi minulla kerran oli ja eli muutaman vuoden kuistin edustalla, mutta sitten se kuoli. Viime vuonna löysin uuden, istutin sen ruusu-heinätarhaan ja se on nyt hervottoman kokoinen!
Sen edessä näkyy lupiini, joka on tehnyt ensimmäiset kukkavartensa. Jännittävää! Komealupiini sen ei pitäisi olla, vaan ylläri, joka tuli Chiltern Seedsin tuoksuvien perennojen sekoituksessa. 

Kävin juuri syynäämässä isoimmat nuput ja niistä näkyisi pilkottavan jotakin hailean violetin-valkoisen tyyppistä.
Tykkään kovasti Chiltern Seedsin lottosekoituksista, olen vuosien mittaan saanut niistä niin mukavia yllätyksiä. Toivon, että vähitellen kauppahommat EU:n ja Britannian välillä selkiintyvät ja Chilterniltä voi taas tilata. Se on ollut lempisiemenkauppani siitä lähtien, kun asuin Englannissa, taisin tilata sieltä ekan kerran, kun asuin Staplehurstissa Kentissä joskus 2000-luvun alkuvuosina.

Samassa penkissä on lisää aiheita iloon. Tilasin valko- ja vaaleanpunakukkaisten maitohorsmien siemeniä pari vuotta sitten. Vaaleanpunaiset eivät oikein itäneet, mutta se kohta, jossa oli valkoisia, iti. Istutin lopulta viime vuonna tämän tuppaan, vaikka en ollut ihan varma, onko siinä nyt maitohorsmaa vai rikkaruohoa. 
Nyt pystyy selvästi näkemään, että maitohorsmaahan se on! 

Jättisuuri ilonaihe löytyy myös tuolta valkoisten 'Curlew' -narsissien keskeltä, tuo tumma lehti. Se on karhunputki 'Ebony'. Niitä on nyt pari kappaletta tässä ruusu-heinätarhassa (josta olen toistaiseksi esitellyt kaikkea muuta kuin ruusuja tai heiniä). 
Tilasin vuosia sitten tumman 'Vicar's Mead' -niittykarhunputken siemeniä, mutta niistä ei yksikään itänyt kylmäkäsittelystä huolimatta. Sitten tilasin tätä Ebonya ja muutama iti. Viime syksynä ne olivat riittävän isoja ulos istutettaviksi; istutin kahdessa erässä, molemmat kasvustot ovat hengissä ja hyvässä kasvussa! Hyvin jännittävää. 

Tummaa 'Ravenswing' -koiranputkeakin olen kylvänyt useaan otteeseen, mutta kun pihalla ja ympäristössä kasvaa niin paljon luonnon koiranputkea, ei seuraava sukupolvi enää ole kovin tumma. Joitakin tällaisia lievästi tummavartisia olen jättänyt kitkemättä Rohanissa, sillä ovathan nämä hienoja ja tykkään koiranputkista muutenkin.

Kasvimaa on yleensä se alue, joka jää huomiotta, kun keskityn koristekasveihin. Tänä keväänä hankin kuitenkin uppopumpun kasvimaan kaivoon ja se on selvästi lisännyt kastelua. Tulee kasteltua enemmän kerralla kuin ämpärillä nostamalla ja kastelukannullinen kerrallaan. Valkosipuli ei ole minulla ollut ikinä näin kookas! Tuo taitaa olla toissa syksynä istutettu tai sitäkin vanhempi. Perinteisesti valkosipulit ovat minulla näivettyneet alkukesällä ja nousseet taas toiveikkaina seuraavana vuonna.
Keväällä pumppua vielä joutui roudaamaan saunan ja kasvimaan väliä, kun öisin oli pakkasta (pumppua ei saa jättää kaivoon pitkiksi ajoiksi), mutta nyt, kun sitä voi säilyttää kaivon vieressä, on kastelu helppoa. Toki jatkojohto ja jatkojohdon jatkojohto lojuvat pitkin pihanurmea, ne täytyy muistaa ottaa pois ennen kuin alkaa ruohonleikkuuseen.

