Sunday 11 September 2022

Viisi metriä

 Ylämäkeen

Kuvasta ei oikein näy, mutta lisäsin tänään porttiin kanaverkkoa. En tiedä, auttaako se, mutta pihallani on tepastellut peura harva se yö (ylärinteessä on peuranpaskat noin metrin välein). Naapuri oli hätistellyt peuraa pois pihaltani aikaisin yhtenä aamuna, silloin kun olin poissa, jolloin tästä päästä pihaa oli kuulunut rytinä ja ryske. Palatessani portit olivat vinksin vonksin, yksi kenotti yhteen, toinen toiseen suuntaan. Tolpat heiluivat ja lautoja oli irronnut.
Tänään suoristin ja korjasin irronneita lautoja, lisäsin kanaverkon ja yritin iskeä tolppia takaisin pystyyn kiilakivien avulla. Pitää vielä etsiä jostakin suora parimetrinen tolppa, jotta saan riistanauhan vedettyä kunnolla vaakasuoraan. Tässä on nyt sen verran työkiireitä, että en vieläkään ehdi paneutua riistanauhan vetämiseen koko tontin ympäri, mutta täytyy yrittää kahvipausseilla jatkaa projektia.

Ilouutinen on se, että vaikka suurin osa ruusunnupuista on syöty, ihan kaikkia ei ole! 
Vielä.

Portin kulmalla koivikossa on onnenpensas saanut jo ihanaa viininpunaista syysväriä. Voi tuo johtua kuivuudestakin, mutta kiva väri silti.

Suojaverkkojen laittaminen jatkuu, ehdin viime viikolla vasta aloittaa. Ransun takana on 'Andenken an Ludwig Späth' -jalosyreeniä jo nakerreltu sen verran, että osa ensi kesän kukista on mennyt. 
Miten se elokuu menikin niin äkkiä? Olen vannonut, että syreenit täytyy verkottaa heti elokuussa, kun koulut alkavat ja kylä tyhjenee, sillä silloin peurat tulevat röyhkeämmin hiljenneen kylän pihoille. Syreenien kukkasilmut ovat oksien kärjissä jo nyt.

Kun astutaan edellisestä kohdasta kymmenen metriä edemmäs, aletaan nähdä navetan takaa ylärinteeseen. Tuomessakin alkaa olla todella hieno väritys. 
Meillä toistaiseksi mittariin muistiin jäänyt yön alin tältä syksyltä on yli +3 astetta. Nyt tuntuu vaihteeksi lämpimältä, viime yön alin oli +10 ja nytkin, sunnuntai-iltana puoli yhdentoista aikaan tätä kirjoittaessani, mittarissa on yli kymmenen astetta.

Navetan edustan alppipenkissä on yksittäinen kääpiöneilikan kukka. Muistinkohan ollenkaan kuvata tätä alkukesällä, kun kasvi oli täynnä kukkia – nyt syksyn koleudessa yksinäinen kukka on suuri ihme.

Etelänmaitohorsma on valtavan kaunis. Pienempi, sirompi kuin maitohorsma, ja vain yksivuotinen, mutta tuottaa siementaimia aina seuraavalle vuodelle. Täydellinen kesäkukka siis, ei tarvitse kylvää eikä paapoa.
Mutta nyt kyllä yritän saada tämän siirrettyä alppipenkistä vastapäiselle preerialle tai ruusutarhaan! Tämä on kumminkin lähes metrin korkuinen, aivan liian iso alppipenkkiin.

Hiidenkiven Minnalle (ja kaikille muillekin) tiedoksi: leikkasin tänään ruohonleikkurilla ensimmäiset viisi metriä polkua ylös hedelmätarhan kiviseen mäkeen! Melkoisen pohjatyön se vaati, ja jokainen metri vastedeskin tulee vaatimaan, mutta pää on nyt auki. Myyrät vaviskaa, ruohonleikkuri tulee.
Hyvä kiintopiste on esimerkiksi kuvan ylälaidassa juuri ja juuri näkyvä rusokirsikka. Sitä eivät vielä ole vesimyyrät tuhonneet. Sitä kohti.

