Thursday 26 May 2022

Onkaloita tukkimassa

Eilen puutarhakierroksella kiinnitin huomiota taimilappuun, joka oli uponnut kumman syvälle. Kun otin siitä kiinni sormilla, huomasin, että se oli uppomamassa myyrän onkaloon. Olisi pitänyt palata sisälle jatkamaan töitä, mutta en pystynyt. Oli pakko ryhtyä pelastamaan Rohanin kasveja.

Rohania on kohdannut kato. Jotakin pientä tähdikkiä sieltä löytyy, tätä löytyi myös nurmikolta, olisikohan sitten myyrien kuskaamia sipuleita. Tämä on ymmärrykseni mukaan turkintähdikki. Kukat ovat hauskoja, sillä ne ovat auki vain aurinkoisella säällä.

Suurimmaksi osaksi Rohan on ihan perunapeltoa. Siinä on monttua ja kuoppaa, ja niiden alla luolastoa. Musti esittelee.

Onkin oikeastaan ihme, että siinä on näinkin paljon kasveja jäljellä. 
Vietin eilen monta tuntia tämän pitkän penkin parissa, vasta iltakymmeneltä tajusin ottaa kameran ja mennä kuvaamaan. Ihanaa, että iltakymmeneltä on vielä riittävästi valoa!

Rohanin alkupäässä on euroopanpyökki 'Rohan Weeping', josta Rohan saikin alkunsa ja nimensä. Onneksi tämän juuria ei ole vesimyyrä syönyt, ainakaan kaikkia, toisin kuin pensasaitani pyökeistä.

Japaninmagnoliakin on hengissä, vaikka sekä tämän että näsiän ympärillä on myllerretty. 
Magnolia on kasvanut mukavan tasaiseen tahtiin; ostin taimen alle polvenkorkuisena piiskana Peter Joylta vuosia sitten. Hän oli sen itse siemenestä kasvattanut. Kukkia ei vielä ole tullut, mutta hengissä pysyminen ja kasvaminen on jo iso voitto. Olen kokeillut ja menettänyt niin monta magnoliaa, etteivät ainakaan yhden käden sormet riitä.

Paikoitellen Rohanissa on oikein rehevää. Laukkoja, marhanlilja, taustalla rehevä lipstikka ja jopa ihana tumma hyasintti 'Woodstock' ovat tallella. Tämä on mukavaa, sillä muotopuutarhan 'Woodstockit' ovat häipyneet, tilalla on tuttu kuoppa ja onkalo.

Sieltä täältä nousee jokunen tulppaanikin, vaikka en ole istuttanut niitä enää vuosiin – paikka on hieman liian varjoisa niille. Taustalla avaa kukkaansa narsissi 'Elrond'.

Eniten olen huolissani japaninkirsikka 'Royal Burgundysta'. Jo syksyllä, kun kaivoin sen edestä silkkipionin sen jakaakseni, huomasin, että kirsikan alle johti vesimyyrän onkalo. Puu ei onneksi heilu uhkaavasti, mutta löysin onkalosta nyt ison palan puuta, joka näyttää kirsikan juurenpätkältä. 
Kuten koko Rohanin pituudelta muutenkin, täytin onkalon niin hyvin kuin taisin, työnsin kitkentätyökalulla myyrän käytävää rikki ja lopuksi kastelin kunnolla, jotta ne juuret, jotka jäljellä ovat, pääsevät multakosketukseen.

Ja toivon, että Musti on hoidellut myyrät. Vähään aikaan se ei ole tuonut uusia vesimyyriä näytille, joten olisiko kanta jo alkanut huveta.

Täytyy toivoa, että juuria ei ole kovin pahasti syöty. Japaninkirsikka on puhjennut lehteen ja aloittaa juuri kukinnan.

Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. Kovasti harmittaa kahden 'Mr Morse' -rotkolemmikin katoaminen. Olin hankkinut niitä kaksin kappalein siksi, että jos toinen menehtyy, sitten on vielä toinen. Ensimmäisellä kerralla, kun kasvi tuli vastaan, hankin sitä nimittäin vain yhden, ja kun se kuoli, jouduin etsimään uutta pitkän tovin. Lajikkeessa on erityistä hyvän nimen lisäksi valkoiset kukat.
Osaa kasveista en varmaan vielä edes tajua kaivata, sillä en muistakaan, mitä kaikkea tuolla on kasvanut. Myyrien lisäksi oli hankala talvi. Ihana Silver Lace Black -esikko näyttää häipyneen lähes kymmenen menestyksekkään vuoden jälkeen. Onpahan tilaa ja valmiita kuoppia uusia istutuksia varten, heh.

