Sunday 15 May 2022

Katajapenkin helmiä

 Sinikevättähti on vielä ihanampi kuin muistinkaan, kun se kukkii omassa puutarhassa! 

Otin kuvan sateen raikastamista kukista pari päivää sitten. Eikö ole huikaisevan sininen.

Tässäkin kuvassa sinikevättähti hehkuu taustalla. Yhtäkkiä punakolmilehtikin on noussut maasta kukkimaan.

Katajapenkissä viime kesänä komeasti kukkineet 'Guinea Gold' -marhanliljat ovat kasvattamassa järkyttävän kokoisia kukkavarsia. Huh, tuo varsi on ranteenpaksuinen! No, lapsen ranteen, mutta kumminkin.
Jätin viimevuotiset kuivuneet kukkavarret pystyyn, kun saksin perennanvarret silpuksi aikaisin keväällä. Nämä olivat niin koristeelliset. Mutta ehkä nyt on aika ne jo vähitellen leikata.

Ransu esittelee. Katajapenkin takana alkaa kostea kevätniitty.

Katajapenkki ei ole suuri, vaan se on vain vanhan katajan ympärillä korkeintaan kymmenen neliömetriä. 
Penkissä on metsäpuutarhamaiset olosuhteet, sillä katajan lisäksi varjoa tuovat etelän puolella kasvavat kaksi mäntyä. Tällä puolella on hirrenpätkiä pengermänä, sillä heti katajapenkin vieressä on mutapuutarha eli kuoppa.

Äskeinen kuva oli otettu tuolta taustan nurmikäytävältä. Tämä on puolestaan ylempää pihapolulta, edessä näkyy kostea kevätniitty, sen takana vasemmalla mutapuutarhan kuoppa, oikealla varjoinen katajapenkki.

Otin meistä Ransun kanssa yhteispotretin.

Sitten Ransu voipui esittelyihin.

Jatketaan takaisin katajapenkkiin. Sininata talvehti hyvin ja sen vieressä kukkii tavattoman söpö vaaleansininen helmililja. En vain tiedä, mistä se on tullut – olenko istuttanut jonkun yksittäisen sipulin tuohon, tai onko se itsekseen levinnyt. 
Helmililjoja alkaa nyt olla niin paljon eri puolilla puutarhaa ja jo nurmikollekin levinneenä, että en enää pysty sanomaan, mitä lajeja ja lajikkeita kaikki ovat. Jonkinlainen varmuus on enää niistä, jotka ovat pysyneet niillä sijoilla, joille ne olen istuttanut ja joiden nimi on ollut tiedossa. Helmililjoja on tullut ostettua monena keväänä myös ruukussa, ja niissä ei yleensä ole laji- tai ainakaan lajikenimeä. Usein olen valinnut näitä vaaleansinisiä, sillä nämä ovat niin söpöjä.

Valkokukkainen purppurapikkusydän 'Aurora' on hyvin kaunis kasvi ja sekin on jo nupulla! Sen takana näkyy krookusten lehtiä, ne alkavat olla ohi varjoisimmissakin paikoissa. Kostealla kevätniityllä kukkii vielä krookuksiakin, se on niin kevätkylmä kohta. 
Taustan keltaiset tuppaat ovat ihanan väristä kultatesmaa, se valaisee varjopenkin. Siinä missä tämä kuivempi puoli katajapenkistä versoo jo kaikenlaista (kuvassa myös nk. rikkaruohoja eli mukulaleinikkiä ja puna-ailakkia), aiheuttaa penkin mutapuutarhan puoleinen osa tuolla kultatesmojen toisella puolen jännitystä. Koska mutapuutarhasta pois johtava salaoja talvella jäätyi, tuli alueelle laaja lammikko ja kuukausien jääkansi monen kasvin päälle, sekä tietysti jääklimpiksi mennyt maa. Tärkeitä kasveja on vielä nousematta, täytyy toivoa, että ne vain himmailevat vielä. Kevät on vasta nuori, kun kasvupaikka oli pitkään jäässä.

Ihana rusokoiranhammas avasi tänään kukkansa, mutta ehdin kameran kanssa pihalle vasta iltayhdeksän jälkeen, kun kukat olivat jo menneet yöksi suppuun. Lupaan ottaa tästä huomenna kuvan, tämä on niin ihana!

Loppuun vielä näkymä katajapenkiltä mäntyjen alle metsäpuutarhan havualueelle. Siellä kukkii uutuus tuolla rautakartion suojassa.

