Ötökkäkokoelma

Heinäsirkat sirittävät kovaäänisesti ja taukoamatta. Tämä heinäsirkka on löytänyt hyvän suojavärin kuivuneista vaahteranlehdistä.

There are not only flowers in my garden but also many kinds of insects. They are a joy to watch.

Kukkakärpänen kelpaisi aurinkolasien puolesta Blues Brothers -elokuvaan. Tässä tyypissä on muutenkin jotain samaa näköä kuin John Belushissa.

Tavallinen kärpänen puuhailee sarjarimpin kukassa. Istutin tämän kasvin mutapuutarhaani vasta keväällä; on suuri ilo, että se kukkii jo ensimmäisenä vuonna!

Rantatädyke vetää puoleensa monenlaisia siivekkäitä.

Samoin tekee tähkälaventeli, jossa lepattaa keskimäärin kolme perhosta koko ajan. Neitoperhosen siipien siniset silmät ovat aivan laventelin sävyiset.

Karviaispistiäisten uusi sukupolvi on syntynyt, puskista häviävät taas lehdet niin, että rouske vain kuuluu. Minusta nämä ovat aika söpöjä matosia.

Pari iltaa sitten tapasin muotopuutarhassa vaikuttavan tyypin. Matarakiitäjä viipyili ruotsinköynnöskuusama 'Serotinan' kukilla niin pitkään, että lopulta menin hakemaan kameran. Palattuani sain tämän yhden epätarkan kuvan ennen kiitäjän kiitämistä tiehensä.

Edellisessä postauksessa pyydettiin tsuumaamaan jalohortensiaan (Endless Summer 'Bailmer'). Tässä se on. Hempeää päivänjatkoa!

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Päivän parhaat yhdistelmät

Vaikka on ollut kuivaa – huraa eilinen, tämänpäiväinen ja vielä illallakin ennusteen mukaan tuleva sade! – on pihalla joitakin kukkia ja hyvännäköisiä yhdistelmiä. Saunan lahon seinän edustalla kukkivat rantapunalatva ja idänmesiangervo.

There are some successful leaf and flower combinations despite the drought.

Täpläpunalatva ja siniheinä ovat hieno pari, joiden yhteensopivuus paranee sitä mukaa kuin punalatvan kukat avautuvat ja siniheinän kukinnot punertuvat samansävyisiksi.

Jatketaan kostean paikan istutuksilla. Ne ovat pärjänneet yllättävän hyvin sillä vähällä kosteudella, mitä ovat saaneet. Rantatädyke 'Blauriesin' on luonnonlajia tummempi, sen pystyille kukkatähkille antavat hienosti vastakaikua sekä koristekastikka 'Overdam' oikealla että vasemman reunan rohtokalmojuuri 'Variegatus'.

Palmusaran vaaleanvihreät lehdet korostavat vampyyri-tarhapäivänlilja 'Béla Lugosin' kuivuneenverenpunaisia kukkia.

Istutin alkukesällä tähkäesikon, tämä on uusi yritys viime talvena menehtyneen tilalle. Paikka on hieman edellistä kuivempi ja hiekkaisempi, mutta tämä on oikeastaan kostean maan laji. Tänä kesänä tätä on saanut kaikkien esikkojen tavoin kastella runsaasti! Syksyllä ja keväällä tälle pitäisi tässäkin kosteutta riittämän, joten toivon että kasvi viihtyy.
Punalehtinen pihakäenkaali toimii kelpo taustana psykedeeliselle kukalle.

Sitten siirrytään rutikuiviin paikkoihin. Muotopuutarha on tänä kesänä sellainen, vaikka onnistui siellä sateisena edelliskesänäkin joku puska kuolemaan kuivuuteen. Jalomalva 'Purpetta' sointuu täydellisesti sini-vihreisiin pihakalusteisiin.

Hempeiden pioniunikkojen taustalla häämöttää jalohortensia 'Bailmerin' kukintoja, jotka ovat tänä vuonna hauskasti edellisvuosia violetimpia!

Muotopuutarhan vieressä on kedollinen keltamataraa, joka tuoksuu hunajaiselta. Kedolla kasvaa myös hiirenvirnaa.