Kuva kasvimaalta käsin, Rohan on vasemmalla kasvimaan ja ison männyn välissä.

Eilen piti olla sadepäivä, siksi olikin niin hyvä keli kitkemiseen ja istuttamiseen – sarkasmia... 
Iltapäivästä tuli kyllä pilvinen, mutta sadepisaroita ei tullut edes niin montaa, että sademittarin pohja olisi kastunut. Varhain tänä aamuna tuli mittariin ruokalusikallinen vettä. 
Puhuimme Ahvenanmaalla asuvan ystävän kanssa, että meille pitäisi valmistaa sellaisia mittareita, joissa näkyy millimetrin kymmenesosat, sillä useimmiten saamme sellaisia sateita, jotka ovat vain niillä mitattavissa. Omat määreeni ovat tee- ja ruokalusikallinen mittarin pohjalla. Sellaisia ruokalusikkasateita on nyt saatu kahden viikon sisällä ruhtinaalliset kaksi.

Rohanin päädyn pengermän päällä hehkuvat 'Merlot' tulppaanit. Tämä kuvakulma ei ole niin edustava, näkyy kasvimaapenkki ja multapussi.

Katsotaan toisesta suunnasta eli kasvimaalta käsin, tulppaanien sävy näkyy vastavalossa ihanasti. Tummat pioninversot sointuvat niihin. Tällä puolella Rohanin käytävää on oikeastaan ruusu-heinätarha. Mennäänpä alas katsomaan.

Ruusu-heinätarhassa olen erityisesti iloinnut viime vuonna istutetusta jauhoesikosta, joka kukkii parhaillaan. Sen pieni koko hahmottuu narsisseja vasten, ja nekään eivät ole mitään jättiläisiä. Tämä vaalea, keskikokoinen ja runsaskukkainen nunnannarsissin lajike on 'Curlew'. Muun ihanuuden lisäksi se tuoksuu voimakkaasti. Nimi tarkoittaa kuovia.
Osa viimevuotisista kylvöksistä ja muista pikku taimista vietti talven tässä maahan upotetuissa purkeissa.

Täällä kukkii myös valkokukkainen kirjopikarililja, yksi samanlainen on myös käytävän toisella puolella Rohanissa, hävityksen keskellä kuin toivon soihtuna. Että osaa kukka olla kaunis.

Onneksi tässä penkissä ei ole ollenkaan samanlaista myllerrystä kuin Rohanissa. Sen kohtalona on olla lähellä tienvarren isoa ojaa, vesimyyrien paratiisia.
Hyvin tumma karhunputki 'Ebony' on kasvanut hienosti. Tämänkin seurana on 'Curlew' -narsissia. Taustalla on amerikanpioni, eli useiden pionilajien välinen risteymä-siementaimi, tulossa kukkaan. Tämän taimen kukan väri paljastui jo viime vuonna, se on upea hento pinkki.

Tänne on tullut siirrettyä sipulikukkia Rohanista, sillä tämä on aurinkoisempi puoli – Rohaniin osuu risuaidan ja mäntyjen varjo enemmän, myös siihen istutettujen puiden ja pensaiden varjot. Valkoiset hyasintit kukkivatkin tässä heti paremmin. 
Yritän pitää tässäkin penkissä saman vaalea-tumma-väriteeman, jotta nurmikäytävän molemmin puolin olisi harmoninen värimaailma.
Musti edustaa sitä tummaa.

Sitten naapurin koirat tulevat ulos iltapissille ja alkavat haukkua.

Mustille tulee kiire!

Se siirtyy tähystyspaikalle kaivon kannelle. 

Lopuksi Musti ehtii esitellä kuistin lattian uutta sävyä. Maalaus jatkuu, kunhan meille tulee taas lähtöpäivä.


Euroopanpyökki – Fagus sylvatica
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Japaninkirsikka – Prunus Sato-Zakura -Ryhmä
Japaninmagnolia– Magnolia kobus 
Jauhoesikko – Primula farinosa
Karhunputki – Angelica
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

30 comments :

  1. Voihan Rohanin tuho! Onneksi meillä ei ole (vielä) näkynynyt vesimyyriä, vaikka muita tuholaisia onkin. Ihana uutinen, että Euroopanpyökki ja magnolia ovat kuitenkin vahingoittumattomina. Päivät venyvät minullakin pitkiksi, koska tekemistä on niin paljon ja valoa riittää.
    Ihanan tunnelmalliset kuvat Mustista muotopuutarhassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarha taitaa olla tunnelmallisimmillaan näinä aikoina ihmeellisinä valoisina iltoina, joita on koko talvi odotettu. Siinä nauttii ihminen ja kissa, ehkä vähän eri tavoin ;-)
      Tekemistä on loputtomiin! Mutta onhan se ihanaa tekemistä kylläkin.