Kerroin ruokakaupasta mukaan tarttuneesta kärhöstä edellisessä jutussa, mutta se ei ollut ainoa: samassa Lidlissä oli myös pienikokoisia alppiruusuja. Valitsin niistä tämän sini- ja indigoalppiruusun risteymän 'Azurika'. Taimilapun kuvassa kukat ovat sinisemmät, mutta tämä violettikin on kiva ja sopii tähän havuryhmäalueelle. 
Kuusen oksat ovat kaadetusta kuusesta; ne suojaavat maata kuivumiselta ja tuovat rodolle happamuutta. 
Toivottavasti alppiruusu asettuu tähän ja kasvaa mukavan pieneksi pallomaiseksi puskaksi. Sellaista olen tähän yrittänyt saada. Kahtena peräkkäisenä vuonna olen istuttanut tähän siilivalkokuusen, ne molemmat kuolivat kuivuuteen. Yritän nyt muistaa kastella tätä!
Tämän päivän sade jäi kymmeneen pisaraan, mutta sadevesitynnyreissä on mitä ottaa edellisestä sateesta.


Helmililja – Muscari
Indigoalppiruusu – Rhododendron russatum
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Punakolmilehti – Trillium erectum
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Sinialppiruusu – Rhododendron impeditum
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Sininata – Festuca glauca

20 comments :

  1. Ihana katsoa noita sinun niin monia kukkalajeja. Osa sentään tuttuja omastakin pihasta , mutta paljon näkee sellaisiakin joita mielisi omaankin pihaan muta en usko että menestyisivät täällä karulla Suomenselällä. Ihana Ransu koristaa kuvia niin suuloisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi voi sentään sujuvasti katsella kuvia. Ransu lähettää terveiset!

      Delete
  2. Ah mitä ihanuuksia. Toivottavasti alppiruusu menestyy, saisiko sille tehtyä jonkun kostean pohjan joka varastoisi vettä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, tuossa on hyvin tiivis savimaa pohjana, jota olen yrittänyt parantaa. Parin metrin päässä kasvavat männyt ja niiden jälkeen tienvarren syvä oja varmaan takaavat, ettei liiemmälti kosteutta ole. Mutta pitää yrittää vielä lisätä humusta maahan, ja toisaalta savi kyllä johtaa jonkin verran pohjavettä ylöspäin. Uutta taimea vain pitäisi muistaa kastella, ja siinä olen aika huono :-D

      Delete
  3. Ransu, tiedämme että esittely käy työstä! Mutta hyvin selvisit! - Pepsi ja Max

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaadin runsasta ruokapalkkaa, niin jaksaa! RANSU

      Delete
  4. Komea pötikkä tuo marhanlilja tosiaan😍 Oi ja Ransu tietysti myös😻 Minulla on muutama marhanlilja Kauhurinteessä mutta aika henroisia ja lyhyitä ovat vielä olleet. Muutama pieni kukka päässä oli viime kesänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti tänä vuonna on jo komeammat varret, minusta nämä kasvavat kokoa vuosi vuodelta - ellei myyrä vie.
      Ransu lähettää terveisiä! <3

      Delete
  5. Jälleen kuvissa villisti vaikka mitä kaunista (Ransua unohtamatta). Hyvää myötätuulta uudelle alppiruusulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, myötä- tai jotakin tuulta on kyllä riittänyt :-D Onneksi muistin tänään kastella tuon pikku rodon. On niin kurjaa huomata kastelun tarve vasta sitten, kun kasvi on jo tekemässä kuolemaa ja avun yritykset liian myöhäisiä.

      Delete
  6. Oi, saan ihaalla taas vaan sun rusokoiranhampahien kukintaa. Mulla näyttääs viäläki nousevan pelekkiä lehtiä. Toivottavasti sun alappiruusu menestyy. Mulla het ensimmääne talavi vei.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei. Toivottavasti jonakin vuonna sinun koiranhampaasi sitten kukkii. Jostain syystä tuo katajapenkin yksilö kukkii hyvin (kippasin penkkiin kyllä pari vuotta sitten kunnon kerroksen kompostimultaa) ja toisessa paikassa kolme kappaletta kukkivat aniharvoin. Mutta koska ovat elossa vuodesta toiseen, en ole uskaltanut ajatella siirtämistä. Nyt niiden vieressä taitaa ekaa kertaa tulla kukkaan White Beauty, sekin on kasvanut siinä paikalla vuosikaudet. Joten paikalla on väliä! Toisaalta, minulle on iso asia jo se, että pysyy hengissä vuodesta toiseen. Joten en välttämättä uskalla ajatella siirtoja.
      Toivottavasti tuo alppiruusu menestyy, talveksi voisi sen päälle kasata havuja. Nyt kun niitä on.