Vanhan talon länsipäädyn hiekkaisessa maassa kasvaa sinipiikkiputki ja metsätyräkki 'Chameleonin' siementaimia, jotka ovat kylväytyneet viereisestä kukkapenkistä. Kun käteni tästä kuntoutuu, tartun lapioon ja siirrän tuon piikkiputken talon etelänurkalle, missä se saa enemmän valoa eikä toivottavasti enää lakoa pitkin pituuttaan kuten joka vuosi tähän asti. Ruskea tyräkki on siniselle kukalle niin makoisa väripari, että siirrän sitä putken kaveriksi.
Innokasta iltapäivää kaikille!

Hiirenvirna – Vicia cracca
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jalomalva – Sidalcea malviflora
Keltamatara – Galium verum
Koristekastikka – Calamagrostis × acutiflora
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis 'Chameleon'
Palmusara – Carex muskingumensis
Pihakäenkaali – Oxalis fontana 'Rufa'
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhm'
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Siniheinä – Molinia caerulea
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkäesikko – Primula vialii
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Oranssia, keltaista ja punaista

Loppukesässä surettaa kesän loppuminen. Onneksi ihanat värit tulevat pelastamaan tunnelmaa! Pihatien viereistä kukkapenkkiä koristavat lukuisat rusopäivänliljat. Ne kestävät vaikka minkälaista kuivuutta tai kuinka jäistä talvea tahansa, ja nousevat aina yhtä sulokkaina kohti korkeuksia.

July has been incredibly dry. Orange, yellow and red flowers have put up a nice show.

Musti esittelee.

Toinen tämän kauden suosikkikukistani on keltakaunokki. Pörrökukat kohoavat lähes parin metrin korkeuteen. (Taustalla kukkii 'The Pilgrim' -ruusu).

Keltamatarat ovat kansoittaneet kedon, niiden takana kohoaa paahdepenkin pallo-ohdakkeita.

Punakoivu on mennyt kuivuudessa todellakin punaiseksi. Tämä miltei kuoli kuivuuteen jo viime kesänä, ja tänä vuonna se taas kärvistelee. Se on toisaalta strategiani: kastelen joitakin kasveja äärimmäisen harvoin, jotta ne osaisivat itse viedä juurensa syvälle.

Villissä punaisessa penkissä kukkii sinne viime vuonna siirretty räikeän punainen väriminttu 'Squaw', seurana viimeiset tarhasarjaliljojen kukat.

Samaan kukkapenkkiin päätyivät myös viimevuotiset väärän väriset liljat, joiden piti olla 'Sweet Surrender' -tiikerililjoja, täällä ne ovat ihan kotonaan. Taustalla näkyy korallikeijunkukkaa. Koska jaoin kasvuston alkukesällä, se alkoi kukkia vasta heinäkuussa.
Tänään saimme viimein vähän sadetta!

Lopuksi terveisiä kaikille Ransu karvapehvan ystäville. Pehva voi ilmeisen hyvin ja toimii moitteettomasti.

Villahousut katoavat piparjuuriviidakkoon.

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Keltamatara – Galium verum
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Pallo-ohdake – Echinops
Piparjuuri – Armoracia rusticana
Punakoivu – Betula pubescens f. rubra
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Manulin sunnuntai

Ransu's Sunday

On taaskin sunnuntai

Ja villahousut jalkaan jäädä sai

Eikä kiire laisinkaan
Manuleita laulattaa

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kasvimaan kuulumisia

Minulla on pieni kasvimaa, vain muutama kohopenkki. Vanhaa perunamaata en enää tänä vuonna kääntänyt ja kylvänyt, kun siitä tulee jonakin lähivuonna koristepuutarha.
Viime vuonna kohopenkkikasvimaallani oli rehevää ja kiireisen remonttikesän vuoksi sato jäi pääosin korjaamatta. Tässä kohopenkissä kasvoi härkäpapua, mausteista salaattisekoitusta ja jokunen edellis- tai sitä edellisvuotinen purjo, joka kukki.

This is my little veg patch. This year, I'm trying to create a chamomile lawn in the asparagus bench. Let's hope it overwinters.