      Delete
  2. Mustilla on hirveä homma! Liekö edes yhdelle kissalle mahdollinen :O
    Ihastuttavat nuo matalat aidanteet tuossa alaosan kuvissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustilla on tassut täynnä hommia.
      Puksipuuaita ympäröi muotopuutarhaa, tuo kivaa rytmiä puutarhaan.

      Delete
  3. Mustilla riittää työtä. Minun Black Lace esikko on hengissä mutta ei kuki niin voimalla kuin viime vuonna. Piti jakaa kasvusto tänä vuonna mutta nyt mietin tohdinko, jos vaikka kuolee kokonaan. Magnolian kanssa riittää se ihme, että on hengissä, kukintaa malttaa kyllä odotella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että esikkosi on kuitenkin hengissä! Menetys kirpaisee, mutta esikot ylipäätään viihtyvät täällä huonosti, paitsi kevät- ja etelänkevätesikko ja yksi suikeroesikko. Palloesikko, jonka istutin viime vuonna, oli vielä hengissä maaliskuussa, näin vihreää sen lehtiruusukkeessa, mutta sittemmin se heitti veivinsä. Näin käy tosi usein, eli kaipaisivatkohan esikot sitten lumisuojaa kevään viimoihin tms.

      Delete
  4. Melkoinen myyräriesa. Ei niiden torjumiseksi taida olla mitään pätevää keinoa. Paitsi valaa betonia jokainen reikä täyteen ja vähitellen koko piha.
    Yhdyn Katjaan, magnolian suhteen kukinta olisi plussaa, mutta pelkästään selviytyminen kesästä toiseen on suuri ilo.
    Kuva Mustista kaivonkannella on ihastuttava. Tähän aikaan vuodesta illan valo on maagisen kaunista. Kaunista on luonto nytkin, kun sade on kastellut kaiken ja pilvisellä säällä vihreän lukuisat eri sävyt tulevat hyvin esiin.
    Mistähän löytyisi tarkempia mittareita? Täytyyhän sellaisia olla, kun esimerkiksi ilmastotutkijat niitä tarvitsevat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä kamalaa, mutta toivoa ei voi heittää, tai se ei kai kuulu puutarhaihmisen mielenlaatuun. Pää pystyyn ja uusia istuttamaan, ja täytyy luottaa siihen, että yhtä paha myyrävuosi ei hetkeen taas tule.
      Nyt on aivan ihanat illat (ja varmaan myös varhaisaamut, jos olisi silloin hereillä). Pehmeä valo on myös parempaa kuvaamiseen kuin päivällä.
      Voi, sateen kastelema piha kuulostaa unelmien täyttymykseltä! Sataisipa täälläkin. Virallisilla sääasemilla on tarkat mittauslaitteet, mutta nämä harrastelijoiden sademittarit ovat erilaisia. Asteikon on täällä ihan turha yltää 20 milliin asti, sillä sellaisia sateita emme saa käytännössä koskaan. Sen sijaan millimetrin kymmenesosat olisivat enemmän meidän sadeluokkaa :-D

      Delete
  5. Onneksi sinulla on Musti, joka listii vesimyyriä. Tosi kurja tilanne Rohanissa. Aina harmittaa joukkotuhot toisenkin puolesta. Magnolian selvityminen on aina voitto ja kukinta sitten ihanaa bonusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hurjaa ja kurjaa on, mutta onneksi sentään puut ja pensaat näyttävät olevan elossa. Ne ovat kumminkin kalleimpia ja kauimmin kasvatettuja, eikä uusi taimi pian korvaa menetettyä metrien mittaista kirsikkapuuta, esimerkiksi.