Hedelmätarhan toisessa päässä, vielä pitkän nurmipolkuprojektin takana, kasvaa kirsikkasorvarinpensas, jota varjostamasta kaadettiin iso kuusi keväällä. Pensas kukki hyvin ja on nyt tuottanut runsaasti koristeellisia marjoja. Se alkaa myös saada hienoa vaaleanpunertavaa syysväriään. 
Tämä kasvaa ympärivuotisesti verkossa, sillä pensaasta tulee korkea, enkä halua siitä mitään nysäpuskaa. Tämän kasvin kauneusarvo näin syksyllä on valtava.

Ihme ja kumma, peura ei vielä ole syönyt auringonkukkia. Ehkä ne ovat liian kuivakoita.
Sadetta taas odotellaan; siitä hyvästä viikosta, kun satoi neljään otteeseen, on jo kuukausi.


Etelänmaitohorsma Chamaenerion dodonaei
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes
Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis
Onnenpensas Forsythia
Tuomi Prunus padus

18 comments :

  1. Siellä on vielä kesäisen syksyistä ja kukkia. Täällä kolme pakkasyötä vei kukat ja muut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi harmi, että oli monta pakkasyötä niin varhain!

      Delete
  2. Voi hitsi kun peura piäs puutarhaasi. Hieno ruska väri on onnenpensaassa. Kauniit marjat on syksyisessä puutarhassa hienot katseen vangitsijat. Meillä on euroopansorvarinpensas ja se on vielä ihan vihree. (Taimistolla ol sattunu sekaannus vuosia sitten, tilasin likusterinsyreenin ja sain tuon sorvarinpensaan.) Kauniita kukkiakin siellä on! Syksyntuntua on tiälläkin nähtävissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipa jännä sekaannus, sorvarinpensaissa on kyllä todella kivoja syysvärejä, et mitään huonoa puskaa saanut. Minulla on pari pallesorvarinpensastakin, ihan punaisena on niistä ainakin toinen.

      Delete
  3. Toivottavasti peura pysyy nyt poissa, ei yhtään tuhoa enempää!
    Peukut viidelle metrille: ”vähän päivässä on paljon viikossa” näinhän sanonta kuuluu.
    Minäkin ihastelin oman kirsikkasorvarinpensaan marjoja, tänä vuonna istutetussa pensaassa ne ovat puskan alaosassa, mutta ehkä ensi vuonna koristavat pensasta jo tasaisemmin. Verkotus pitää todellakin aloittaa ihan lähipäivinä. Meilläkin oli eilen lämpimämpi tehdä ulkona pihatöitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peurat ovat valitettavasti vierailleet säännöllisesti jo muutaman viikon, enkä tarkalleen tiedä, mistä tulevat. Olen yrittänyt tukkia koloa jos toistakin, täytyy jatkaa yrityksiä. Huomasin kotiin palattuani, että myös toinen portti, iso tienvarren portti, oli nostettu saranoiltaan. Ei siihen mitään muuta selitystä ole kuin että otus on yrittänyt ryömiä sen ali a nostanut. Tuskin täällä mikään hurrikaani oli riehunut.
      Sinun kirsikkasorvarinpensaasi varmaan kasvaa nopeasti kauniiksi, kun teet niin huolellisesti pohjatyöt. Tämä on kasvanut kuusen varjossa jo monta vuotta, siksi ehkä vasta tänä vuonna kukki kunnolla.

      Delete
  4. Vietävän peurat. Tietävät pihallasi kasvavista herkuista, eivätkä malta jättää niitä syömättä.
    Meillä mittari on painunut alimmillaan alle nollan, mutta ihmeen hyvin esimerkiksi daaliat edelleen voivat. Kuivuus sen sijaan saa kaiken näyttämään alakuloiselta. Katsoin sääennustetta, joka lupaa keskiviikolle sadetta. Sitä odotan jo siksikin, että sipulit on helpompi istuttaa pehmeään multaan. Nyt maanpinta on kuin peltiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat kyllä raivostuttavia, tulevat vaikka väkisin. Viime vuonna sain elää niiltä rauhassa lokakuulle, tänä vuonna joku on keksinyt jonkun reitin, jota minä en. Tai kyllähän tiedän, että ne pystyvät ponnistamaan aitani yli niistä paikoista, joissa se on vain 180 tai alle. Pitäisi olla sellainen aita kuin Buckinghamin palatsissa.
      Kävin etelärannikolla ja järkytyin siitä kuivuudesta. Meillä tuli sentään ne kuukauden takaiset sateet, mutta teillä ei. Kaikki oli teilläpäin ihan karrella.

      Delete
  5. Vai että aidasta viis, kunhan pääsemme herkkukasvien äärelle! Röyhkeyden huippuja nuo peurat! Ja vielä lisukkeeksi vesimyyrät. Monenlaiset on puutarhurin murheet. Mutta onneksi olet sinnikäs ja ehdit myös löytää ilon pilkahduksia puutarhan pienimmistä ja alkavasta syksystä ja sen ihanista väreistä. Tsemppiä taistoon peuroja ja myyriä vastaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viholliset ovat puutarhurilla moninaiset. Tänään käytin hyväkseni vesimyyrien tekosia tihentääkseni peura-aitaa. Vesimyyrät olivat kalunneet kuusimetrisen kriikunan kuoliaaksi, sain sen kaadettua vain nojaamalla siihen, ja siitä sai pari pitkää rankaa uusiksi tolpiksi ja paljon risua aukkopaikkojen tihentämiseen.
      Kyllä puutarhassa on vaikka mitä ihanaa, eivät ne ikinä onnistu ihan kaikkea tuhoamaan! Syksyiset maksaruohot ja ruusut olisivat kyllä niin kauniita, jonakin vuonna saan vielä niitä ihailla. Kiitos!

      Delete
  6. Toivon totisesti, että loppuviikon sade-ennusteet toteutuvat. On rutikuivaa. Löysin tänään monta myyrän koloa pellon reunasta kun istutin tervaleppiä, nyt pelottaa, että taimet syödään mutta jos niin käy niin ei voi mitään.
    Peurat ja kauriit ovat röyhkeitä, oppivat ettei ihmistä tarvitse kylissä pelätä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti sataa, lännessä liikkuu lupaavan tummanharmaita pilviä. Voi että, myyrät ovat kyllä hankalia! Pyökkiaitaani ne syövät, olen istuttanut uudet taimet kuolleeksi syötyjen tilalle nyt metallihäkkisuppiloihin, jotka ulottuvat maan sisäänkin jonkin verran (kyseessä siis vesimyyrät). Toivottavasti se riittää. Harmittaa, kun jo kymmenvuotisia, parimetrisiksi viimein kasvaneitakin pyökkejä kaatuu kuin seipäitä. Toivottavasti tervaleppä ei kuulu niiden ravintoon.

      Delete
  7. Luulisi, että ruusut saavat olla rauhassa, kun on piikkejäkin.
    Miten kissat suhtautuvat peuran hajuihin ja jätöksiin tai ovatko nähneet itse peuroja pihalla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin sitä luulisi, mutta kukat ja nuput maistuvat. Kissat ovat tottuneet peuroihin. Musti saattaa seistä pihalla kymmenen metrin päässä paikallaan olevasta peurasta. Toisaalta juokseva peura saa pojat hakeutumaan turvaan, Ransun etenkin. Tänä kesänä pihalta keskellä päivää yllättämäni peuran lähttiessä karkuun ainakin Ransu häipyi nopeasti keinun alle turvaan. Hyvä, että on niin fiksu, että osaa valita sellaisen turvapaikan. Jätöksiin ja hajuihin suhtautumisesta en ole varma, en tiedä, olenko edes nähnyt niiden tutkivan aivan tuoretta läjää ensi kertaa. Pitäisi merkitä nähdyt läjät :-D Musti ainakin suihkuttaa merkkejä ahkerasti tontin joka kulmalle, mutta se voi olla tärkeämpää muita kissoja kuin peuroja ajatellen.

