Tuesday 10 May 2022

Toukokuun kalenteripoika

... on pantteri ja puutarhan pelastaja. 

Nimittäin Musti.

Vesimyyräaiheesta on pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta tuhoja paljastuu koko ajan lisää. Rohan on melkoisen myllätty, ja tästä taannoin syötiin lumikellon nuput – vierestä johti onkalo maan uumeniin. 

Näsiän ympärillä on maata käännetty, mutta jalka ei silti uppoa maahan – onneksi puska lienee elossa. Uskalsin ottaa peuraverkonkin sen ympäriltä, kun täydessä kukassa oleva kaunotar piti saada kuvaan ilman verkkoa.

Tämän kuvan otin jo maaliskuussa. Pyökkipensasaitaprojektini kaatuu (kirjaimellisesti) siihen, että lähes joka vuosi löytyy syötyjä, juurettomia taimia. Tämäkin oli yli viisi vuotta sitten istutettu piiska. Kolme muuta pyökkiä heilui uhkaavasti, mutta eivät lähteneet vetämällä maasta kuten tämä. 
Talloin maata niiden ympärille tiiviimmin ja uusin toimenpiteen useasti. Aika näyttää, puhkeavatko ne lehteen vai ovatko menetettyjä.
Myös molempien lumipalloheisien ympärillä jalka uppoaa nilkkaa myöten koloihin, joten niidenkään elosta ei ole takeita.

Vesimyyrä viihtyy nimensä mukaisesti kosteassa maassa, ja ojia täällä riittää. Tässä mutapuutarha.

Näinä aikoina Mustilla on niin paljon töitä, että saan siitä kuvia vain ulkona partoimassa tai kyttäämässä. Suurimman osan yöstä se onneksi nukkuu sisällä, niin nukun minäkin paremmin.
Kaadetun kuusen vieressä on rakentamani kivipenger tasoittamassa ylärinteen kaltevuutta.

Tässä kuvaa ennen kuusen kaatoa. Mustilla on hommia.

Pengermän ylä- ja alareunoilla on onkaloita.

Pengermän päällä on hedelmätarha, hyvässä etelärinteessä ja muhevassa maassa – vieressä on ollut karjasuojia ennen muinoin. Myyrät rakastavat myllätä rinteessä.
Minun pitäisi alkaa hoitaa aluetta paremmin, nyt olen vain niittänyt sen kerran kesässä. Ruohonleikkuu on haastavaa, sillä rinne on kivinen, eikä sinne oikein pääsekään kätevästi ruohonleikkurin kanssa. Trimmereitä on... kaksinkin kappalein, mutta olen allerginen niiden äänelle, se ininäpärinä saa minut raivon partaalle.
Joten hoitopuoli on edelleen mietinnässä.

Muutama viikko sitten, kun yhden kevätmyrskyn jälkeen tulin kotiin, huomasin, että hapankirsikkapuu 'Arttula' oli nurin suojaverkkonsa kanssa. Vedin rungosta, mutta se ei lähtenyt maasta, joten joitakin juuria siinä vielä oli. Nostin puun pystyyn ja talloin maata sen ympärillä, jotta jäljellä olevat juuret pääsevät multakosketukseen. Jalka upposi nilkkaa myöten onkaloihin. Harmittaa, sillä puu on istutettu kymmenen vuotta sitten ja se on jo parimetrinen. Toivottavasti se selviää. 
Viime vuonna tässä samassa rinteessä koristeomena 'Musta Rudolf' koki saman, mutta en tajunnut ongelmaa ajoissa, ihmettelin vain, kun silmut eivät puhkea lehteen, vaan kuivuvat. Vasta myöhemmin kesällä hoksasin talloa onkalot sen juuristoalueella. Osa juurista oli ilmeisesti hengissä, sillä loppukesällä puun latvaan puhkesi lehtiä, alemmat oksat kuivuivat. Nyt olen tanssinut tallomispiirileikkiä säännöllisesti puun ympärillä ja se näyttäisi olevan yhä elossa.