      Delete
  6. Mustille tsemppiä, iso on urakka! Merlot tulppaaneissa on todella sykähdyttävä väri! Black Lace esikko on omassa penkissäni kutistunut vain yhden kukan avanneeksi, ei taida olla yhtä vahvaa sorttia kuin moni muu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerron Mustille, kun se palaa iltakierrokseltaan. Se malttaa käväistä vetämässä parit yöunet vieressäni ja niiden välissäkin on käytävä myyräjahdissa.
      Onneksi sinulla on sentään Black Lace elossa. Suren sitä kovasti, sillä se kasvoi kauan tuossa Rohanissa, mutta ei kyllä ikinä kasvanut erityisen suureksi. Oli silti pieni suuri ilo.

      Delete
  7. Silver Lace Black ei minullakaan kestänyt talvea ja niin meni monta muutakin esikkoa, jospa vertaistuki auttaa. Musti on niin uljaana hienossa maisemassa kaivon kannella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku, esikkokato sielläkin. Täällä on muutamaa laatua vain jäljellä. Toivon kovasti, että muita vielä nousee, mutta pahaa pelkään. Esikot noita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuntuvat viihtyvän täällä hurjan huonosti, ja silti vain hankin tänäkin vuonna neljä uutta erikois-esikkoa. Ei vain voi luovuttaa lempikasvien kohdalla.

      Delete
  8. Kyllä on harmi nuo vesimyyrät! Mustille on hommoo. Kyllä se harmittaa, kun menettää vaalimiaan kasveja. On kauniit nuput tuossa Japaninkirsikassa, yksinkertanenko on kukka. Mie en oo noita kirsikoita uskaltanu leviämisen tautta istuttöö, onko turhoo pelekuu miulla!
    Tuo tumma tulppaani on erikoisen kaunis ja nimen laitoin muistiin, syksyy varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Menetykset kirpaisevat, tuossakin oli monta kasvia, joita olin kauan etsinyt. Onneksi puutuhoja ei vielä ainakaan näy tuossa, niiden kasvaminen kestää kumminkin pidempään kuin perennojen.
      Royal Burgundyssa on kerrottu vaaleanpunainen kukka, se on todella hempeä. Harva noista koristekirsikoista leviää, useimmat eivät tee mitään juurivesoja.
      Merlot on ihana tulppaani, viime syksynä minäkin tuon viimein istutin, ja syksyllä voisi hankkia lisää, kun on niin kaunis.

      Delete
  9. Onneksi myyrien huippuvuodet alkavat varmasti seuraavaksi taittumaan ja kanta pienenee luonnostaan. Kuulin jostain, että vesimyyrät muuttaisivat aina kesäisin vielä lähemmäs isompia vesistöjä ja tulisivat talveksi takaisin puutarhoihin. Lieneekö pitää paikkansa?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä tontillani vesimyyrien liike näkyy siinä, että talvella ovat ylärinteessä hedelmäpuiden kimpussa, ja muissa ylemmissä paikoissa, kesäksi siirtyvät tienvarren ojiin, missä on aina enemmän kosteutta ja kauempana jopa kohtia, joissa on aina vettä. Vaikka Rohan on tienvarren ison ojan vieressä, eivät ne onneksi siinä tosiaan kesällä mellasta.

      Delete
  10. Ihana näkymä tuonne muotopuutarhaan ja Musti istumassa kaivolla! Mustilla onkin sitten ollut kiireitä myyrien kanssa, mutta hyvä, että on harventaja omasta takaa :) Upea väri Merloteissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on tosiaan ihana näkymä kohti muotopuutarhaa. Onneksi on tuo Musti, joka on hyvin ahkera!
      Toinen ihanan värinen olisi Slawa, ja sitä voisikin istuttaa sekaisin Merlotin kanssa, tulisi aika herkku yhdistelmä.

      Delete
  11. No voi hittara noita myyriä ja niiden tuhoja. Erittäin kauniit tulppaanit ja sopivat tosiaan hyvin pionien kasvustoon. Minä olen pionien ja angervojen ystävä kun ne on minusta aina kauniita. Ne alkaa kasvamaan suhteellisen aikaisin ja kasvu on todella kaunista koko niiden kasvu ajan . Pionin lehdistä saa myös todella kauniita vihreyttä asetelmiin. Esikot on minullakin kärsinyt talvesta tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Muutamia on hävinnyt kokonaan. Minulla ei ole oikeastaan ollut koskaan suuria talven menetyksiä mutta ehkä näihinkin on syytä varautua. Tokavika kuvassa olevat aidat on todella ihania en muista näitä koskaan ennen nähneeni mitähän lajiketta ne on. Vettä on nyt tullut reilusti että voisin sanoa että riittää. Nurmikkoa ei voi leikata kun aina sataa ja se on jo todella pitkä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nousevat pionin varret ovat tosiaan kauniita. Jaloangervoille ei ole koskaan lämmennyt jostain syystä.
      Voi itku, sielläkin esikot ovat kokeneet katoa. Ikävää!
      Kuvan aidat ovat muotopuutarhan puksipuuaitoja, varmasti olet nähnyt niitä joissakin kuvissa, kun niin usein muotopuutarhaa esittelen.
      Voi, teillä on tullut vettä jo liikaakin (tai voiko alkukesän sade olla koskaan liikaa), täällä odotellaan kieli pitkällä, että tulisi edes osa alati vähenevästä sademääräennusteesta. Saisi siis teillä loppua ja meillä alkaa.