Toisessa penkissä kasvoi viime vuonna violettipalkoista vanhaa hernelajiketta 'Purple Podded'. Se seurana oli tuoksuhernettä.
Keräsinköhän tuon violetin herneen siemeniä talteen, toivottavasti, sillä se on hyvännäköinen ja helppo lajike. Oikeastaan minulla ei ole mitään aiempaa hernekokemusta, joten vertailu on hankalaa.

Tänä vuonna herneiden tilalla kasvaa sinappia, mutta kaikkien kaalikasvien tavoin se on tarkoin syöty. Kai siitä jotakin satoa silti saa, josta voi tehdä lusikallisen joulusinappia. Sen voi antaa jollekulle, joka pitää joulukinkusta.

Toisessa penkissä kasvaa rakastamaani rucolaa, sitä kyllä muistan korjata säännöllisesti! Sekin on pitsilehtistä, mutta kyllä reikien väleistäkin saa hyvän rucolan maun leivän päälle.
Eturivissä kasvaa punalehtistä sareptansinappia, sitäkin nauttivat sekä kaaliperhosten toukat että minä.

Onneksi kasvimaalla on jotakin vähän kauniimpaakin, eikä vain syötyjä lehtiä! Viimevuotiset pioniunikot ovat kylväytyneet sekä betonirenkaaseen että sen juurelle ja vähän naapuripenkkeihinkin. Kitken ne vasta kukinnan jälkeen tuolta kiveysten väleistä, sinne niiden ei tarvitsisi kylväytyä enempää.
Etummaisessa kaivonrenkaassa kasvaa parsaa, ja koska se ei peitä mullan pintaa vaan siihen pääsevät rikkaruohot pesiytymään, kylvin siihen tänä keväänä jalosauramoa. Ainakin Englannissa jalosauramolla aikaansaatuja kamomillanurmikoita harrastetaan jonkin verran. Toivottavasti se on täällä talvenkestävä, kun se on niin kätevä matala ja hyväntuoksuinen maanpeittokasvi.

Lopuksi Ransun terveiset: on KUUMA! Mittari näyttää 24 astetta, se on pienille Ransuille aivan liikaa. Saunan edustan varjoisella betonilaatalla on vähän siedettävämpää.
Sopivanlämpöistä viikonloppua kaikille!

Herne – Pisum sativum
Härkäpapu – Vicia faba
Jalosauramo – Chamaemelum nobile
Joulukinkku – Cincus christmasii
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Purjo – Allium porrum
Rucola – Eruca sativa
Ruokaparsa – Asparagus officinalis
Sareptansinappi – Brassica juncea
Sinappi – Sinapis alba
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Voihan kuivuus

Voihan katastrofi. Viime viikon torstai-iltana tuli vettä 7 mm, sen jälkeen ei taas ole tullut pisaraakaan. Eikä viikkokausiin sitä ennenkään. Onneksi tuossa nurmella kasvaa jonkin verran voikukkaa ja piharatamoa, muuten se olisi kokonaan ruskea.
Sateet lykkääntyvät päivä toisensa jälkeen, nyt maanantaille luvattu sade on jo ehtinyt karata tiistaille. Vaurioituneen käden kanssa en ole voinut nostaa vettä sauna- ja kasteluvesikaivosta, juomavesikaivossa taas on vesi niin matalalla, että se on vaarassa kuivua muutenkin. Sadevesitynnyreistä rännien alla ei tietenkään ole tänä kesänä mihinkään, niitä voi korkeintaan käyttää patarumpuina.
Ainoa vihreä alue on tuossa saunan edustalla, kuten aina.

It is so dry!

Viime ja tänä vuonna istutetut koristekasvit ovat hätää kärsimässä, punavihma on jo mennyt vallan ruskeaksi ja punapyökki 'Rohan Weeping' kulkee hyvää vauhtia samaan suuntaan. Purppuratuomi on vuosi vuodelta kutistunut, nyt se on lakastuttanut viimeisetkin lehtensä, jotka kasvoivat lähes maan tasalla.
On kuitenkin kasveja, jotka pärjäävät. Keltamatara kukoistaa kuivalla kedolla. Mitä ohuemmat lehdet, sitä vähemmän haihdutuspinta-alaa: keltamataran lehdet ovat kapeita kuin neulaset.