Toissapäivänä kaatui ystävän 15 vuotta sitten varttama omenapuu. Siinä ei todella ollut enää juuria jäljellä, vain 20-senttinen tappi.
Harmi, mutta toisaalta en pidä omenoista eikä tämä puu tehnyt erityisen hyviä omenia. On silti hurjaa ja kurjaa, että 15 vuotta kasvanut puu häviää hetkessä. Siinä ei auttanut peurasuojaverkko eikä puun tyven ympärille sidottu tiheämpi myyräverkko maanpäällisiä myyriä vastaan.

Seuraavaksi huomasin, kuinka iso luumupuu vähän alempana näytti huojuvan. Otin sen rungosta kiinni, ja sehän heilui, ja juuristosta kuului riks raks. Voi ei, toivottavasti en katkonut niitä viimeisiäkin juuria! Puun rungon paksuus on kuitenkin yli 10 cm, luulisi sillä olevan isotkin juuret.
Mutta vesimyyrillä on isot hampaat.

Tämän Mustin nappaaman vesimyyrän leukaperistä oli syöty sen verran, että hampaiden koon pystyy todistamaan. Nuo alataltat ovat yli senttimetrin pituiset. Eipä ihme, että kokonaiset puunjuuret häviävät.

Onneksi meillä on Musti, vaikka ei sekään kaikkeen pysty. Vesimyyriä on tänä vuonna aivan valtavasti. 
Kahtena viime vuonna on puolestaan ollut pelto- ja metsämyyrien huippukannat. Se näkyi ympäriltä kalutuissa taimissa, mm. tylppöorapihlajan aitataimistani ei ole enää elossa kuin pari. Pensasaitoja ei taida tänne tulla. Taannoisen marjakuusiaitaprojektini pistivät matalaksi peurat.

Naapuri muisteli vesimyyrien huippuvuotta muutaman vuosikymmenen takaa. Silloinkin vesimyyräpopulaatio oli valtava. Kolme naapurusta viritti joka päivä myyränloukut ja laskivat saaliit. Muutamassa kuukaudessa he nappasivat tuhat vesimyyrää tällä kylällä, tai siis kylän tässä päässä. 
Mustillakin on kova tahti. Se ei jaksa syödä kaikkia saaliitaan, mutta tuo niitä usein näytille. Vesimyyrät useimmiten tuodaan, sillä ne ovat isoja ja näyttäviä saaliita, rotan kokoisia jötiköitä. Vesimyyrää ei turhaan vesirotaksikin kutsuta. 

Mulle ei kukaan myyrä ala!

Onneksi on Musti, sillä Ransusta ei ole enää vesimyyrien metsästäjäksi – siitä huolimatta, että se on Mustia pari vuotta nuorempi. Musti täyttää kesäkuun alkupäivinä 16.
Ransu katselee muotopuutarhassa sen penkin suuntaan, josta on hävinnyt Fritillaria raddeana, tilalla kuoppa ja onkalo. Sen vierestä on myös tuhottu karviainen, mikä on harmi. Se on ikivanha, iso- ja makeamarjainen, ja jos se ei kykene tekemään uutta versoa niistä juurista, joita ehkä jäljellä on, on menetys suuri. Kuvan keskellä näkyy toinen karviainen, joka on myös vihreämarjainen, mutta ei alkuunkaan niin hyvänmakuinen.
Siitä toisen puskan menehtymisen huomasinkin, sillä tuo tuli lehteen, mutta se toinen ei – joka oksa oli kuiva. 

Syreenitkin ovat vaaravyöhykkeessä. Tässä on jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' tulossa kukkaan. Vuosia sitten, kun olin istuttanut 'Moskovan Kaunottaren', ihmettelin, kun lähes kaikki sen oksat olivat kuivat eräänä keväänä. Onneksi se teki uudet versot tyveltä, mutta kukintaa sai sitten taas odotella. 
Myös ensimmäinen istuttamani puistosyreeni syötiin niin, että juurettoman kepin sai vain nostaa maasta. 

Huomenna on Koska kukkii -haasteeni viimeinen arvauspäivä (koska hämyvuokko, jonka arvelin aloittavan kukinnan ylihuomenna, on jo kukkinut monta päivää). Kostean kevätniityn kirjopikarililjoista ensimmäinenkään ei ehdi varmasti kukkaan huomiseksi. Kuvassa niiden ohuita versoja tuskin huomaa vasemmassa reunassa. Ihanasti kukkivat vaaleansiniset ovat posliinihyasinttia.