      Delete
  12. Voihan vesimyyrät... Asenne ratkaisee aina, kuten työkaverin avainnauhassa lukee, vaikka kyllä kirpaisee nuo tuhot. Mutta jos kaikenlaiset puutarhatuhot lannistaisivat, täytyisi tosiaan asfaltoida piha.
    Merlot on todella kaunis, minulla kasvaa tuota Slawaa ja voisin tosiaan laittaa Merlotia sille kaveriksi:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin se on, ei se ole puutarhaihminen eikä mikään, jos vastoinkäymisistä lannistuu, sillä niitä tulee aina.
      Sinun blogissasi olen muun muassa Slawaa ihastellut, enkä ole saanut aikaan sitä hankkia. Ehkä ei ole tullut syksyllä vastaan. Täytyy muistaa tulevana syksynä!

      Delete
  13. Voi hitsiläinen noita vesimyyriä! Ensin peurat ja nyt sitten perään kamala myyrävuosi. Onneksi on Musti <3, muuten tuhot voisivat olla pahemmat. Toivottavasti magnolia, kirsikka ja muut ovat hengissä. Oma Royal Burgundini on nyt julistettu kuolleeksi, mutta olen jo hankkinut uuden tilalle. Vanhempani tuovat sen mukana huomenna. Olen jo saanut kuvia sen upeasta kukinnasta, joka luultavasti on nyt ohi kun se palstalleni saapuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi puusi tuhoa, onneksi on uusi tulossa. Toivottavasti ehdit nähdä sen kukat!
      Viime talvi oli haastava monella tapaa. Onpahan istutuspaikkoja nyt vanhemmissakin penkeissä.

      Delete
  14. Minä julistin juuri avoimen sodan aurinkopenkissä kaivelevalle vesimyyrälle. Pikkusydämiä äidilleni nostaessani huomasin yhden juuressa tunnelin suuaukon ja kun ei myyrä jäänyt muutamassa päivässä loukkuun kiinni, aloin tänään kaivaa tunnelia auki. Puolen metrin päästä löytyi oikein ruokakomero, johon se oli jemmannut enimmäkseen pikkusydämen juurta mutta myös kukkasipulien palasia ja jonkun muun kasvin juuria (ehkä kurjenmiekkojen?). Onneksi seassa oli myös aika paljon juolavehnän juurta, joten ei ole pelkästään minun istuttamillani kasveilla herkutellut. Ruokakomerosta lähti kaksi käytävää: toinen suoraan kohti viime syksynä istutettua pitsipihlajaa ja toinen purppuraheisiangervon alle. Tein jo pienen nuotion ruokakomeroon ja yritin siitä johtaa savut käytäviin, mutta vähän oli haastava (ja tulokseton) homma se. Kunhan isäntä tulee töistä, niin saa kokeilla vaikka moottorisahan savuja johtaa käytävään, jos saataisiin sillä myyrä ulos. Jos ei tule silläkään tulosta, pitää vain tehdä kuin sinä ja tukkia tunnelit. Turkasen tuholainen! Meillä vieraileva jättikokoinen kolli ei taida tehdä enää muuta kuin merkkailla talojen nurkkia. On se hyvä, että sinulla on Musti ahkerana puutarhan pelastajana.
    'Merlot' on todella kaunis ja tosiaan sopii ihanasti pionien versoihin. 'Curlew' on myös ihana. Ja ihanaa on myös se, että japaninmagnoliasi on sekä hengissä että säästynyt myyrien hampailta. Kyllä se vielä joskus kukkiikin.
    Meillä ei ole satanut käytännössä lainkaan, mutta illalla pitäisi olla kai tulossa pari milliä. Pitää lähteä takaisin ulos, jotta saa istutettua mahdollisimman paljon kasveja maahan, niin saavat kosteutta suoraan sateesta.
    Mukavaa päivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ääh! Toivottavasti myyrät eivät ole tuhonneet tyystin jotakin kasviasi. Ruokakomero olisikin kiinnostava löytää, mutta en ole ryhtynyt kaivuuseen, kun siinä samassa tulisi pistettyä istutuksia mukkelis makkelis ja ehkä tuhottua vielä paljon myyrääkin enemmän. Juolavehnää ne tosiaan syövät, ja ovat ratkaisseet raunioyrttiongelman kivisestä paikasta, josta yritin sitä viime vuonna pois kaivaa enkä onnistunut - nyt se on hävinnyt ja enää pieni läntti jäljellä paikassa, jossa se saakin kasvaa. Kiitos, myyrät! Saa vain nähdä, mistä sitä alkaa nousta :-D
      Huomasin myös kimalaisen tienvarren ojan pientareella, se meni myyrän koloon, joten myyrät varmaan myös järjestävät kimalaisille pesäpaikkoja, mikä on tietty mahtava asia.
      Naapuri muuten laittoi kerran ruohonleikkurin myyränkolon päälle käymään joksikin aikaa, myyrä otti ja häipyi.
      Ei täälläkään satanut eilen yhtään, vaikka komea matalapaine piti tulla. Kyllä se jossain oli, harmaita pilviä näkyi vuoroin lännessä, vuoroin idässä. Toivottavasti saamme sadetta!