      Delete
  7. Voi miten heleä sinisävy tuossa sinikevättähdessä on! Kuvista päätellen siellä on ollut kauniin aurinkoinen sää. Söpö alppiruusu! Toivotaan sille pitkää ikää, samoin edellisessä postauksessa vilahtaneelle 'Miss Batemanille'. Minullakin on sellainen odottamassa istutusta, tosin vain viime syksyn pikkuinen aletaimi.
    Ransu hoiti esittelyt erinomaisesti! Silitykset hänelle kiitokseksi asiantuntevasta puutarhaseurasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinkevättähti on superihana! Vähän pienempi kuin ne tavalliset, ja kukat tuolleen rypäässä yhdessä varressa, mutta tuo väri!
      Meillä on taas aurinko paistanut sen yhden sadepäivän jälkeen. Uusi sadepäivä saisi kyllä jo tulla.
      Kiitos ja pitkää ikää sinunkin kärhöllesi! Miss Batemanissa viehättää tuo tumman ja valkoisen liitto, ja ne lähes fosforin-limenvihreät keskiraidat terälehdissä. Tai voi olla, että sinua viehättävät eri asiat ;-)
      Ransu kiittää huomiosta! Hän on viimein suostunut tulemaan sisään, kävin silittämässä olohuoneen plyysituolissa. Näillä säillä kissat eivät juuri sisällä viihdy.

      Delete
  8. Meilläkin marhanliljat on alakanu kasvamaan hyvin vahvoina. Hieno on tuo rusokoiranhammas kukkiessaan, toivottavasti miunkin jo kukkivat tänäkeväänä. Kaunis se on tuo sinkevättähtikin. Vuosia sitten ostin puutarhalta tuommosen pienen alppiruusun, yhen vuuven ilo ol. Toivotaan siun alppiruusulle menestystä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että sielläkin marhanliljat lupailevat komeaa kukintaa! Ja toivottavasti koiranhampaasi kukkivat. Rusokoiranhammas viihtyy tuossa katajan pohjoispuolella, ja siinä se on kukkinut hyvin. Alue sai kunnon kompostimultakatteen pari vuotta sitten, sekin voi auttaa. Toisessa kohdassa sama kasvi ei juuri kuki, kolme lehtitupsua kyllä näkyy - kolme siihen paikkaan istutin. Ehkä niillekin heitän kompostimultaa sitten, jospa tykkäisivät. Kuulemma pitäisi olla kuohkea maa.
      Pikkuiset alppiruusut eivät taida olla kovin kestäviä meidän ilmastossa. Minullakin oli kerran sinialppiruusu, joten kuten se sinnitteli ehkä vuoden ennen kuin kuoli, nähdäkseni kuivui, mutta voi olla ollut muukin syy. Täytyy yrittää muistaa kastelu ja varmaan talvisuojaus havuilla tms. voisi olla hyvä.

      Delete
  9. Ihastuttava on kyllä tuo sinikevättähti! Ja monet muut, riittää Ransulla esiteltävää=)

    ReplyDelete
  10. Huikea tuo sinikevättähden sävy. Siniset kukat ovat vaaleanpunaisten ohella lemppareitani. Vaaleansininen helmililja on myös ihana. Siihen "tavalliseen" siniseen olen jo miltei kyllästynyt, kun se meinaa vallata koko pihan. Juuri poistin niitä ruohosipulin ja viinisuolaheinän seasta. Toisella puolella pihaa ne saavat kasvaa melko vapaasti, mutta yrttialueelta ne saisivat pysytellä poissa. Näin pienellä pihalla runsaammin leviävät kasvit valtaavat nopeasti koko pihan. Ransulla on hurjasti esiteltävää, joten välillä on paikallaan pitää lepotaukoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siniset kukat ovat ihania, etenkin tällaiset lähes hehkuvan, hohtavan siniset. Ja vaaleansiniset. Täälläkään ei olla kovin ihastuttu tavis-helmililjoihin, ne tosiaan leviävät. Tosin täällä, kuten teidän mökilläkin, villejä alueita riittää, joilla niitä voi siirtää leviämään.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!