Saunan edustan taimitarhassa asustavat nuorien kylvösten lisäksi myös pistokkaat. Maa on tässä muhevan kosteaa ja paikka varjoisa, mutta purkit jäätyvät talveksi ja ovat jääklönttinä pitkälle kevääseen, mikä on tietysti riski. Pari vuotta sitten alkukesällä onnistui rusokuusaman pistokaslisäys niin hyvin, että niistä tuli neljä kelpo tainta.  Huomasin juuri ilokseni, että vuosi sitten otetut tylppöorapihlajatkin alkavat versoa. On hyvä, että otin pistokkaita, sillä viime talvena myyrät söivät tylppöorapihlaja-aidastani monta taimea poikki.

Ulkona oleviin ruukkuihin voi lentää siemeniä. Toissa syksynä kylvin loistomagnoliaa ja viime vuonna jännitin, nouseeko se vai jotakin muuta. Nyt alkaa näyttää siltä, että tämä todellakin on raita tai joku muu paju. Pidän kumminkin sen toistaiseksi kasvamassa, sillä taimikasvatusten kanssa ei hätiköinti kannata. Ja voihan se magnoliakin tuolta vielä nousta.
Taustan purkissa kasvaa kerrankin onnistunut siemenkasvatus-puu: paatsama Rhamnus schneideri var. mandshurica. Tykkään kylvää puita ja pensaita, mutta aniharva niistä itää. Näistä paatsamista olen päässyt jo jakamaan ystäville ja istuttamaan muutamaan paikkaan tontillani, tämä on viimeinen, joka odottaa istuttamista.

Otin pistokkaat keväällä myyrän poikki syömistä 'Syke' -ruusun oksista, ne ovat yhä vihreinä, mutta se ei vielä kerro pistokkaiden onnistumisesta. Mutta juuristosta nousee uusi 'Syke'! Omajuurinen ruusu on tällaisissa tilanteissa ehdottoman ylivertainen.

Talvetetut leijonankidat ovat valitettavasti menehtyneet. En tiedä, mitä tapahtui, mutta kevättalvella ne, jotka olivat vielä elossa, alkoivat näivettyä yksi kerrallaan. Ajattelin, että huonelämpötila on niille liikaa (vaikka minulla talvisin viileää onkin), aloin viedä niitä viileämpään eteiseen. Näivettyminen jatkui. Aloin viedä niitä päivisin ulos. Lopulta oli elossa enää tämä viimeinen, ja nyt siinäkin on viimeinen lehti lakastunut.
Toisaalta, vähänpä tuo haittaa. En ole oikein kesäkukkaihmisiä, eikä tulevina talvina tarvitse varata niille tilaa talossa, ahdasta on jo valmiiksi.

Alppipenkissä talvi aiheutti valitettavasti paljon katoa, mutta pisaralaukka, jonka kylvin muutama vuosi sitten, on elossa ja tulossa ensimmäistä kertaa kukkaan. Tämä on taimista (tai taimiryppäistä; koulin ne nippuina) suurempi. Pelkäsin menettäväni kukinnan kaupungissa olon aikana, mutta onneksi nuput eivät silloin vielä avautuneet. Nyt käyn tarkistamassa tilanteen pari kertaa päivässä.  

Hei, loppuun yksi asia, jota olen täysin unohtanut mainostaa. Olen tälläkin kertaa ehdolla kuntavaaleissa, ja jos asut Paraisilla, voit äänestää minua numerolla 73. Sivuni, jossa kerron tavoitteistani enemmän, löytyy täältä: KLIK.
Ja joka tapauksessa muista äänestää, oli ehdokkaasi kuka tahansa!


Isotähtiputki – Astrantia major
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Lehtoukonhattu – Aconitum lycoctonum ssp. septentrionale
Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium
Nappileinikki – Ranunculus acris ssp. friesianus 'Flore Pleno'
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum
Rusokuusama – Lonicera tatarica
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

20 comments :

  1. Siemenistä kasvatus on juuri niin kivaa kuin kirjoitit, vaikka joskus kasvu vie vuosia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se on, ja sitten, kun kukkanuppuja ilmestyy, on se kaiken odottelun arvoista! Minusta on kivaa kasvatella noita lottosekoituksia, joista ei edes tiedä, mitä kylvää, ennen kuin kasvit alkavat kasvaa.

      Delete
  2. Nostan aina hattua siemenkylvöille. Olen niiden kanssa aina niin huolimaton, että menestys ei ole kovin hyvää. Valkosipulit onneksi nousevat uudestaan. Nyt yritän tsempata vanhojen valkosiuleiden kanssa, jotka vain putkahtivat esiin kasvatuslaatikosta. Ovat saaneet jo ruohosilppua ja multaa kompostorista. Jos tänä vuonna jopa kasvaisivat oikean kokoisiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, vai löytyy sieltäkin kituliaiden valkosipulien kasvattaja! Ainakin ne saivat kunnolla kastelua toukokuussa, jos se enää auttaa. Kate olisi hyvä, minulla on allesilppuava ruohonleikkuri, ensi kerralla kyllä ostan keräävän.

      Delete
  3. Siemenistä kasvatus on jännittävää, ikinä ei tiedä etukäteen onnistuuko vai ei. Ja sitäkään ei voi varmaksi tietää onko saanut sitä mitä on tilannut. Minulla salaattikylvöissä nousee yksi ihan erilainen taimi kun muut, pakko jättää kasvamaan ja katsoa mitä siitä tulee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sepä onkin mielenkiintoista odotella, mitä siitä yhdestä erilaisesta tulee. Kasvattelu on tosi hauskaa, ja onneksi noita perennoja ja puuvartisia voi kylvää näin kesällä, ei tarvitse taimia roudata välttämättä, vaan voi jättää ulos tuohon saunan edustan kosteaan kohtaan.

      Delete
  4. Sinulla on kokeilussa mitä mielenkiintoisempia lajeja. Melkein aina blogia lukiessani joudun hetkeksi turvautumaan kuukkelin puoleen. Nyt sivistyin, että tylppöorapihlaja on uhanalaiseksi luokiteltu. Teet hyvän työn lisätettäsi sitä puutarhaasi.
    Totta on, että aina ei siemenkylvöt onnistu, mutta riemu on sitäkin suurempi, kun onnistuvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tylppöorapihlajaa täällä kasvaa luonnossa harvinaisena, mutta Britanniassa se on yleisin maaseudun pensasaidanteiden kasvi. Sieltä sen opinkin ja yritän punoa niistä litteähköä aitaa, kunhan saisi riittävästi ensin taimia, joista voisi punoa. Harmittaa, kun jo metrin pituisiksi kasvaneet piiskat syötiin tyveltä poikki, asialla myyrät. Ehkä orapihlaja osaa toisaalta tehdä uutta versoa juuresta, toivottavasti.
      Riemu on todellakin iso, kun saa aikaan omia taimia!

      Delete
  5. Hieno juttu, että tähtiputken siemenet ovat itäneet. Tarkoituksella en rikkaruohoja ole joukkoon laittanut, mutta ehkä antajan nimiteema sisältyy myös siemenlahjoituksiin.
    Siemenestä onnistuneesti kasvatettuja kasveja katselee ja hellii suuremmalla sydämellä. Ne tuntuvat lähestulkoon omilta luomuksilta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei sinun siemenissäsi rikkaruohoja ollut, mutta kun purkki on taivasalla, niin kaikenlaista sinne saattaa pesiytyä. Nyt kuitenkin aloin katsoa sitä vihreälehtistä tarkemmin, se ei ihan heti näytä miltään tavalliselta rikkaruoholta. Sitten huomasin siemenkuoren vielä kiinni sirkkalehdessä, sehän näytti maarianverijuuren siemeneltä. Sitten älysin lukea taimilapun ja olin siihen lisännyt + maarianverijuuri. Nyt muistankin hämärästi. Niitä tarttuu usein kissan turkkiin, etenkin Ransun. Ransu auttaakin maarianverijuurta leviämään ;-) Se on erityisesti lounaissaariston kalkkipitoisten paikkojen kasvi ja meillä sitä kasvaa jonkin verran ihan tienposkessa, muualla Suomessa se on harvinainen. Olen halunnut sitä kukkapenkkiin jo pitkään, joten kun jostain sen siemen käteeni osui, juuri kun olin kylvämässä siemiäsi, niin tuikkasin senkin samaan purkkiin.
      Kyllä siemenestä kasvatetuissa on ilman muuta erityinen arvo. Etenkin vielä ystävän antamista siemenistä!