Kirjopikarililjojen vieressä ovat 'Flore Pleno' -puistolumikellot vasta nyt täydessä kukassa!

Täällä vartioin minä. Vesimyyrät vaviskoot.

Meillä pitäisi ihan justiin alkaa sataa, jihuu!


Hapankirsikka – Prunus cerasus
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Karviainen – Ribes uva-crispa
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Lumipalloheisi – Viburnum opulus 'Roseum'
Näsiä – Daphne mezereum
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Puistosyreeni – Syringa × henryi
Pyökki – Fagus sylvatica
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

39 comments :

  1. Pantteri, kaikkien myyrien ja rottien kauhu! Olet sankari! - Pepsi

    ReplyDelete
  2. On teillä kaikenlaista vaikeutta eläimistön kanssa! Kaikki syödään sekä maan päältä että alta :(

    Mutta onpas ollut vallan jumalaton vesimyyrämäärä, jos "kauden" aikana yli tuhat! Kyllä varmaan on syötykin kaikki kasvit, noin isot jyrsijät tarvitsevat aika paljon evästä! On Mustilla kiirettä, jos niitä nyt on saman verran.

    Terkkuja Mustipantterille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja tämä olin siis minä :)

      PS. Meillä on satanut vettä ilmeisesti koko yön ja pitäisi sataa tämän päivän ja huomisenkin. Tulee lehdet puihin! Paitsi varmaankaan ei omenapuuhun, jonka jänikset söi talvella. Toinen omenapuu on menetetty, toisesta en tiedä. Yhden tyrnin(!) söi kanssa joku, en tiedä kuka, enkä sitäkään vieläkö se selviää.

      Delete
    2. Musti kiittää terveisistä! Hän viettää parhaillaan lakisääteistä leppohetkeä, sillä yön aikanakin hän käväisi ulkona ja ruokaili jonkun pienemmän jyrsijän sitten eteisessä ennen kuin palasi sänkyyn.
      On kyllä jäätävä vesimyyrätiheys nyt. Toisaalta niissä näkyy olevan jotakin tautia, viime viikolla huomasin ensin yhdessä Mustin tuomassa yksilössä karvattomuutta keskivartalossa, sitten samanlaisia tuli pari lisää. Kiinnostavaa on, että Musti ei niitä syönyt, eikä kukaan muukaan. Yleensä keskelle pihanurmea jätetyt myyrät katoavat aika vikkelään lintujen tai kettujen toimesta, nyt ei edes yön aikana hävinnyt.
      Voi hitsi omenapuita ja tyrniä! Peurat ainakin täällä syövät tyrnin aivan tapiksi asti, jos kasvia ei ole verkotettu. Teillähän on kai lähinnä metsäkaurista, mutta voi olla, että sillekin maistuu - tai jänikselle. Periaatteessa tyrni tekee juurivesoja, toisin kuin omenapuu, joten toivoa on.

      Delete
    3. Minä itse asiassa epäilen, että kauriit söi tyrnin. Jänikset ei siihen koskeneet edellistalvena, jolloin kauriita ei vielä näkynyt. Luulisi niiden nyt pistelleen sen jo silloin, yhtä paha lumitilanne silloinkin oli. Ja sitä paitsi se tyrni on syöty todella pahasti, en usko jäniksen sellaiseen edes kykenevän, vaikka tehokkaita jyrsijöitä ovatkin. Täytyy tutkia josko juuriversoja olisi tulossa, kiitos tiedosta!

      Omenapuu sen sijaan on jäniksensyömä aivan varmasti. Päärynää ei syöty, kun se oli riittävästi verkotettu. Kyllä se niin on, että verkkoja ei auta jättää laittamatta.

      Ja sittenhän täällä voi olla myös irtokaneja, jotka on tuosta yhdestä talosta karussa. Myyrästöstä ei ole nähty kuin metsämyyriä ja muista pikkujyrsijöistä hiiriä ja päästäisiä, niistä ei ole niin vaaraa puille ja pensaille :-D

      Delete
    4. Kyllä se kauristuho loogisimmalta kuulostaa, kun vielä tietää, että ne tosiaan popsivat tyrniä. Toivottavasti se jaksaa nousta juuresta.
      Verkot on vähän pakolliset, ikävä kyllä. Ne voi jättää laittamatta vain kasveille, joista haluaa hankkiutua eroon :-D
      Irtokaneja! Kaikkea sitä. Mukavaa, että siellä ei ole puuntappajamyyriä! Kun teidän suurpetoja ei kuitenkaan voi päästää kaikkialle puutarhaan niitä pyydystämään.

      Delete
  3. Aila Koivumäki11 May 2022 at 09:14

    Kovin surullista luettavaa. Valtavia tuhoja. Urheat Musti ja Sinä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puiden tuhot ja tuo vanha karviainen, josta en edes tiedä, montako vuosikymmentä (tai -sataa?) sitten istutettu, harmittavat eniten. Täytyy toivoa, että se vielä versoaa, samoin kuin osa muista pensaista ja puista.
      Musti se tässä on sankari, itse en pysty tekemään muuta kuin tarkastuskierroksia ja tallomista kasvien ympärillä. Loukkuja en ole viritellyt, kun on kumminkin nuo kissat.

      Delete
  4. Voi hitsi tuota tuhojen määrää. Peuroissa olisi riittävästi riesaa yhdelle puutarhalle, joten vesimyyriä ei enää kaivattaisi. Perennojen menetykset on helpompi korjata, mutta puiden ja pensaiden kasvamiseen menee vuositolkulla.
    Onneksi Musti "Suuri Myyrämetsästäjä" hoitaa osuutensa kiitettävästi.
    Hesarissa on tänään juttu Herttoniemen siirtolapuutarhaa terrorisoivista peuroista. Myyriä vastaan ihminen taitaa olla aika neuvoton. Peurovahinkoja pystyttäisiin estämään, jos vain halua riittävästi löytyisi. Ei taida löytyä halua eikä rahaa.
    Heräsin aamuyöstä sateen ropinaan. Vieläkin pisaroi, mutta ei sentään enää kaatamalla. Nyt kyllä luonto kiittää ja minä puutarhani puolesta.
    Kehuja ja rapsutuksia Musti Myyrämetsästäjälle ja hänen villapöksykaverilleen Ransulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peuratuhot olen saanut onneksi minimiin aidan ja sen jatkuvan tihentämisen ja parantelun myötä. Alan jo tottua olotilaan, että aamulla herätessä voi olla luottavainen tulppaanien ja liljojen versojen olevan yhä tallella. Tänä keväänä yksi metsäkauris murtautui pihalleni portin vierestä yllättävän pienestä kolosta, niiden tekniikka on täysin eri kuin korkealle loikkivien valkohäntäpeurojen. Se ehti pupeltaa yhden penkin krookukset ja tähdikinvarret ennen kuin menin pihalle ja se häipyi, onneksi näin pakoreitin, niin tukin sen.
      Mutta vesimyyrä on toista, se tekee tuhojaan näkymättömissä, jopa lumi- ja jääkerroksen alla - kuinka sitä voi yrittää torjua? Isoin harmitus on 5-10-15 vuotta kasvatettujen puiden ja pensasaidan tuhoutuminen.
      Täällä satoi ilmeisesti koko yön, alkoi jo iltamyöhällä ja aamulla paistoi aurinko, mutta ikkunoissa oli vielä pisaroita. Vettä tuli lähemmäs 5 mm, mikä on ihan loistavaa! Aamulla pihaa kierrellessä oli ihana raikkaus ja lintujen laulu (ja pari uutta myyräonkaloa Rohanissa).
      Musti (maastojääkäri) ja Ransu (seurustelu-upseeri) kiittävät terveisistä!

      Delete
    2. Kiva kuulla, että siellä on satanut ja naapurisaarikin on sitten varmasti saanut osansa. Meillä peurat syövät kaiken ikivanhoista sekä uusista mustaviinimarjapensaista, tyrnit ovat menneet eikä uusia versoja tullut. Kauriit ovat myös kelpuuttaneet ruokalistalleen raparperin lehdet sekä varret ja tietenkin kaikki krookukset. Narsissejakin ovat maistelleet mutta eivät ole maistuneet. Kuunliljojen sekaan olen laittanut käytettyjä suodatinpusseja poroineen, yritän uskoa, että noin eksoottisella tuoksulla olisi vaikutusta.

      Delete
    3. Peurat ovat niin totaalisia puutarhan tuhoajia, että niiden kanssa ei oikeastaan onnistu puutarhaa harrastamaankaan. Olen niin tyytyväinen aitaani, joka pitää ne näköjään jo pääosin ulkopuolella.
      Kauriit siihen vielä päälle, niin sitten varmaan tosiaan menee kaikki. Toivottavasti tuoksukarkotus tepsii!
      Täällä tuli vettä koko yön ja aamulla oli ihana, aurinkoinen raikkaus ja vesimittarissa 4,5 mm :-)

      Delete
  5. Ai kiesus mitkä tuhot sielläkin! :( Meillähän ne ovat syöneet järjestään puut, pensaat ja perennat vuosien ajan. Kaikki syreenit ja terijoensalavat ja pensaat ovat eri ikäisiä ja siten eri kokoisia, koska osa niistä menee myyrille joka vuosi ja ostan uudet. Olen niksauttanut nilkkani kun jalkojen alta katoaa maa kesken puutarhakävelyn ja kerran jäi kumisaapas kiinni isoon onkaloon joka romahti allani. Erikoista on että meillä vesimyyrät ovat syöneet jopa monivuotiset unikot vaikka niiden pitäisi olla myrkyllisiä. Sen sijaan ritarinkannukset, pionit ja salkoruusut jäävät niiltä rauhaan. Kuunliljat kestävät pahimmankin myyrämyllerryksen ja väriminttukin toipuu vaikka sen alta menee myyrien moottoritie.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyrä on viheliäinen, onneksi kaikki vuodet eivät ole sen huippuvuosia. Syreenit ja omenapuut näyttävät maistuvan sille erityisesti, ja monet muut :-/ Löytyyköhän puuta, joka ei sille maistuisi? Ajattelin yrittää ottaa selvää.
      Hyvä kuulla noista kasveista, joita vesimyyrä ei syö! Lähes kaikki kuunliljat ovat puutarhastani kyllä hävinneet peurojen suihin, mutta nyt voisi koettaa istuttaa niitä uudestaan.

      Delete
  6. Pantteri ❤️ T. Taru

    ReplyDelete
  7. Tosi kurjaa, että teillä on niin monia erilaisia ahmatteja kiusaamassa puutarhurointia. Olet menettänyt ihan todella suuren määrän kasveja, saattaisi itseltä jo itku tulla. Onneksi Musti pitää vesimyyrien listimisestä, pysyy kanta edes hieman aisoissa teidän nurkilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki on suhteellista, vuosien myötä on tottunut siihen, että monet asiat verottavat kasvikantaa ja ihanista, kauan etsityistä aarteistakin osa vain kuolee. Sama varmasti sielläkin. Mutta esimerkiksi pensasaitaprojektin myttyyn meneminen kyllä harmittaa. Ja puun, josta on viimein tullut yli kaksimetrinen! Osa puista myös jurottaa vuodesta toiseen, eikä suostu kasvamaan millään - polvenkorkuisen "puun" katselu vuodesta toiseen on vähän hassua. Myyrät ehkä siihenkin syynä.
      Meillä ei toisaalta ole rusakoita, eikä lehtokotiloita, ainakaan mitenkään tuhoavassa määrin, espanjansiruetanoitakaan, fasaaneja... Jäniksiä on maltillisesti ja aidan monen vuoden virittelyn myötä ainoa todellinen uhka on myyrät. Saisi vain kettu/pöllö/haukkakanta nopeasti kasvaa sellaiseksi, että myyrät häviäisivät pian!

      Delete
  8. Voi harmi. Minäkin taidan joutua taas tänäkin vuonna uusimaan ainakin yhden omenapuun säleikköaitaan. Nostin taimea ja se oli vain yhdellä juurella kiinni. Tuskin siitä elinkelpoista enää tulee vaikka koitinkin talsia sen ympäriltä. Saimi ei ole vielä saanut yhtään myyrää mutta kovasti hän kolojen ympärillä häärii ja yrittää koko etutassun mitalla kaivella josko kynsiin tarttuisi mehevä paisti. Saimin pitäisi päästä Mustin oppitytöksi😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulee aika kalliiksi istuttaa joka vuosi uusia omenapuita, puhumattakaan siitä, että säleikkö ei kehity sellaiseksi kuin sinulla oli aikomus. Itse varmaan yrittäisin katsoa, jos sillä puulla vielä olisi elinmahdollisuuksia, sillä säleikköpuita joutuu joka tapauksessa leikkaamaan paljon (jolloin juuristollekaan ei kohdistu niin paljon paineita). Toki juuriston toinen tärkeä tehtävä, veden ja ravinnon hankinnan lisäksi, on puun ankkurointi.
      Saimilla on varmaan vielä enemmän nuoruuden intoa kuin taitoa <3 Kurssi Mustin myyräjahtitekniikassa olisi varmaan hyvä! :-D