Viereisessä muotopuutarhassa tähkälaventeli viihtyy kuin herne sopassa. Tämänkin lehdet ovat neulasmaiset, lisäksi ne ovat harmaat ja nukkaiset; kaikki ominaisuudet lisäävät sietokykyä kuivuuteen. Laventelille tällainen kesä lienee mieluisin mahdollinen.

Pienikukkainen jalomalva 'Purpetta' pärjäilee yllättävän hyvin. Taustalla näkyy pioniunikoita.

Päivänkakkarat kukoistavat. Niin myös kerrottu isopäivänkakkara 'Wirral Supreme'. Tämä kasvaa paahdepenkissä, johon aurinko paistaa koko päivän. Taustalla kukkii verikurjenpolvi, se on luonnonkantaa ja ehkäpä puutarhaviljeltyjä serkkujaan paremmin tottunut saariston karuihin oloihin.

Huussinvierustan punainen penkki voi vaihtelevasti. Tämä paikka saa sentään varjoa aamulla ja uudestaan myöhemmin iltapäivällä.
Nyt lähden kastelemaan, on pakko yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Jos laitan laastarin, pehmentävän siteen ja oikein paksut hanskat, niin haavaa ei ehkä satu ämpäriä ylös kaivosta vetäessä. Se on arpeutunut hyvin, mutta arpi on tietenkin hyvin kipeä heti kun sitä painaa. Mutta särkylääkkeet pystyin jo jättämään pois, hurraa!

Lopuksi manulin terveiset: reippaasti voidaan eikä mammaakaan vihata, vaikka mamma tunkee kurkkuun vuoroin vettä ruiskulla – varmuuden vuoksi, urinary-raksuja – varmuuden vuoksi, ja antibiootteja. Pissat ovat harventuneet ja toisaalta runsastuneet määrältään selvästi. Tilanne näyttää normaalilta, mutta Ransu on nyt tehotarkkailussa vielä koko ensi viikonkin, sillä se pitää hoitaa kunnolla terveeksi. Siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä! Eikä minua aurinkoinen ja lämmin kesäkään yhtään muuten haittaisi, jos kasvini eivät olisi hätää kärsimässä.

Isopäivänkakkara – Leucanthemum × superbum
Jalomalva – Sidalcea
Keltamatara – Galium verum
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Punavihma – Chamaecytisus purpureus
Purppuratuomi – Prunus padus 'Colorata'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Ransun lääkärireissu

Ransulle tuli taas virtsaamisongelmia, tunnistin oireet maanantaina, kun Ransu hakeutui sisälle pissalaatikolle tiheästi. Valitettavasti sen päivän laiva oli jo lähtenyt, mutta lähdimme matkaan tiistaiaamuna, kun sitä edeltävänä yönä pissassa oli vähän vertakin.
Ajanvaraus Paraisten eläinlääkärille onnistui vasta laivan lähdettyä ja selvisi, ettei siellä ole aikaa ottaa Ransua vastaan. Soitin Kaarinan eläinlääkärille, eikä sielläkään ollut aikoja. Menimme sitten Turkuun lääkäriasemalle, mutta sinne tuli kilokaupalla akuuttia hoitoa tarvitsevia koiria. Odotimme tunteja ja selvisi, ettemme enää ehdi saman päivän iltapäivälaivalla takaisin kotiin.
Stressiä lisäsi myös rahapulani, tuntui lohduttomalta sanoa, ettei kissaa voi nyt rauhoittaa, koska siihen ei ole rahaa! Mutta koska Ransulla oli viime vuonnakin struviittikiteitä, oli mahdollista olettaa, että niistä on tälläkin kertaa kysymys ilmankin näytteenottoa. Saimme antibiootit sekä Urinary-ravinnon, jolla Ransu nyt on. Pojalla on nyt jopa vesimyyränsyöntikielto!
Olen järjestänyt mahdollisimman monta juomapistettä Ransulle ja annan sille vettä myös ruiskulla. Seuraan pissaa, onneksi sitä on koko ajan tullut, vaikka vain teelusikallinen kerrallaan, mutta kuitenkin.
Olemme täten nyt molemmat Ransun kanssa antibioottikuurilla. Vuorokaudessa on monta hetkeä jolloin antibiootteja otetaan, Ransulla kaksi ja minulla kolme kertaa. Yksi lääkkeenottoajoistamme on yhteinen!