      Delete
  6. Tästä huokuu juuri se tunne, mitä itsekin koen kun siemeniä multaan piilottelen. On aina ilonhetki, kun ensimmäiset sirkkalehdet puskevat mullan pinnalle ja taimet pääsevät kasvun alkuun. Sitten jos siemenet on vielä saatu ystävältä tai tuttavalta, niin vielä parempi.
    Mikähän leijonankitojasi nyrppi? Ne näyttivät olevan niin hyvävointisiakin silloin aiemmin talvella. Eivät ne mitä itse talvetin kellarissa, tuolla lailla käyttäytyneet. Ne joko selvästi näivettyivät jo hyvissä ajoin talven aikana tai sitten lähtivät reippaina kasvuun valoon tuonnin jälkeen. Eilen muuten pääsin koulimaan ne sinulta saamani 'Potomac Lavenderit'. Jostain syystä muutama kymmenen lisäruukkua ei innostanut juuri nyt, joten koulin ne suoraan kukkapenkkiin puolivarjoisaan paikkaan. Jätin ne melko tiheään, sillä aion siirtää osan muualle kunhan vähän kasvavat kokoa ja vahvistuvat. Vaikka oli melkoinen helle, eivät taimet ainakaan vielä ole suuttuneet. Nyt jään innolla odottamaan niiden kukkimista.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on niin sykähdyttävää, kun sirkkalehdet tai vaikka kurjenmiekan kapea lehti nousee mullasta!
      En tajua, mistä näivettyminen johtui. Leijonankidat olivat täällä valossa keittiön lattialla. Kevättalvella alkoi toki olla lämmintä, ehkä ne eivät pitäneet siitä. Yksi kerrallaan ne alkoivat näivettyä, pari kuoli jo aiemmin talven aikana. On ne vieläkin ruukuissaan, jos vaikka kokisivat ihmeparantumisen.
      Kiitos, hyvää aurinkoista viikkoa sinnekin!

      Delete
  7. Sinulla on kiinnostavia onnistumisia. Itse juuri tällä viikolla mietin, että miten oikeasti estäisin itseäni hankkimasta mitään siemeniä ensi kevääksi. Tämä kevät on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt hyysätä taimia ja se todella näkyy tuloksissa. Toivottavasti kasvimaallani sentään kasvaa jotain satoon asti. Toimiva pumppu on hyvä juttu! Meillä juuri lammesta vettä nostava pumppu sai uuden tiivisteen, joten se toivottavasti auttaa kastelussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitäisi hankkia vain sen verran siemeniä kuin voi käyttää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty! En ole siementen hamstraaja, mutta kummasti niitä on. Vihannesten kasvatus ei niin kiinnosta, niinpä minulta loppuivat vihannesten siemenet kesken, kun vasta toissapäivänä ehdin kylvää isomman viljelylaatikoista. Viimeiseen ruutuun saikin sitten kylvää perennoja ;-)
      Toivottavasti pumppunne nyt toimii hyvin!

      Delete
  8. Siemenkasvatukset on kyllä tämän harrastuksen suola👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä tosi hauskaa! On hieno tunne, kun pääsee istuttamaan kasvattamansa puun tai pensaan, tai perennankin.

      Delete
  9. Ihana postaus! En tiedä, voiko kukaan muu kuin toinen puutarhuri ymmärtää siemenkasvatuksen ainutlaatuisuutta. Joku voisi vain todeta, että helpommalla pääset kun ostat kukat valmiina taimina. Niinpä, mutta kyllä nämä itsekasvatetut taimit ovat se kevään juttu! Aurinkoisia päiviä sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helpommalla toki pääsee, mutta kyllä siinä jotakin menettääkin, kun ostaa valmiina ja jää kokematta itse kasvattamisen jännitys ja ilo.
      Kiitos, sinnekin hienoja päiviä! Katselin tänään merellä jossain pohjoisen suunnassa kohoavia pilviä ja mietin, ukkostaakohan Raumalla.

      Delete
  10. Siemenkasvatus on haastavaa puuhaa, ainakin perennoiden kanssa, kun joutuu odottamaan niin pitkään! Kun olen huono kastelija, kylvös kuivuu jossain vaiheessa, jos sieltä ei nopeasti ala nousta jotain vihreää päivittäin katsottavaa;)
    Kerran kylvin palloesikoita ja vein pihalle kylmäkäsittelyyn. Kun sitten toin laatikon sisälle ja sieltä alkoi nousta jotain vihreää, oli tosi iloinen. Kunnes paljastui, että suurin osa taimista oli koivuja;) Oli siellä onneksi muutama palloesikkokin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, koivuja! Juuri noin käy, kun pitää purkkeja ulkona. Koivuja minultakin aika usein nousee ;-) Yhtäkään esikkoa en ole muuten onnistunut saamaan siemenestä kasvatettua, yrittänyt olen kyllä. Joten upea tulos sinulla ne itse kasvatetut palloesikot!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!