      Delete
  9. meiltä kuoli viime keväänä yksi omenapuu. Taisin ny löytää syyn sillä metrin päästä löytyi myyrän koloja tänä keväänä. Vuosiin niitä ole ollut puutarhassamme. Taitaa olla sellainen jota ei niin helposti häädetä. Toivotaan ettei tule siellä ja täällä enempää vahinkoja. Musti ansaitsisi mitalin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku. En tiedä, millä vesimyyrän saa häädettyä. Ne lisääntyvätkin aikamoista tahtia. Mutta onhan niillä luonnollisia vihollisiakin. Toivottavasti enempää vahinkoja ei tule, sinullakin on niin paljon erikoispuita!
      Katsoin juuri ikkunasta, kun Musti söi jonkun pienemmän jyrsijän, sitä ei tarvinnut tulla näyttämään mammalle.

      Delete
  10. On siellä Mustilla hommaa! On meillä puutarhureilla vastuksia, voi surkeus sentään. Kaiken maailman elukat sotkee ja tuhoaa aikaansaannokset. Voi harmin paikka! Tilanne olis paljon pahempi ilman noin pätevää apulaista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustilla on tassut täynnä hommaa. Onneksi se on erittäin reipas ulkoilmapantteri.
      Meillä on tosiaan paljon vihollisia :-D Haasteita riittää, toisaalta se tuo harrastukseen oman jännityksensä, kun mikään ei ole taattua.

      Delete
  11. Voi hurja noita vesimyyriä ja niiden tuhoja. Onneksi on reipas ja ahkera Musti, vaikka pantteri onkin selvästi seniori-ikäinen. Minä suren vieläkin muutamaa viime talvena menetettyä puuta, ne jäivät rusakon kaluamiksi verkoista huolimatta. Joku urheilijajänis oli päässyt verkosta ja vallihaudasta huolimatta verkon sisäpuolelle. Ei kaikkia tuhoja voi välttää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puiden menettäminen surettaa, ne ovat arvokkaita ja niitä on kenties jo kauan kasvatettu. Ei auta kuin yrittää uudestaan ja toivoa pienempää myyräkantaa.
      Ikävä tuollainen urheilijajänis!

      Delete
  12. Voi ei! Ihan vihaksi pistää katsoa, kun isotkin puut lähtevät maasta nostamalla irti. Vuosien kasvatus mennyt aivan hukkaan. Tuon vesimyyräpopulaation pienentämiseksi taidettaisiin tarvita iso lauma Mustin kaltaisia tehokkaita metsästäjiä. Harmi, kun Ransua ei enää metsästys niin kiinnosta. Hän taitaa pitää helpommista eväistä ;)
    Meillä ei ole vielä paljastunut minkäänlaisia myyrätuhoja, mutta naapuri kertoi, että heillä oli viimeisimmäksi sulaneen lumikasan alta löytynyt täysin tuhottu nurmikko. En käynyt katsomassa jälkiä mutta tuskinpa olivat vesimyyriä kuitenkaan, vaan ennemminkin pelto- tai metsämyyriä.
    Kaikenlaisia riesoja sitä pitääkin olla puutarhaihmisten harmina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarvittaisiin mustilauma :-) On todella harmi, että kasvattaa puuta 15 vuotta ja sitten se kaatuu suorilta. Mutta tällaista tämä on, kuuluu harrastuksen henkeen, ikävä vain. Nurmikon tuhoutuminen ei ole niin iso juttu, se on hetkessä korjattu. Maanpäälliset myyrät myös tuhoavat tosiaan nurmea lumen alla. Ei muuta kuin uutta puuta etsimään, tässä on sauma etsiä joku kivempi ;-)
      Ransu on tosiaan ruoka-aikaan kotona, ei metsällä :-D

      Delete
  13. Vau mikä saalis Mustilla! Sillä riittää puuhaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustilla on tassut täynnä hommia :-) Viime yönäkään se ei malttanut juuri sisällä nukkua, eteiseen oli tuotu kaksi myyräevästä.