      Delete
  8. No on oikein valtaväylä hedelmätarhaan. Mikä saavutus! 😆 (Sori, oli ihan pakko, hih). Siitä se lähtee, isot peukut oikeasti. Toivottavasti myyrät jo alkoivat pakata matkalaukkujaan ja siirtyä vaivihkaa kauemmas puutarhastasi. Peuratkin saisivat häipyä. Jo on röyhkeää ihan väkisin puskea aitojen yli, läpi ja ali! Yritin kovasti taas manata sateita sinne päin ja oikeastaan koko Etelä-Suomen matkalle mutta tänne ne vain taas tulivat. Hohhoijjaa sentään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Ehkä se on minulle niin iso saavutus siksi, että 15 vuoden ajan olin ajatellut, että en ikinä mene tuonne ylärinteeseen ruohonleikkurilla, kun se on niin kivistä mäkeä. Mutta ei se nyt niin paha ole, ja olen onnistunut loiventamaan sitä jo aika hyvin alaosaan tekemäni kivipengerryksen avulla. Eilen jopa jatkoin lapion kanssa muutaman metrin lisää ja levensin vähän tuota alkuosaa, ne voi taas leikata, kun seuraavan kerran käynnistän ruohonleikkurin. Toki siimaleikkurikin löytyy, mutta vihaan sen ääntä, se on hermojaraastava.
      Tänne levitetään uutta soraa tielle, se on vielä pehmeää. Eilen iltapäivällä tien vastapuolen naapurit tulivat ja kävin tervehtimässä heitä. Takaisin tullessani kohosi kylmä hiki otsalle, kun näin parien renkaanjälkien ja omien jalanjälkieni lisäksi tuoreet peuranjäljet sorassa. Kävelin kohti omaa pihaani jälkiä seuraten, onko mennyt avoimesta portistani sisään... huh! Ei ollut, vaan ohi! Vieläkin nousee hiki otsalle. Ei uskalla pitää porttia nyt enää päivälläkään auki.
      Olet kyllä tosi taitava manaaja, sillä viime yönä tuli vähän vettä, toissa yönä tuli vähän vettä, ja sitä edellisenä vasta tulikin, peräti 16 mm! Teiltä pitäisi vain saada ne sateet vielä pois. Pihasi taitaa kohta lähteä kellumaan?

      Delete
    2. Akkukäyttöisessä trimmerissä on muuten paljon siedettävämpi ääni kuin bensavehkeessä. Isäntä hankki loppukesällä akkuhärvelin kun sattui näkemään sellaisen tarjouksessa eikä muuten kaikunut enää koko naapurusto!
      Huh, voin kuvitella tuntemuksesi tuoreita peuran jälkiä seuratessa. Onneksi kyseinen yksilö ei ollut nälkäinen.
      No hyvä, että edes osa sateista tuli sitten teille. Sen vuoksi meillä varmaan pilkahti tänään iltapäivällä aurinko :D Tosin sitä hetkeä edeltävän 12 tunnin aikana oli ehtinyt sataa 17mm ja huomiselle on "luvattu" vielä reilusti enemmän. Yritän siis entistä kovemmin manata niitä pois, jotta pääsen puutarhahommiin. Onneksi välillä oli poutaa, niin ehti edes pinnasta vähän kuivahtaa eikä puutarha tosiaan ole lähtenyt kellumaan ympäri kyliä.

      Delete
    3. Täytyypä joskus käydä jossain testaamassa noita akkukäyttöisiä. Minun trimmerini eivät ole bensakäyttöisiä tosin, vaan molemmat (joita en siis ikinä käytä) ovat sähköisiä, mutta johdolla toimivia. Se äänen taajuus on enemmän häiritsevä ehkä kuin voimakkuus; sietämätön korkea surina. Taidan kyllä olla meluherkkä muutenkin, tai siis aika monenlaiset äänet tuntuvat vaikeilta sietää.
      Voi ei, lisää sadetta teille luvassa. Jatka manauksia, sillä pidin parina viimeisenä päivänä istutusmaratoonin, jotta sain kaikki haalimani taimet ja sipulit maahan. Niille olisi kunnon superkastelu oikein tervetullut!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!