      Delete
    2. Isäntä ei innostunut savustushommista enkä minä halua ruohonleikkuria kukkapenkkiini, joten kaivuuhommiksi meni :D Enpä päässyt pitkälle minäkään kun alkoi tulla liikaa kasveja eteen. Sen verran kuitenkin sain tutkittua asiaa, että pitsipihlajan vieressä olevien koivuangervojen kohdalta myyrä oli tehnyt käännöksen kohti kurjenmiekkoja ja myllännyt siellä, joten pihlaja taisi ehkä jäädä siltä huomaamatta kokonaan. Purppuraheisiangervokaan ei ollut ottanut kovin paljoa osumaa, sillä sen alla myyrän käytävä meni jo aika syvällä. Tungin tukevalla oksalla käytäviin niin paljon multaa kun vain sain ja toivon nyt parasta. Mihin aikaan muuten syysmyrkkyliljan lehdet nousevat? Viime syksynä istutettua 'Waterlilya' ei nimittäin näy ollenkaan ja mietin, onko myyrä syönyt sen vai tekeekö se lehdet vasta myöhemmin kesällä.
      Jotkut kimalaiset tosiaan pesivät myyrien vanhoissa koloissa, joten on niistä ryökäleistä jotain hyötyäkin. Saisivat vain syödä pelkästään voikukkien ja juolavehnien juuria sen sijaan, että herkuttelisivat kukkasipuleilla ja puunjuurilla.
      Ei tullut täällä kuin sen verran vettä, että multa näyttää pinnasta kostealta. Edes ränneistä ei tullut vielä vettä, vaan kaikki ilmeisesti haihtui saman tien auringossa lämmenneellä tiilikatolla. Jos yöllä ei tule yhtään lisää, joudun vielä huomenna kastelemaan letkulla tänään kylvettyä nurmikkoa ja kasvimaalle tehtyjä viimeisiä hyötykasvien kylvöksiä. Pöh...

      Delete
    3. No voi hiisi. Ikäviä löytöjä, vaikka ei ihan pahimpia mahdollisia. Toivottavasti puskat ja puut eivät ole saaneet osumaa myyrän hampaista.
      Syksyisten myrkkyliljojen lehdet ovat jo komeat, mutta täälläkään eivät aina ole tehneet lehtiä ensimmäisenä keväänä. Nytkään ei viime syksynä istuttamissani ole lehtiä. Mutta esim. parissa muutama vuosi sitten istutetussa on, ja ne eivät ole vielä puutarhassani kukkineet. Joten kannattaa antaa niiden vain olla ja herätä omaan tahtiinsa lehteen ja kukkaan sitten kun haluavat.
      Pöh sentään! Minäkin kastelin kasvimaan, vaikka en tiedä, onko siellä paljon mitään elossa, kun kylvin ja sitten olin poissa ja sitten en välttämättä ole tarpeeksi kastellut täällä ollessanikaan. Toivottavasti teille ja meille tulee sadetta! Vaikka ensi yönä, se olisi hienoa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!