      Delete
  14. Huh, kylläpä pienet otukset saavat valtavaa tuhoa aikaan. Vaikka ei kai se toisaalta ihme ole, kun kyseessä on iso lauma tuollaisilla hampailla varustettuja otuksia. Ikävää jälkeä saavat aikaan ja varmasti harmittaa, kun rahaa ja vaivaa valuu hukkaan. Toivottavasti tallontaurakkasi auttavat kasveja pysymään hengissä. Onneksi on Musti! Pitkää ikää ja tuottoisia saalisretkiä pantterille! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta. Minulle tuli yllätyksenä, että isokin puu voi menehtyä myyrien toimesta. Vaikka vesimyyrä ei ihan pieni edes ole.
      Harmittaa kyllä, puiden kasvamiseen kuluu pitkä aika! Onneksi Musti auttaa sen minkä ehtii.

      Delete
  15. Niin raivostuttavaa, enkestä 😔 kyllä tämä puutarhanhoito on täysin järjetöntä, aina tulee joku takaisku ja silti vaan jotain taas istuttamassa taas. Crazy. Uuh nuo myyrän hampit. Onneksi sinulla on sankarikissa Musti hoitelemassa tilannetta. Varmaan yöt menee tiiviissä vauhdissa? Hyvin kaunista on kaikesta huolimatta puutarhassasi eli kasveja onneksi riittää. Ei vähennä tietenkään postituksen määrää. Toivottavasti karviainen lähtee sieltä vielä nousemaan. ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on toden totta melko järjetön harrastus, täynnä vastoinkäymisiä! :-D Kaikki on kyllä niin asenteesta kiinni. Harmittaakin, mutta toisaalta on tilaa muulle puulle, ja tällä kylätontillani tila on rajallinen - vaikka sinun pikku paratiisiisi verrattuna tämäkin on iso. Siispä suunnittelen jo innolla uutta, enkä ainakaan niitä pahoja omenia jää kaipaamaan, vaikka ystävän tekemä puu olikin kiva.
      Musti ei nuku koko yötä sängyssä, joskus käy vain kääntymässä, kun pitää taas mennä ulos kytikselle. Onneksi se liikkuu lähinnä pihapiirissä, äskenkin teimme yhdessä pihakierroksen. Niin ettei tarvitse huolehtia siitä, että se olisi jossain kaukana.
      Ja tosiaan, kuten sanot, onneksi on kaikkea ihanaa, ja se etenkin, että peura-aita on pitänyt ja tulppaaneja nupussa ja kukassa vaikka kuinka!
      Kiitos, minäkin toivon eniten vanhan herkkukarviaisen ylösnousemusta.

      Delete
  16. Tehopakkaus Musti! Ahkera ja komea <3<3<3 Ei Mustia kyllä uskoisi pian 16- vuotiaaksi, vaan paljon, paljon nuoremmaksi. Harmillisia nuo myyrien tekemät tuhot kasveille, Mustilauma kuulostaisi täydelliseltä ratkaisulta myyräongelmaan!

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti on huippukatti, toivottavasti saan pitää hänet vielä monta vuotta, tuottamassa meille iloa.
      Mustilauma olisi aika ihana!

      Delete
  17. Voi itku, mitä tuhoja! Onpa kurjaa, että syödään kasvit sekä maan päältä että alta. Onneksi on Musti <3 ja Mustilauma kuulostaa kyllä ihanalta, tännekin ottaisin sellaisen. <3 Toivottavasti olet saanut pelastettu edes osan kalutuista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustilauma olisi aika mahtava ja ihana näky! Ja hirveä painajainen myyrien kannalta ;-)
      Melkoiset myyrätuhot nyt onkin, mutta onneksi on aina kasveja, jotka selviävät. Puilla vain kestää kauan kasvaa, niiden tuho on ikävä juttu.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!