Ylläoleva maalaus saapui viime viikon lopulla ilahduttamaan ankeita päiviä, niin osuvalla hetkellä kuin saattoi! Se on Katja Lammin (Viherpiiperrystä sun muuta -blogista) tyttären Julian tekemä. Hän on sama lahjakas nuori, joka teki myös edellisen blogibannerin Katjan blogiin. Voi kiitos Julia!
Ransu on ollut reipas koko ajan. Tällä hetkellä se mietiskelee asioita kuistin keinutuolissa, joka on lempipaikka iltaisin.

Pääsimme ystävän luokse yöksi, meillä oli oma huone, jossa oli vieläpä viileä laattalattia juuri Ransun mieleen. Kotiuduimme tänään aamupäivällä.
Koska matka oli odotuksineen ja jännityksineen aika raskas, ja olen nyt kaksi yötä herännyt joka kerran, kun hiekkalaatikko rasahtaa tutkimaan Ransun pissan, taidan vetäytyä yöpuulle tänään aikaisin.
Mustin ei onneksi tarvinnut olla yksin, sillä äitini on tällä hetkellä luonani kylässä. Mutta luulen, että tänä yönä sekä Ransu että Musti kömpivät kavereikseni sänkyyn ♥
Kiitollisuutta ystäviä kohtaan, helpotusta ja suloisuutta hyvin kuvastava kukka on vuorikonnantatar 'Darjeeling Red'. Eikö ole suloisen pehmeä pinkki!
Iloista ja tervettä viikonjatkoa kaikille!

Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Sinisiä yllätyksiä

Pidän suuresti ritarinkannuksista, mutta minulla on ollut niiden kanssa luvattoman huono tuuri. Istutin niitä aikoinaan jo vanhempieni pihalle, mutta taimien paikalta ei noussut seuraavana vuonna mitään. Olen myös kylvänyt ritarinkannuksia siemenestä, mutta ne eivät itäneet.
Tänä keväänä huomasin kuitenkin kaksi aivan ritarinkannuksen näköistä kasvia kohopenkkikasvimaallani. Olin kipannut epäonnistuneen siemenkylvöksen sinne jo ainakin pari vuotta sitten.
Siirsin taimet muotopuutarhaan ja tässä on niistä toinen! Toinen on pienempi eikä kuki vielä.

This is the first time ever that I succeed with Delphiniums. I found two young plants in a raised bed where I had discarded an ungerminated seed tray some years earlier.

Tämä on puolestaan ystävältä saatu, joka on joka vuosi kituuttanut, mutta nyt se kukkii! Toinenkin  ystävältä saatu ritarinkannus on elossa.

Tähän väliin täytyy näyttää, mikä ihanuus äskeisen kuvan taustalla on: portlandruusu 'Comte de Chambord'. Ruusut ja ritarinkannukset ovat hurmaava yhdistelmä, mutta tämä pensasruusu pysyttelee sinnikkäästi alle polvenkorkuisena. Tarkoitus oli, että tämä olisi pari muotopuutarhan toisessa päässä olevalle neilikkaruusulle, mutta tämä on neilikkaruusuun verrattuna onneton nysä.

Mietin, onko muotopuutarha liian paahteinen ritarinkannuksille. Tässä penkissä maakin on laihaa, lähes pelkkää kivi-sora-tiilimurskaa. Kannukset voisi siirtää muualle siksikin, että niiden sini on väärän sävyistä tähän. Muotopuutarhassa on paljon violetinsinistä, kuten kuvan tähkälaventeli ja pallo-ohdakkeet.

Perhosetkin rakastavat laventelia.

Ja alppipiikkiputkea. Kukan kylmä metallinhohto on upea, tätä ihastelee jokainen ohikulkija tällä hetkellä.

Hyvät ritarinkannusuutiset eivät loppuneet tähän: villiin punaiseen penkkiin syksyllä istuttamani 'Astolat' on yhä elossa! Mutta aivan, sehän on sinne tyystin liian hempeä. Puutarhurin elämä on loputonta siirtämistä. Tällä hetkellä tosin vain kirjaan siirtoajatukset ylös. Ehkä toteutan ne myöhemmin, ehkä tulen toisiin ajatuksiin ennen sitä.
Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Pallo-ohdake – Echinops
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia